Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu

Viimeinen tango Härjedalenissa

Henning Mankell vuonna 2000 julkaistussa teoksessa Tanssinopettajan paluu on peräti 523 sivua, kirjassa on esinäytös, kolme osaa ja jälkinäytös. Teos on rikosdraama nimestään huolimatta. Päätin lukea kolme Mankellia. Esikoisteos Panokset on arvioitu täällä. Esikoisen ilmestymisestä on kulunut miltei kolme vuosikymmentä ja sen huomaa. Esitys on hioutunut. Tämä teos on kirjoitettu Wallander-sarjan jälkeen, ja teoksen päähenkilö Stefan Lindman alkaa seurustella Linda Wallanderin kanssa Ennen routaa teoksessa, muuta yhteyttä Ystadiin ei ole. Mankell kuvaa hyvin Skånen savisia peltoja ja syysmyrskyjä, tässä ei ole kovinkaan paljon miljöön kuvausta. Tapahtumahtumapaikoista Östersundissa olen käynytkin, Skånessä en.

Teos alkaa vuodesta 1945, jonne kaamean draaman juuret ulottuvat. Hurmeista humppaa Härjedalenissa natsien nuotein olisi osuva tiivistys karmealle tarinalle, johon löytyy motiivi ja tekijä (t) hiljalleen. Mankellin teoksista voi päätellä, että puolueettoman maan kansalaisilla on ollut kaikenlaisia kiinnikkeitä toisen maailmansodan akselivaltoihin, ja aate ei niin vain kuole. "Syyllistä" tarkastellaan toisessa osassa, motiivi alkaa valjeta lukijalle toisessa osassa, mutta tarina on paljon monimutkaisempi ja enemmän kuin rikosdraama, ja jokainen joutuu katsomaan omaan lapsuuteensa ja loppua kohti yllätyksiä on odotettavissa, motiivi yksityiskohtaisuudessaan paljastuu vasta lopussa.

Mankellin kuvailu on tarkkaa, yksityiskohtaista varsinkin henkilöiden tuntemusten ja ajatusten osalta. Uhri entinen poliisi Herbert Molin, joka siis on hurmetyön kohde, häntäkin ehditään kuvailla tarkasti tanssinukkeineen, palapeleineen. Unilääkkeitä popsiskellut arka kaveri on pelännyt vuodesta 1945 jotakin, joka sitten lopulta hänet saavutti. Kaverin pedanttiin päiväkirjaan kurkistetaan dekkarin toisessa osassa. Tytär tavataan myös. Tytär on tietokonealalla ja teoksessa käsitellään internetin osuutta näiden äärijärjestöjen toiminnassa. Kyhmykielinen syöpähoitoja odottava poliisi Stefan Lindman hoitelee omatoimisesti ja lakeja rikkoen (Mankellille uskolliseen tyyliin) epävirallisia tutkimuksia. Lindman joutuu pohtimaan elämää ja mahdollista kuolemaansa. Virallista poliisia edustaa hieman laiskempi Giuseppe Larsson. Nimellekin saadaan selvyys, kun tutkimuksissa hurmeinen humppa osoittautuukin Tuonelan tangoksi.

Olennaista on Mankellin yksityiskohtainen, intensiivinen kerronta, ja suvereeni ote kaikkiin henkilöihin. Ihmiset tyypitellään: Larsson on rauhallinen, Lindman etsii itseään ja suhdettaan naisiin,  naisystäväänsä Elenaan, joka on vanhempi puolalainen, jolla on kaksi lasta, tulee mieleen Kurt Wallanderin mielitietty latvialainen Baiba ja Molinin tyttäreen, hotellin respan naiseen. Erakkomainen uhri, maaninen hurme-heikki, kohtalon nainen Elsa, uhrin tytär, henkilöitä on aika liuta, sillä monet poliisit kuvataan myös. Hahmoille on tyypillistä tulla uudestaan rikospaikalle, joka vetää heitä puoleensa kuin magneetti.

Romaanin mitasta suurin osa on suhteellisten arkisten asioiden kuvausta, ja näköhavaintoja tehdään, ja hieman sivupolkujakin tallataan. Mankellin henkilöille on tyypillistä totaalinen omistautuminen kyseiseen tehtävään, ja rikosta tutkitaan hoitoja odoteltaessa omin lupineen 24/7, kuten Kurt Wallanderkin tekee. Rikosvyyhdin ratkaisuun tarvitaan kolme aspektia: aika, sattuma ja intuitio.

Mankellille lienee tärkeä itse aihe, joka on mainittu takakansitekstissä, eli tämä ei spoilaa, on natsismi. Tämän aatteen puitteissa tarkastellaan suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta. Ruotsin tilaa 1930-luvulla ja sen jälkeen. Tästä on mainintoja kyllä historian oppikirjoissakin, samaa tautia tosin oli ympäri Eurooppaa ja kauko-idässäkin.

Henning Mankell ei pettänyt Tanssiopettajan paluullaan, lukukerta oli antoisa, moraalisia kysymyksiä on aivan loppuun asti.
--
Tekstilainaukset
Jälkinäytöksessä englantilaista naista kuvataan mm. seuraavasti
s.516
Minulla oli tapana juoda näihin aikoihin teetä ...
-Herbertin piti saada kahvia. Se oli sellainen pikkujuttu. Kuinka minä olisin voinut elää sellaisen miehen kanssa, joka halveksi teetä?

Mankellin ajattelu tulee ilmi seuraavassa puheenvuorossa, jonka hän siis tuomitsee, niin kun kaikki Mankellin kirjoja lukevatkin
s.488
Hän kuvaili paljasta ja rajatonta valtaa .... kelvottomat, ali-ihmiset, köyhien laumat, pohjasakka, hän tuomitsi koko Afrikan ....hän (tässä kohtaa on erään nimi) oli hullu !
--
Kirjan ostin kirjakaupasta.