C.S. Lewis: Hopeinen tuoli

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli, alkuteos The Silver Chair, suomentanut Kaarina Helakisa,  Otava 1976, sivumäärä 178.

Narnian tarinoiden näyttämönä on Aslanin luoma Narnia, maa jossa eläimet osaavat puhua. Kirjoissa lapset siirtyvät tai'anomaisesti Englannista Narniaan. Narniaa hallitsee ihminen kuninkaana. Aika kuluu Narniassa nopeammin kuin meidän maailmassa, eli lapset palaavat Narniasta samaan ajanhetkeen. Sarjan neljännessä osassa Hopeinen tuoli Aslan lähettää Eustace Clarence Ruikun ja Jill Pölkyn etsimään kuningas Kaspianin kadonneen pojan kruununprinssi Rilianin.  Tehtävä on hyvin vaikea, vaivalloinen ja vaarallinen mutta onnistuu. Kaspian näkee poikansa ja kuolee mutta Kaspian pääsee vierailemaan englantilaisessa kokeilukoulussa.

Hopeinen tuoli  -tarina alkaa Jillin ja Eustacen englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettajatar hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen vaan yltyy. Eustace on ollut serkkujensa Lucyn ja Edmundin kanssa narnialaisella laivalla Sarastuksella (Kaspianin retket maailman ääriin). Eustace karaistui ja järkevöityi matkalla. Jill ei ole ollut Narniassa. Välitunnilla Jill ja Eustace pakenevat kiusaajiaan muuriiin tulleeseen reikään ja päätyvät Aslanin vuorelle. Jill, jolla ei ole korkean paikan kammoa toisin kuin Eustacella, aiheuttaa Eustacen putoamisen. Aslan puhaltaa Eustacen Narniaan, jossa vanha Kaspian lähtee etsimään poikaansa Riliania meriltä. Aslan ohjeistaa Jillin, ja antaa hänelle tarkat ohjeet ja merkit, joita on seurattava, jotta Rilian löytyy:
1. Eustacen pitää puhua vanhan ystävän kanssa, ja hänen neuvonsa auttavat
2. On lähdettävä pohjoiseen jättiläisten rauniokaupunkiin
3. On noudatettava löytyvän kirjoituksen ohjetta
4. Ensimmäinen, joka pyytää tekemään jotain Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.
Merkit  eivät ole Aslanin mukaan helppoja tulkita, ja Jillin on niitä harjoiteltava päivitäin.

Matka alkaa huonosti, sillä Eustace ei tunnista Narniaa eikä myöskään merille lähtevää vanhaa Kaspiania. Sijaishallitsija kääpiö Piipari ei halua Riliania etsittävän, sillä kymmeniä ritareita on kadonnut. Jill ja Eustace viedään Cair Paravelin linnaan, lapset ovat jumissa, josta puhuva pöllö Sulkatakki hakee heidät pöllöjen kokoukseen. Pöllöt selittävät Rilianin tarinan. Kaspian avioitui  Ramandun tyttären kanssa ja saivat kruununprinssi Rilianin. Kuningattaressa oli tähtiverta, mutta hän joutui vesilähteellä vihreän käärmeen puremaksi ja kuoli. Rilian etsi äitinsä tappanutta käärmettä, ja joutuu puolestaan kauniin vihreäpukuisen naisen lumoihin. Drinian (Kaspianin ystävä) huomaa asian, mutta ei ehdi kertoa asiaa Kaspianille, ja Rilian häviää seuraavana päivänä. Rilian on ollut kateissa yli kymmenen vuotta.

Jill ja Eustace saavat oppaakseen suolla asuvan suistokaisen, jonka nimi on Rapanhapakko. Rapanhapakko on pessimistinen optimisti, joka ennustaa aina vastoinkäymisiä, ja on tyytyväinen, kun niitä ei tulekaan. Matkalla vastaan tulee jättiläisiä, ja myös kaunis nainen ja mustassa haarniskassa ratsastava ritari. Nainen neuvoo kolmikon Harfangin jättiläisten syysjuhliin. Matkalla jättiläisten . linnan sataa lunta ja on kylmä. Jill putoaa kummaan muodostumaan, mutta kolmikko saapuu jättien vieraaksi. Vastaanotto on lämmin. Jill näkee unen, jossa on teksti ALAPUOLELLANI. Aamulla ikkunasta Jill näkee raunioissa saman tekstin. He ovat unohtaneet seurata merkkejä. Lisäksi ilmenee, että jättiläisten syysjuhlien erikoisherkku on ihmispiiras, ja rapanhapakkokin aiotaan syödä.

Imartelemalla kolmikko pääsee pakoon, ja pelastautuvat maan alle. Vaikeuksien kautta he pääsevät maileja alaspäin, ja joutuvat innottomien maahisten pidättämäksi, ja heidät viedään alamaan valtiattaren luo. Valtiatar on poissa, mutta haarniskaritari on paikalla. Kaveri vaikuttaa ylimieliseltä, ja kehuu valtiatarta, jonka kanssa aikoo vallata ylämaasta oman valtion. Pian ritari selittää, että valtiatar on parantanut hänet harhoista, mutta hänen pitää olla joka päivä tunnin sidottuna hopeiseen tuoliin, eikä häntä saa päästää pois, vaikka hän sitä vaatisi. Ritari on siteissä, mutta tempoo ja vaatii päästä pois hopeiosesta tuolista. Kolmikko katsoo välinpitämättömänä, mutta sitten ritari pyytää Aslanin nimeen. Rapanhapakko ehdottaa ritarin vapautusta, sillä aiemmat merkit ovat jääneet huomaamatta. Ritari päästetään pois, hän ottaa miekkansa, ja hyökkää hopeisen tuolin kimppuun ja pirstoo sen. Ritari on Rilian, joka on ollut äitinsä tappajan lumouksessa. Nelikko  ei pääse pötkimään pakoon, sillä vihreä vosu saapuu paikalle. Hän heittää vihreää pulveria takkaan, ja soittaa harppua, ja kietoo kuulijat lumoukseen. Rapanhapakko uskoo Aslaniin, ja puolustaa tämän olemassa oloa, polkee räpylöillään takkatulen, mutta vosu muuttuu suureksi käärmeeksi,  Eustace ja Rilian hakkaavat tältä pään pois.

Vihreän vosun kuoltua lumous särkyy, maahiset pääsevät apatiastaan ja suuntaavat alemmas magmakerrokseen. Valtiatar oli kaivauttanut tunnelin Narniaan, jota myöten nelikko saapuu Narniaan. Rilian onnistuu näkemään isänsä viime hengäykset.

Aslan vie Eustacen ja Jillin vuorelle, jossa on kuolleen Kaspianin ruumis. Eustace pistää okaalla Aslanin tassua, ja Aslanin veripisara herättää Kaspianin "henkiin". Kaspian pyytää päästä pikku vierailulle Englantiin. Kokeilukoulun kiusaajat saavat tuntea Kaspianin, Eustacen ja Jillin kurinpalautuksen. Johtajatar kutsuu virkavallan paikalle, mutta Aslan ehjää muurin, ja viranomaiset saavat selville kokeilukoulun arjesta laittomuuksia.

Kokeilukoulu on selvästi C.S Lewisin hampaissa. Hän ei pidä siitä että tytöt ja pojat käyvät samaa koulua. Koulussa ei opeteta uskontoa, joten Jill eikä Eustace tiedä, keitä olivat Aatami ja Eeva. Suurimmat kiusaajat saavat keskustella johtajaopettajan kanssa, ja jatkavat puuhiaan, ja ovat johtajan suosikkioppilaita. Kokeilukoulun kiusaajat jahtaavat Jilliä ja Eustacea, mutta kun Kaspian tulee vastaan, kiusaajat alkavat huutaa fasistia. Jotenkin aika tyypillistä nykyaikanakin. Rajattomuuden ongelma? Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä. Väkivaltaa en hyväksy, mutta omaa henkeään saa hätävarjeluna puolustaa.

Kaarina Helakisa on kääntänyt paikoin hyvin, puhuu Rapanhapakosta jääräpäisenä pötynikkarina, tai Jill sanoo niin, pötynikkari on hyvä ilmaus. Rapanhapakko on myös hyvä käännös. Helakisa on jättänyt kääntämättä Trumpkinin, jonka Kyllikki Hämäläinen on kääntänyt Piipariksi. Helakisa on kääntänyt myös kirjan Hevonen ja poika, mutta hän on kääntänyt nimet eri lailla tähän Cor myöhemmin Koor, sekä Bree myöhemmin Riia, kaikkein ihmeellisintä kuningas Peterin kääntäminen  Pietariksi. 

