Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva, alkuteos Alla ljuger 2021,  suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 415.

Olen odottanut ruotsalaisen Camilla Greben (s.1968) uusinta dekkaria, ja eilen vaimoni laittoi viestin, että se on suomeksi, ja pyysin ostamaan. Grebeltä olen lukenut Flickorna och Mörkret -sarjan (Kun jää pettää alta, Lemmikki, Horros sekä Varjokuvat ). Tässä dekkarissa vilahtaa edellisistä osista rikospoliisit  Manfred Olsson ja Malin Brundin, ja he muistelevat kuollutta profiloijaa Hanne Lagerlind-Schöniä.

Veteen piirretty viiva alkaa vuonna 2000, jolloin Maria Foukaran perhe hajoaa. En paljasta kirjasta tai juonesta enempää kuin takakansi. Foukaran perhe asuu rikkaiden suosimassa Kungsuddissa, Maria on nelikymppinen opettaja, jolla on avioton poika Vincent. Vincentillä on Downin syndrooma, mutta Vincent osaa piirtää hyvin ja myös kirjoittaa sekä lohduttaa. Maria on avioituu ranskalaisen Samirin kanssa. Samir on marokkolaistaustainen leski, jolla on 18-vuotias tytär Yasmin. Yasminilla poikaystävät vaihtuvat, ja osa on lähiseudulta, osa kauempaa. Loppuvuodesta 2000 Yasmin katoaa. Epäilykset kohdistuvat Samiriin Yasminin isään.

Poliisista asiaa tutkivat Gunnar Wijk ja Ann-Britt Svensson, mutta kun Yasminin ruumista ei löydy, eikä lopullisia todisteita löydy, murha jää ratkaisematta.

Kirja on jaettu kertojittain, juonta viedään eteenpäin. Takakannessa tuodaan esille, että "valkoisellakin valheella on pitkät jäljet, ja oikean ja väärän välinen ero on hiuksenhieno". Takakansi on siinä minusta väärässä, että yleensä oikean ja väärän ero on ratkaisevan suuri, mutta sen sijaan moni venyttää tarinaa totuudesta turhankin laajaksi. Grebe osaa tarkastella kuitenkin hyvin tätä teemaa. Jos pystyisimme olemaan suoria ja totuudellisia, ehkä hyvä ei muuttuisi pahaksi.  Alla ljuger pitää paikkaansa, sillä useimmat sekoittavat faktan sekaan fiktiota. "Valhe on kuin pieni suloinen kaninpoikanen - se vaikuttaa kovin harmittomalta, kovin vähäpätöiseltä. Mutta yhtäkkiä se on päässyt karkuun ja lisääntynyt ja metsä on täynnä kaneja". s. 256.

Kaikki valehtelevat. Myös poliisi Gunnar Wijk pohtii kirjassa perheensä tragediaa, johon hän linkittää valkoisen valheensa vaimolleen, jolla on merkitystä (tai sitten ei, ihmisellä on tapana syytellä itseään myös turhaan). Itsesyytökset ja valehtelu on kantava teema. Hahmoista Vincent on tasapainoisin ja rehdein  mutta hänkin syyllistää itseään turhaan. Grebe nostaa muiksi teemoiksi ennakkoluulot, väärän luottamuksen, syrjinnän,  naisiin kohdistuvan väkivallan ja narsismin.

Camilla Grebe osaa luoda aika nopeasti polvelevia juonirakenteita ja tekstiä on mukava lukea. Vaikka tämä on "kuka sen teki" -dekkari, sen teho ei ole pelkästään siinä, vaan henkilöiden tarinaa on kiinnostavaa lukea. Yhteisöllä on taipumus etsiä pahuutta "muukalaisista", joten Samiria aletaan epäillä, vaikka hän on käyttäytynyt hyvin ja on lääkäri ja syöpätutkija.

Tarina jatkuu 20 vuoden kuluttua, kun naisen ruumis löytyy vedestä Kungsuddilla, ja Gunnar käynnistää tutkimukset uudestaan ...  Grebe taituroi taas yllättävän lopun, jota ennen tarina taiteilee aika  ajoin epäuskottavan rajoilla, mutta pysyy kasassa. Kokonaisuutena kuitenkin kelpo dekkari.

Camilla Greben uutuusdekkari Veteenpiirretty viiva palkitsee kaikki Grebe-fanit.

***

Manfred Olssonin tarina jatkuu dekkarissa Ajasta ikuisuuteen. Camilla Grebe on sisarensa Åsa Träffin kanssa julkaissut Siri Bergman sarja, jonka ensimmäinen osa on Levoton mieli

Red Hot Chili Peppers, omin sanoin ja kuvin

 

Red Hot Chili Peppers Omin sanoin ja kuvin, alkuteos The Red Hot Chili Peppers An Oral /Visual History, suomentanut K. Männistö, Like 2011, sivumäärä 249.

Los Angelesilainen rock-bändi Red Hot Chili Peppers oli myynyt kirjan julkaisuhetkellä yli 70 miljoonaa levyä. Kirja alkaa Losista vuonna 1983, kun bändiä kasattiin koulukaverien kesken ja osin huumoripohjalla  Tuolloin ja bändissä olivat laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpalina Jack Irons ja kitaristina Hillel Slovak. Nykyisin ja kirjan tekohetkellä kitaristina toimi John Frusciante ja rumpalina Chad Smith.

