Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja

Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja, alkuteos Thr Rum Diary, 1998, suomentanut Tanja Falk, Sammakko 2010, sivumäärä 216.

Kirjan juoni ja idea on yksinkertainen mutta varsin tehokas, kolmikymppinen usalainen toimittaja Paul Kemp pestautuu Puerto Ricoon toimittajaksi paikalliseen San Juan Daily Newsin toimittajaksi, jonne lähtee lentäen. Lentomatkalla Kemp haluaisi istua vaalean hempukan Chenaultin vieressä ja hakkaa vanhaa miesmatkustajaa vieressään. San Juanissa Puerto Ricossa päätoimittaja Ed Lotterman ottaa tulokkaan vastaan. Toimittajat on sekoboltseja ja Kemp kuuleekin, että "paikka tekee sinusta hullun ja hintin", oleilu kuulemma perustuu seksittömään ryyppäämiseen. Toimittajat kokoontuvat Alin terassilla, jossa syödään hampurilaisia juodaan kaljaa ja rommia. Jokaisesta tulee joko näätä tai pervessi. Villi Chenault on sekopäisen toimittajan Yeamonin tyttöystävä. Eletään talvea 1958 ja amerikalaiset toimittajat asuvat loistohotellissa ja ajavat autolla latinokortteileissa ja tekevät huippupalkalla korkeatasoista lehteä, (tai ovat tekevinään).

Luku kaksi kuvatkoon päivää toimituksessa:
Kävellessäni käytävän poikki toimitukseen kuulin jonkun karjuvan siellä. Kun avasin oven, näin Lottermanin seisovan keskellä huonetta ja heiluttavan El Diario -lehteä. Hän osoitti lyhytttä vaaleaa miestä: "Moberg"! Senkin juoppo paska! Sinun päiväsi ovat luetut Jos siihen lennättimeen tulee joku vika, korjautan sen sinun erorahoillasi.   ... Myöhemmin kuulin, että hän oli tullut toimitukseen keskellä yötä, umpitunnelissa ja kussut kaukokirjoittimen päälle." s. 34
Moberg esiintyy tarinassa myöhemminkin. Kaveri on ruotsalainen hyvän perheen poika, joka on ollut vaihto-oppilaana Amerikassa ja mennyt myöhemmin opiskelemaan yliopistoon. Luvut loppuivat, sekoilu alkoi.

Yeamon tekee reportaasin Puerto Ricosta New Yorkiin muuttavista. Juttu on 26-sivuinen haastatteluista koostuva nerokas kaiken paljastava juttu. Lotterman raivostuu ja antaa Yeamonille potkut. Kemp pitää artikkelia nerokkaana, sillä lähdön motiivi on sama kuin hänellä lähteä St Louisista New Yorkiin. Puerto Rico Kempin havainnon mukaan ei tarjoa jurikaan mahdollisuuksia paikallisille, sillä sokeriruokoa leikataan yhden dollarin tuntipalkalla, kookospähkinöitä kuljetaan pienellä palkalla, taloissakaan ei ole mukavuuksia.

Yeamon vetää lärvit potkujen kunniaksi ja kukkoilee laskusta. Koko konkkaronkka joutuu putkaan ja pamputellaan pehmeiksi. Alamäki on alkanut mutta ryyppyreissut jatkuvat. Mikään ei pääty hyvin ja  lopulta on ajolähtö kahdella palolla, ja kolmas lopullinen on varsin lähellä.

Hunter S. Thompsonin Rommipäiväkirjaa pidän nerokkaana opuksena. Se osoittaa humoristisesti ja raadollisesti kolmikymppisten ajelehtivien miesjournalistien rommimoraalin. Kerronnassa tulee myös ilmi nykyajan kolonialismia, vaikka kyse on pelkästään ajelehtivista toimittajista. Lopulta tarina on oikeasti varsin muuta. Chenaultista vaatteiden lisäksi kuoriutuu jotain hyvin outoa ja villiä. Lottermanin lehti on huono, kulissit ovat ontot ja osa palkoista jää maksamatta. Paikallisten ja liikemiesten verkosto on outo, kuten lopulta kirjakin. Toisaalta Rommipäiväkirja on riittävän lyhyt ja ehyt kertoakseen aiheestaan olennaisen. Enempää ei suurin osa haluaisi tietääkään.
****
Hunter S. Thompson (1937 - 2005) oli toimittaja ja kirjailija, hän on ns. gonzo-kirjallisuuden pioneeri, eli tarinat ovat absurdeja, mutta ne pohjautuvat jossain määrin todellisiin tapahtumiin. Tämä on Hunter S. Thompsonin varhaistuotantoa, sillä hän aloitti tätä kirjoittamaan jo varsin varhain, mutta tämä julkaistiin vasta 1998. Thompsonin tunnetuin teos lienee Suuri hainmetsästys.
****
Keskiviikkona 20.8.2014 tuli  Rommipäiväkirja filminä Neloselta. Pääosaa eli Paul Kempiä esittää Johnny Depp ja Chenaultia Amber Heard, joka mainitaan Johnny Deppin "kumppaniksi". Filmi on vuodelta 2011, Heard lienee ollut naimisissa 2008-2011, mutta ei Deppin kanssa. Depp on ylittänyt viidenkympin rajapyykin syntynyt 1963 , ja Heard on syntynyt 1986.
Rommipäiväkirja-filmin ilmaisua oli viety komedian suuntaan ja ajankohtaa on muutettu pari vuotta eteenpäin vuoteen 1960. TV:ssä on vaaliväittely, jossa olivat Nixon ja Kennedy. Paul Kemp saapuu krapulaisena lehden palvelukseen.  Yeamonia toimituksessa ei ole, mutta sekoileva juoppo Moberg (käännetty Moburg) ja valokuvaaja Bob Sala. PR-konsultti Hal Sanderson, joka liikemiehenä palkkaa Kempin markkinoimaan ja kirjoittamaan rakennettavasta hotellista, on tässä Chenaultin poikaystävä. Sandersonilla on timanteilla vuorattu kilpikonna kuten Rex Mottramilla Menneessä maailmassa. Moberg sekoilee toimituksessa repii Lottermanin peruukin, on olevinaan kovinkin hauskaa. Kukkotappeluista otoksia. Pidätyskohtaa ja takaa-ajoja sekä auton siirtämistä on dramatisoitu ja tehty osin "hauskaksi". Villit tanssikohtaukset olivat ja Chenaultin ratkaisu lähteä ensin hummaamaan, sitten Kempin luo ja lopulta USA:han. Kirjassa villikko oli ollut hyvän perheen suojletu tyttö. Kukkotappelua on lopussakin, kun voodoolla annetaan voimaa, saadaan Salan kukkoon voimaa. Lopun lähtö purjeveneellä oli ihan uutta. Minusta kirjan henki oli muuttunut, tässä paha (ja raha) projisoitiin Sandersoniin, kun teoksessa kolonialismi näyttäytyi paremmin järjestelmään kuuluvana. Koska Yeamon oli poissa, oli meno varsin toisenlaista minusta, (teko)hauskaa, lisäksi Kempin kirjoituspuuhat olivat enemmän esillä.