C.S Lewisin Hopeinen tuoli on jännittävä lasten seikkailuromaani.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Ensimmäinenjulkaistu  Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, tämä Hopeinen tuoli vuotta myöhemmin. Tarina alkaa teoksella Taikurin sisarenpoika  ja päättyy teokseen Narnian viimeinen taistelu

Maurice Maeterlinck: Kuolema

Maurice Maeterlinck:  Kuolema, alkuteos La Morte, suomentanut Eino Palola, Arvi Karisto Oy 1918, sivumäärä 161.

Kirja on sangen merkillinen tutkielma kuolemasta. Aluksi todetaan, että vain  kuolemalta pitää kysyä neuvoa elämästä. Todetaan, että on vain yksi ajanmitta eli kehdosta hautaan. Kirjailija ei etsi totuutta, mutta aikoo listata mikä ei ole totta.

Kirjailija toteaa, että kuolinkamppailu kuuluu elämään ei kuolemaan. Elävä pohtii kuoleman kauhua, ja tuntemattomuutta.

Edelleen belgialainen vuoden 1911 nobelisti Maurice Maeterlinck (1862 - 1949) pohtii, että kuoleman jälkeen on eri vaihtoehtoja:
1. Jälkielämä nykyisellä tietoisuudella
2. Jälkielämä ilman tietoisuutta
3. Jälkielämä uudenlaisella tietoisuudella

Maailmankaikkeudessa  ei ole rajaa ajassa eikä avaruudessa, toisaalta hän pohtii, että voi olla miljardeja ajan ja paikan rajoittamia maailmoja.

Eipä tähän ole minulla mitään kommentoitavaa, eikä oikeastaan lisättävää, hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja olen blogannut aiemmin vuoden 1911 nobelistilta Mehiläisen elämän sekä Haudatun temppelin.

Tove Jansson: Vaarallinen matka

Tove Jansson: Vaarallinen matka, alkuteos Den farliga resan 1977, suomentaja Panu Pekkanen.

Tove Janssonin Vaarallinen matka on upeasti runomuotoinen maalauksin kuvitettu kertomus Sannan ja hänen kissansa seikkailuista. Sanna manaa laiskaa kissaa, ikuista tylsyyttä, ja uhoaa nauravansa vaaraa.

Sitten Sanna hukkaa ruohikkoon lasinsa, ja näkee uusien silmälasiensa läpi kissansa eri tavoin. Sanna ja hänen laiska kissansa joutuvat vaaralliseen seikkailuun, ensin mangrovesuolle.

Mangrovesuon jälkeen Sanna tapaa Hemulin, Surkun, Tiuhdin ja Viuhdin, ja kertoo näköhavainnoistaan, maailman muutos ei johdu silmälasista, koska Hemuli kertoo, että mikään ei täsmää entiseen.

Fåglar flyger upp och ner
och blåbären är gula
fånigheter var jag ser
de är rent ohemulen.

Tiuhti ja Viuhti yhtyvät kuoroon, ja hattivatit ryntäilevät pois tulivuorenpurkauksen tieltä, jota pakenee myös Nipsu.

Tulivuorenpurkauksen jälkeen tulee lumimyrsky, jonka jälkeen joukkio saa sipulikeittoa Nuuskamuikkuselta (ja vatsa menee sekaisin Nipsulta, koska sipulit ovat raakoja).

Lopulta joukko pääsee perille Muumilaaksoon Tuutikin kuumailmapallolla.

Muumilaaksossa kaikki on hyvin, siellä juhlitaan ja sitten Sanna ja Kissa lähtevät kotiinsa.

Tarina on runomuodossa, teksti rimmaa, päähenkilön nimi on ruotsiksi Susanna. Tässä Surku tulee Sannan "syliin" lämmittelemään. Surkun nimi on ruotsiksi Ynk von Jämmerlund.
Han kom i Susannas famn
så värmde de varandra
Ynk var hundens första namn
von Jämmerlund det andra

Vaarallinen matka on huikea seikkailu, jonka teho on Tove Janssonin upeissa jopa surrealistissa kuvissa ja runomuotoisessa kerronnassa.

Osallistun tällä Luetaanko tämä? -blogin Kian haasteeseen Suojellaan Itämerta lukemalla Muumikirjoja. Kuva on Myllärin Muumimamman kaurapuuro -paketista, josta menee 2 senttiä paketilta #meidänmeri -kampanjaan.

Drontti-hahmokin pulikoi Kailon rannassa Muumimaailmassa Itämeressä, jonka toivoisin olevan sinilevätön.

Muumit ja Itämeri on minulle ovat henkilökohtaisesti tärkeitä ja lahjoitan mielelläni rahaa tähän.

Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi

Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi, alkuteos Robots and Empire 1985, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1989, sivumäärä 475.

Robotit ja imperiumi on vauhdikas ja jännittävä scifi-seikkailu joka on kirjoitettu yhdistämään Isaac Asimovin  Robotit- ja Säätiö-sarjat toisiinsa ja jatkaa romaania Aamunkoiton robotit.

Robotit ja imperiumi tapahtuu Linnunradalla. Maasta on aikoinaan asutettu maailmoja, joiden ihmiset ovat jalostaneet itsensä pitkäikäisiksi ja sivistyneiksi avaruuslaisiksi. Avaruuslaisten 50 planeettaa pitävät avaruutta ja avaruusmatkailua tiukasti hallussaan ja hallinnassaan. Avaruuslaiset ovat pakottaneet teknisellä ylivallallaan muun ihmiskunnan jäämään maahan, joka on ylikansoitettu ja asuu teräsluolissa maan alla. Avaruuslaiset ovat valjastaneet robotit palvelemaan itseään, avaruuslaiset eristäytyvät, heidän on vaikea kohdata ihmisiä, koska he pelkäävät tarttuvia tauteja, joihin heillä ei enää ole vastustuskykyä. Aiemmissa osissa tilanne on muuttunut, ja maan asukkaista osa on päässyt ulos teräsluolistaan, ja asuttavat uusia maailmoja. Siirtolaismaailmojen ja avaruuslaisten välillä on kasvavia ristiriitoja, joita teoksen päähenkilöt yrittävät liennyttää ja ratkoa. Asimov tempaa lukijansa mukaan huikeille matkoille Aurorasta hylättyyn Solariaan, siirtolaisten Baleyn maailmaan, ja lopulta Maahan. Asimovilla on kyky luoda uskomattomia seikkailuja, poliittisia vastakkainasettelua, härskejä juonitteluja. Näkökulmat vaihtuvat ja jännitys nousee. Tarina päättyy lopulta Maassa, jossa lukijalle selviää tarinan suurin sankari.

Robotit-sarjasta
Kaksi avausosaa tähän sarjaan kirjoitettiin 1950-luvulla. Sarjan avausosa oli Teräsluolat, siinä auroralainen Han Fastolfe pyytää maalta apua murhatutkimuksessa. Ihmisen kaltainen robotti R. Daneel Olivaw ja maan etsivä Elijah Baley ratkaisevat murhan Maassa. Teräsluolat on kirjoitettu 1950-luvulla kuten sen jatko-osa Alaston aurinko, missä Elijah Baley ratkaisee murhan Solariassa, avaruuslaisten planeetalla, missä eristäytyminen on pisimmällä. Matkalla mukana on Daneel. Baleyn tutkimukset vapauttavat syytteistä Gladia Delmarren, joka muuttaa Auroraan.

Asimov kirjoitti 1980-luvulla kaksi lisäosaa. Aamunkoiton robotit jossa maan ihmiset Han Fastolfen politiikan, Elijah Baleyn neuvokkuuden, ja robottien Daneelin ja Giskardin toiminnan seurauksena pystyivät aloittamaan siirtolaisuuden Linnunradalla.

Juoni ja henkilöitä (älä lue sisältää juonipaljastuksia)

Robotit ja imperiumi -teoksessa Gladia on asunut Aurorassa 200 vuotta. Han Fastolfe on kuollut ja testamentannut tilansa ja kaksi robottiaan Daneelin ja Giskard Reventlovin Gladialle. Daneel on ihmisenkaltainen pitkälle suunniteltu robotti, (lähes) täydellinen luomus. Giskard on ollut Fastolfen lapsen Vasilian robotti, Giskard on metallinhohtoinen, huomaamaton ja syrjässä.

