Thomas Pettersson: Epätodennäköinen murhaaja

 

Thomas Pettersson: Epätodennäköinen murhaaja, alkuteos 2017 nimellä Den osannoliga mördaren -Hela berättelsen om Skandiamannen och polisutredningen som spårade ur,  suomentaja Petri Stenman, Otava 2021, sivumäärä 318.

Olof Palme ammuttiin 28.2.1986, eikä murhaajaa varmuudella tiedetä.  Tämän kirjan tarkoitus on vakuuttaa, että syyllinen olisi Skandiamies, joka kuoli vuonna 2000. Skandiamiehen syyllisyyteen päätyi myös pääsyyttäjä Krister Petersson 10.6.2020. Syyttäjää ei kannata sekoittaa erääseen epäiltyyn vuonna 2004 kuolleeseen Christer Petterssoniin.

Kirjan koko nimi on pitkä: Epätodennäköinen murhaaja, Skandiamiehen tarina, Palmen murha ja tärvelty poliisitutkinta.

Kiistämätön tosiasia on se, että Olof Palmea ammuttiin lähietäisyydeltä kahdesti, toinen luoti osui häntä selkään ja toinen osui hänen vaimoonsa Lisbethiin. Teko tapahtui klo 23.21, kun pariskunta käveli ilman turvamiehiä pois elokuvateatterista kotiin. Murhaaja pakeni. Murhatutkimuksen alku hutiloitiin, silminnäkijöiden kuulemisia ei nauhoitettu, ja lehdistö julkaisi lausuntoja, jotka saattoivat vaikuttaa silminnäkijöiden myöhempiin kertomuksiin. Tämän kirjan "tarkoitus" on keskittyä ns. Skandiamiehen liikkeisiin ja näkemyksiin, jotka puoltavat hänen syyllisyyttään. Koska oikeuden päätöstä ei ole, niin en kirjaa miehen nimeä tänne, mutta täältä se "löytyy" (Iltalehti 9.6.2020). Skandia-mies oli vakuutusyhtiö Skandialla töissä, ja hän leimasi itsensä ulos töistä vähän ennen murhaa, mutta saapui Skadiaan uudestaan. Hän antoi paljon muuttuvia lausuntoja poliisille, lehdille ja TV:lle. Eräät muut kirjassa olevat yksityiskohdat kirjoittajan mukaan osoittavat enemmän syyllisyyttä kuin syyttömyyttä, kuten jatkuvasti muuttuva kertomus, lippalakin "katoaminen. Lisäksi Skandian takaovi oli ollut illalla auki. Itse uskon, että tekijä jää arvoitukseksi, eikä murhaajaa koskaan saada kiinni tai tuomituksi, pääsyy on, että murha-asetta ei ole löydetty.

Kirjassa on paljon yksityiskohtia, Skandia-miehen kannalta hyvin osoitteleviakin, mutta tuomioon vaaditaan oikeusistuimessa enemmän näyttöä. Skandiamies valehteli kirjan mukaan poistumisaikansa Skandiasta, tosin vain minuutilla kellokortin mukaan poistumisaika oli klo 23.19, eikä 23.20, kuten Skandiamies kertoi. Takaoven aukiolo olisi mahdollistanut poistumisen talosta illan aikana, jolloin Skandiamies olisi mahdollisesti nähnyt Palmet ennen elokuvaa. Kuten edeltä selviää tämä on spekulaatiota. Itse ihmettelen, mitä työtä Skandialla tehdään tuohon aikaan? Tätä kirjassakin kummastellaan. Teos taustoittaa epäillyn elämäntaivalta, hän oli ruotsalainen, mutta syntyi 1934 Bombayssa, kävi Ruotsissa koulut, mutta ei valmistunut ylioppilaaksi, kävi armeijan, ja oli armeijassa töissäkin. Teoksessa viitataan yhdysvaltalaisen FBI:n  James W. Clarken profiilin murhaajasta "yksinäinen häiriintynyt tekijä".  Skandiamies oli naimisissa, mutta liitto päättyi eroon, eikä vaimolla kirjan mukaan ollut tietoa, mitä töitä herra työpaikalla paiski. 