Bändistä on tehty kirjoja, lisäksi Kiediksen muistelmat Arpikudos on suomennettu. Tätä kirjaa on  kirjoittanut  Brendan Mullen (1949 - 2009), jolla oli punk-klubi 1980-luvulla Los Angelesissa, missä bändi 'debytoi'. Brendan menehtyi ennen kirjan julkaisua. Kirja koostuu tekstin lisäksi värikkäistä sivuista ja kuvista, Anthonyn, Flean, Chadin ja Fruscianten kommenteista. Kuvamateriaalia on paljon. Jutut ovat sirpaleita, mutta antavat hyvän kuvan bändin kehityksestä. Vaikka yhtyeenä Red Hot Chili Peppers on monelle ja ainakin minulle  tuttu, Losin rock-elämä ja bändin vaiheet olivat minulle uutta. Flea ja Anthony ovat tunteneet lapsesta saakka tutustuivat jo 12-vuotiaina. Flean vanhemmat olivat eronneet, ja isä oli lähtenyt Australiaan. Flean perheessä oli isäpuoli, joka oli jazzmuusikko. Parivaljakko Anthony ja Flea oli aika villi. Anthony halusi näyttelijäksi. Bändi perustettiin vuonna 1983 mutta nimi oli ensin Tony Flow and the Miraculously Majestic Masters of Mayhem, mutta vaihdettiin Red Hot Chili Peppersiksi. Alku oli pientä, pieniä klubeja, lämppäröintejä ja vähän myyviä levyjä. Yhtyeen musiikki on aina ollut omintakeista, alkuun jopa punkhenkistä funkkia, ja räppiä.  Anthony ja Flea ovat bändin sydän ja sielu. Päihteet varjostivat Anthonyn nuoruutta, ja bändiaikojakin. Hän oli katkoilla bändin alkuaikoina ja Anthony potkittiin pois huumeilujen vuoksi, mutta muutti äitinsä tyköön ja meni vieroitukseen ja palasi. Päihteistä ei aivan näin helposti päästy, ei Anthonyn osalla, eikä bändissäkään. Alkuperäiskitaristi Hillel Slovak kuoli 1988 huumeiden yliannokseen. RHCP:ssä kitaristi ja rumpali  ovat vaihtuneet useasti DH potkittiin pois päihteiden vuoksi. Rumpaleista Cliff Martinez soitti 1983 - 1986, ja hän on nyt elokuvasäveltäjä. Rumpali Chad Smithillä oli  koesoitto bändiin, hän kuunteli matkalla RHCP:n EP:tä Abbey Road. Soittotaidot vakuuttivat, mutta häntä pyydettiin leikkaamaan heviletti pois. RHCP ei ollut kovin tuttu Chadille eikä Chad RHCP:lle, mutta Chad Smith on ehdoton huippurumpali. Chad Smith on ollut rummuissa vuodesta 1988 saakka.  Yhtyeen nykyinen ja tunnetuin kitaristi on John Frusciante, joka liittyi nuorena 18-vuotiaana bändiin 1988, mutta paineiden vuoksi lähti pois kesken Japanin kiertueen 1992, mutta palasi  vuonna 1998, ja lähti vuonna 2006, ja palasi 2019. Frusciante on ollut tekemässä bändin ensimmäistä kultalevyä Mother's Milkiä, kansainvälinen läpimurtolevy Blood Sugar Sex Magikiä, ikonisia hittejä sisältävää Californicationia, By The Way'tä ja Stadium Arcaniumia.

Bändi on ollut koko uransa omintakeinen, sillä on nykyisin hyvin tunnistettava saundi, ja keikat ovat hyviä, ja sisältävät myös jammailuosioita. Bändin logo on syntynyt aivan ex tempore. Bändin taru olisi voinut loppua alkuunsa, huumeilujen vuoksi. Bändi ei murtautunut heti eturiviin, vaan sai kehittyä "rauhassa" ja Amerikkaa kierrettiin ristiin rastiin, RHCP lämppäröi isompia bändejä. Kirjassa on puhetta Rollareiden lämppärinä olosta.  Bändi esiintyi myös Tiibetan Freedom concertissa 1998 San Franciscossa, siellä musisoivat mm. Beastie Boys, Foo Fighters ja Björk. Myöhemmin bändi on esiintynyt 2014 Super Bowlissa.

Värikäs bändi ja seuraavaksi diskografiani, eli mitä äänitteitä itse omistan

Yllä yhtyeen ensimmäisen albumin The Red Hot Chili Peppers kansi vuodelta 1984. Kansi kuvaa bändin alkuaikoja ja kirjaa.

Toinen levy julkaistiin vuonna 1985, ja nimeltään Freaky Styley. 

Kolmas levy julkaistiin 1987, ja nimeltään The Uplift Mofo Party Plan. Se nousi listoille, ja kiertueen jälkeen Hillel kuoli. 

Mother’s Milk julkaistiin vuonna 1989, ja oli yhtyeen läpimurto, ja ensimmäinen kultalevy.

Blood Sugar Sex Magik  (1991) oli kansainvälinen läpimurto. Tunnetuimmat biisit Give it Away, ja Under the Bridge. Levy nousi listoille, ja tuon levyn kiertueella Frusciante erosi yhtyeestä.

One Hot Minute, julkaistiin vuonna 1995.

Californication julkaistiin vuonna 1999 ja on minusta yhtyeen hittipitoisin ja koskettavin levy, helminä ovat Scar Tissue, Otherside, ja Californication. Frusciante oli palannut yhtyeeseen.

By the Way  (2002) on levy, josta pidän eniten kokonaisuutena, nimikappale By the way avaa levyn..

Stadium Arcadium  (2006) on laatulevy ja Dani Californication avaa levyn, toisena raitana on Snow (Hey OH)

I’m with You (2011) on julkaistu kirjan julkaisun jälkeen.  Kitaristi Josh Klinghofferista oli tullut RHCP:n kitaristi. Levyllä on aika pehmeät soundit ja koskettimia. Kokonaisuudesta pidän.

The Getaway  (2016) sisältää hitin Dark Necessities. The Getaway on viimeisin julkaistu levy.

Kokoelmat

1992 - What Hits!? sisältää 16 alktaipaleen biisiä tunnetuin  Under the Bridge. 

Out in L.A. sisältää covereita ja harvinaisuuksia. Julkaistu 1994. Ensimmäinen biisi on Higher Ground, Stevie Wonderin biisi, coverien lisäksi on demoja.