Auroralaiset ovat pitkäikäisiä, mikä ei ole pelkästään siunaus. Koska heidän ei tarvitse tehdä mitään robottitaloudessa, he ovat alttiita keskinäiselle kinastelulle, ja masennukselle. Poliittiset riidat jatkuvat vuosisatoja. Han Fastolfen vastustaja Kelden Amadiro hautoo kostoa, ja hänen luokseen tulee Levular Mandamus, jolla on uhkarohkea suunnitelma Maan tuhoamiseksi. Levular Mandamus on Gladian jälkeläinen viidennessä polvessa, ja haluaa tietää Gladialta, oliko Gladian tyttären isä Elijah Baley. Gladian elämään tulee säpinää, sillä siirtolaiset haluavat Gladian matkalle Solariaan. Aluksen kapteeni on DG (eli Daneel Giskaard) Baley. DG on Elijah Baleyn jälkeläinen viidennessä polvessa myös. Solaria, joka vaikuttaa hylätyltä planeetalta, mutta Solariaan laskeutuvat avaruusalukset tuhotaan. Gladia viedään entisen tilansa alueelle, paikalla on vain robotteja sekä niiden valvoja vähäpukeinen "nainen", valvoja on kuitenkin ihmisen näköinen robotti, joka tottelee vain Solarian murretta puhuvaa Gladiaa. Retkikunta pääsee pinteestä, mutta samaan aikaan auroralaisten alus tuhotaan toisaalla planeettaa. Daneel ja Giskard tajuavat, että solarialaisia robotteja on uudelleen ohjelmoitu. sillä robotiikan päälait ovat:
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan, niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.
Aurorassa, joka on vanhin avaruuslaisten planeetta ja johtava mahti, ihmisten suhde robotteihin on 1:50, Solariassa, joka nuoresta iästään huolimatta haluaa valtaa, suhdeluku on 1:100000. Solariassa on robotiikan lait  kierretty vain niin, että ihminen on määritelty solarialaiseksi.

Gladia viedään Baleyn maailmaan, maailmaan, jonka Elijah Baleyn Bentley poika oli perustamassa kaksivuosisataa sitten, ja jossa Elijah kuoli. Planeetalla vihataan avaruuslaisia ja robotteja. Gladia lupaa kuitenkin esiintyä heille ja  saa yleisön valtaansa. Hän vetoaa tunteisiin korostamalla Elijah Baleyn ystävyydestä Daneelin kanssa, ja Elijah Baleyn kuolemasta, jota oli todistamansa Daneel. Hän vetoaa siirtolaisiin, että menneisyyden vääryyksiä ei tulevilla omilla vääryyksillä voida hyvittää. Kuitenkin poliittinen kuvio on epäselvä, ja siirtolaisplaneettoja on muitakin. Onnistuuko Maan tuhoaminen? Vasilia haluaa kiihkeästi takaisin Giskardin ... en lähde kertaamaan juonta enempää.

Robotit- ja Säätiösarja (sisältää juonipaljastuksen )
Kirja yhdistää Robotit sarjan Säätiö-trilogiaan, johon Asimov kirjoitti alkuun kaksi kirjaa ja loppuun kaksi kirjaa, ja sarjan päättää Säätiö ja Maa jossa selviää totuus Solariasta. Itse olisin ollut "onnellisempi", jos sarjoja ei olisi yhdistetty. Minusta on lapsellista, että -varo juonipaljastus- yksi auroralainen robotti pyörittää koko universumia. Tämän kirjan loppu petaa tulevan tilanteen. Daneelin robotti ystävä Giskard omaa kyvyn lukea ihmisen tunteita ja säädellä niitä. Tämän kirjan sankari on Giskard Reventlov. Teoksessa on hyvin paljon Daneelin ja Giskardin pohdinnoista ihmiskunnan kehityksestä, poliittisesta tilanteesta, ja robotiikan pääsäännöistä.  Vasilia Fastolfe on edellisessä osassa tahattomasti suunnitellut Giskardille kyvyn lukea ja säädellä ihmisen ajatuksia. Vasilia tulee vaatimaan Giskardia itselleen, koska tajuaa, että se on telepaattinen robotti.
Robotiikan pääsäännöt hillitsevät ajatusten säätelyä, ja se koituu lopulta Giskardin tuhoksi. Hän siirtää kykynsä Daneelille, ja samalla he ovat kehittäneet nollannen pääsäännön, jossa ihminen on korvattu ihmiskunnalla.

Asimov julkaisi ensin novellikokoelman Robotit 1982 sekä jatkoi 1983 Teräsluolia ja Alastonta aurinkoa  teoksella Aamunkoiton robotit 1983 ja tämä Robotit ja imperiumi päättää sarjan. Asimov kirjoitti teoksen Säätiö ja Maa 1986, ja teos päättää Säätiön tarinan, mutta viimeisenä Asimov kirjoitti teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä näissä kaikissa "robotti-romaaneissa" on R. Daneel Olivaw.

Hän (Daneel)  oli yksin - ja hänen oli huolehdittava koko Linnunradasta.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Richard The Lion Heart

Richard The Lion Heart, tekstit L. du Garde Peach ja kuvitus John Kenney, Wills & Hepworth 1965, sivumäärä 52.

Richard Leijonamieli (1157 - 1199) oli Englannin kuninkaana Richard I:nä vuosina 1189-1199. Kolmas ristiretki, johon Richard Leijonamieli osallistui oli vuosina  1189 - 1192 (tämän kirjan mukaan).

Teoksen alussa kerrotaan, että Ristiretket olivat eurooppalaisten sotilaiden yrityksiä ottaa "takaisin" Jerusalem, jossa on Jeesus Kristuksen hauta (Jeesus on ylösnoussut, eli "Holy City that the body of Jesus Christ was laid in the tomb". Kolmas ristiretken tarkoituksena oli vallata Jerusalem Saladinilta. Kansikuvassa on englantilaissotureita, eli kaikilla oli asussaan risti merkkinä.

Rikhard (suomalaisen kirjoitusasun mukaan) oli Henry II.n kolmas poika, syntynyt Englannissa, mutta puhui Ranskaa ja asuikin Ranskassa äitinsä kanssa, ja kapinoi isäänsä vastaan yrittäen saada vanhinta veljeään valtaan. Richard oli kookas mies ja äkkipikainen. Sattumien summana Richardista tuli Englannin kruunun valtias, mutta kuninkaana oli hallituskaudestaan vain 7 kuukautta Englannissa, Richardilla oli nuorempi veli John (eli Juhana Maaton). Richard lähti mielellään Ristiretkelle yhdessä Saksan Frederickin ja Ranskan Philipin kanssa. Frederick tosin hukkui, mutta ristiretkeä jatkettiin. Palestiinassa oli Englannin, Ranskan ja Itävallan armeijat ja vastapuolella Turkin. Eurooppalaisilla oli omat välienselvittelynsä, kirjan mukaan herttua Leopold Itävallasta, ja Philip pelkäsivät ja vihasivat taitavaa taistelijaa Richardia, ja Philip palasi Ranskaan. Richard onnistui valtaamaan Jaffan, mutta Jerusalem jäi valtaamatta. Juhana aiheutti huolia Englannissa, ja Richard lähti paluumatkalle. Leopold pidätti hänet Itävallassa. Richard pääsi lunnaita vastaan vapaaksi ja palasi Englantiin ja pian kahinoi Ranskan kanssa.

Toisin kuin Robin Hoodissa annetaan ymmärtää, Richard ei ollut hyvä kuningas.

*****
Lawrence du Garde Peach (1890 - 1974) oli englantilainen käsikirjoittaja, tämä Adventure from History -kirjasarja lapsilukijoille, oli hänen käsialaansa vuosilta 1957 -1974.

James Joyce: Odysseus

James Joyce: Odysseus, alkuteos Ulysses 1922, suomentanut Pentti Saarikoski, toinen painos, Tammi Keltainen kirjasto 1964, sivumäärä 722.

Irlantilaisen James Joycen eepos Odysseus on aikaansa mullistanut teos. Se kertoo Dublinin tapahtumista yhden päivän ajan (16.6.1904), kirjassa on satoja henkilöitä, mutta päähenkilö on Leopold Bloom, juutalainen mainoshankkija. Teoksessa on kahdeksantoista eri jaksoa, joissa näkökulmat ja kirjoitustyyli vaihtelevat, jaksot on symbolisella tasolla linkitettävissä Ilian Odysseiaan. 