Viimeinen näkemys tuli pääsyyttäjä Krister Peterssonilta 28.2.2020, tutkinta päätettiin, koska epäilty Skandiamies oli kuollut. Teoksessa toimittaja Thomas Pettersson pohtii Skandiamiehen naapuria, joka harrasti aseita, ja miehellä oli lukuisia Colt-revolvereja. Lisäksi tuolloin Palme oli joissain oikeistopiireissä "punainen vaate".  Kirjassa tuodaan esille toinenkin valehteleva todistaja. Toisaalta miksi Skandiamies muunteli silminnäkijätietojaan jatkuvasti tiedotusväleineissä, jos hän ei olisi ollut tekijä? Joka tapauksessa tutkinta on päätetty. Gallupissa vain 19% ruotsalaisista uskoo Skandiamiehen syyllisyyteen, eli 81% ei usko. Pääministeri Olof Palmen murha jää samanlaiseksi arvoitukseksi kuin John F. Kennedyn murha. Kennedyn murhasta pidätettiin Lee Harvey Oswald, joka ammuttiin ennen oikeudenkäyntiä. Murhasta epäiltiin myös salaliittoa. Salaliittoteorioita on pohdiskeltu Palmenkin murhan yhteydessä, yhdestäkään ei ole saatu lisäinformaatiota.

*****
Olof Palme (1927 - 1986) oli Ruotsin pääministeri vuosina 1969 - 1976 ja 1982 - 1986.
Kirjan kirjoittaja Thomas Pettersson on ruotsalainen journalisti, tässä Ylen ruotsinkielinen linkki asiaan. Vuonna 2003 murhattiin Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh NK:n tavaratalossa. Tekijä saatiin kiinni.

Andrea Camilleri: Yön tuoksu

  

Andrea Camilleri: Yön tuoksu, alkuteos L'Odore della notte 2001, suomentaja Helinä Kangas, WSOY, SaPo 453, sivumäärä 191.

Sisilialainen komisario Salvo Montalbano saa hälytyksen. Salvador Garzullo 80-vuotias maanmittaaja pitää pankkiiriliike Kuningas Midaksen sihteeriä Mariastella Cesentinoa panttivankinaan ja vaatii liirasijoituksiaan takaisin. Sijoituksia kerännyt Emanuele Gargano on kadonnut kuten kerätyt miljardit liirat.  Kiihtynyt ikämies Garzullo saadaan laskemaan aseensa, rauhoittumaan, ja viedään sairaalaan, mutta hän kuolee sydänkohtaukseen.

Montalbano alkaa etsiä Garganoa, tai edes jälkiä hänestä. Mariastella Cesentino, joka on "viisikymmenvuotias, tukevatekoinen ja arkisen näköinen" vanhapiika, ei usko pomostaan mitään pahaa. Montalbanoa kiinnostaa Garganon sijoitusyhtiön Kuningas Midaksen kakkosmiehen Giacomo Pellegrinon olinpaikka. Hän on ostanut lentoliput Saksaan. 

Montalbanon tutkimukset ovat hyvin omintakeisia, mutta johtavat lopulta läpimurtoon.

Andrea Camillerin dekkari Yön tuoksu on hyvin kirjoitettu tiivis dekkari, jonka miljöö Sisilia tuo voimakkaat mausteensa ihmisten käytökseen.

Avaan alla hieman enemmän dekkaria, kirjailijaa, ja Montalbano-sarjaa. 
Salvo Montalbano on Vigatan viisikymppinen poliisipäällikkö. Vigata on kuvitteellinen paikka Sisilian eteläosassa, mutta sen esikuva on Porto Empedocle. Montalbano on poikamies, mutta hänellä on suhde Livian kanssa. Molemmat haluavat syventää suhdetta, mutta heidän välillään on kiihkeitä riitoja. Samoin on Montalbanon alaisen Domenico "Mimi" Augellon kanssa, joka empii astua avioliiton satamaan. Luultavasti sarja on hyvä, ja vie eteenpäin päähenkilön ja hänen lähipiirinsä elämää. Montalbano käy Keski-Sisiliassa katsomassa poikaa Francoisia, joka liittyi aiempaan juttuun. Matkalla tie oli romahtanut, kukaan ei ole korjannut tietä, kun kinastellaan, kuka vastaa tien korjaamisesta ja kenen rahoista se menee. Montalbano joutuu törmäyskurssille pomonsa poliisipäällikkö Bonetti-Alderighin kanssa. Syy on vanhassa jutussa, riita on todella kiihkeä ja liittyy myös Francoisiin. Muutenkin dialogi on suomalaisuudesta poikkeavaa. Kun sihteeri tuo Montalbanolle allekirjoitettavia papereita, komisario toteaa: "lasken kolmeen, ja ellet ole häipynyt, ammun sinut". s. 72. Montalbano ei myöskään allekirjoita papereita.

