torstai 1. joulukuuta 2011

Boris Verho: Varastossa aina palaa valo, Karisto 1985


Hankin Boris Verhon runokirjan Varastossa aina palaa valo kiinnostuksesta Huuto.netistä. Runoteos on voittanut J.H Erkon palkinnon vuonna 1985 kuten myös Rosa Liksomin teos Yhden illan pysäkki.

Teoksessa on seitsemänkymmentä runoa suunnilleen. Runot punovat tarinaa, ja välittävät tunnelmaa. Runokirja on siis ehyt ja luo eräänlaisen maailman. Runoissa ei ole loppusointuja, eikä alkusointuja, ellei sitten sattumalta, mutta niissä on ajatus, rytmi ja paljon toistoa. Toisto ilmenee sanoja monistamalla, mutta määrettä muuntaen. Myös samat teemat toistuvat.

Toistuvat sanat tai asiat: viini, tupakka(savuke), turhuus, muuttumattomuus, kuolema, valhe, väärennös ja aika.

Runot voivat käsitellä tapahtumaa ja sen vastatapahtumaa esim.
s.10 turha elää. turha antaa olla elämättä. yhtä turha kuin turha itse.
riippumaton värähtämätön leikkimätön aika. .....

Teos ei ole kovin optimistinen, mutta minusta ei lainkaan ahdistava
s.19 auringonlasku on kaunis. yhtä onneton kuin elämä itse. yhtä
hiljainen. liikkumaton. mut kokoajan kuitenkin aurinko laskee.
kohta se on pois

Auringonlaskun, voiko ajatella symboloivan elämän loppua, joka on kaunis, mutta onneton, ainakin elämä on kulumass' meiltä kaikilta loppuun, tämä on minun triviaalitulkinta. Mut -sanaa käytetään useissa runoissa mutta -sanan tilalla.

Viinistä annetaan ristiriitaista tietoa
s. 37
viini lasissa on elämän ajattomuus. se tuo lähelle ne hetket
jolloin elämä todella on. ....

s.52
viini. ... vie vähäisenkin järjen .... turruttaa ...

s.67
toivottomuus. mikä toivottomuus. mikään ei koskaan liiku. tai liikkuu
muttei kuitenkaan. liikkuu näennäisesti muttei liiku todella.
....
Minusta runokirja oli mitä parhain, näin yksittäin runot eivät tee lainkaan oikeutta teokselle, mutta ei niitä voi tänne enempääkään siteerata. Analyysiani haittaa se, että en ole juuri lukenut runokirjoja, alle kymmenen  Parasta teoksessa ovat toistot, rytmi, ajatuksen viiva ja ehyt ilmaisu. Runot limittyvät toisiinsa.

Kuka on Boris Verho? En tiedä!
Tarja-Liisa Hypén – Kirjoittaa Kirjan matka tekijöiltä lukijoille:”Karisto kannusti minua jatkamaan ja alkoi julkaista muitakin runoesikoisia, joista JH Erkon palkinnon sai 1985 salanimi Boris Verho kokoelmallaan Varastossa aina palaa valo”.

Netissä löytyvässä Hannele Puhtimäen pro gradu työssä 2005 lukee s 46. "1985 ilmestyi Boris Verhon runokokoelma Varastossa aina palaa valo, joka sai J.H Erkon palkinnon. Boris Verho on myös salanimi, eikä todellista tekijää ole tuotu esiin". Alakommentin höysteellä asia linkitetään Kauraseen, sillä perusteella, että Sonja O. kävi Täällä teoksen Sonjan isän nimi on Boris. Ja Puhtimäki oli analysoimassa Kaurasen Arabian Lauri teosta, jossa mainitaan teos Doris Verho: Virastossa palaa aina valo.

Voi olla, että yhteyksiä on, mutta tuskin Verho on Kauranen, koska Kauranen on oman J.H Erkkonsa saanut. Netissä on muitakin arveluita Boris Verhon nykyisyydestä.

2 kommenttia:

  1. Tämäpä oli hauska kirjoitus runokirjasta! Kiitokseni! Erityisesti tykkään tuosta lopun pohdiskelustasi, jossa puntaroit Boris Verhon tosi nimeä. Tosiaan vaikuttaa siltä, että Kauranen on huvittunut siitä, että häntä pidetään Boris Verhona. Muuten en oikein voi tuota "Doris Verhoa" itselleni selittää.

    Eikö olekin mielenkiintoista, että tänne asti on päästy vaikka kukaan ei ole saanut selville Erkon palkinnon voittajan tosi nimeä! No, ehkä sentään voittaja itse?

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Olin yllättynyt runokirjan helppolukuisuudesta ja valmiudesta ollakseen esikoisteos. En ole lyriikan asiantuntija, vaikka pidän monista runoista, nämä runot eivät tuntuneet falskeilta eivätkä epäaidoilta.
    Boris Verhon salaisuuden verho on tosiaan ollut kiinni :)

    VastaaPoista