Kirjassa on todella paljon mainintoja Irlannin historiasta, vuosisadan alun tilanteesta, mutta myös vertauksia Mooseksen kirjaan, Troian Helenaan, ja Shakespearen Hamletiin. Teos julkaistiin alkuun jatkokertomuksena, ja sitten kokonaan. Se sisältää aikakauteensa nähden rivojakin kielikuvia, siinä tarkastellaan hyvin läheltä myös ihmisten ruokailutapoja, vatsantoimintaa, ja toinen päähenkilö Stephen Dedalus (taiteilijan omakuva) asettaa katolisen kirkon tapoja puntariin, hän ei ole uskossa, eikä halua näytellä uskovaa. Teos sisältää välillä täysin mahdotonta runonpunontaa, ja tajunnanvirtaa, että sitä on mahdotonta kuvata, toisaalta teoksessa on myös loogisia eri dublinilaisten näkökulmia. Leopold Bloom on naimisissa Marion Molly Tweedin kanssa, ja heillä on 15-vuotias tytär Millicent (Milly), Miilly on poissa kotoa, opiskelee valokuvausta. Poika Rudy on kuollut. Molly on syntynyt Gibraltarilla, ja hänen isänsä on ollut upseeri. Paddy Dignamin hautajaiset ovat tapahtuma, mihin viitataan useasti. Stephen Dedalus, on kirjailijan alter ego ja hän on kirjoittanut saman romaanin kuin Joyce, eli  A Portrait of the Artist as a Young Man. Jos Bloom on Odysseus, niin Molly on Penelope, ja Stephen on Telemakhos, vaikka hän ei siis ole Bloomin poika. Joycen Odysseusta on helpompi lukea, kun ymmärtää, että se on jaettu kahdeksaantoista eri jaksoon, jotka symbolisella tai muulla tavoin vastaavat Odysseuksen kotiinpaluuta. Kirjasta olisi ollut uusi Leevi Lehdon suomennos. Luin itse rinnan kuvassa olevaa englanninkielistä alkuteosta ja Saarikosken suomennosta. Minusta teos on mosaiikki eri tyyleistä ja tapahtumista. Useasti side antiikin Odysseukseen on hyvin löyhä.

Kirjan avauskohtauksessa lääketieteen opiskelija Buck Mulligan ajaa partaansa tornin luona, jonka kuva on englanninkielisen kirjan kannessa. Buck kiusoittelee kynäilijä Stephen Dedalusta, jonka äiti on kuollut. Buck tekee pilaa uskonnosta. Hänen mukaansa irlantilaiset ovat brittiläisessä ja italialaisessa imperiumissa, jota edustaa roomalaiskatolinen kirkko. Pojat asuvat tornissa, lisäksi siellä on Buckin ystävä Oxfordista brittiläinen Haines.

Toisessa kohtauksessa Stephen Dedalus opettaa koulussa historiaa, oppitunnin jälkeen hän opastaa Cyril Sargent nimistä poikaa tekemään numerot 11 - 15. Opetustyössä Stephen Dedalus joutuu ajoittain rikkaiden poikien ylenkatsomaksi, mutta saa rehtori Garrett Deasylta palkkansa (kaksi seteliä ja kolikon). Deasy panettelee juutalaisia, hänen teoriansa mukaan Englanti on rappiolla, ja juutalaiset ovat ottaneet vallan talouselämässä ja muuallakin.

Kolmannessa kohtauksessa Stephen Dedalus menee rannalle ja pohtii elämäänsä, äitiään, opiskeluitaan, ja seuraa koiraa, joka nuuhkii koiran raatoa, ja kuseskelee. Teoksen ensimmäinen osa sisätää nämä jaksot.

Toisen osan alussa neljännessä kohtauksessa tarkastellaan toisen päähenkilön Leopold Bloomin aamutoimia, hän pitää nelijalkaisten eläinten ja lintujen sisäelimistä. Tyttäreltä Millyltä kirje ja kodissa on kissa. Bloom mouskuttaa munuaista. Viidennessä kohtauksessa Bloom menee postitoimistoon. Henry Flowerin valenimellä on tullut kirje Martha Cliffordilla. Bloom pohtii katolista jumalanpalvelusta. Bloom suuntaa Paddy Dignamin hautajaisiin. Bloomin isä on kuollut, ilmeisesti oman käden kautta. Myös Bloomin Rudy-poka on kuollut jo vauvaikäisenä. Isä Dedalus on hautajaisissa, hän halveksii poikaansa ja pitää myös Buckia retkuna. Jo teoksen alussa Stephen Dedalus on paljastanut, että on hylännyt katoliset tapansa, eikä ole rukoillut äitinsä kuolinvuoteella, tämän pyynnöistä huolimatta.

Seitsemäs jakso kuvaa sanomalehden toimitusta. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja kuvataan hyvinkin tarkasti. Bloomin hankkimia mainoksia, ja ilmoituksia painetaan. Joyce kuvaa Dublinia ajoin hyvinkin tarkasti, tuolloin oli raitiovaunu, ja puhelin, ja eräällä rikkaalla pojalla on automobiili. Hevosten kilpa-ajot (ravit, tarkasti niin ainakin kerran tarkoitettiin raveja ei laukkakisoja). Toimitukseen tulee myös Stephen Dedalus, joka  tuo rehtori Deasyn suu- ja sorkkatauti kirjeen.  Toimituksessa tunnetaan rehtori Garret Deasy, "ai minä tunnen hänet, Myles Crawford sanoi, -ja tunsin hänen vaimonsa myöskin. Julmetuin raivotar mitä Jumala milloinkaan on luonut. Jeesus, sillä naisella oli suu- ja sorkkatauti eikä epäilystäkään! Se ilta kun hän heitti keiton tarjoilijalle päin naamaa Star and Garterissa. Ooh!" s. 129.

Välillä tuodaan Troija ja Odysseus lähelle:

"Nainen toi synnin maailmaan. Helenan, Menealaoksen karanneen vaimon takia kreikkalaiset kymmenen vuotta.  O'Rourke, Breffinin ruhtinas. 

- Onko hän leski? Stephen kysyi. 

- On kesäsellainen ... "ss. 129-130.

Tästä ei puutu sanoja, eli alkukielinen lainaus on:

A woman brought sin into the world. For Helen, the runaway wife of Menelaus, ten years the Greeks. O’Rourke, prince of Breffni.

—Is he a widower? Stephen asked.

—Ay, a grass one

Kahdeksannessa kohtauksessa Bloom kulkee kadulla ja kuulee Mina Purefoyn synnytyksestä, samalla hänen itsensä pohtii hänen ja Mollyn suhteen ensiaskeleita, hän oli 28-vuotias, ja Molly 23-vuotias. Bloomin avioliitto on nyt, johon on voinut vaikuttaa Rudyn kuolema. Bloom menee kapakkaan aikeenaan syödä, mutta häntä etoo ruuan tuoksu, miesten mässäily ja röyhtäily.

Yhdeksännessä kohtauksessa Stephen on kirjastossa, luennoi ja puhe kääntyy William Shakespeareen, ja luodataan aika syvälle William Shakespearen näytelmiin, ja puhutaan hänen avioliitostaan Ann Hathawayn kanssa. Eniten näytelmistä tarkastellaan Hamletia, mutta myös Richard III:a, Kuningas Learia, Venetsian kauppiasta sekä  Othelloa. Keskustelussa Hamlet saa siis pääroolin. Miehet pohtivat oliko Hamlet hullu, vastaus on ilmeisesti että ei. Myös Ofelian itsemurhaa pohditaan. Hamletin hulluus liittyy ainakin haamun kanssa puhumiseen. Hamlet ei ole mikään kummitusjuttu. Shakespearella oli poika Hamnet, joka kuoli 11-vuotiaana. Kirjan kannalta olennaista on isä- poika -asetelma, ja toisaalta Hamletin isän kuolema, toisaalta Hamnetin Shakespearen pojan kuolema. Keskustelussa todetaan, että miehen pääasialliset viholliset olisivat omasta perheestä, tämän mukaan Shakespeare olisi käyttänyt konnien niminä ilkeiden sukulaisten nimiä. Kaikki keskustelu ei kuitenkaan ole korkealentoista, vaan Buck puhuu tippuritautisista naisista, ja hiilisataman huorista. Huorista myös Shakespeare kirjoitti, tai useimmin ne olivat kai portoiksi kutsuttuja. Kiirastuleen viitataan Stephenin kommentista Hamletin isästä "Our Father who art in purgatory "

Kymmenes osa esittelee kuvauksia Dublinista, hyvinkin tarkkaa kuvausta, sivuhenkilöistä Mulligan ja Haines ovat mukana pienessä roolissa. 

Yhdettätoista jaksoa on nimetty seireeneiksi, en tiedä ovatko kapakkatytöt Mina Kennedy ja Lydia Douce seireeneitä, ainakin he tarjoilevat miehille kapakassa juomia, ja ruokaa, ja sen jälkeen maksusta vielä muutakin. He ilkkuvat ja panettelevat Bloomia, joka syö. Tässä jaksossa lauletaan, soitetaan ja puhutaan rivoja; "halkaiset tuon naisen korvakalvot, eräästä toisesta kalvosta puhumattakaan"

Kahdennessatoista jaksossa  nimetön mies vaahtoaa pubissa. Hän kommentoi myös pubiin saapuvaa Leopold Bloomia, jonka juutalaisuutta rienataan. Tässä kohtauksessa mainitaan myös Sinn Feinin, joka on kirjassa mainittu kuudesti.