Montalbano löytää Garganon auton sukeltamalla, mutta ei voi tutkia sitä, kun on toisen poliisipiirin alueella, hän antaa vihjeen kenraali Jaruzelskin nimissä. Rikosten motiivit ovat intohimoihin liittyviä, loppuratkaisu on myös omintakeinen.

Andrea Camilleri (1925 - 2019) syntyi Porto Empedoclessa Sisiliassa ja kirjoitti Salvo Montalbano -sarjaa, ja sitä julkaistiin vuosina 1994- 2020 yhteensä 28 dekkaria, tämä on sarjassa kuudes. Suomennettuja teoksia WSOY on julkaissut seitsemän, joista kuusi SaPo-sarjassa: Veden muoto (SaPo no 421), Terrakottakoira (SaPo no 429), Eväsvoro (SaPo no 432),  Viulun ääni (SaPo no 438), Retki Tindariin (SaPo no 446), Yön tuoksu (SaPo no 453), Törmäyskurssilla (SaPo no 456)  sekä WSOY:n "nimissä" dekkarin Hämähäkin kärsivällisyys. Dekkarisarjan ohella Suomessa on näytetty RAI:n tuottamaa tv-sarjaa.

Salvo Montalbanoa esittää Luca Zingaretti. Kuva  on kaapattu  youtubesta.

TV-sarjassa oli 15 kautta ja 37 jaksoa, ja on näytetty Ylellä, jostain syystä tämä on mennyt minulta täysin ohi.

Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi

 

Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi, Otava kolmas painos 1991, sivumäärä 204.

Vuoden 1990 Finlandian kirjallisuuspalkinnon voitti Olli Jalonen romaanilla Isäksi ja tyttäreksi. Romaani on häkellyttävä, kauniilla kielellä kirjoitettu sairaskertomus isän sekoamisesta.

Juonesta ja henkilöistä
Jouko-Johan Betel tutkii UNESCOn lukuun mandealaisuutta Irakin ja Iranin suistomaissa keräämällä haastatteluja. Hän on eronnut ja 12-vuotiaan Jutan isä. Paikalliselle Tahirille hän valehtelee palaavansa perheensä tyköön. Todellisuudessa hän saapuu Suomeen ja haluaa tavata tytärtään. Jutan äiti Virpi ja hänen uusiomiehensä Per-Henrik eivät innostu Joukon saapumisesta ja  tapaamisajatuksista, kerran aiemmin on ollut jo aiemmin ongelmia tytön palautuksesta. Sovitaan kuitenkin, että Jouko vie Jutan koulun päätyttyä vierailulle Geneveen, missä on YK:n Euroopan päämaja ja UNESCOn toimintoja. Jouko-Juhanilla ei ole kaikki ruuvit kohdillaan, vaan mies on minusta hyvin sekaisin ja vastuuton. Hän lähtee Genevestä Wienin ja Pariisin kautta Pohjois-Irlantiin, jossa piilottaa Jutan äidiltään.

Teos muistuttaa Jouko-Juhanin osalta jonkin verran Hotakaisen Juoksuhaudantietä, jossa Matti Virtanen on melkein yhtä sekaisin. 

Kerronta

Olli Jalosen kerronta on hyvin taitavaa, se ajoittain piilottaa vastenmielisen asetelman, jossa isä valehtee Jutalle, lähettää tälle vanhempien nimissä sähkeen ja vieraannuttaa lasta äidistään ja kasvatti-isästään.

Olli Jalosen kuvaukset mandealaisuudesta ovat upeita. Mandealaisuutta on Etelä-Irakissa ja Iranissa. Mandealaisuus on monoteistinen uskonto. Heitä vainotaan, mikä kirjassa myös  ilmenee.

Kirjan kansipapereissa on ylistäviä lausuntoja, kirja on upea, mutta tarina on hyvin omituinen. Kun Jouko-Johan palauttaa Jutan kotiin, hän kirmaa talveksi leireilemään Lappiin, lähes ilman varusteita. Hyvin omitusta touhua, ja hyvin omituinen Jouko-Johan, yleensä nämä diagnostisoidaan paremmin tai saadaan lapsikaappauksesta kiinni ja passitetaan vankilaan.

Jouko-Johanissa on muutenkin huolestuttavia piirteitä, hän heittää osan nauhoituksista pois. Lisäksi, kun Virpi oli synnyttämässä Juttaa sairaalassa, hän oli intiimissä kanssakäymisessä työkaverinsa Margitin kanssa. Jouko-Johan haaveilee Lapissa kuuppa sekaisin paluusta Irakiin mandealaisten joukkoon, toivottavasti he edes välttivät tämän vitsauksen. 