Greatest Hits: 1989–2003, julkaistiin vuonna 2003, ja sisältää yhtyeen suurimmat hitit , mutta myös ennen julkaisemattomia biisejä. Avausraita on Under The Bridge, sitten Give It Away, Californication, Scar Tissue, ... yhteensä 16 kappaletta.

                                            

Omistan myös EP:n The Abbey Road, josta kuva ylhäällä.

Live

RHCP oli Provinssirockissa 1999, itse olen nähnyt bändin vain kahdesti Hartwall-Areenalla 12.9.2016, sekä  Kaisafestissä 29.7.2017. 

Tässä Anthony ja Flea

Chad Smith

Yhtye tyyli on muuttunut ja pidän koko tuotannosta, mutta minunkin lembibiisejä ovat Snow (Hey OH), Scar Tissue ja Otherside mutta monet muut. Yhtye myös välijammailee keikoilla.

Tässä linkki Flean elämänkertaan Happoa lapsille.

Ulla-Lena Lundberg: Leo

 

Ulla-Lena Lundberg: Leo, julkaisuvuosi 1989, suomentanut Leena Vallisaari, Gummerus 2015, sivumäärä 405.

Tarinan tapahtumapaikka on Ahvenanmaa 1800-luvulla. 

Päähenkilö Erik Petter on tarinan alussa 14-vuotias, velkakirjoja tehtaillut isä on kuollut, ja omaisuus on menossa pakkohuutokauppaan. Erik Petter kiertää velkojat, hän ehdottaa, että tilansa Simonsin pakkohuutokaupasta luovutaan, hän ottaa isänsä velat niskoilleen. Erik Petter painaa työtä, on hiljaa, ei juopottele eikä vokottele naisia. 

Eskilsin isäntä Carl Gustaf on mahtava, hän asuu kaksikerroksissa talossa, ja on laivansa Huvituksen kapteeeni, lisäksi omistaa maata, ja osuuksia purjelaivoissa. Hän rilluttelee, mutta nai kauniin ja komean Beatan. 

Tarinan kertoja on Carl Gustafin veli Leander, jolla on talo Carl Gustafin mailla, hän on yhteisön tarkka ja herkkä kuvaaja, mutta miltei huomaamaton.

Kirjassa kuvataan lemlandilaisten elämää, laivarakennusta ja kauppamatkoja purjelaivoilla. Kirjan kaari kattaa ajan 1820-luvulta 1900-luvun alkuun, ajan jolloin Erik Petter eli, kirjan lopussa Erik Petterin lapsenlapset jakavat pesää. Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta kuolleisuus on suurta, taudit ja onnettomuudet pitävät kuolleisuuden korkeana. Lapsia kuolee eri syistä myös tauteihin kuten kurkkumätään, ja aikuisia keuhkokuumeeseen ja lavantautiin.

Teos on kuvaus myös merenkäynnin historiasta, johon vaikuttaa maailmankauppa, ja kansainvälinen politiikka. Krimin sotaa käytiin myös Oolannin sotana 1854-1855, ja toi Ahvenanmaan vesille Englannin sotalaivastoa, joka pyrki eristämään Venäjän kauppareitit, ja siis myös Ahvenanmaan kauppalaivaston liikkumisen. Kauppalaivasto oli puusta tehtyjä vanhempia parkkeja, ja uudempia kuunareita, jotka tulivat parkkien tilalle. Ahvenanmaalaiset olivat tehneet aluksensa itse, kaatamistaan puista, mutta joitain aluksia tehtiin Siipyyssä Pohjanmaalla. Sitä ennen Erik Petter kunnostaa rappio-isänsä pienen laivan ja tekee puiden vientimatkan Tukholmaan, ja katselee kuunareita, joita myöhemmin alkaa rakentaa. Teoksen nimi tulee upesta kuunarista, jonka nimi on Leo.

Nuori Erik Petter uupumattomalla työllä ja yritteliäisyydellä nousee jaloilleen isänsä jättämistä veloista huolimatta. Vuodet vierivät ja yhteisö kokee onnistumisia ja takaiskuja. Koko kylä osallistuu laivojen varustamiseen, osa pienellä osuudella. Voitto jaetaan osakkaiden kesken, samoin tappiot kärsitään yhdessä kukin osuutensa mukaan. Erik Petter rakennuttaa ja varustaa laivoja, toimii kapteenina. Erik Petter hajauttaa omistuksiaan. Kaiken kiireen keskellä Erik Petter menee myös naimisiin, ja saa tyttären Kristiinan, joka 17-vuotiaana on iskenyt silmänsä Eskilsin tilan Carl Gustaf junioriin, joka on naimaton ja jo 29-vuotias. Carl Gustaf juniorin kotiolot ovat ankeat, isän niin ikään, Carl Gustaf senior on pullon pauloissa, entinen mahtavuus on poissa, ja herra on väkivaltainen kotijuoppo. Carl Gustafin ja Beatan 12 lapsesta aikuiseksi varttui vain 3 lasta. Parin  poika Carl Gustaf ja Erik Petterin tytär Kristiina menevät naimisiin ja saavat lapsia. Kirjassa tapahtumaketju ei ole näin suora, vaan tarkastellaan laivan rakennusta matkoja, kylän elämän kautta. Osa lapsista sairastuu ja kuolee. Erik Petterin poika Erik Magnus jää vaille isän rakkautta, huomio on lähinnä moitetta. Erik Magnuksen tie on hankalampi kuin Kristiinan ja Carl Gustaf jr:n, jotka paistattelevat molempien tilojen Eskilsin ja Simonsin huomion keskipisteenä. Erik Magnuksen avioliiton alku on hyvin hankala.

Leo on hyvä kuvaus kylän elämästä meren ja markkinavoimien pyörteissä, joka aiheuttaa voimakasta aaltoliikettä varallisuuteen. Yhteisössä on kaksi kastia. Tilalliset varustavat laivoja ja kipparoivat nitä, alempi osa on maattomia, rahattomia, ja miehet ovat laivoilla miehistönä. Toisaalta lemlantilaiset ovat Maarianhaminassa "ulkopuolisia".

