Daniel Defoe: Moll Flanders

 

Daniel Defoe: Moll Flanders, alkuteos julkaisu 1722, suomentanut Kristiina Kivivuori, Tammi 1957, sivumäärä 273.

Daniel Defoen romaani Moll Flanders  kertoo englantilaisen naisen  asemasta, oikeuslaitoksesta ja siirtomaiden asuttamisesta 1600-luvulla. 

Päähenkilö Moll Flanders syntyy varkaan lapsena Newgaten vankilassa, äiti on määrä teloittaa, ja tyttö annetaan pois. Tyttö varttuu vanhan rouvan hoivissa, naisen kuoltua lapsi menee lapsiperheeseen palvelijaksi. Moll Flanders on varkaitten myöhemmin antama nimi, päähenkilö ei kerro oikeaa nimeään, mutta perheessä häntä kutsutaan Bettyksi. Palveluaika menee hyvin, mutta lasten vartuttua, ensin isoveli lähenee Mollin kanssa, ja toiminta muuttuu intiimiksi. Pian perheen nuorempi veli kiinnostuu Bettystä. Vaikka vanhempi veli oli antanut naimalupauksen, niin hän ei sitä lunasta. Pikkuveli nai Mollin, mutta isoveli edelleen nai Mollia. Avioliittoon syntyy kaksi lasta, jotka aviomiehen kuoltua jää perheen hoiviin. 

Tämän jälkeen Moll etsii edullista avioliittoa, ja koittaa turvata toimeentulonsa. Seuraavaksi hän menee naimisiin keinottelijan kanssa, joka hassaa kaikki rahat, ja lähtee käpälämäkeen. Myös Moll joutuu ottamaan ritolat ja vaihtamaan nimeään, sillä mieheltä jäi paljon velkoja.

Seuraavaa aviomiestään Moll "valmistelee" kauan, sillä Moll ei halua paljastaa heikkoa rahatilannettaan. Mies on kunnollinen ja vie Mollin Amerikkaan Virginiaan, jossa on myös pojan äiti, joka kertoo elämänvaiheistaan. Moll tajuaa, että nainen on hänen äitinsä. Avioliitto on siten pilalla ja Moll on  synnyttänyt rutsassa kaksi lasta, Moll lähtee Englantiin (perheen suosutumuksella). 

Miesten etsintä ja entinen touhu jatkuu Bathissa, jossa  miehiä riittää. Moll saa yhden lapsen lisää. Hän antaa lapsen "hoitoon". Seuraavan miehen kanssa lähdetään "plantaasille" Irlantiin. Sitten palataan Englantiin ja taas Moll on raskaana, eikä pidä sitäkään lastaan. Mies on vaihtunut mutta Mollin suosija, pankkiiri kuolee, ja taas Moll on yksin. 

Mollille on tullut ikää lisää, eikä hän saa enää rikkaita miehiä, ja hän alkaa tehtailla varkauksia ja ryöstöjä, jossa hän on taitava lukuisten valeasujen ansiosta, hän pukeutuu usein mieheksi.

Lopulta Moll jää kiinni, ja joutuu Newgaten vankilaan (kuten äitinsä). Hänet tuomitaan kuolemaan, kun Moll odottaa tuomiota hän tapaa toisen miehensä, joka lähti velkoja pakoon?. He saavat "armahduksen" tai heidät karkoitetaan siirtomaihin eli Amerikan Virginiaan. Moll on 61-vuotias. Uudella mantereella Moll perustaa plantaasin ja näkee velimiehensä ja poikansa, jonka kanssa sopii asiat. 

Seitsemänkymppisenä Moll suuntaa takaisin emämaahan.

Moll Flanders on samoista avio-ja lapsiaineksista rustattu romaani, joka pitkäpiimäisyydessään oli klassikko, jolla siis osallistun Ankin kipparoimaan Klassikkohaasteeseen.