*****

Olli Jalonen (s.1954) on jo kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: ensimmäinen tällä vuonna 1990, sekä vuonna  2018 romaanilla Taivaanpallo. Olen blogannut häneltä myös teoksen  14 solmua Greenwichiin. sekä Taivaanpallon jatko-osan Merenpeiton.

Maj Sjöwall Per Wahlöö: Komisario Beck tähtäimessä (Martin Beck #7)

 

Maj Sjöwall  &Per Wahlöö: Komisario Beck tähtäimessä, alkuteos Den vedervärdige mannen från Säffle 1971, suomentajat Marja-Riitta Ritanoro ja Kari Jalonen, sivumäärä 219. (Martin Beck #7)

Kirjan alkaa tyrmäävästi 3.4.1971 puolen yön jälkeen: pistimellä varustautunut 36 vuotta täyttävä mies tunkeutuu sairaalaan ja teurastaa vakavasti sairaan kuusikymppisen poliisin Stig Nymanin. Tutkinnan rattaat lähtevät nopeasti käyntiin, poliisit yhdistävät voimansa, kun on kyse virkatoverin murhasta. Poliisi kuulee sairaalan henkilökunnan, uhrin perheen ja virkatoverin, jonka mukaan murhattu Stig Nyman oli hyvä poliisi, jolla ei ollut vihamiehiä. Vaimon mukaan Stig oli kiltti koirille ja hänelle.

Murharyhmästä Einar Rönn käynnistää tutkinnan. Hyvin pian selviää, että komisario Nyman oli raaka epädemokraattinen simputtaja, poliisina puolueellinen ja lakia rikkova. Poliisijoukko tutkii ja tutkinnassa saadaan läpimurto. Myös Martin Beck on vaarassa, sillä hänet on merkitty samaan listaan kuolinristillä merkittynä kuin Stig Nyman ja Nymanin uskollinen alainen Harald Hultin, listalla on yhdeksän nimeä, kaikki poliiseja.

Poliisi pääsee jäljille, mutta toisaalla alkaa tulitus poliiseja kohti.

Komisario Beck tähtäimessä on vimmainen nopeasti etenevä dekkari, jossa jännitys kasvaa räjähdyspisteeseen ja sen yli.

Pidempi oppimäärä kirjasta ja poliisiyhteisön kuulumisista.

Beck-sarja kehittyy ja tässä osassa Komisario Beck tähtäimessä tarkastellaan poliisin toiminnan valvontaa, keskinäisiä suhteita ja kipupisteitä. Moni poliisi on ollut toisen maailmansodan aikana armeijassa. Vanhat poliisit ovat armeijataustaisia, mutta nuoret poliisit eivät.

Lennart Kollberg oli ollut sodan aikana Nymanin alainen. Mies simputti alaisiaan, kidutti eläimiä, ja oli hyvin väkivaltainen. Myös armeijataustainen Gunvald Larsson oli Nymanin alaisena hetken poliisina ja Gunvald vahvistaa Lennartin tiedot. Stig Nyman oli syntynyt vuonna 1911, käynyt kansakoulun Säfflessä (tästä kirjan ruotsinkielinen nimi), keskikoulun Åmalissa. Mennyt poliisiin, armeijaan, ollut sodan aikana laskuvarjojääkäreissä kapiaisena. Nyman oli hyvin epäsuosittu poliisien keskuudessa ja kansalaiset valittavat hänestä. Pidätettyjä pahoinpideltiin, pamputettiin ja lukittiin pitkäksi aikaa putkaan. Harald Hult oli Nymanin uskollinen apuri. Valitukset kuitattiin valheellisina.

Beckeissä murhalle on usein ymmärrettävä motiivi, tässä motiivi on hyvin henkilökohtainen ja moninkertainen (sitä en paljasta, enkä syyllisen ammattia, enkä nimeä). Rikollinen siivilöidään miltei heti, eli se ei ole dekkarin arvoitus, vaan lukija hämmästelee, kuinka poliisia ei valvota, ja miten täysin raiteiltaan oleva henkilö saadaan taltutettua. Syyllinen ampuu partiossa olleita Kvantia ja Kristianssonia, joista Kvant kuolee. Myös Kollberg ja Larsson ovat tulilinjalla, ja myöhemmin Beck tähtäimessä. Kaikkien aikojen verilöyly.