Kolmastoista kohtaus on sävyltään kaksijakoinen, alkuun se on hyvin kaunis, viaton ja "ilmava". Kohtaus alkaa kun kaksi äitiä Cissy Caffrey ja Edy Boardman ovat rannalla. Boardmanilla on vauva ja Caffreyllä on nelivuotiaat kaksoset. Gerty MacDowell on Cissyn ja Edyn ystävätär. Kaksoset leikkivät, ja Gerty on neitseellinen, ihana ja kaikin puolin ihana neito. Hän haaveilee avioliitosta. Tuttu poika tähtää lääkikseen. Tulee ilta ja hämärä. Gerty alkaa tuijottaa miestä, joka osoittautuu Bloomiksi. Bloom kuolaa Gertyn perään, ja koskettelee itseään. Gerty aikoo tulla seuraavina päivinä tuijottamaan miestä, näyttelemään sääriään. Bloom jää yksin rannalle, housut ovat limaiset. Tämä kohtaus on nimetty Nausikaan mukaan. Nausikaa odotteli Odysseusta rannalla, Odysseus ja Nausikaa tunsivat rakkautta toisiaan kohtaan. Nausikaa oli nuori. Odysseus jatkoi matkaansa kotiin. Kieli on tässä jaksossa helppoa, ja kerronta suoraa, kuten jossain rakkausromaanissa.

Neljästoista kohtaus ja  Leopold Bloom menee synnytyssairaalaan, jossa Mina Purefoy on synnyttämässä, saa pojan. Bloomin poika on kuollut vain yhdeksän päivän ikäisenä, Bloom pohtii sitä. Joycen kerronta vaihtelee, mutta on vanhahtavaa, ja samalla hauskaa.

Viidestoista kohtaus on teoksen pisin, se on unenomainen ja sekava, mutta rietas näytelmä, jossa esiintyy teoksen henkilöitä, keskushenkilönä kuitenkin Bloom. Kohtauksen alussa Bloomin isän haamu tulee arvostelemaan Bloomia. Kohtaus päättyy Bloomin kuolleen pojan esiintymiseen. Muuten näytelmä on sekava, ajoittain rietas, ja hyvin vaihteleva. Bloom on oikeudenkäynnissä syytettynä riettaudesta, välillä hän on keisaripresidentti. Näytelmässä Stephenin äiti ilmestyy Stephenille. Stephen pyytää äitiä vahvistamaan tiedon, että hän ei tappanut tätä, vaan syöpä. Äiti rukoilee pojalle pelastusta.

Leopold Bloom ja  Stephen Dedalus lähtevät yhdessä (kuten Odysseus ja Telemakhos?) pitkin Dublinia, ja Stephen antaa puolikruunusen kodittomalle kulkijalle Corleylle, hyvin epävarma saatava. Bloomin isä oli jo kääntynyt "kristityksi", kirjassa Bloom kertoo kaiken olennaisen, myös sen, että Jeesuksen 'perhe' oli juutalainen, ja Jeesus syntyi juutalaiseksi. Bloom kertoo Stephenille, että juutalaisia syytetään rappiosta, joka usein on kuitenkin alkanut, kun heidät on karkotettu. (Tämä pätee minusta myös 1930-lukuunkin, joka johti sitten holokaustiin).

Toiseksi viimeisessä osuudessa Bloom tulee Stephenin kanssa kotiinsa, avaimet ovat hukassa, mutta sisälle päästään. Tässä osiossa on kysymyksiä ja niihin vastauksia, kuulostaa selvältä, mutta ei ole. Tässä yksi lyhyimmistä kysymys-vastaus -pareista.

Miksi häntä (Bloomia) häiritsi valon puuttuminen vähemmän kuin melun olemassaolo? (Why did absence of light disturb him less than presence of noise?)

Koska hänen lujan täyteläisen maskuliinisen feminiinisen passiivisen aktiivisen kätensä kosketusaisti oli niin varma. (Because of the surety of the sense of touch in his firm full masculine feminine passive active hand).

Tämä on erinomainen, ja informatiivinen osa. Bloomin isä on surmannut itsensä ukonhatun yliannostuksella Leopoldin ollessa kymmenvuotias. Lisäksi puhutaan Mollystä, hänellä on ollut ainakin 25 rakastajaa, myös isä Dedalus.

Viimeinen osa on Mollyn yksinpuhelu. Aiemmin Mollysta on ilmennyt, että hän on Gibraltarilta, isä on irlantilainen majuri. Aiemmin Mollya on kommentoitu: "Bloom nai sen rasvakasan, jonka perse oli leveä kuin pallokenttä" s.300. Bloom on paljastanut, että Mollyn sukkanauhat ovat sinipunaisia. Uninäytelmässä Bloom seuraas Mollyn ja hänen rakastajansa Blazes Boylanin touhutteluja avaimenreiäistä. Osaa on kutsuttu Penelopeksi, Odysseuksen vaimo Penelope oli kilpakosijoiden piirittämä harharetkien ajan. Mollyn vuodatus on pääosin yhtä lausetta kertoen ne miesseikkailut, joihin aviomies on jo viitannut, siinä oli kirkonmiestä, naapuria, pormestaria, ja jutut ovat sangen ruokottomia, ja ilmeisesti monipuolista touhuttelua on harrastettu varsin estottomasti ja moneen reikään, ja loppuun luettuna ilmenee, että Marion on vasta 33-vuotias. Marion ei haikaile lasten perään, ja ilmeisesti touhuttelukin on alkanut ja jatkunut paljon ennen avioliittoa ja Bloomia. Rouvan CV on vaikuttavan pitkä ja monipuolinen.

Ulysses ja Suomi

Kirjan tapahtumapäivä torstai 16.6.1904 oli myös päivä jolloin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, ja tähän viitataan kirjassa Sanomalehtikohtauksessa (eli seitsemäs osa),  kello on tuolloin 12 Irlannin aikaa. Bobrikovia ammuttiin Suomessa kello 11, joten tieto olisi voinut tulla Dubliniin, mutta Bobrikov kuoli vasta seuraavana päivä:

- Paris, past and present, he said. You look like communards.
- Like fellows who had blown up the Bastile, J. J. O’Molloy said in quiet mockery. Or was it you shot the lord lieutenant of Finland between you? You look as though you had done the deed. General Bobrikoff.
- We were only thinking about it, Stephen said.

Toisaalla puhutaan suomalaisesta koivusta

And in the castle was set a board that was of the birchwood of Finlandy and it was upheld by four dwarfmen of that country but they durst not move more for enchantment. And on this board were frightful swords and knives that are made in a great cavern by swinking demons out of white flames that they fix then in the horns of buffalos and stags that there abound marvellously

Värit.

Kiinnitin alkuun huomioita väreihin. Alkuun mainittiin räänvihreää, ja puhuttiin vihreän limaisesta valaanlihasta (hacking in green blubbery whalemeat). Värimaailma muuttuu siniseksi ja punaiseksi, Mollyn sukkanauhat ovat violetit. Etsin nettitekstistä sanoja (välilyönti väri välilyönti) ja sain tulokseksi valkoinen (white) 141, musta (black) 127, punainen (red) 96, vihreä (green)  75, sininen (blue) 69,  ruskea brown 51, keltainen (yellow) 40 vaaleanpunainen (pink)17, violet 15, purple 4 kertaa, ei oranssia väriä.

Loppuun yksinkertainen mietelmä, mutta tosi: "olemme lojaaleja menetetyille asioille, emme menestyville"

Mika Kukkonen on blogannut Ulysses-projektistaan (klik) joka vei kesäloman 2012. Minulla meni kesä 2019, mutta Mika Kukkosen bloggauksissa (useita) on monia hyviä pointteja.

James Joycen Odyusseus -kirja on äärimmäisen haastava, ajoin se on ruokoton, usein vaikeaselkoinen, mutta siinä on oma hohtonsa, aikaansa edellä ollut teos.

*****

James Joyce (1882 - 1941) oli kuuluisa irlantilainen kirjailija. Hänen ainoa puhtaasti romaani on taitelijan omakuva nuoruuden vuosilta (A Portrait of the Artist as a Young Man, tuossa nimessä puhutaan vain potretista, kuvasta ei omakuvasta, kuten käännöksessä). Joycen kuuluisimpia teoksia on novellikokoelma Dublinilaisia (1914) sekä tämä eepos Odysseus vuodelta 1922. Joycen teoksissa on paljon ironiaa muiden tyyleistä, omatakeisia sanoja, ja todellisuudesta napsittuja henkilöitä.

