Lotta Hällström: Painajainen puntarilla

 

Lotta Hällström: Painajainen puntarilla, syömishäiriöt ja niiden ehkäisy, Minerva-kustannus 2009, sivumäärä 174.

Lotta Hällströmin kirjan aihe on vakava: syömishäiriöt ja niiden ehkäisy. Kirjassa on paljon analyysia syömishäiriöiden synnystä ja puhkeamisesta kohdistettuna pienten lasten ja teini-ikäisten lasten vanhemmille. Kirjassa pohditaan, miksi lapset laihduttavat ja miksi kulttuurimme ihannoi hoikkuutta.

Tytöillä anoreksia (laihuushäiriö) ja bulimia (ahmimishäiriö) ovat yleisempiä kuin pojilla, joilla on muunlaisia syömishäiröitä, kuten ortoreksiaa ("syödään mahdollisimman terveellisesti"). 

Monelta puuttuu diagnoosi, mutta syömishäiriöt ovat yleistymässä. Kirja on vuodelta 2008, vuonna 2020 nettitietojen mukaan "tytöistä" noin 18% on kärsinyt syömishäiriöistä, ja pojista noin 2 %. Toisaalta Duodecimin mukaan anoreksiasta kärsiviä on "vajaa 1%" anoreksiaan sairastuneista poikia on "5-10%". Terveystalon "esitteen" mukaan naisista 1-2% sairastuu anoreksiaan, ja syyt ovat samoja mitä kirjassa esitetään, eli perfektionismi, hyväksynnän hakeminen, traumaattiset kokemukset, perheessä kytevät ongelmat, tyytymättömyys omaan kehoon, vartaloihanteet. Ikä ja sukupuoli myös vaikuttavat näiden häiriöiden syntyyn ja perimä.

Kirjaa oli alkuun mielenkiintoista ja hyödyllistä lukea, mutta itseäni alkoi rasittaa jopa ahdistaa ne jatkuvat vaatimukset, mitä lueteltiin vanhemmille, mitä pitää tehdä ja sanoa, miten pitää puhua lapsille, miten ei saa puhua ja vertailla.

Joitain pointteja kirjasta
Yhteiskunnassa ihannoidaan hoikkuutta. Jopa nettikeskusteluissa leimataan lihavia. 

Anoreksia puhkeaa yleisemmin teini-iässä, bulimia hieman myöhemmin.

Syömishäriön "riskitekijöitä" ovat perfektionismi, ylitunnollisuus, riittämättömyyden tunne, tyytymättömyys kehoon ja halu saada kontrollia. Laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi pitkään jatkuva koulukiusaaminen, joka romahduttaa itsetunnon.

Ulkopuolinen ei voi ymmärtää syömishäiriöistä.  Minusta se tulee myös ilmi niin, että kun syömishäiriö kehittyy riittävästi, sitä ei voi "järjellä" selittää, silloin syömishäiriö on ottanut ohjat.

Ohjeita

Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen. Lapsen kanssa kannattaa olla, kun hän on syntynyt. Äidillä ja isällä on omat roolinsa ja ovat tärkeitä. Lapsen kanssa ei aina ole inspiroivaa, mutta omaa aikaa kannattaa suunnata lapsen kanssa olemiseen.

Lasta voi kehua ja samalla voi asettaa rajoja. Lapsi pitää hyväksyä, huonoon käytökseen voi puuttua.
Kirja pitää huonona puntarilla käyntiä, ja painoindeksistä puhumista. Puntarin lukema ei takaa hyvinvointia.
Jokainen tekee virheitä, ja tietty armollisuus on hyvästä.

Kevyttuotteita pidetään huonona, sillä voivat johtaa vääriin ruokatottumuksiin.

Voi olla, että olen referoinut väärin jotakin. Hyvä kirja, mutta vanhempia minusta evästettiin liikaa. Luullakseni kaikki vanhemmat "epäonnistuvat", lisäksi useimmat käyvät töissä ja lapset ovat varhaiskasvatuksessa ja koulussa eli ei aina voi olla lasten kanssa, eikä pidäkään. Kannatan mallia, että vanhemmilla on kasvatusvastuu, mutta myös koululla ja varhaiskasvatuksella on vastuu siitä ajasta, jolloin lapsi on "heillä", koulussa on pakko käydä.