****

Daniel Defoe (1660–1731). Daniel Foe on ottanut alkuperäiseen sukunimeensä etuliitteen DE. Daniel Defoe eli sangen vaiherikkaan elämän, oli velkavankeudessa ja myös vankina Newgatessa. Hän aloitti kirjailijan uransa kuusikymppisenä, mutta julkaisi puolenkymmentä romaania, joista kuuluisin on Robison Crusoe (klik).

Rex Stout: Caesar on kuollut

 

Rex Stout: Caesar on kuollut, alkuteos Some Buried Caesar, 1939, suomentaja Eero Ahmavaara, WSOY 1989, SaPo 26, sivumäärä 304. Nero Wolfe -dekkari #6

Rex Stoutin kuudenneessa Nero Wolfe -dekkarissa  Caesar on kuollut ollaan poikkeuksellisesti matkan päällä kuten edellisessä osassa Liian monta kokkia. Matkalla orkidea-näyttelyyn Archie Goodwin ajaa ojaan (rengas tyhjeni) ja Nero Wolfe päättää oikaista haan kautta lähimmälle talolle, valitettavasti aitauksessa on rotu-sonni, 45 000 dollarin arvoinen Hickory Caesar Grindon. Goodwin ja Wolfe pääsevät miltei ehjin nahoin pois aitauksesta. Sonnia vartioidaan lisäksi haulikon voimin.

Sonnin on ostanut Thomas Pratt, jolla on New Yorkissa pratterioita, ruokapaikkoja. Sonnia ei ole suinkaan ostettu laiduntamaan ja toimimaan siitoksessa, vaan Pratt aikoo teurastaa Caesarin, ja paistaa sen nuotiolla ja tarjoilla sen parhaat palat lautasella sadalle valitulle vieraalle. Tämä on hänen ravintolaketjunsa mainostempaus.

Tämä sonnin  kohtalo huolestuttaa, mutta enemmän se raivostuttaa varsinkin Guersney-liiton henkilöitä Lew Bennett etunenässä. Sonnin myynyt köyhtynyt osakesijoittaja ja karjatilallinen Monte McMillan selittelee kauppoja. Tiluksilla on paikalla miljönääri Thomas Pratt, ja hänen edesmenneen veljensä lapset, golfia pelaava hehkeä  Caroline ja arkkitehti Jimmy, naapuri Frederick Osgood, tämän vaimo Marcia ja kotona asuvat, mutta aikuiset lapset Clyde ja Nancy. Carolinen vieraana on miehiä nielevä Lily Rowan, joka oli juuri jättänyt Clyden ja aikoo vampata Jimmyn. Caroline haluaa palkata Archien jotta tämä estäisi veljensä vamppaamisen. Paikalle tulee New Yorkista Clyden tuttu Howard Bronson.

Sonnia vartioidaan tarkasti, Archien vuorolla yöllä kuuluu ääniä, ja  Clyde Osgood löytyy kuolleena aitauksesta. Tapausta pidetään sonnin tekosena, mutta Nero Wolfe on tarkka. Nero Wolfe ottaa pestin Fred Osgoodilta. Alkaa murhatutkinta, joka paljastaa murhaajan (lopulta).

Rex Stoutin Caesar on kuollut on aiheltaan virkistävän erilainen, mutta kuitenkin klassinen  "kuka sen teki ja miksi" -dekkari.

Pidempi oppimäärä

Tässä dekkarissa Archien heilastelema Lily Rowan esiintyy ensimmäisen kerran. Archie joutuu tässä poliisin kiinniottamaksi ja vangituksi, hän on tietenkin on syytön. Archie ei ota kovinkaan vakavasti kiinniottoaikaansa vaan perustaa Crowfieldin piirikunnan vankien yhdistyksen ja laatii kirjelmän vankien oloista.

Lily Rowan kutsuu Archieta Escamilloksi, ja tarkoittanee Carmen-oopperan hohdokasta härkätaistelijaa, joka voittaa härkien lisäksi Carmenin sydämen, joskin Don Jose lyö Carmenin veitsellä hengettömäksi mustasukkaisuuttaan.