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin, alkuteos The Voyage of the Dawn Treader, 1952, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1963, sivumäärä 188.

Kaspianin matka maailman ääriin jatkaa Narnian tarinoita Prinssi Kaspianista. Narnia on lumottu maa, jonka Aslan suuri leijona on luonut laululla ja jossa eläimet osaavat puhua, ja jossa asuu puiden, vesien henkiä. Maata hallitsee kuningas, joka on ihminen. Velhossa ja leijonassa Peter, Susan, Edmund ja Lucy vapauttivat yhdessä Aslanin kanssa Narnian Valkean velhon vallasta. Prinssi Kaspianissa sama nelikko kutsutaan syrjäyttämään vallananastaja Miraz. Tarinat jatkuvat ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Narniaan  serkkunsa Eustace Clarence Ruikun. Peter ja Susan eivät ole enää mukana. Kaspianin matkoilla koetaan uskomattomia seikkailuja, ja joudutaan moniin vaaroihin, joista selvitään. Pulmat ratkaistaan ja matkalta kuningas Kaspian löytää elämänsä naisen, josta tulee kuningattaren. Kirjassa on monta iätöntä teemaa. Tämä on ollut lapsuudesta lähtien lempikirjani, jonka vuoksi alla on pitkähkö sepustus lähinnä juonesta.

Lucy ja Edmund ihailevat serkkunsa  luona taulua, jossa on narnialainen laiva, ilkiöserkku Eustace Clarence Ruikku yllättää heidät, mutta sitten he ovat meressä, ja taulun Sarastus-laiva poimii heidät merestä, narnialaisesta merestä. Lucy ja Edmund ovat innoissaan, koska laiva on kuningas Kaspianin. Ruikku vaikeroi merisairaana ja valittaa, ja vaatii pääsyä brittien konsulaattiin. Sarastus-laivan kapteenina on Drinian, ja perämiehenä Rynelf. Tuulet ovat suotuisat, mutta Eustace valittaa ja vaatii erityiskohtelua, ja inhoaa kaikkea, mutta eniten puhuvaa hiirtä Riipitsiipiä.

Kaspian on luvannut kuninkaaksi tultuaan etsiä isänsä ystävät seitsemän lordia Revilianin, Bernin, Argozin, Mavramornin, Octesianin, Restimarin ja Ruupin jotka Miraz lähetti Yksinäisten saarteen suuntaan..

Ensimmäinen etappi on Yksinäiset saaret. Kaspian, Lucy, Edmund, Eustace ja Riipitsiip haluavat maihin Yksinäisiin saariin kuuluvassa asumattomassa Felimothissa, jossa viisikko joutuu orjakauppiaitten vangiksi. Lordi Bern ostaa Kaspianin, joka ystävystyy isänsä ystävän kanssa. Kaspian kertoo kuka on. Bern laatii ovelan taktiikan, ja saaren kuvernööri Gump laitetaan viralta, ja orjakauppa lopetetaan. Orjamarkkinoilla olleet pääsevät vapaaksi. Eustacea ei huolinut kukaan edes ilmaiseksi. Orjat olisivat päätyneet Kalormeniaan ja Telmariin. Kaspian nimittää lordi Bernin Yksinäisten saarten herttuaksi, ja olot vakiinnutetaan laillisiksi.

Yksinäisiltä saarilta lähdetään tuntematonta kohti myrskyssä. Myrskyn jälkeen makea vesi ja muona loppuvat, mutta he löytävät maata. Laivan masto on katkennut, joten laivaa pitää korjata. Eustace välttelee töitä, ja lähtee yksin saareen keskiosiin, jossa hän näkee kuolevan lohikäärmeen. Eustace menee suojaan luolaan ja hullaantuu lohikäärmeen aarteista ja oman ahneutensa vuoksi muuttuu itsekin lohikäärmeeksi. Eustacen taistelu itseään vastaan alkaa, Eustace alkaa muuttua paremmaksi ja  auttaa laivaväkeä, mutta on murheellinen, kun muut ovat lähdössä. Aslan pelastaa Eustacen, ja samalla kuorii lohikäärmeennahkan vereslihaa myöten.  Prosessi Eustacelle on kivulias, mutta parantava. Saarella selviää lordi Octesianin kohtalo, joko hän muuttui lohikäärmeeksi, tai lohikäärme söi hänet.

Retkikunta jatkaa matkaa, ja joutuu suuren merikäärmeen puristukseen. He selviävät hakkaamalla perän pois. Tämän jälkeen he tutkivat  saaren, jossa maaginen  lampi muuttaa kaiken kultaiseksi. Ihmisen heikkoutena on ahneus, mutta Aslanin  näyttäytyminen palauttaa joukkoon järjen ja sovun. Yksi lordeista on lammen pohjassa täysin kullattuna, myöhemmin ilmenee, että hän oli lordi Restimar.

Retkikunta tutkii  saaren, joka näyttää hoidetulta, jossa ei näy asukkaita, mutta äänien perusteella siellä on. Saaren näkymättömät asukkaat saartavat miehistön ja painostavat Lucyn menemään taikurin huoneeseen, lukemaan loitsukirjaa, ja muuttamaan kaikki taas näkyviksi, he olivat itse muuttaneet kaikki näkymättömäksi. Lucy menee sydän pamppaillen taikurin huoneeseen, ja selaa ihmeellistä kirjaa, ja muutaman kerran ylittää uteliaisuuden rajan, mutta lopulta tekee taian, jolla hyppelipompelit tulevat näkyviksi. Hyppelipompelit eli monopodit ovat yksijalkaisia kääpiön kokoisia hauskoja olentoja, jotka luottavat paljon johtajaansa, ja tukevat häntä lausunnoissaan, niin olemme päällikkö, niin olemme, sinäpä sen sanoit. Ainoastaan Lucy saa samankaltaista palautetta, vaikka on eri mieltä kuin johtaja. Hyppelipompelit rationalisoivat asioita tiskaamalla astiat ennen ruokailua, ja istuttavat keitettyjä perunoita maahan, heiltä ei mielikuvitus lopu. Aslan on laittanut taikuri Koriakinin paimentamaan heitä. Hyppelipompelit ovat mainioita, taikuri ehjää laivan, ja loihtii matkustetusta matkasta upean kartan, ja Kaspianin laivamatka jatkuu.

Laiva menee kohti pimeyttä, jonka he päättävät tutkia, pimeyden keskeltä he ottavat neuroottisen miesraunion joka anelee armoa, hän on lordi Ruup. Pimeydessä kaikki unet, painajaisetkin muuttuvat todeksi. Koko laiva on pimeyden, ahdistuksen ja äänien ympäröimä. Lucy rukoilee Aslania, ja hän albatrossin hahmossa  ohjaa laivan pois

Laiva rantautuu saarelle, jossa on Aslanin pöytä, tuoleilla puuttuvat kolme lordia ovat lumotussa unessa. Lordit Revilian, Mavramorn  ja Argoz ovat joutuneet sanaharkkaan, ja joku miehistä oli tarttunut kiviveitseen. Kiviveitsi oli sama jolla Valkea velho surmasi Aslanin (kirjassa Velho ja leijona, mutta Aslan nousi kuolleista). Jotta lumous raukeaa, vähintään yhden on matkattava maailman ääriin, ja jäätävä sinne, ja se on hiiri Riipitsiipin tarkoitus. Kaiken tämän selittää Ramandu, vanha mies, jolle linnut tuovat jokapäivä tulimarjan, mies on sammunut tähti Ramandu. Hänellä on kaunis tytär, jota Kaspian kosii takaisintulomatkalla, ja josta tulee kuningatar Cair Paraveliin. Ramandu selittää, että myös taikuri Koriakin on entinen tähti. joka kurinpidollisista syistä paimentaa saarella hyppelipompeleita.

Maailman äärtä kohti lähtevät kaikki paitsi Vesivelli -niminen mies, joka vanhoilla päivillään Kalormeniassa selittää matkastaan maailman ääriin. Sarastus kyntää merta ja seudut muuttuvat valoisimmiksi ja kauniimmiksi. Lopulta vesi muuttuu makeaksi, ja lapset, sekä Riipitsiip jatkavat matkaa Aslanin maahan. Kaspian haluaisi mukaan, ja saa raivokohtauksia, mutta Aslanin puhe saa hänet järkiinsä, Kaspianilla on velvollisuuksia Narnia kohtaan, ja lupaus Ramandun tyttärelle,

Kun lapset saapuvat Riipitsiipin kanssa maalle, Aslan on karitsan muotoisena, mutta muuttuu leijonaksi. Tarina päättyy Aslanin ilmoitukseen, että Lucy ja Edmund eivät enää palaa Narniaan, mutta mahdollisesti Eustace, ja niin tapahtuu seuraavassa osassa Hopeinen tuoli, jossa Kaspian on jo vanha, mutta hänen poikansa Rilian on kadonnut, ja valtaistuin on jäämässä tyhjäksi.