Marko Kilpi: Undertaker Kuoleman kosketus

 

Marko Kilpi: Undertaker Kuoleman kosketus, Crime Time 2020, sivumäärä 442.

Marko Kilven Undertaker on uskomaton dystopia, joka etenee eri näkökulmin. Kuoleman kosketus on sarjan nelososa. Hautausyrittäjä ja suurrikollinen Jarmo Kivi jatkaa outoa vaellustaan edellisen osan tilanteesta. Poliisista Saari on pidätetty epäiltynä Kiven kilpimiehen murhayrityksestä ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta, Saarta epäillään myös liigan johtajaksi. KRP:n tutkija Milla Lumi kuulustelee Saarta, ja poliisista Tiina Koskela käy puhumassa Saaren kanssa, joka kiristää Tiinaa tämän huumetaustan takia.

Tuomas, josta Kivi yrittää uutta kilpimiestä, on kuin säikähtänyt pupu ajovaloissa. Tuomaksen naapuri Timppa, peitetehtävissä ollut poliisi, on toipumassa tahallisesta yliajosta. Tuomaksen äiti on kuollut ja Tuomas on mukana hautaamassa äitiään.

Varallisuusfirman pomo Haglund on liian ahne sijoittaja, ja uhkaa hävitä miljardeja. Hänessä on jotain outoa kuten varallisuusfirmassa touhuavassa Reksassa, joka on  entinen NHL-peluri.

Kivi sukkuloi edelleen varjoissa. Perheen poika Sakari on saanut joltain mieheltä ahdisteluviestejä. Kivi yrittää selvittää lähettäjää, hän on varallisuusfirmassa toimiva Reksa, joka ei tajua miten vaarallinen vihamies Kivi on.

Undertaker osa 4 jatkaa kolmannesta osasta, tarina etenee, ruumiita tulee, ja Kivi hoitelee niiden hautuuhommat.

Tässä osassa panokset ja paukut kasvavat. Kiven perhe joutuu tulilinjalle. Kiven ydinperhe (ja illuusio siitä) räjähtää toistamiseen sirpaleiksi ja Kivi suistuu raiteiltaan, Pandoran lipas aukeaa, kaupungin keskustassa räjäytetään taktinen ydinlataus. Kuka? Miksi? On epäselvää?

Leijona terva-lakritsipastilliaskin kansi pysyy kovassa tilanteessa kiinni. Kuten tunnettua maailman myrskyistä ja ihmisten pahuudesta kärsivät eniten sivulliset ja viattomat.

Marko Kilpi (s. 1969) vie dekkarissa Undertaker Kuoleman kosketus Kiven helvetin reunalle.

Undertaker-sarja
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli

3. Kuolemanlaakso

4. Kuolemankosketus

5. Kuolemanpelko

6.  Kuolemankauppiaat

Marko Kilpi: Undertaker 1-3

 

Marko Kilpi: Kivi Undertaker, Crime Time 2020, sivumäärä 764.

Tässä Kivi Undertaker -tiiliskivessä on kaikkiaan kolme ensimmäistä Kivi-sarjan dekkaria: Kuolemantuomio, Kuolemanenkeli ja Kuolemanlaakso.  Sarjan päähenkilö on hautausurakoitsija Jarmo Kivi, joka on naimisissa pappi Leena Kiven kanssa, perheessä on kaksi Leenan lasta. Kunniallisten kulissien takana ja perheeltään salassa Kivi johtaa huumeiden maahantuontia, jota taas järjestäytyneen rikollisuuden vastainen poliisi yrittää saada loppumaan ja tekijät kiinni. Sarjan alkaessa Kivi on pahassa pinteessä, kilpimies Jouni on pettänyt hänet. Huumekauppa on pysähtynyt. 