Tarinan kertoja Leander ei omista maata, ei rakennuta, eikä kipparoi laivoja. Hän menee naimisiin, ja elää harmoniassa vaimonsa kanssa. Vaimo menehtyy keuhkokuumeeseen, mutta aikuiset lapset löytävät paikkansa maailmassa, osa valtameren takana, osa kippareina. 

Erik Petterin myötä loppuu yksi aikakausi, purjelaivojen aika. Ulla-Lena Lundberg on kirjoittanut Ahvenanmahan liittyvän merenkulkutrilogian avausosana Leo, valtamerilaivoista kertovat Suureen maailmaan, ja autolauttoihin liittyvän  Mitä sydän halajaa.

Ulla-Lena Lundbergin romaani Leo on tarkka kuvaus ahvenanmaalaisen kylän elämästä Suomen suuriruhtinaskunnassa, aikana jolloin yhteisön vauraus oli riippuvainen maailmanpolitiikan tuulista kauppalaivaston purjeissa.

*****

Ulla-Lena Lundberg (s. 1947) on kökarilainen kirjailija, hän voitti 2012 Finlandia-palkinnon teoksella Jää.

Milja Kaunisto: Luxus

 

Milja Kaunisto: Luxus, Gummerus 2016, sivumäärä 550.

Milja Kauniston (s.1976) romaani Luxus avaa hänen Purppuragiljotiini-trilogiansa. Tapahtumien keskipiste on Pariisi Ranskan Suuren vallankumouksen aikana. Pariisi muuttuu veriseksi likaviemäriksi, kun vallankumous etenee. Päähenkilö on puoliverinen Isidore Boreal,  jonka aatelinen hullu äiti kuoli vankimielisairaalassa. Isidore ei tunne isäänsä. Isidore toimi äitinsä talossa palvelijana, ja heitettiin kadulle. Isidore toimii pyöveli Sansonin kisällinä ja asuu Lulun ilotalon naapurissa. Isidore ottaa hoiviinsa joukkoraiskatun ja hakatun Sancerren kreivitär Marie-Constance de Boucardin, jonka mies mestattiin. Isidore avusti mestauksessa, mutta käskystä. Isidore noutaa Marielle tämän aviomiehen ruumiin.  Marie on huonona, mutta kuntoutuu ja lähtee maakuntaan.  Siellä entisestä aviomiehestä selviää epämieluisia tosiasioita. Marie joutuu taas kiipeliin ja pakenee Pariisiin yhdessä pappi Maurice  Gardefortin kanssa. Marie tapaa merkillisen markiisin ja joutuu hänen pauloihinsa. Vankilasta vallankumouksen vuoksi vapautunut Markiisi de Sade keksii perustaa vallankumouksen keskelle eliittitason huoratalon Maison de Luxen. Marie alkaa pestata huoria, joista koulii "kreivittäriä". Isidore saa pyövelin hommasta potkut, ja Marie pestaa hänet porttolan turvamieheksi. 

Näiden raamien sisällä vallankumous etenee ja kuohuu veren punaisena. Pyövelin kirves, ja hirttosilmukka vaihtuu giljotiiniksi....

Blogistanin kärkibloggarit suitsuttavat Kauniston Luxus-kirjaa:
Lumiomena "Milja Kauniston Luxus on romaani, jota ei malttaisi laskea käsistään "
Kirsin kirjanurkka "Milja Kauniston uunituore historiallinen romaani Luxus on miltei paheellisen ylellinen lukukokemus."
Kirjakko Ruispellossa: "Luxus nappasi minut otteeseensa heti ensimmäiseltä sivulta "
Mai: "Tämä kirja oli luksusta historiallisten kirjojen ystäville. ***** "

Omia bloggauksia on vastenmielisen pervertikko Markiisi de Sadelta: Justine ja  Sodoman 120 päivää, esipuhe

Syventävä osuus
Tuo ylläoleva oli lyhyt oppimäärä. Kirja itsessään on pitkä oppimäärä, ja sisältää runsaasti yksityiskohtia vallankumouksen kulusta, mutta myös Marien serkun ja Marien yhteiskylvystä, joka päätyy yhdyntään ja Marien passituksen luostariin,  kuukautissuojista, Lulun ilotalon hinnastosta ja pyövelintöistä. En ole tällaisten kirjojen  ystävä, joten en aio -kuten yllä oleva kvartetti- lukea trilogiaa läpi. Sarjassa vallankumous etenee, ja panokset kasvavat, jännitteeksi jää, mitä de Sade ilkiöi, ja lyövätkö Marie ja Isidore hynttyynsä yhteen. Isidore pitää itseään hylkiönä, hänellä on "villimiehen" muoto, isänsä on Thulesta, eli jostain pohjoisesta, äitinsä kuoli mielisairaalassa. Tämä on siis historiallisten väritettyjen romaanien tavoin pitkä ja rönsyilevä ja ensimmäinen osa päättyy Luxus huoratalon avaamiseen. 

Milja Kaunisto on kiinnostunut Vallankumouksesta, jossa "vallankumoukselliset kumoavat valtaa jotta saisivat sen" s. 468. 

Milja Kauniston Luxus on huikea, rönsyilevä historiallinen romaani.

"Luxus se korruptoi kaiken. Se pilaa jokaisen. Rikkaan, joka kietoutuu siihen ja köyhän, joka himoitsee sitä." s. 445.

Ranskan Suuri vallankumous alkoi 1789. Kirja alkaa lokakuusta 1790 ja päättyy syyskuuhun 1792. Ranskan kuningas Ludwig XVI mestattiin 1793 giljotiinilla. Kirjassa keekoilevat vallankumoajat myös lopulta tapettiin giljotiinilla tai kuolivat.

Jean-Paul Marat tapettiin kylpyammeeseen.
Maxmillian Roberpierre kuoli giljotiinissa 1794.
Jacques Herbert kuoli giljotiinissa 1794.
Jerome Petion kuoli paetessaan 1794.