Dekkari on sarja lyhyin ja tiivistunnelmaisin. Poliisikunnan "päivityksiä" on aika vähän, mutta alussa Martin Beck on tyttärensä Ingridin (19 v) kanssa ravintolailllallisella. Ingrid on muuttanut kotoa pois, pian sen jälkeen myös Martin muutti erilleen vaimostaan ja pojastaan.  
Lennart Kollbergillä on painajaisia, hän pohtii poliisin työn mielekkyyttä. Hän on 46-vuotias, ja tapasin viisi vuotta sitten vaimonsa Gunin, ja heillä on kaksi lasta Bodil (3,5 v) ja Joakim (1 v). Kollberg ei kanna asetta, hän on tappanut virkatehtävissä ihmisen, ja on luopunut aseestaan.
Gunvald Larsson on hieman lihonnut nyt 105 kg, ja on siis 192 cm pitkä. Gunvald ja Lennart on kerrankin samaa mieltä : Nyman oli paha poliisi. 

Esipuheen on kirjoittanut Jens Lapidus (s. 1974), joka kiittää dekkarien Tukholman kuvausta ja mainitsee ettei ollut syntynyt, kun tämä kirja julkaistiin. Hän ei lukenut alkuun dekkareita. Lapidus mainitsee, että Sjöwall ja Wahlöö olivat työläistaustaisia ja heidän asenne oli Lapiduksen mukaan radikaali. Tästä kirjasta tehtiin ensimmäinen Beck-filmi vuonna 1986, jonka Lapidus oli poikasena halunnut katsoa, ja yllättäen saanutkin, sen jälkeen hänen käsitys dekkareista oli muuttunut. Toden totta avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat loivat Martin Beck sarjallaan Nordic-noirin. 

Dekkareita ilmestyi kymmenen. Per Wahlöö kuoli kesällä 1975, ja sarja loppui

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

Toivottavasti lukijat ovat kaikonneet, sillä nyt tulee juonipaljastus. Motiiviin liittyi Nymanin toimintaan. Nyman oli simputtanut tätä entistä poliisia, aiheuttanut hänen vaimonsa kuoleman, aikaansaanut hänen potkunsa poliisista ja lopulta valehdellut sosiaalityöntekijöille, jotka huostaanottivat miehen (ja kuolleen vaimon) lapsen. Vaimo oli suomalainen, ja tämä oli otettu poliisiautoon, tämän kärsiessä insuliinin puutoksesta. Nainen puhui pidätystilanteessa vain suomea, jota poliisit eivät ymmärtäneet. Nainen lukittiin putkaan, jonne tämä kuoli. Kukaan ei ottanut vastuuta tapahtumasta. Se, miksi Beck oli tappolistalla, ei minulle selvinnyt. Beck on kunnon poliisi ja tolkun ihminen.

Bo Carpelan: Alkutuuli

 

Bo Carpelan: Alkutuuli, alkuteos Urwind, suomentanut Kyllikki Härkäpää, Otava 1993, Seven 2006 sivumäärä 285.

Bo Carpelan voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1993 tällä romaanillaan Urvind Alkutuuli. Valinnan teki kirjallisuuden tutkija Kai Laitinen, jonka mukaan Alkutuuli on "monitasoinen, rikas, herkkä romaani, villi ja vakava samalla kertaa. Se on kerronnallisesti tarkkuustyötä". Tuo nimi Urwind tulee päähenkilön sukunimestä, jolla on juuret Liettuassa, ja "kantaisä" Heinrich Urwäder oli hopeaseppä.

Alkutuuli ei ole perinteinen romaani vaan monitasoinen kollaasi, jossa on useita kerroksia ja tajunnantasoja, eläviä ja kuolleita puhumassa keskenään, lisäksi sen kieli on ajoittain hyvin runollista, ja romaani kuvaa sekavia sirpaleita eri aikatasoissa. Alkutuulesta voi erottaa juonenkin, tai ainakin yritin:
1. Daniel Urvind on 53-vuotias aviomies. (kirjassa on 53 lukua)
2. Danielin vaimo Maria lähtee vuodeksi tutkijaksi Amerikkaan. Daniel kirjoittaa joka viikko yhden "raportin" eli 52 "raporttia". Raportti on täysin sopimaton sana, sillä kyse on terapiamaisesta luotaamisesta syvälle mieleen, ja menneisyyteen eri aikatasoihin. Raporteissa kaikki lepattavat ajassa. "Minun antikvariaattini oven pielessä seisoo lapsi, katsoo ympärilleen, häipyy, hän ei ole vielä syntynyt, ei ollut siinä, aika ja paikka tanssivat kuin roskat pitkin halkeillutta asvalttia". s.125.
3. Yllä on yksi fakta, Danielilla on antikvariaatti, jonka on perinyt isältään, ja isä ostanut sen ennen sotaa.
4. Daniel on syntynyt sodan aikana ja mennyt naimisiin Marian kanssa, ja saanut kaksoset Lenan ja Janin 1960-luvulla.
5. Kirjassa on lukematon määrä henkilöitä, jotka ovat välillä eläviä, välillä kuolleita.