Kirja on raaka. Päähenkilö Kivi on hyvin ristiriitainen henkilö. Hautausyrittäjänä hän tekee työnsä hyvin, lohduttaa ja opastaa omaisia, mutta rikollisissa toimissaan hän on tehokas ja säälimätön. Sarjan realistisuutta nakertaa Kiven kaikkivoipuus ja tietynlainen näkymättömyys, mutta se myöskin kiehtoo.

Kivi tavataan teoksen alussa tappamassa huumeveikko Markusta. Teon Kivi lavastaa itsemurhaksi. Teoksessa tarkastellaan Kiven aherrusta hautaustoimistossa ja toisaalta hänen huoliaan. Uskottu mies Jouni on tehnyt oharit ja pettänyt Kiven, jonka pitää päästä eroon miehestä, ja pian, sillä Jouni on päättänyt tehdä sopimuksen poliisin kanssa. Kiven vaimo Leena on pappi, joka on empaattinen ja on hakenut kirkkoherraksi. Leena rakastaa miestä, jota ei todellisuudessa tunne lainkaan. Perheeseen kuuluvat Leenan lapset Sakari ja Noora.

Tuomas, joka on murhatun Markuksen veli, on velkainen taloustieteen opiskelija, jota kaikki potkivat päähän. Tuomaksen tyttöystävä Maria ei pysty opiskelemaan mielenterveys-ongelmiensa vuoksi. Tuomas yrittää pitää kulissit pystyssä.

Poliisin erikoisryhmä tutkii järjestäytynyttä rikollisuutta, poliiseja on Saari, Juutila, Laakso ja aviopari Tiina ja Pauli Koskela.

Kiven ongelmien määrä ja laatu pysyvät vakiona. Markus on saatu päiviltä, mutta Jouni on vapaana. Lisäksi kontakti Saksassa haluaa paljastaa Kiven henkilöllisyyden.

Kivi menee ratkomaan koulussa tapahtuvaa iskua, jonka seurauksena poliiseista Pauli riistää itseltään hengen, ja suistaa vaimonsa Tiinan raiteltaan.

Tämä kirjasarja on kuin tv-sarja 24, näkökulma vaihtuu ja tilanteet. Vauhti on niin nopea, että lukija ei ehdi pohtimaan kokonaisuuksia, vaan lukija on kirjailijan armoilla.

Kivi hautaa jatkuvasti kuolleita, osa on hänen tekosiaan. Hän lisäksi hävittää ylimääräisiä ruumiita krematoriossa virallisten ruumiiden kanssa. Jouni on saatu pelistä pois, mutta Rundi on karannut, Jouni on kertonut hänelle Kivestä kaiken (minkä tietää).

Kivi on järkyttävällä tavalla kouluttanut Tuomaksesta apulaisen. He suuntaavat Viroon, missä poliisit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Kivi selviytyy tästäkin. Hän on taas raivannut tieltään esteitä, mutta yhä uusia pulmia nousee esiin.

Rinnakkaistarinassa alkaa hahmottua Kiven kyynisen asenteen yksi syy. Oma lapsi Aino on huuhtoutunut tsunamissa 2004? (Myöhemmin ilmenee, että koko perhe).

Marko Kilpi ymppää juoneen yhä huikeampia pistokkaita, jotka johtavat Kiven yhä uudestaan paljastumisen partaalle. Rundi on karannut ja kiristää nyt Kiveä. Kivi joutuu polttamaan tuomansa kokaiinit arkussa, kun ei pysty siirtämään niitä pois. Timppa Tuomaksen naapuri on peitetehtävissä oleva poliisi. Reksa pohtii kouluiskua ja tulee juoneen mukaan. Uhkaajat pääsevät yhä lähemmäs Kiveä, panokset nousevat. Kaikkien juonenkäänteiden jälkeen loppuratkaisu on uskomaton.

Kolme osaa peräkkäin on miltei liian hengästyttävää, mutta Undertaker pitää pihdeissään.

Kivellä on tällainen peltinen Tervaleijona-rasia, josta poimii suuhunsa sokeroituja pastilleja "sulamaan".

Kolmen ensimmäisen kirjan yhteisnide toimi niin hyvin, että päätin lukea koko sarjan, joka syventää Kiven tarinaa ja pitää yllämainittua hahmokatrasta mukana (kunnes kuolevat).