Luultavasti kuolemat selitetään jatko-osissa, ja kuinka käy Marien ja Isidoren. Markiisi de Sade kuoli vasta 1814, mutta se joutuiko hän taas vankilaan, en tiedä. Rehellisesti ottaen voin sanoa, ettei kiinnostakaan.

Toivottavsti lukijat ovat jo poistuneet, nyt rehellinen arvioini. Inhosin koko kirjaa, ja sen kuvausta, vallankumouksen kuohuihin oli liimattu päälle bordellien porsastelut. Ihmiset puhuivat kuin sivistyneet 2000-lukulaiset, todella kumma sekoitus historiaa ja kiiman huumaa.

J. P. Pulkkinen: Valkoinen varis

 

J. P. Pulkkinen: Valkoinen varis, Teos 2019, sivumäärä 288.

Sinisiipi avasi J.P. Pulkkisen (s.1959) Vantaa-sarjan. Sinisiivessä poliisi Timo Markkula selvitti  henkirikoksen ja samalla outoja kuvioita Laatu-Heikin Vantaan rakennusbisneksissä, rikokset sattuivat 1900-luvulla ja silloin elettiin vuotta 2010. Markkula sai kirjassa luodinosumia ja nyt kulkee rollaattorilla ja on sairaeseläkkeellä Havukoskella. Liina Vahtera oli tuolloin hänen parinsa. 35-vuotias sinkkupoliisi pitää Markkulaa mentorinaan, ja peilaa rikostutkinnan tunnelmiaan Markulle, jolla on aikuinen poika Antti ja väitöskirjaa väsäävä vaimo Maarit.

Tarinan aluksi vuonna heinäkuussa 2015 juhlitaan Kehäradan syntyä Myyrmäen Paalutorilla (kuvattu kesäkuussa 2021). Tilaisuudessa mukana ollut Kantasuomalaisten kunnallispoliitikko Mika Sorsa tapetaan Havukosken Rautkalliontiellä hississä. Sorsalla oli tapana käydä äitinsä luona keskiviikkoisin. Sorsalla on "värikäs" menneisyys. Hänen perimänsä perheen kuljetusfirma meni konkurssiin osin Laatu-Heikin takia, ja pakomatkallaan Mika ajoi tiesulussa poliisin hengiltä, ja lusi kakkunsa. Sorsa on saanut paljon uhkailua eri ääriryhmiltä. Sorsaa on uhkailtu ja teko on ollut julkea ja brutaali ja hyvin harvinainen, joten poliisi antavat  operaatiolle nimeksi Operaatio Valkoinen varis. Liina Vahtera on tutkimusten ytimessä, ja tilanne on hyvin vaarallinen.

J. P. Pulkkisen jännäri Valkoinen varis jatkaa Vantaa-sarjaa, ja tarjoaa ykkösosan lukeneille paremman lukukokemuksen, murhatutkimukset etenevät ja jännitys kasvaa. Toivottavasti sarja jatkuu. 

Yllä lyhyt oppimäärä, alle avaan hieman enemmän kirjaa, mutten paljasta juonta.

Pidempi oppimäärä
Vantaan kaupunki

Vantaa oli vuoteen 1972 Helsingin pitäjä, Vantaan kauppala se oli vuonna 1972, ja kaupunki vuonna 1974. Vantaalla on ollut Helsingin kanssa aluevaihtoja. Helsingin pitäjän kunnanjohtajana aloitti Lauri Lairala (1926-2012) vuonna 1961 ja toimi Vantaan kaupunginjohtajana vuoteen 1989 asti. Hänen aikanaan Vantaa kehittyi, sitä rakennettiin.  Nykyään Vantaalla asuu 225 000 ihmistä, ja Kehä kolmonen "lävistää" Vantaan itä-länsi -suunnassa sekä Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä ja Lahden valtatie. 

Itse olen asunut joitain vuosia Vantaan Havukoskella, Rasinkadulla kerrostalon ylimmässä kerroksessa.

Tässä Mika Sorsan murha tapahtuu Rautkalliotiellä, joka on Rasinkadun poikittaiskatu, ja jossa pidin useasti autoa, sillä Rasinkatua pitkin ei voi eikä saa ajaa autolla. Liina asuu Hakunilassa, Sorsat Länsimäessä, ne ovat minulle tuttuja paikkoja, kuten kirjassa esiintyvät Martinlaakso, Myyrmäki, Tikkurila ja Kuusijärvi. J.P. Pulkkinen on asunut vuosina Vantaalla 1966 - 1982.

Rikokset

Tässä käsitellään Sinisiivessä olleita rikoksia, ja saadaan asiat loppuun, mikä koski Laatu-Heikkiä ja Lokapoikia, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Tässä on kyse kantasuomalaisten kunnallispoliitikko Mika Sorsan murhasta. Koska tutkinnalle ei ole varmaa lähtökohtaa, selvitetään uhkauksien alkuperää, ja tehdään rikospaikkatutkintaa.  Tutkimuksissa pöyhitänä järjestelmällisesti eri vaihtoehtoja, kunnes tapahtuu läpimurto, eli tämä ei ole sellainen "kuka sen teki" -dekkari. Tässä  murha on brutaali, eli henkilö mestataan, eli ruumis löytyy ilman päätä. Tarinan päähenkilö on poliisi Liina Vahtera, jonka elämää ja ajatuksia esitetään paljonkin. Liina on sinkku, hänen parisuhde on purkautunut, ilmeisesti lapsettomuuteen. Liina käy keskusteluja Timo Markkulan kanssa, ja likkuu paikasta toiseen pyörällä. Minä pidin kerrontaratkaisusta ja tunnelmasta, vaikka rikosten maailma onkin ikävä.

Motiivit ja viesti?

En paljasta syyllisiä, enkä edes motiiveja, mutta ääriryhmiä epäillään. Kirjassa varoitetaan, että netin vihaviestit voivat äärimmillään muuttua teoiksi, koska netistä ihmiset imevät aarteita, saavat vertaistukea, joku voi ruveta sanoista tekoihin.