Pisin opimäärä

Murhan motiivi on hyvin yllättävä ja liittyy sonniin. Sonniin liittyy useitakin yllätyksiä. 

Nero Wolfet ovat hauskoja, tässä irvitään karjaporukkaa, eli kuinka monta VR-jälkeläistä sonneilla on. VR tarkoittaa valiorekisteriin vietyjä lehmiä, eli paljonko on jälkeläisten maidon ja voirasvan tuotanto. Myös karjakaupoista annetaan kyyninen kuva.

Thomas Pratt kertoo olevansa massaruokkija. Hän myy päivässä ravintoloissaan 42 000 annosta, ja keskihinta on minusta korkea, annokselta 23,07 $:a. Thomas Pratt on nousukas, ja hän on huonoissa väleissä Osgooodin kanssa, jonka perhe on omistanut maata vuosisatoja. Pratt ostaa rahoillaan maata, kun sitä on myynnissä.

En muista, että siitos-sonni olisi ollut murhan motiivi  mutta Matlock-tv-sarjassa oli hevonen murhan motiivina.

Tämän dekkarin rankkaan sarjan parhaimmistoon, on niin monta hyvää, että on vaikea valita paras.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Ajattelin  lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Liian monta kokkia

 

Rex Stout: Liian monta kokkia, Too Many Cooks 1938, suomentaja Eila Pennanen, SaPo 240, sivumäärä 268. Nero Wolfe #5

Rex Stoutin Liian monta kokkia on sarjan parhaimpia. Dekkarissa massiivinen yksityisetsivä Nero Wolfe lähtee New Yorkin asunnostaan  Les Quinze Maîtres -tilaisuuteen Länsi-Virginiaan. Valitut huippu keittiömestarit pitävät ajoittain tilaisuuksiaan. Yksi huippukokeista Marko Vukcic on Wolfen ystävä, he lounastavat kuukausittain. Wolfe matkustaa apulaisensa ja tarinoiden minäkertojan Archie Goodwinin kanssa junassa, jossa hän tapaa toisen huippukeittiömestarin Jerome Berinin, jolla on mukanaan hehkeä tytär Constanza,

Les Quinze Maîtres viittaa viiteentoista kokkiin, mutta kolme kokeista on kuollut, ja kahdella on este. Paikalle saapuu kymmenen kokkia läheistensä kanssa, avecina on tytär, vaimo tai työnantaja. Mukana on myös kokki Phillip Laszio. Laszio on kaikkien vihaama. Hän on naimisissa Vukcicin entisen vaimon kanssa, hän on varastanut Berinin reseptin, viekoitellut palvelukseensa toisten apulaisia, vienyt työpaikkoja, häntä inhotaan. Laszion vaimo pyytää Wolfelta suojelusta miehelleen, Wolfe ei ole henkivartija, joten hän kieltäytyy. Illalla Laszio löytyy murhattuna veitsi selässä. 

Nero Wolfe ei osoita kiinnostusta juttua kohtaan ennen kuin Vukcic on epäiltynä ja Berin vangittuna. Laszio on tapettu kastikekilpailun aikana. Laszio on valmistanut Sauce Printemps'iä yhdeksän annosta, osallistujien on pitänyt tietää, mikä mauste kustakin annoksesta puuttuu. Berin on epäiltynä siksi, että hänellä oli vähiten oikeita vastauksia. Laszion ruumiin löytää Nero Wolfe, joka oli viimeinen maistaja.