Marko Kilpi (s.1969) Undertaker-sarja
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli

3. Kuolemanlaakso

4. Kuolemankosketus

5. Kuolemanpelko

6. Kuolemankauppiaat.

Matti Leppäranta: Lumen ja jään maa

 

Matti Leppäranta: Lumen ja jään maa, Vastapaino 2021, sivumäärä 288.

Matti Leppäranta on Helsingin yliopiston geofysiikan emeritusprofessori, erityisalana maapallon luonnonvedet ja jää. Leppäranta on myös tietokirjailija. Tietokirja Lumen ja jään maa on kiinnostava lukupaketti ja tämä on todellinen tietokirja, mutta se on suunnattu myös aivan tavalliselle lukijalle, mutta sisältää (oikeaa) tietoa ja paljon.

Lumi ja jää ovat vettä, joka esiintyy maapallolla (ja ilmakehässä) kaikissa olomuodoissa.

Tässä kuva lumihangesta. Laitan bloggaukseen huomioitani kirjasta, jotkut tulkinnat voivat olla omia, kuten nämä kuvatkin.

Suomen asuttaminen alkoi noin 11000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö vetäytyi ja paljasti maan. Kantasuomalaisia heimoja alkoi ilmaantua 3000-4000 vuotta sitten Itämeren itäpuolelle.  Suomessa on talvisin lunta, mutta myös Päiväntasaajalla on jäätä esim. Andeilla.

Historioitsija Olaus Magnus (1490 - 1557) kuvaa hiihtoa ja luistelua, luistimien teränä olivat luuterät. Tuolloin oli "kunnon talvia", sillä Euroopassa oli Pikku jääkausi vuosina 1450 - 1850. Suomessa vuosina 1695-1697 kolmasosa 350 000 hengen väestöstä menehtyi säänolosuhteidenkin vuoksi. Vuonna 1816 ei ollut lainkaan kesää, kylmyys johtui tulivuorten purkauksista.

Lumisanasto on suomenkielessä edelleen runsas.

Lumi sataa maahan, ja kirjassa on selvitetty lumikiteiden synty. Lumi kasaantuu ja puhutaan hangesta. Lumen ääniä myös analysoidaan esim. narskunta.

Talvisesa luonnossa on myös eläimiä. Itse havainnoin eläinten jälkiä hangella, silloin ymmärtää, mitä muita eläimiä kuin lintuja metsässä on.

Oman katsauksensa saa suomalaissyntyinen naparetkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld (1842-1901). Hän oli usealla naparetkellä Huippuvuorilla, Grönlannissa, ja purjehti myös Koillisväylän läpi (1878-1879), tiettävästi ensimmäisenä.

Suomenkielen sanat suksi ja ahkio ovat (tutkimusten mukaan) 5000 vuotta vanhoja sanoja.

Arktisilla alueilla on ikijäätä, ikiroutaa, eli se ei sula kesälläkään. Etelämpänä voi kesällä tulla rakeita. Talvella voi sataa alijäähtynyttä vettä, joka jäätyy tienpintaan ja auton tuulilasiin.

Lumen jälkeen käydään sama tietopaketti jäästä. Käydään läpi järvien jäätyminen (syyskierto, veden kerrostuminen). Järvien ja meren jäällä luistellaan ja pilkitään. Kirjassa on myös (mustaa) huumoria. Viiden senttimetrin jää kestää ihmisen, mutta kolmen senttimetrin jää pilkkijän!?!

Teoksen loppuosassa esitellään myös Aboa-asema Etelämantereella, jossa tutkitaan ilmakehää marraskuun ja helmikuun välillä. Asema on rakennettu ikiroudan päälle. Se on vain etelän kesän käytössä.

Matti Leppärannan tietokirja Lumen ja jään maa oli oikein kiinnostava kirja.