Tässä kirjassa ilmenee Suomessa yhä kasvava ongelma, että päättäjät ovat vieraantuneet lähiöelämästä, ja lähiöiden asukkaat ovat tietämättömiä Suomea velvoittavista kansainvälisistä sopimuksista ja perusoikeuksien velvoittavasta sisällöstä. 

Raaka rikos ja ovatko rikokset raa'istuneet?

Tässä siis Mika Sorsa mestataan. Murhaaja käyttää symbolinaan sianpuolukkaa. Kerronnan tehoa jopa haittaa murhatavan raakuus, enkä sitä tähän kirjaa. Yleinen käsitys on, että Suomessa rikokset raa'istuvat ja lisääntyvät, mutta kirjan tapahtuma-aikana 2015 oli 104 henkirikosta, trendi on ollut laskeva, esimerkiksi 2001 henkirikoksia oli 172. Tässä kirjassa viitataan Havukoskella olleisiin selvittämättömiin henkilörikoksiin, joista toinen tapahtui vuonna 1993 (kerrostalon) kellarissa ja toinen ammuttiin ulkona vuonna 1996. Kumpaakaan ei ole selvitetty.

Jos J.P. Pulkkinen jatkaa sarjaansa kolmannella teoksella, tulen lukemaan sen.

Sinä voit pelastaa maapallon

 

Rich Hough: Sinä voit pelastaa maapallon, alkuteos You Can Save The Planet 2007, suomentanut  Terhi Leskinen, Mäkelä 2008, sivumäärä 176.

Sinä voit pelastaa maapallon, helppoja keinoja suojella ympäristöä joka päivä -kirja on suunnattu nuorille, siinä on tietoiskuja eri ongelmista, ohjeita ekologisempaan toimintaan ja tehtäviä.

Kirjan alku on tyrmäävä, eli Bibi van der Zeen kirjoitus Maapallo vaarassa. Kun hän oli 1970-luvulla lapsi maapallolla pelättiin ydinsotaa, nyt on ylikulutuksen aiheuttamat haasteet.  Kirja on suunnattu nuorille, ja siinä käsitellään globaaleja saastumis-, luonnonvarojen riittävyysongelmia, sekä ilmaston lämpenemistä, mutta myös lemmikkien väärin kohtelua. Van der Zee ehdottaa kampajoinnin aloittamista jossakin vaiheessa. 

Kirjassa asia on jaettu koulupäivien mukaan, kaikki alkaa aamusta ja käydään läpi viikonpäivät.
Talojen lämmitys tuottaa tai on tuottanut kolmasosan kasvihuonepäästöistä, jotka puolestaan aiheuttaa kasvihuoneilmiön voimistumista. Suomalainen käyttää keskimäärin 155 litraa vettä vuorokaudessa, lisäksi kosmetiikassa on kemikaaleja. Tekokuituvaatteet ovat ongelmallisia, mutta myös puuvillan tuottaminen kuluttaa vettä ja kemikaaleja. 

Kirja on sangen avartava mutta myös ahdistava, aukeama aukemalta käydään läpi arkea ja kehotetaan käyttämään joukkoliikennettä ja välttämään lyhyitä automatkoja ja käyttämään, pitämään kännykkää ja tietokonetta pidempään, ja kierrättämään. Lihan syönnistä tai paremminkin nautakarjan kasvatuksesta on oma aukeamansa. Kun kaikki ilmastovitsaukset pikaruuasta pyykinpesuun on käyty läpi, päästään lemmikkien ylläpitoon.

Sitten kerrotaan villieläinten vangitsemisesta, ja lemmikkien pitämisestä. Eläimiä kuljetetaan myytäväksi, ihmiset hylkäävät lemmikkejä, lemmikit kuormittavat omalta osaltaan maapalloa. 

Kultasormukset tuomitaan, sillä niiden valmistamisessa syntyy runsaasti jätemalmia. Harrastaakaan ei voi, sillä uimahallit ja jäähallit kuluttavat runsaasti energiaa. Lopulta on paljon kotitehtäviä, sillä "sinä voit pelastaa maapallon".

Kirja on laatupainatusta, hyvät kuvat ja kirkkaat värit. Veikkaan, että tämä kuitenkin aiheuttaa nuorelle ilmastoahdistusta, hän luulee, että hän voi ja hänen pitää pelastaa maailma. Tässä unohdetaan maailman suuret kuluttajat tai kasvihuonekaasujen tuottajat Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä, ja sademetsiä kaatavan Brasilia. Kukaan ei ole myöskään yksin syyllinen valtioistakaan. Kriisistä täytyy päästä yli sitovalla kansainvälisellä sopimuksella. Koronan jälkeen talous elvytettiin ja nyt ennustetaan ennätysvuotta 2023: kasvihuonekaasupäästöissä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi toissa päivänä huolestuttavan raportin, eli lämpötila on noussut ja nousee. Tälle lapsi ei voi tehdä mitään, vaan tarvitaan globaalisopimus, jota kaikki valtiot noudattavat, sellaista ei ole näköpiirissäkään.

Barack Obama: Luvattu maa

 Barack Obama: Luvattu maa. Alkuteos: A Promised Land 2020, suomennos Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro, Otava 2020, sivumäärä 879.

