Kultahattu: F. Scott Fitzgerald

F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu  on lyhyt tiivis kirja 220 sivua. Takakannen mukaan kuvaus 1920-luvun levottomasta jazz-sukupolvesta ja muualla, että se on kertomus suuresta ja omituisesta Jay Gatsbystä. Lukiessani teosta Kaikki isäni hotellit, jossa viitattiin teokseen, ja luin Kultahatun  uudestaan, ja vasta sitten ymmärsin koko asetelman. Kultahattu on huono nimi alkuperäinen The Great Gatsby on parempi. Teos on traaginen rakkaustarina, tarina pettämisestä, uran rakentamisesta, kaiken valumisesta hukkaan, elämässä ei ole pikavoittoja, ja rakkaudessa vastuuseen joutuu jokainen, syytönkin.

Teoksessa on kuvausta 1920-luvun kiihkeästä Jazz-sukupolvesta, heidän humujuhlistaan, mutta myös tyhjistä ja ontoista krapula-aamuista. Sukupolvi ei vaikuta nykymittapuun kiihkeimmältä ja oli ehkä valikoitu, mutta juhlien kuvaus on loistavaa. Teos tapahtuu kesällä ja syksyllä 1922, jolloin omituinen Jay Gatsby järjestää näitä juhlia minäkertoja Nick Garrawayn naapurissa Long Islandilla. Teoksessa on keskeisiä henkilöitä Nickin serkku Daisy, päättämättömyydessän kaiken pahan alulle saattaja, hänen miehensä Tom, häntäheikki ja aviopettäjä ja vielä paljon muuta, Myrtle Wilson, toinen nainen ja bensa-aseman pitäjän uhkea vaimo. Neiti Jordan Baker Nickin kaveri ja Jay Gatsby, mies joka rakensi itsensä ja uransa.

Kyseessä on siis ihmisuhdekarikko, jossa on Gatsby punoo suunnitelmaa saada takaisin Daisy, ihastuksensa viiden vuoden takaa. Daisy on naimisissa Tom Buchananin kanssa, joka petti Daisya jo häämatkalla, ja pitää yllä rakastajatarta. Parilla on lapsi. Jay Gatsby taas oli sodassa ja oli rahaton, ja Daisyllä ei ollut malttia odottaa. Nämä ovat räjähdeaineet ja sytykkeeksi saadaan ripaus mustasukkaisuutta, paljon pahansuopaisuutta ja sattumia, niin loppuratkaisu on valmis. Viimeinen luku tarkastelee asioita kaksi vuotta myöhemmin ja antaa vielä lisävalaistusta tapahtumiin.

Gatsbyn kesäisissä juhlissa viina virtaa ja naisia ja miehiä pörrää. Vaikka myöhemmiin ilmenee Gatsbystä kaiken näköistä, väärennös koko mies, koska nimeä myöten hän rakensi itsensä ja uransa, niin siinä kaksinaismoraalismi hetteikössä tuntuu etenkin Daisyn käytös kummalta. Nickiä ja Jordania lukuunottamatta kaikki tekevät isoja virheitä ja petoksia. Tosin Jordan Baker oli golf-ammattilainen ja oli siirtänyt palloa viheriöllä. Varmasti iso rike golf-maailmassa, mutta jotenkin tuntuu pieneltä maailmassa, jossa vedonlyöntituloksia järjestetään ja avioliittoja rikotaan ja laitonta viinaa juodaan. Suurin kaksinaismoralisti teoksessa on Tom ...

Kultahattu antaa hyvän läpileikkauksen sodanjälkeisen Amerikan tapahtumiin. Nick ja Gatsby ovat olleet sodassa Euroopassa, ja eletään 1920-luvun loputonta (siis 1929 asti) nousua.
Luin Kjell Westön samasta sukupolvesta Suomessa  kertovalle kirjalle Missä kuljimme kerran.  Mutta silti vasta uusintalukukerralla ymmärsin, että en ollut ensimmäisellä kerralla juuri mitään ymmärtänyt, johtuen siitä, että Kultahatun juoni on punottu niin, että monilla henkilöillä on merkityksensä. (Suomen ja Amerikankin tilanne oli hieman toinen, sillä Suomen vapaussota käytiin vuonna 1918 ja Amerikan sisällissota 1861-1865, amerikkalaisia ensimmäisessä maailman sodassa 1914-1918).

Kultahattu on mainittu John Irvingin Kaikki isäni hotellit, minusta Kultahattu muistuttaa jollakin tavalla Mennyttä maailmaa mahtavine miljöineen ja toteutumattomine rakkauksineen ja kaiken valumisena tyhjiin ...John Irvingille Kultahattu on tärkeä, sillä teoksessa Ystäväni Owen Meany kertoja on kirjallisuuden opettaja, ja taas tarkastellaan Kultahattua. Aglosaksinen koulu kestää kauan, eli teoksessa luokka analysoi yksittäisiä ilmauksia Kultahatusta eli mitä tarkoittaa "Gatsbyn hymyn ääretön rauhoittavuus" tai Jordan Bakerin "ikävystynyt ja ylimielinen ilme" ja toki huomataaan minunkin merkille paneman Gattsby on käynyt Oggsfordin, todellisuudessa hän oli käynyt Oxfordissa (ei Oxfordia). Tähän saa kulumaan kyllä kirjallisuuden tunteja, mutta mitä hyötyä on analysoida puhki samat kirjat, ja tasapäistää oppilaat?

Teos muuten alkaa viisaudella, että kannattaa pidättäytyä toisen arvostelusta, koska ei tiedä olosuhteita, eli ei tässä arvostella. Ihmettelen kuitenkin tätä miesten ritarillisuutta useissa tilanteissa, eli naisen kannettavaksi ei voi hänen syntejään laskea, oli kyse sitten isosta synnistä (tappo) tai pienestä synnistä. Tasa-arvoon kuuluu omien syntien kantaminen ja niistä vastaaminen. Tähän ei pysty Daisy eikä myöskään Tom, jolle sopisi myös hame päälle.

Tämä on englantilaisella sadan kirjan listalla sijalla 23. Sen uskoo nimittäin vielä Joyce Carol Oatesin teoksessa Big Mouth & Ugly Girl viitataan Kultahattuun, ja koulussa pohditaan, miksi Gatsby otti syyt niskoilleen lopussa!

Kirja on hyvin helppolukuinen, se ehkä on kieliasultaan hieman vanhahtava ja siksi vaikea selkoinen, ja toisella lukukerralla se puraisi minuun.

Kaksi huomiota lisää:
1. Kirjan alussa lukee "taas kerran Zeldalle". Minulle tulee tästä mieleen Nintendon Zelda, jota Link pelastaa. Tässä Daisy ei ollut minusta pelastamisen arvoinen.

2. Kirjassa on kahdesti maininta suomalaisesta palvelijasta :)