Nero Wolfe kuulee myös muuta keittiöhenkilökuntaa, jotka ovat mustia. Mustat eivät kerro havainnoistaan poliisille. Nero Wolfe kertoo, että arvostaa kaikkia ihmisiä taustasta huolimatta, ja kertoo, että on itsekin muuttanut maahan, ja syntynyt Montenegrossa. Musta tarjoilija  (ja college-opiskelija) Paul Whipple kertoo havainnoistaan, joka osaltaan auttaa ratkaisemaan rikoksen. Wolfe saa valkoisilta tutkijoilta kitkerää ja rasistista palautetta: "Me ei herroitella n*kruja täällä Länsi-Virginiassa eikä me tarvita ketään joka tulee ja selittää meille ..." ss 170-171, kommentti kuvaa varmasti asenteita 1930-luvulla? 

Lopuksi ennen kotimatkaa Nero Wolfe pitää ruokapuheen ja sen jälkeen kertoo murhakeissin kulun, motiivin ja syyllisen.

Liian monta kokkia dekkarin resepti on onnistunut ja se on lukijalle ammattitaidolla tarjoiltu.

*****
Nero Wolfe yrittää ostaa Jerome Beriniltä Keskiyön makkaroiden reseptiä yksityiskäytöön. Nero Wolfella on keittiössään sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Lopulta hän saa palkkioksi Beriniltä hänen  Saucisse minuit'n reseptin yksityiskäyttöön. Kirjan lopussa on yhteensä  18 reseptiä, varmasti oikeita, mutta tuskin kukaan Suomessa haluaa tehdä Philadelphian kilpikonnakeittoa, voissa muhennettua suokilpikonnaa, Tenneseen piikkisikaa, tosin Saucisse minuit'n ja Sauce Printemps'n reseptit ovat myös listassa.

Rikostutkinnassa, tai viimeisten todisteiden hankinnassa Nero Wolfe turvautuu yksityisetsivä Sam Panzerin apuun, ja soittaa myös ylitarkastaja Cramerille. Archie Goodwin on lähitukena ja New Yorkissa  Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann. Nero Wolfen painosta on erilaisia arvioita eri kirjoissa, tässä Archie arvelee, että Wolfe voisi painaa enemmän kuin muissa kirjoissa, eli yli 250 kg, sen takia pitkä junamatka on hyvin rasittava. Yleensä painoarvio on 130 kilon korvilla.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, yritän lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on dekkareista numero 5. Dekkarissa 27 Oikeus kuolla Nero Wolfe tapaa uudestaan Paul Whipplen, joka on Columbian yliopiston antropologian apulaisprofessori ja dekkari tapahtuu tammikuussa 1964, kansalaisoikeusjärjestössä toiminut nainen Susan Brooke myurhataan. Susan seurusteli Whipplen pojan Dunbarin kanssa, joka vangitaan epäiltynä. Nero Wolfe selvittää tapauksen kiitollisuuden velasta.

Vera Vala: Suden hetki

 

Vera Vala: Suden hetki, Gummerus 2019, sivumäärä 457.

Vera Valan dekkari Suden hetki on kuudes (ja viimeinen?) osa Arianna de Bellis -sarjassa. En ole lukenut sarjan aiempia osia ja tässä viimeisessä vimmaisessa osassa kaikki kortit pelataan uudestaan ja kuolettavan isot panokset ovat pelissä, viimeiseen sivuun asti asetelma muuttuu ja saadaan yllättäviä päivityksiä aiempiin tapahtumiin.

Jos et halua tietää mitään juonesta ennakolta, lue kirja, älä lue alla olevaa, jossa ei paljasteta muuta kuin eri käänteiden lähtökohtia.

Päähenkilö Arianna de Bellis on toistamiseen naimisissa, ensimmäinen aviomies Giovanni kuoli dramaattisesti auto-onnettomuudessa, jossa Arianna menetti odottamansa lapsen. Sittemmin Arianna on avioitunut Bartolomeon kanssa, ja he ovat saaneet tyttären Selenen. Arianna alkaa ratkoa rikoksia, joita kuvataan edeltävissä osissa. Ariannan veli Ares on pappi ja osallistuu rikosten ratkaisuun. Ariannan elämässä on ollut kolmen vuoden jakso, jossa hän on ollut Etelä-Amerikassa, minne hänet on kaapattu. Tästä ajasta hän ei muista mitään, mutta näkee toistuvasti omituisia unia tästä ajasta. 