Kaspianin matka maailman ääriin on monipuolinen seikkailukirja, ja minusta sarjan paras teos.

****
Elokuvassa Kaspianin matka maailman ääriin Sarastus-laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätty minusta liikaa sivukäänteitä, esimerkiksi Vihreä sumu. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950, jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena ja tämä kolmantena, sarjaa jatkuu kirjalla Hopeinen tuoli, jossa Kaspianin poika Rilian on kadonnut. Hevonen ja poika -teoksessa seikkaillaan Kalormeniassa, Arkkimaassa ja Narniassa.
Taikurin sisarenpoika  on kronologisesti ensimmäinen teos. Tarinat päättää Narnian viimeinen taistelu

Konrad Lorenz: Kahdeksan kuolemansyntiä

Konrad Lorenz: Kahdeksan kuolemansyntiä, alkuteos Die acht Todsünden der zivilisierten Menschheit 1973, suomentanut Virve Kajaste, Tammi 1974, sivumäärä 120.

Konrad Lorenz (1903 - 1989) oli itävaltainen lääkäri ja etologian uran uurtaja. Etologiassa tutkitaan eläinten käyttäytymisessä usein laumassa, myös lauman kulttuuria, seksuaalisuutta ja aggressiota, sekä käyttäytymismallien evoluutiota. Konrad Lorenz yhdessä hollantilaisen Nikolaas Tinbergenin kanssa voittivat Nobelin lääketieteen palkinnon 1973 yksilöiden sosiaalisen käyttäytyminen tutkimisesta

Tässä kirjassa Konrad Lorenz tarkastelee kriittisesti sitä, mihin ihmiskunta on menossa. Suurimpana ongelmana hän pitää liikakansoitusta, joka aikaansaa muita ongelmia. Muut kuolemansynnit ovat hänen mukaansa elinympäristön turmeleminen, ihmisen kilpailu itsensä kanssa, tunteiden latistuminen, geneettinen rappeutuminen, perinteiden hylkääminen ja indoktrinaation kasvava voima sekä ydinaseet. Lista voi tuntua osin oudolta, mutta kaikki on käsitelty ja johdettu etologiasta, jossa eläinten tai ihmisten laumakäyttäytymisen evoluutiota voidaan selittää.

Ihmispopulaatiossakin toimii Darwinin teoria luonnonvalinnasta eli selektiosta. Selektiossa on kyse yksilön valinnasta, sopeutuminen on kasa perittyjä ominaisuuksia, jotka auttavat selviytymään muuttuvissa ominaisuuksissa. Laumakäyttäymistä ei pystytä (täysin) selittämään Darwinin opein. Ryhmänvalinnasta on kyse ryhmän ominaisuuksista kuten epäitsekkyydestä joka suojelee ryhmää, ja toisaalta myös vapaamatkustajista. Vapaamatkustajat, jotka eivät ota osaa ryhmän puolustukseen jäävät henkiin, miksei heidän osuutensa nouse? Mistä löytyy tasapaino?

Lorenzin mukaan ihmisen umpirauhasten toiminnalla on merkitystä ja ihmisellä on jopa enemmän vaistoja kuin eläimellä, mutta ihminen ei käyttäydy vaistojen mukaan kuten eläimet, koska ihmisellä ei tule pitkiä vaistoketjuja kuin eläimellä. Sellaisilla tunteilla kuin viha, rakkaus, ystävyys, uskollisuus on vastine evoluutiossa. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia, mutta liiallisena pahoja, myös liiallinen rakkaus. Samoin lääketiede ja tekniikka ovat kehitetty hyviksi, mutta toimivat myös toisin. Tekniikka on valjastettu luonnon riistäjäksi, ja siitä voi seurata apokalyptinen tapahtumaketju.

Liikakansoitus muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja ihmisyhteisöjä. Lisäksi luonto ei ole ehtymätön. Eliöt ovat sopeutuneet toisiinsa. Ihminen syrjäyttää tehokkuudellaan muita. Elinympäristöjen muutos on liian nopeaa, ja liian nopeaa se on myös ihmiselle itselle. Kun pakkaudutaan kaupunkeihin, ei enää  tunnisteta ihmispaljoudessa kuka on ystävä, lähimmäinen, vaan työpäivän jälkeen ollaan uupuneita. Ihmisillä on jatkuvasti pelokas kiire ja kiireinen pelko, ei pysähdytä, luovutaan mietiskelystä. Ihmisiä vaivaa kyvyttömyys olla yksin ja kohdata itsensä. Väestönkasvun lisäksi ihmisen tarpeet lisääntyvät. se pahentaa kaikkia ongelmia. Yritysten kilpailu ja väestönkasvu lisäävät aggressiota.

Ihmisen evoluutio on hitaampaa kuin modernin yhteiskunnan muuttuminen. Ihmisellä on ollut tarve epävarmoina aikoina syödä paljon, kun on ollut esimerkiksi lihaa. Koska saalista on saanut harvoin, ja ruuan säilyvyys on ollut epävarmaa. Nyt ruokaa on joka paikassa, ja ahmimisella ei ole enää hyviä tarkoituksia. Parinmuodostusseremonioilla on ollut ihmisen kehityksessä monia hyviä puolia. Moderni yhteiskunta muuttaa tätäkin, se voi olla yksi syy lapsimäärän vähentymiseen?

Lorenzin mukaan ihminen hakee nautintoa, ja välttää kärsimystä ja epämiellyttäviä tunteita, epämieluisan olotilan karttelu on lisääntynyt. "Halu karttaa kärsimystä merkitsee luopumista olennaisesta osasta ihmiselämää. Nautinnonhakuisuus nousee, mutta tavara ei pysty antamaan pitkäikäistä mielihyvää. Lorenzin mukaan käytös, jossa ei oteta vastuuta on lisääntynyt.

Kirjan kirjoitusaikaan suuret ikäluokat ovat vastustaneet Vietnamin sotaa ja muutenkin vanhempaa ikäpolvea. Ilmiö on tuttu nytkin, ilmastomarssit ja koululakot yleistyvät. Tämä liittyy nuorten irtautumiseen kotoa,  ja on osittain luonnollinen kehityskulku. Äärimillään ilmiö on huono, jos nuoret näkevät vanhemmat eri "etnisenä ryhmänä" ja suhtautuvat vanhempiin ikäluokkiin liian vihamielisesti. Ryhmän muodostus on ihmiselle luontaista (geeneissä), ja luontaista on erotella me muista, ja  erottautua symboleilla muista ja puolustaa ryhmää.

Lorenzin mukaan joukkotiedostusvälineet ja muoti hiljaisesti muuttavat arvoja, ja saa laumat toimimaan tietyllä tavalla. Jo tuolloin suuryrityjkset ovat vaikuttaneet maailmanlaajuisesti, tosin maailma oli polaarinen, itäblogit olivat toisenlaisten voimien kontrollissa.

Lorenzin tekstiä pitää lukea kokonaisuutena, ja etologiasta käsin, siksi en lähde siteraamaan tekstiä geneettisestä rappeutumisesta, koska virhetulkintoja voi tulla jo itselle, saati lukijalle.

Ydinaseet on vakava uhka, ja oli tuolloin. Yllättäen Lorenz toteaa, että ydinaseongelma olisi kahdeksasta kuoleman synnistä ainoa, joka olisi helposti ratkaistavissa.

Nykyisen ilmaston lämpenemisen aikakautena on helppo ymmärtää tämä. Väestönkasvu on ollut suurta. Vuonna 1974 maapallolla oli 4 miljardia ihmistä, nyt miltei 8 miljardia, ja väestö kasvaa edelleen. Minusta väestönkasvu ja elintasokilpa ovat suurimpia ilmastonmuutoksen vauhdittajia, lisäksi myös globaalien yritysjättien toiminta tyydyttää yhä kasvavia ihmisten tarpeita. Tavaralla täytetään henkistä tyhjyyttä.