Barack Obama (s. 4.8.1961) toimi kaksi kautta Yhdysvaltain presidenttinä, tänään 60 vuotta täyttävä Obama oli USA:n  44:s presidentti vuosina 2009 - 2017. Teos alkaa esipuheella, jossa Barack Obama mainitsee Yhdysvaltain ihanteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Barack syntyi Havaijilla, mutta asui pienenä myös Indonesiassa. Hänen äitinsä oli "valkoinen", kuten siis Yhdysvalloissa asuvat isovanhemmatkin. Äiti muutti Indonesiasta takaisin Havaijille, jossa Barack kävi yksityiskoulua, Obaman college sijaitsi Los Angelesissa, ja yliopisto New Yorkissa. Obama meni valmistuttuaan Chicagoon asukaskoordinaattorityöhön. Hän jatkoi opiskelujaan Harvardissa. Lakimiesharjoittelussa hän tapasi Michellen, jonka kanssa avioitui vuonna 1992. Nuoren parin arki oli työntäyteistä, ja perhe kasvoi. Obama pääsi Illinoisin edustajanhuoneeseen Springfieldiin. Illinoisissa republikaaneilla oli enemmistö, joten demokraattiedustajilla oli hankalaa. Vaalitappiot senaattiin kasvattivat, mutta Obama ehti olemaan enemmän kotona. Poliitikon elämä on vaalikampanjoita. Yhden vaalikampanjan aikana äiti kuoli Havaijilla. Kenialaisisä oli  lähtenyt Obaman ollessa 1-vuotias Keniaan ja kuollut auto-onnettomuudessa 1980-luvulla (Obaman kirja Unelmia isältäni kertoo isän tarinaa enemmän).

Illinoisin senaatissa demokraatit olivat siis vähemmistö. Obama perheen vastustuksesta huolimatta pyrkii liittovaltion senaattiin ja valitaan 30%-yksikön erolla, ja ovet Washingtonin DC:hen aukeavat 2004. Sielläkin demokraatit olivat vähemmistö.  Republikaanienemmistö vie luonnollisesti haluamiaan aloitteita eteenpäin. Obama teki uutterasti töitä, ydinaseriisunnan ja muiden aloitteiden kanssa ja hänellä alkoi olla nostetta demokraattien presidenttiehdokkaaksi tai alkuun esivaaleihin. Nostetta oli lähinnä senaatissa, kotona Michelle oli huolissaan perheestä ja lapsista. Obama lukee tytöille aina kun ehtii iltaisin Harry Potteria.

Presidentinvaalien esivaaleihinkin valmistautuminen on pitkä ja työläs prosessi, Iowassa, jossa on aina ensimmäiset esivaalit, kampanjoitiin 1,5 vuotta, ja monet päivät olivat 16-tuntisia, ja 6.5 päivää viikossa työtä, johon kuuluu kampanjaorganisaation rakentamista, puheiden kirjoittamista, puheita ja varainkeruuta. Obama kehittyy kampanjan aikana. Demokraateista Hillary Clintonilla oli ylivoimainen johto ja kampanjaorganisaatio, myös John Edwards oli vahvoilla. Obama oli vaihtoehto monessa asiassa, hän veti omaa linjaa, aseissa, puolustuspolitiikassa ja kriminaalipolitiikassa. Obama halusi katsoa, mihin kampanja riittää. Se, että afro-amerikkalainen olisi Yhdysvaltain presidentti, olisi monien innoittaja, kaikki näkisivät Yhdysvallat uusin silmin. Obama vei yllättäen avausosavaltion eli Iowan 8 %-yksiköllä, mutta hävisi heti perään New Hampshiressa. Obama kuitenkin keräsi kampanjatimiin, mukaan tuli paljon nuoria, someosaajia ja pienlahjoittajia ja Obama oli hienoisesti johdossa. Obama kuvaa hienosti kirjassaan kaikkia niitä ponnistuksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja kohuja, mitä kampanjaan sisältyi myös Hillaryn tiimin piikikkyyttä. Koska Hillary Clinton ei heittänyt pyyhettä kehään, niin kampanja jatkui hyvin pitkään. Asiassa oli se hyöty, että joka osavaltiossa Obamalla oli kampanjaorganisaatio. Kun presidenttiehdokkuus oli varmistunut Obama teki Lähi-Idän kierroksen ja tapasi Afganistanin ja Irakin johtoa, myös Israelin ja Palestiinalaisten edustajia. Obaman perhe oli kovilla koko kampanjan ajan. Michelle oli pitänyt perhettä koossa. Ruljanssin jälkeen Barack Obama lähti Havaijille, jossa hänen isoäiti Toot eli vielä, äiti oli kuollut aiemmin.

Yhdysvaltain politiikka on perinteisesti kaksinapaista kaikessa. Republikaanit, jotka ovat vahvoja keskiosissa maata, vastustavat julkista sektoria, ja nojaavat paljon uskontoon. Demokraatit ovat valtamerien lähellä vahvoja, ja ovat liberaalimpia. Obama valitsee Joe Bidenin varapresidenttiehdokkaakseen, ja vastaan tulee republikaanikaksikko John McCain ja Alaskasta Sarah Palin Teekutsuliikkeestä. Vaalitaistelua varjostaa subprimelainoista lähtenyt pankkien ja rahoituslainojen kriisi. Pankit pääomittivat asuntolainoja, ja niillä "keinoteltiin" pitkään ennen kuin kupla puhkesi. Ongelma on kaatumassa valittavalle ehdokkaalle. Presidenttiehdokkaat kampanjoivat paljon vaa'ankieliosavaltioissa Ohiossa, Floridassa, Pennsylvaniassa ja Michiganissa. Obama voitti valitsijamiehet äänin 365 - 173 ja osavaltiot 28 - 23. Obaman isoäiti Toot kuolee Havaijilla.

Sitten Barack Obama on ensimmäistä kertaa soikeassa virkahuoneessaan, ongelmina heti subprime-kriisin jäädyttämä talous ja puolustus, Irak ja Afganistan aiheuttavat huolia. Talousasioita ratkotaan eri paketein, missä pankkeja ja autotehtaita pelastettiin ja elvyttämällä.  Puolustusministeriksi Obama pyysi Bushin puolustusministeri Robert Gatesin, joka toimi Obaman ensimmäisen kauden ministerinä. Bushilta jäi siis "perintönä" Irakin sota ja Afganistanin tilanne, jota presidentti Karzai ei yksin hallitse. Iranin ydinohjelma huolettaa niin ikään. Obama oli kiinnostuneempi Euroopasta kuin Trump. Hän neuvottelee Tsekissä Havelin kanssa. Obama kirjaa paljon huomioita Euroopasta, jota ehkä emme läheltä näe. Moni entinen itäblogin maa, on vapauttanut taloutensa kapitalistiseksi, mutta korruptio on jäänyt. Kansalaiset reagoivat taloushuoliin nationalismilla ja rasismilla.