Rex Stout: Yli kuolleen ruumiini

 

Rex Stout: Yli kuolleen ruumiini, alkuteos Over my dead body 1940, suomentanut Eila Pennanen, Sapo 362, WSOY 1992, sivumäärä 293. Nero Wolfe #7

Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on seitsemäs Nero Wolfe -sarjassa. Tarinan alussa Nero Wolfen luo tulee jugoslavialainen nuori nainen Carla Lovchen, joka yrittää pestata Nero Wolfea puhdistamaan ystävättärensä  Neya Tormicin maineen, neiti Tormicia syytetään jalokivivarkaudesta. Carla ja Neya toimivat miekkailunopettajana Nikola Maltanin studiolla, jonne Archie lähtee varkautta selvittämään. Timanttivarkaus oli sekaannus, joka sovitaan ja miekkailuharjoitukset jatkuvat ja yksi paikalla olijoista eli Percy Ludlow murhataan. Kalpa-miekkaan oli laitettu col du mort, jonkin näköinen pistin, jota kuitenkaan ei ole myöhemmin kalvassa, vaan se on laitettu Archien taskuun. Peter Ludlow miekkaili Tormicin kanssa, joka kiistää murhan.

Tarina on monipolvinen ja valottaa Nero Wolfen taustaa paljon. Murhan motiivi liittyy toisen maailmansotaa edeltäviin poliittisiin juonitteluihin Euroopassa. 

Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on Nero Wolfe sarjassa se, joka valottaa kaikkein eniten mitä mestarietsivä teki ennen "sulkeutumistaan" New Yorkin lukaaliinsa ihailemaan miljoonan dollarin orkidea-kokoelmaansa ja ratkomaan pulmallisia rikoksia. Mustan vuoren varjossa jatkaa Nero Wolfen Jugoslavia-yhteyksistä. 

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe paljastaa tässä kirjassa, että on montenegrolainen, mutta on syntynyt Yhdysvalloissa. Myöhemmissä dekkareissa annetaan ymmärtää, että hän on syntynyt Montenegrossa.

Nero Wolfe osaa serbokroatiaa ja oli ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävallan agentti, soti Montenegron armeijassa vuoteen 1916, jolloin "kuoli nälkään", tätä ilmaisua hän ei selitä, joka tapauksessa hän liittyi tämän jälkeen Yhdysvaltain armeijaan.

Nero Wolfella on keittiömestariystävä Marko Vuckic, jonka ravintolassa Carla ja Neyakin ovat käyneet. Kun Carla käy Wolfen luona, hän sanoo, että "Balkanilla kaikki kuninkaat ja kuningattaret on murhattu". Tässä tarinassa kuninkaallisia kuitenkin on, ja eri Euroopan maiden agentteja. Natsi-Saksa yrittää haalia itselleen "ystäviä", dekkari on julkaistu lehdessä jo 1939.

Edelleen ilmenee, että Nero Wolfella on adoptiolapsi, joka katosi (ilmeisesti sodan aikana), ja tässä tarinassa hän esittäytyy ja on Carla Lovchen, joka esiintyy myös tarinassa Mustan vuoren varjossa. 

Rikosten osittaisia motiiveja ovat Jugoslavian pankkisektorin toimet, ja metsäkaupat Bosniassa.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen dekkari.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Erling Kagge: Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni

 

Erling Kagge: Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni, alkuteos Alt jeg ikke laerte på skolen: Filosofi för eventyrere 2019, suomentanut Kari Koski, Art House 2021, sivumäärä 149.

Erling Kaggen opus Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni on lyhyt ja oiva, alla joitain nostoja teoksesta.

Norjalainen Erling Kagge (s. 1963) on käynyt maapallon ääripisteissä:
Pohjoisnavalla (vuonna 1990) parinsa kanssa ilman ulkopuolista apua. 

Etelänavalle hän vaelsi yksin 51 päivässä 1992-1993 ilman radioyhteyksiä.

Mount Everestille hän kiipesi vuonna 1994.

Erling Kagge on myös purjehtinut Atlantin yli kahdesti, kiertänyt Kap Hornin, mutta arvostaa paljon kolmen teini-ikäisen tyttärensä kasvattamista. Kagge oli huono koulussa, hänellä oli ulkonevat etuhampaat, hän ei ollut hyvä hiihtämään. 