Teos alkaa, kun vaimo on kiikutettu lentoasemalle, ja Daniel ajaa kotiin. Hän siis "kirjoittaa raportin joka viikko". Muistoja tulee eri huoneissa, ja Daniel "asuu" kerrostalossa, hissi minusta kuvaa siirtymistä ajassa ja paikassa. Porraskäytävässä asuu erilaisia ihmisiä. Teos on ensi lukemalta hyvin haastava, asioiden kytkeytyminen toisiinsa on joskus painajaismaisen runollisesta, eli aloitin muutaman kerran lukuprosessin uudestaan.

Daniel Urwind on varttunut paikkakunnalla ja työskentelee antikvariaatissa. Hän on naimisissa Marian kanssa, joka lähtee vuodeksi pois. Maria on tutkija. Daniel on yksinäinen ja minusta "sekaisin". Raporteissa käydään vanhempien ja isovanhempien kuolemat läpi, myös Viktoria, joka on Danielin täti, ilmeisesti kuolee. Viktoria on ollut balettitanssija. Häneen liittyy paljon muuta, jota en bloggauksessa paljasta. Daniel "puhuu" siis kuolleiden kanssa"isä puhuu kadunpuoleisessa huoneessa, hänhän on ollut jo kauan kuollut, mutta minä kuulen hänen äänensä ..." s.9. Yleisemmin lukijan pitää vain arvata, kuka on kuollut ja kuka elävä, tosin Daniel on yksin, joten kaikki on mennyttä ja kaikki tai suurin osa on kuolleita.

Kirjan porraskäytävä on mielenkiintoinen paikka: "Kun viimeksi tulin Viktorian luota, olivat melkein kaikki ovet portaisiin raollaan, ja ulos kurkisti kalpeita kasvoja, jotkut seisoivat oviensa ulkopuolella, kuin kodittomat. Minusta tuntui, että kaikki olivat kuolleita, vain vaatteet olivat jäljellä, ja naamio rapautuneilla kasvoilla. Minä oli heissä kaikissa, kamreerissa, insinöörissä ... "s.38. Kysyn uteliaisuuttani bloggauksen lukijoilta, kuinka moni aviovaimo hätkähtäisi, jos saisi aviomieheltä tällaisia kirjeitä?

Kirja on silti lukemisen arvoinen, siinä on välillä runollista kieltä, voimakkaita ilmaisuja, ja usein verta. Taide on keskeissä osassa, välillä puhutaan musiikista, on kapellimestarikohtauksia, toisinaan ollaan ateljeessa, kirjallisuuteen on viitteitä. Silti lentäminen on hyvin keskeistä. Danielia verrataan Raamatun Danieliin, joka selvisi Leijonan luolassa, koska luotti Herraan, ja oli lähettänyt enkelin luolaan sulkemaan. Enkelintekijöistäkin puhutaan, mutta en tiedä liittyykö se tähän enkeliteemaan. Lumi ja leijuminen ovat usein läsnä ja myös lumi liikkuu ajassa. "Jokainen vuosi on lumihiutale, tuuli riepottaa sitä nykyhetken ja menneen välillä". s.21

Aika ei ole kirjassa lineaarinen, eikä tapahtumajärjestys ole kronologinen. Lentoasema on alussa ja lopussa. Tarina alkaa joulun jälkeen ja päättyy joulun seutuville, tietty sykslisyys on havaittavissa.

Lentäminen on siis monta kertaa esillä eri yhteyksissä. Nuorukainen Daniel on ollut ihastunut Fannyyn, ja nuoret suutelevat, kun Fannyn isä tulee oven taakse. Daniel hyppää "siipien" kanssa ullakolta, ja mätkähtää maahan. Luullakseni Fannylle käy huonosti, koska ymmärsin, että hän oli myöhemmin vuorineuvoksen "rakastaja". Lentämisen ohella myös siivet ovat tärkeitä. "Sinun lapsensydämesi ... lyö samaan tahtiin kuin pulujen siiveniskut" s. 17 ... "sinusta irtoaa osia, jotka lentävät kauhun kipinöinä". s.18. Rappukäytävä on siis mielenkiitoinen paikka ja siellä on "alaston täti jolla on siivet" s.34. Porraskäytävässä ilmestyy "valkosiipinen enkeli" s.35 "joka tarttuu minua kädestä, ja me nousemme kuin morsiuspari, leijailemme kuin lumihiutalaleet ...". s.35. Vielä viimeisessä luvussa nostetaan lentäminen ja siivet esiin.