Konrad Lorenzin Kahdeksan kuolemansyntiä on vaikuttava analyyttinen kirja, ja pelottavan  ajankohtainen, koska Lorenzin ennustuksen mukaan on tilanne kehittynyt, eikä hän lupaa poispääsyä ahdingosta. Nykyinen ahdinko on pandemia, joka lähti liikkeelle Kiinan Wuhanista eli Korona. Virus on levinnyt lähinnä matkailun vuoksi hyvin nopeasti maapallollan luultavasti saavuttaen jokaisen maan (Pohjois-Koreankin?). Lorenz näkisi  asian myös liikakansoituksen, laumakäyttäytymisen kannalta. Ihmisen ja villieläinten suhde, virusten ja ihmisten suhde on myös kiinnostavaa. Ihmisen liikkuminen ja reviirirajojen poistuminen, matkailun nopeus, kaupungistuminen, joukkokokoontumiset ovat myös ajankohtaisia...

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit, alkuteos The Robots of Dawn  1983, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1987, sivumäärä 473.

Aamunkoiton robotit on Isaac Asimovin kirjoittama jatko-osa teoksille Teräsluolat, ja Alaston aurinko. Linnunrataa hallitsevat avaruuslaiset, jotka ovat asuttaneet maasta 49 planeettaa, ja omista planeetoistaan yhden, Solarian. Avaruuslaisten mahtavin planeetta on Aurora, joka asutettiin ensiksi. Avaruuslaiset ovat kehittyneet geenitekniikan avulla pitkäikäisiksi ja voivat elää neljäsataakin vuotta. Heillä on ylimielinen asenne. Avaruuslaisten planeetoissa on vähän asukkaita ja paljon robotteja. He eristäytyvät ja pelkäävät tarttuvia tauteja, mikä on 2020 hyvin ajankohtainen teema juuri nyt.

Tarinan sankari on Maan etsivä Elijah Baley, joka Teräsluolissa ratkaisi Maassa avaruuslaisen murhan, ja Alastomassa auringossa solarialaisen murhan Solariassa. Osittain siksi Maan poliittinen eristäminen on lientynyt, ja avaruuslaisten tukikohta on poistunut. Lisäksi nuoret, esimerkiksi Elijah Baleyn poika Bentley harjoittelevat asumista sään armoilla ulkona ja aikovat lähteä asuttamaan uusia planeettoja.

Tarina alkaa maasta, missä etsivä Elijah Baley on joutunut kateuden kohteeksi. Häntä kuitenkin arvostetaan Aurorassa, jonne hän saa kutsun. Avaruusaluksessa Elijah Baley tapaa vanhan kumppaninsa ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin, ja toisen robotin Giskard Reventlovin, molemmat ovat Han Fastolfen robotteja. Tällä kertaa ratkaistava murhamysteeri on hyvin outo, joku on murhannut ihmisenkaltaisen robotin Jander Panellin tai paremminkin lamauttanut sen aivot. Oikeastaan on vain yksi epäilty eli robotin suunnitellut Han Fastolfe, koska vain hänellä on tekniset edellytykset saada robotin positroniset aivot hyytymään. Fastolfen naapurimaatilalla asuu Baleyn Solariasta pelastama Gladia, jonka hallussa Jander Panelli oli.

Baleyn tehtävä on mahdoton. Jander Panelli on niin monimutkainen ihmisenkaltainen robotti, että vain huippuluokan robotikkoon voinut halvaannuttaa sen. Han Fastolfe on ainoa joka on onnistunut kehittämään ihmisen kaltaisen robotin, nyt hänen asemansa Auroran johdossa järkkyy epäilyjen vuoksi. Fastolfe on pitänyt omana tietonaan positroniaivojen matemaattisen ja teknisen osaamisen. Robotiikan instituutti on perustettu samaa tarkoitusta varten kehittämään ihmisenkaltaisia robotteja, ja saamaan Han Fastolfen tiedot.

Auroralaiset elävät 400 vuotta ja saavat hankkia kaksi lasta. Perhesiteet ovat löyhät, ja lapset kasvatetaan kodin ulkopuolella. Sukulaisuus ei ole tärkeä. Fastolfella on ollut kaksi lasta, joista toisen Vasilian hän tapojen vastaisesti on kasvattanut itse. Myöhemmin syistä, joita en avaa, Vasilia-tytär on riitautunut isänsä kanssa.

Baley haluaa kuulustella kaikkia asianosaisia, joita tutkimusten edetessä tulee lisää. Baleyn valttina on nopea äly, ja rohkeus. Häntä saattavat Aurorassa robotit Daneel ja Giskard, jotka näyttelevät tarinassa hyvin suurta osaa. Vasilian jälkeen Baley kuulustelee Gladiastakin kiinnostunutta hiustaiteilijaa Santirix Gremionis'a. Yhä enemmän tutkimukset suuntautuvat politiikkaan ja Robotiikan instituuttiin, jossa valtikkaa heiluttaa Kelden Amadiro. Aurorassa Fastolfen vastustajat haluaisivat kahlita maan, ja asuttaa itse uusia planeettoja, mutta niin, että ne lähettäisivät planeettaa kesyttämään ihmisenkaltaisia robotteja. Ongelma on se, että vain Han Fastolfe hallitsee positroniaivojen matematiikan ja tekniikan. Daneelin tekemiseen osallistui myös Sarton, joka teki hänet omaksi kuvakseen, Sarton murhattiin Teräsluolissa. Avaruuslaiset ovat pitkäikäisyydessään ja tautien pelossa liian mukavuuden haluisia.  Avaruuslaiset eivät voi laiskuutensa ja pelkonsa vuoksi kesyttää enää uusia planeettoja. Maan asukkailla on lyhytikäisyydessään ja dynamiikassaan kyky kestää vastoinkäymisiä ja muuttuvia oloja, he ovat toisaalta painuneet maan alle luoliinsa ja ahdistuvat ulkoilmassa ...

Sarja jatkuu teoksessa Robotit ja imperiumi kaksi vuosisataa myöhemmin Aurorassa Baylen planeetalla ja Maassa. Ihmiset ovat alkaneet valloittaa Linnunrataa, Baleyn poika Bentleyn johdolla. Gladia elää ja samoin Kelden Amadiro. Fastolfe on kuollut, mutta testamentannut robottinsa Daneelin ja Giskardin Gladialle. Vasilia haluaa robotit omakseen.

Aamukoiton robotit on rikostutkimus ja dekkari, joka toimii hyvin scifi-maisemassa ja samalla se jatkaa Robotit -sarjaa ja yhdistää sen Säätiö-sarjaan. Teos on kuitenkin itsenäinen, eli sen voi lukea ja nauttia kasvavasta jännityksestä, ja pohtia samalla yhteiskunnallisia asioita, ja eri yhteisöjen tapoja. Kirjan päätös on yllättävä ja haikea ja ilmenee että  psykohistorian siemenet on jo kylvetty. Tässä bloggauksessa en ole kerro kirjasta enkä sen juonen käänteistä  paljoakaan, vaan olen kertonut tarinan kehyksistä.

Isaac Asimov jatkoi Robotit-sarjaansa romaanilla Aamunkoiton robotit, joka on vauhdikas ja jännittävä ja antaa alkusävelet myös psykohistorialle.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Kirsi Kunnas Tiitiäisen satupuu

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, WSOY 1956, tämä nide neljäskymmeneensimmäinen painos, sivumäärä 48.

Kirsi Kunnas (s.1924) on Tiitiäisen satupuun äiti. Neljäkymmenenkolmen runon miljöö, rytmi ja loppusoinnut ovat lumonneet uusia sukupolvia jo yli kuuden vuosikymmenen ajan.

Tiitiäisen satupuun runot kertovat eläimistä ja satuhahmoista mutta runot sopivat myös aikuiselle.

Runojen hahmot elävät monen mielikuvituksessa Kissa Krumeluu joka uneksii että olisi hiiriä kasvava puu. Herra Pii ja Poo ajelee vespalla Espalla mutta myös junan alle.

Maija Karman kuvitus niveltyy runoihin.

Kattila ja perunat
...

ihan kiehun kihisen
ja puhisen ja pihisen
syljen ja sihisen
sähisen, kähisen,
ja kiukusta rähisen...
Tunteellinen siili lienee tunnetuin kirjan runoista:

Tunteellinen siili, ensimmäinen säkeistö, yhteensä kaksi säkeistöä
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Jaakko Vaakko vesirotta jota vaivaa aivastus ja vaivastus on myös hyvin merkityksellinen runo.

Ville ja Valle ovat varmasti rikastuttaneet suomalaisten tajuntaa, Ville piti rahasta ja Valle mahasta. Tässäkin Karman kuvitus tukee Kunnaksen tekstiä. Hieno kirja.

Tiitiäisen satupuu -kirja onKeskisuomalaisen sadan kirjan listalla. Haaste loppuu tasan vuoden päästä, kun tämä blogi täyttää kymmenen vuotta. Blogiajan yhdeksässä vuodessa on tapahtunut paljon, ja nyt taivas on maalattu mustalla coronapensselillä. Tässä on vain uskottava parempaan aikaan.