Kirja puhuu tavoitteiden asettamisesta, unelmista ja niiden toteuttamisesta. Kagge toimi juristina Norsk Hydrossa, mutta lopetti ne työt. 

Kaggen lapsuuden idoli oli Thor Heyerdahl, jonka 80-vuotispäivillä Kagge oli 1994. Hän ihmetteli useiden henkilöiden tekosyitä, mikseivät he lähteneet Heyerdahlin matkaan, ja pohtivat sitä. 

Kagge toteaa, että August Andree oli rohkea kun lähti ilmapallolla 1897 Pohjoisnapaa kohti, mutta varmaan kuolemaan, mutta poisjäänyt Nils Ekholm sai poisjäännistä kuittailua, mutta säästi vaimonsa menetykseltä ja vararikolta. Kagge piti Ekholmia rohkeana. Kagge pohtii monta kertaa rohkeutta. Hänellä ei ollut itse rohkeutta kääntyä retkiltään takaisin ja kohdata naurua. Etelänavalla ei ollut enää rohkeutta, vaan "olin niin turta että jatkoin matkaa". Rohkeutta ei ole purkissa. Rohkeuden ammentaminen on joka kerta uusi haaste.

Vuonna 2010 Kagge oli Islannin Vatnajökull-jäätiköllä, kun tulivuorenpurkauksen vuoksi kaikki lennot peruutettiin. Maapallo 4,54 miljardia vuotta vanha, luonnossa on viisautta, mutta luonnon kuuntelu vaatii läsnäoloa  ja ylipäätään olemista luonnossa.

Elämässä on tärkeintä rutiinit. Kun ulkona on -54 astetta Celsiusta, on tärkeää nousta makuupussista. Tahto tehdä asioita alenee iän myötä, mutta mahdollisuus paranee (keskimäärin). Tuttu ja turvallinen houkuttaa ihmistä. 

Usein asioita pidetään mahdottomina, kunnes joku tekee sen. Ihmisellä on kyky venyä. Kivikautiset geenit herättävät eli vaarat ja haasteet tuovat merkityksen elämään. Kagge perustelee monin tavoin, että onnellisuus ei riipu aineellisista puitteista. Oslossa on (kuten Helsingissä) paljon masentuneita.

Kaikki ei ole kiinni halusta, unelmista, vaan naparetkillä valmistautuminen ratkaisee. Tieto olosuhteista, oikeat varusteet ovat tärkeitä. Joka päivä tulee uusia haasteita, jotka pitää ratkoa. 

Naparetkillä lumi saa monia sävyjä ja hiljaisuus on hienoa, ja minusta tämä kirjakin hieno, helppolukuinen ja hyödyllinen.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

 

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikku keisarit ja hylätyt tyttäret.

Kirja Yhden lapsen kansa on voittanut tietokirjojen vuoden 2016 Finlandia-palkinnon. Mari Manninen on ollut Helsingin Sanomien toimittajana, mutta oli Kiinassa vuosina 2012 - 2017 ja toimi freelance-toimittajana.

Mari Manninen on käsitellyt Kiinan kansantasavallan yhden lapsen poliitiikkaa ja jakanut kirjan kymmeneen aihekokonaisuuteen, ja pokkari-painokseen hän on kirjoittanut uuden luvun "Mitä heille kuuluu nyt".

Taustaa (Jokke)
Kiinan Kansantasavalta perustettiin 1.10.1949, kun Mao oli voittanut sisällissodan. 1900-luvun alussa keisari syöstiin vallasta, ja tasavaltaiset hallitsijat vaihtuivat. 1930-luvulla Japani valtasi Mantsurian, ja siellä oli nukkehallitsija. Japani hävisi toisen maailmansodan. Kiinan sisällissodan voittivat Maon johtamat kommunistit, ja aiemmat hallitsijat vetäytyivät Taiwaniin. Maon aikana tehtiin isoja askeleita, joilla oli suuria myös huonoja vaikutuksia kansaan kuten Suuri harppaus ja Kulttuuri vallankumous. Mao kuoli 1976, jonka jälkeisen valtakamppailun voitti Deng, joka aloitti maan modernisoinnin. Yhden lapsen poliitiikka otettiin käyttöön 1979, ja siitä luovuttiin 2015. Kiinan väkiluku oli 1949 noin 540 miljoonaa, 1978 noin 940 miljoonaa ja nyt noin 1,4 miljardia. Intiassa, jossa oli Indira Gandhin aikaan kohua herättäneitä ohjelmia syntyvyyden säännöstelyyn, on nykyisin asukkaita myös 1,4 miljardia, mutta vuoden 2023 aikana Intia on ohittanut Kiinan väkirikkaimpana maana maailmassa. 