Bo Carpelanin Finlandialla palkittu Alkutuuli on moderni kubistinen romaani, jonka mosaiikkinen kerronta herättää lukijassa lennokkaita ajatuksia, jos ei, niin kirja lentää takaisin kirjahyllyyn (tai roskikseen).

******

Bo Carpelan (1926 - 2011) oli suomenruotsalainen kirjailija, ja hyvä sellainen, olen aiemmin blogannut Bo Carpelanin teoksesta Lehtiä syksyn arkistosta. Romaanilla Berg eli suomeksi Kesän varjot Bo Carpelan voitti toisen kerran 2005 Finlandian kirjallisuuspalkinnon.

Cilla & Rolf Börjlind: Polttopiste

 

Cilla & Rolf Börjlind: Polttopiste, alkuteos Kallbrand 2018,  suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom, Kustantamo S&S 2020, sivumäärä 428.

Syyttäjä Malin Brovallin autoon on asennettu autopommi, joka räjähtäessään surmaa koko laskettelemaan lähtevän perheen Täbyssä.

Tämä on viides dekkari, jossa päähenkilöinä ovat Olivia Rönning ja Tom Stilton. Sarja lähti käyntiin dekkarilla Nousuvesi. Olivia Rönning on valmistunut poliisiksi ja on työskennellyt yhdessä ottoisänsä työkaverin Tom Stiltonin kanssa. Tom Stilton oli poliisi, mutta sittemmin pahasti alkoholisoituneena asui kadulla. Börjlindit ovat käsikirjoittaneet Martin Beck -elokuvia ja varmasti Olivia Rönning ja Tom Stilton dekkareiden yksi esikuva on alkuperäiset Martin Beck -dekkarit, joita kirjoitti avopari Maj Sjövall ja Per Wahlöö. Börjlindin dekkareissa käsitellään rikoksia, ruotsalaista yhteiskuntaa, mutta myös kansainvälistä rikollisuutta, ja viedään eteenpäin Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tarinaa. Rönningin ja Stiltonin lähipiirissä ovat poliisi Mette Olsäter, hänen eläkkeellä oleva psykologi-miehensä Mårten, Stiltonin entinen vasikka Leif "Minkki" Minkqvist, Meten luotto "tutkija" Abbas el Fassi. 

Aluksi tutkimukset keskittyvät syyttäjä Malin Brovallin saamiin uhkausviesteihin, ja henkilöihin, joita hän oli syyttänyt. Hyvin nopeasti pidätetään ja vangitaan syylliseksi epäilty taiteilija Lukas Bengtsson, jonka veljen syyttäjä saattoi telkien taakse.

Tom Stilton elää Thaimaassa siskopuolensa joogakeskuksessa, ja taistelee omia "demonejaan" vastaan. Hän saa pyörätuolissa olevalta naiselta toimeksiannon etsiä kuvassa oleva mies. Stilton tekee epätoivoisen matkan läpi vaikeuksien kohdaten huumerikollisia ja muuta pohjasakkaa. Hän tapaa etsimänsä miehen Contamanassa entisessä jokilaivassa. Stilton pääsee hädin tuskin pois, ja eräiden juonen käänteiden jälkeen lähtee sinne paikalle hälytetyn Abbasin kanssa.

Juoni on uskomattoman monipolvinen ja jopa epäuskottava, eikä kaikki ole miltä näyttää. Polttopiste dekkarina on kuitenkin tulikuuma koukuttavan jännittävä ja kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Kirjasarjan antia ovat myös juonen rönsyt, jossa maailmaa parannetaan pienin erin. Olivian työpari Lisa on joutunut aikanaan poliisikoulussa raiskatuksi, ja nyt myös raiskaaja saa kohdata tekonsa seuraukset. Tom tapaa matkalla rohyanga-poikia, jotka pyydystävät muurahaiskäpyjä, joiden kysyntä on kirjan mukaan suurta Kiinassa.  Mette jää eläkkeelle, ja matkustaa Thaimaahan, jossa käydään loppuselvittelyitä.