Huippukokouksia on, G20-maiden kanssa, YK:tä analysoidaan. Tuolloin Medvedev on Venäjän presidentti ja Putin pääministeri. Putin on turhautunut kokemiinsa vähättelyihin, ja Obama kuuntelee. Medvedev on myös juristi, ja kemia Obaman kanssa pelaa. 

Obama muistetaan sisäpolitiikasta ainakin terveydenhuoltouudistuksesta Obamacaresta. Senaattori Ted Kennedy oli pitkään ajanut terveydenhuoltouudistusta. Ted oli sairastellut, mutta tukee Obamaa. Ted vaimonsa kanssa antaa vesikoiran Bon Obaman perheelle. Ted kuolee, mutta Bo muistuttaa Tedin pyrkimyksistä. Yhdysvalloissa "sotea oli puuhattu vuosisata", sillä jo vuonna 1912  touhuttu yleistä terveydenhuoltouudistusta. Toisen maailmansodan jälkeen tuli yritysvakuutus, jossa yritykset "ostavat" vakuutuksen työntekijöilleen.  Lyndon B. Johnsonin aikana saatiin eläkeläisille oma vakuutusjärjestelmä. Muuten Yhdysvalloissa vain akuutit tapaukset hoidetaan. Muuten terveydenhoito perustuu vakuutuksiin, ja järjestelmä on kallis. Kirjan mukaan 43 miljoonaa kansalaista oli ilman omaa vakuutusta, ja järjestelmä maksaa 1/6 taloudesta. Kirja kertoo, kuinka  Obamacere saadaan maaliin, mutta ei ilman kompromisseja. Obamacare ei siis ole kuin Suomen terveyskeskus tai Sote, vaan yksityisillä ihmisillä on mahdollisuus hankkia vakuutus, jolla saa palveluja.

Ulko-ja turvallisuuspolitiikassa varsinkin Afganistan vaatii lisäponnisteluja, ja lisäuhreja. Obama saa kuitenkin vuoden 2009 rauhanpalkinnon, jonka hän menee  Osloon vastaanottamaan. Obama pitää puheen ristiriitaisissa tunnelmissa. Afganistanissa on Yhdysvaltain joukkoja, ja lisää on lähetetty. Lähi-Idässä huolia riittää. Iranin ydinohjelmaan saadaan raamit diplomatialla. 

Obama kirjoittaa Kiinasta, ja käy siellä vierailulla. Maon jälkeen Deng aloitti talousuudistukset, ja Kiina on noussut nimeen omaan talous edellä, tosin osin valuuttamanipulaatiolla, ja valtion subventioin.

Ilmastonmuutos huolettaa Obamaa, ja kirjassa selvitetään Kööpenhaminan kokouksen kulkua, jossa maat lopulta ilmoittavat suuremmasta sitoutumisesta päästövähennyksiin. Obamalla jatkossakin haasteita pukkaa, kun talouskriisi leviää Eurooppaan, ja EU:ssa ensin Kreikan velkainen talous on polvillaan. Kun Euroopan talous yskii, Yhdysvalloissakin pörssikurssit laskevat. Obama ihmettelee, miksi Kreikkaan ei satsata heti euroja, vaikka hän selvästi tietää, että Kreikka on elänyt yli varojen. Obama myös tietää, että Kreikka on velkaa saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, ja näiden maiden vienti suuntautuu myös Kreikkaan. Obama tuntee olevansa jonglööri, joka yrittää pitää monia palloja ilmassa. Meksikonlahdella tapahtuu öljyonnettomuus 20.4.2010, vain 70 kilometriä Louisianan rannikosta. 

Obama ajaa myös DACA-ohjelmaa, joka antaa laittomien maahanmuuttajien lapsille oikeuden opiskella ja mahdollisuuden saada työlupa, Yhdysvalloissa oli 2011 ainakin 11 miljoonaa paperitonta.

Obaman ajatus oli sulkea Guantamon vankila. Ongelmia oli kuitenkin liikaa, sillä mikään maa ei suostu ottamaan tiettyjä vankeja vastaan, ja vapaana ollessaan ihmiset olisivat turvallisuusriski. Lähi-Idässä vanhaa ja uutta. Vanhaa on Israelin ja  Palestiinan umpikuja. Uutta on Tunisiasta lähteneet mielenosoitukset.  Kuohuva "arabikevät" leviää, ja Egyptissä Mubarak eroaa, Gaddafi syrjäytetään Libyassa, mutta Syyriassa ei tapahdu vallanvaihtoa, vaan alkaa sisällissota.

Kirja päättyy kahdella teemalla. Trumpin puheet, ja Osaman jäljitys. Teekutsuliike on  iskenyt takaisin jo välivaaleissa, toisaalla  Donald Trump levittää juttuja, ettei Obama olisi syntynyt Yhdysvalloissa vaan Keniassa. Aikansa asiaa retostellaan, mutta Obama julkaisee täydellisen syntymätodistuksen, ja roustaa Trumpia illallisilla. Kukaan ei arvaa, mitä muuta on tapahtumassa. Samaan aikaan on käynnissä erikoisoperaatio Osama bin Ladenin vastaan. Toukokuussa 2011 päättyy jotakin, joka alkoi kaksoistorni-iskuista 2001. 

Barack Obaman tiilikivimäinen Luvattu maa on upea teos, jonka jännite jatkuu viimeiselle sivulle asti.

Onnea Barack Obamalle,  60-vuotispäivä on tänään.

****

Helmet-lukuhaasteen  kohta 35 odotin kirjan ilmestymistä. Kirkko ja kaupunki lehden haaste, kohta 39 kirja, jonka nimessä on raamattuviittaus.