Mari Manninen on käsitellyt yhden lapsen politiikkaa eri puolilta ja ihmisten kautta, kaikki tarinat saavat "kasvot", en lähde käsittelemään yksittäisiä tarinoita, vaan pidän lopun bloggauksen yleisemmällä tasolla.

Kiina on iso maa, jossa kaupunkien ja maaseudun ero on suuri. Maaseudulla keskusjohdon määräyksiä toimeenpanee paikallisjohto. Kaupungeissa naiset ovat töissä, joten yhden lapsen politiikkaan liittyvät tarkastukset ja operaatiot voitiin tehdä yrityksissä. Maaseudulla on helpompi "pimittää" ylimääräiset lapset. Lapselle piilottamisesta on isot seuraukset, koska lapsi ei saanut hukou'ta ("asuinpaikan rekisteröinti"), joten lapsi ei voi käydä koulua, mennä töihin, solmia avioliittoa, eikä edes matkustaa junalla. Toisille lapsille olisi voinut hakea hukoun maksamalla sakkoa, mutta osalla perheistä ei ole rahaa. Kirjassa käsitellään perhettä, jossa oli peräti 7 lasta, ja 6 "ilman hukouta", ja siitä seuraa hankaluuksia. 

Syntyvistä lapsista suurempi osa oli poikia, eli 100 tyttöä kohti syntyi 116 poikaa. Löytölapsista valtaosa on tyttöjä, osalla on joku "vamma". Lapsia on adoptoitu orpokodeista länsimaihin myös Suomeen. Adoptiolapset eivät (usein) tiedä, ketkä heidän vanhempansa ovat.

Ainoaa lasta hoidetaan hyvin. Yläotsikossa puhutaan pikku keisareista, eli lapseen satsataan paljon, mutta lapsilla on myös paineita menestyä. Koulussa ja valmennuksessa vietetään paljon aikaa, sisaruksia oli harvalla. Tavoiteltuja opiskelupaikkoja olivat yliopistot etenkin Shanghain ja Pekingin ja haluttú työpaikka julkisella sektorilla. Hyvistä työpaikoista on kova kilpailu. Yhden lapsen poliitiikka on myös mahdollisuus tytöille, eli he saavat perheessä kaiken huomion, ja samat mahdollisuudet kuin pojat. 

Useat miehet eivät löydä aviovaimoa, koska naisia on vähemmän. Osa on tuonut vaimon Vietnamista, mutta asiassa on monenlaisia ongelmia. 

Hankalaa on myös heillä, joiden lapsi on kuollut. Kiinassa lapset hoitavat isovanhempiaan, kun he ovat vanhoja.

Kirjassa puhutaan myös steriloinneista, ja pakkoaborteista.

Pokkaripainokseen on tehty ylimääräinen luku, se on hyvin onnellinen, sillä lapsi, joka oli etsinyt biologisia vanhempiaan, oli löytänyt heidät. 

Mies, jonka vietnamilainen vaimo oli karannut, oli löytänyt vaimon ja he olivat saaneet lapsen.

7-lapsinen perhe oli saanut rekisteröityä lapsiaan.

Valaiseva kirja, jossa käsitellään myös koko Yhden lapsen poliitiikan onnistumista, ja vaikutuksia. Laskujen mukaan 400 miljoonaa lasta jäi syntymättä. Kirjassa sanotaan, että luku on liian optimistinen, koska ilman poliitiikkakin olisi syntyvyys lähtenyt laskuun, koska kaupungeissa syntyvyys laskee. Tätä emme tietenkään koskaan saa tietää.