Mette tarkkailee Olivian kehitystä poliisina, ja huomaa hänen olevan hyvä kuulustelemaan.  

Tukholman maisemissa ei juurikaan tallata, mutta konnuudet ovat ruotsalaisten tekemiä. 

Cilla ja Rolf Börjlindin dekkari Polttopiste on piinavan jännittävä rikostarina, jonka juonenkäänteet ovat jo miltei liian uskomattomia.

Sarjan avausosan nimi on Nousuvesi, josta olen blogannut näin. Kirjasähkökäyrän Mai on blogannut Polttopisteestä näin, bloggauksesta löytyy linkit myös edeltäviin osiin.

Jörn Donner: Isä ja poika

 

Jörn Donner: Isä ja poika, alkuteos Far och son: en komedi 1984, suomentanut Rauno Ekholm, Otava 1985, sivumäärä 527.

Jörn Donner (1933 - 2020) sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1985 teoksella Far och son, eli tällä Isä ja poika romaanilla, joka samalla on kuudes itsenäinen osa Andersin suvun tarinasta. Jakob Andersin väitetään olevan kirjailijan alter ego, mikä yhteys tulee isän kuolemasta, poliittisesta suuntautumisesta ja ehkä suhdesopista. Ammatillisia yhtäläisyyksiä ei minusta ole, sillä Donner julkaisi novellikokoelman jo 18-vuotiaana, sen sijaan Jacob kynäili romaania, muttei julkaissut. 

Tämä teos kertoo Jakob Andersin elämästä  1950-luvun lopulla jälkeen jääneen käsikirjoituksen pohjalta. Jacob on avioitunut raskaana olevan on-off naisystävänsä kanssa, ja vastasolmittu avioliitto natisee enemmän kuin se kuuluisa heteka. Molemmat aviopuolisot Jakob ja Sigrid touhuavat sivusuhteissaan myös hetekassa eikä edes pieni Gunnar-poika liimaa paria yhteen. Sigridin vanhemmat asuvat Loviisassa, pikkukaupungissa on sisäpiirin juorut, mutta nekään eivät hetkauta epäsuhtaparia. Jakob säntää etsimään Itävallassa 1930-luvun alussa kadonnutta isäänsä, ja etsii itseään kaikilla tasoilla. Jacob kirjoittaa kommunistilehteen, on taannut kommunistiystävänsä Viking Sundin vekseleitä, ja lähtee Itävaltaan isänsä Salomon Kröckelin jäljille, mutta löytää hautausmaalta vain nuoren Marien sylin, jota nuuskii loppumatkalla enemmän kuin isänsä jälkiä. Lopussa tehdään yhteenveto Jakobin kohtalosta.

Teoksessa on sekaisin on kirjailijan omia tilityksiä poliittisesta tilanteesta, Kekkosesta sekä Unkarin (1956) ja Tsekkoslovakian (1968)  palautuksesta "neuvostososialismin" ikeeseen, Berliinin muurista, ja Länsi-Saksan "olemuksesta". Kirjan alussa mainitaan jopa Ilona Slupianek (s. 1956 itäsaksalainen kuulantyöntäjä ennätys 22.45, kultaa Moskovan olympiakisoista 1980), sekä Tiina Lillak (s. 1961 keihäänheittäjä, MM-kultaa 1983, olympiahopeaa 1984 ja ennätys 74,76).

Romaanin keskiosilla on kirjan paras anti, sillä Jörn Donner kertoo sukunsa saloja. Joachim Donner saapui 1700 Suomeen, ja vaihtoi alaa, ja toimi liikemiehenä. Jörnin professori-isoisä Otto avioitui toistamiseen Minette Munckin kanssa. Heidän poika oli fennougristi Kai Donner, joka kuoli 1935, Jörnin ollessa noin kaksi vuotta. Puuttuva isä on kirja kantava teema, joka yhdistää kirjailijaa, Jakob Andersia ja Gunnar-vauvaa. 

Vuoden 1985 Finlandia-palkintoehdokkaita oli kymmenen. Palkintoraadissa oli viisi jäsentä, yhtenä edellisen vuoden voittaja Erno Paasilinna.

****

Jörn Donner täyttäisi tänään 90 vuotta. Tästä kirjasta bloggasi myös MrRainfold.

Tämä bloggaus on osa "omaa" Finlandia-haastetta, johon voi kaikki reippaat bloggarit osallistua. Tässä lista 1980-luvun voittajiasta:

1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba, runoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos

1988: Gösta Ågren: Jär (Tääl) runoteos

1989: Markku Envall: Samurai nukkuu runoteos