Oscar Parland: Lumottu tie

Oscar Parland: Lumottu tie, alkuteos Den förtrollade vägen, suomentanut Eeva-Liisa Manner, Wsoy 1983, sivumäärä 240. Kansi on Pekka Loirin kynästä.

Lumottu tie -teoksen alussa pohditaan, koska ihmisen muistot alkavat, miten tunteet, ajatukset ja unet sekä kuvitelmat ovat lapsen muistia ja muistoja. Lopussa aikuinen Riki näkee lapsuutensa miljöön hyvin erilaisessa tunnelmassa.

Riki -niminen lapsi asuu Karjalassa vauraassa perheessä. Hän kokee kaiken herkästi ja kokonaisvaltaisesti. Hän kuvittelee riikinkukon tulilinnuksi, puhuu kurjen kanssa ja saa tulilinnulta voimasulkia. Riki jopa kuulee kuolleiden perhosten huutavan. Teoksessa hahmottuu hyvin viipurilainen kesäinen miljöö pienen lapsen näkökulmasta. Kuvaus on monelta osin herkkää ja kokonaisvaltaista.
Rikin perheessä ovat isä ja äiti, jotka jäävät etäisiksi. Rikillä on isoveli Berndt ja pikkuveli Tommy. Berndtistä Riki ei pidä tämän etevyyden takia, Tommya hän inhoaa avuttomuuden takia. Riki ja Berndt leikkivät myös tyttöpikkuserkkujensa Ninan ja Katinkan kanssa. Riki ja Nina menevät leikkinaimisiinkin ja kotia leikitään nukeilla. Riki saa paljon raivokohtauksia ja itseskelee. Riki on väkivaltainen, hän ehkä etsii omaa paikkansa oikeassa maailmassa. Tuolloin lapset myös kasvatetaan uskomaan valheisiin ja taikauskoisiksi. Herkimmät uskovat tarinat ja kuvittelevat vielä lisää.

Äiti on kuolemaisillaan, kun vielä uusi vauva syntyy...

Riki on kuvitelmissaan rajaton ja infantiili. Tulilinnun sulalla hän kuvittelee hallitsevansa maailmaa ja ihmisiä. Teoksesta oli minusta vaikea hahmottaa, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä mielikuvituksessa.

Takakannen mukaan hieno kirja, joka on palkittu. Ongelmaksi muodostuu minusta aika. Kun lapsi vanhenee, minusta muistojen pitäisi enemmän tukeutua tosiasioihin eikä vain fantasioihin.

Lainaus toisen luvun alusta sivulta 9:
"On iltahämärä, harmaa ja heikosti sinipunerva, metallinhohtoinen hämy, sen kaltainen joka syntyy kun hengittää taskupeiliin ja näkee kasvonsa nopeasti ja salaperäisesti tummuvan. Pehmeänä kuin pumpuli se laskeutuu luomien alle ja antaa aavistaa ihmeellistä mielihyvää, outoa ja pyörryttävää.
Tässä hämärässä lennän eteenpäin koivukujaa pitkin yhdessä Berndtin kanssa".

Hienoa tekstiä, jonka tenho kantoi aikansa, mutta lento ei riittänyt aivan loppuun asti.

****
Oscar Parland (1912-1997) oli suomenruotsalainen kirjailija, wikipedian mukaan, hän olisi syntynyt Kiovassa ja tämä teos olisi ilmestynyt vuonna 1953, mikä on uskottavaa, sillä kirjan lopussa vuonna 1941 päähenkilö, joka on sodassa, käy Viipurin lähellä sijaitsevassa lapsuuden talossaan. Kaikki on muuttunut, eniten tunnelma.