Kirjan prologissa lääketieteen tohtori Fabrizio Manetti pelkää saaneensa ruton Madagaskarista ja vie salaisia kovalevyjä Seychelleille. Manetti tajuaa, että hän on ollut pelkkä pelinappula rokotekokeilussa, jonka todellinen tarkoitus on käynnistää ruttopandemia. Manettilla on pelon- ja vilunväristyksiä, eikä hän löydä tehokkaita vastalääkkeitään. Seychelleille ovat muuttaneet myös Arianna, Bartolomeo ja Selene ja Selenen lastenhoitaja suomalainen Vilja.

Teoksessa Bartolomeon menneisyyttä avataan, ja linkitetään se  sveitsiläisen Reichmuthin raharuhtinassukuun. Bartolomeo oli yhtä aikaa Muukalaislegioonassa kuin perheen nuorempi poika Rodolfo, kun Rodolfo katosi, Bartolomeo raportoi asiasta perheelle, isälle Wolfgangille ja isolle veljelle Eberhardille. Rodolfo lavasti oman kuolemansa, ja touhuili Kolumbiassa, Rodolfo katosi myös Etelä-Amerikassa, mutta hän palaa. Kaikkien henkilöiden yllättävä "virkoaminen" ja elossa olo tuntuvat olevan juonen polttoaine ja kirjan kantava teema, muita ovat vallanhimo, kateus, veljesviha ja halu harventaa ihmiskuntaa, johon "rokotekokeilu"-juonilankaa suuntaa. 

Myös aiemmissa osissa ollut Mithra-kultti avataan apposen auki. Kultti periytyy Rooman ajalta, ja "lahkoa" johtaa Paholaisrauskuksi nimetty johtaja, jonka henkilöllisyys on salainen, ja joka valitsee seuraajansa (Mithran tahdosta).

Kirjan paras anti on minusta Eberhardin ja Rodolfon epätasainen ja hyvin kaunainen suhde, muuten juoni on yhtä sekamelskaa, kun siihen kietoutuvat firmojen asiat ja mainittu Mithrakultti ja lapasesta lähtevä antibioottiresistentti keuhkorutto. Lisäksi aiemmat totuudet juonesta kyseenalaistetaan, tilanteita vatkataan ees ja taas, uudestaan ja uudestaan. Loppu on kateuden, kiiman ja koston värittämä eloonjäämistaistelu, jossa on yllättävät voittajat. 

Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat vastauksia aiempien osien mysteerioihin, tai mielivät kuitata koko sarjan yhden kirjan lukemisella.

Kirjasähkökäyrän Mai on summannut Suden hetken näin. 

Vera Vala on Pohjanmaalta kotoisin oleva kirjailija, joka asuu Italiassa.

Soili Pohjalainen: Isomettän poika

 

Soili Pohjalainen: Isomettän poika, Jari Isometsän koko tarina, WSOY 2021, sivumäärä 345.

Soili Pohjalainen (s. 1980) on kirjoittanut teoksen Isomettän poika päähenkilö Jari Isometsän (s. 1968) kanssa käymistään keskusteluista. Metodi on henkilökuvakirjoista tuttu, ensin käydään läpi lapsuus, nuoruus, kilpailu-ura ja sen jälkeinen aika. Nämä kirjat on helppo jakaa kahteen kategoriaan: toisaalta kiinnostavat ja hyvät ja toisaalta ne, jotka eivät kiinnosta. 

Hiihtäjä Jari Isometsä on kiinnostava hahmo, hän oli menestyvä hiihtäjä ja yksi "karpaaseista", Suomen hiihtomaajoukkueen tukipilareista 1990-luvulla. Jari Isometsä saavutti urallaan olympiakisoista kolme viestipronssia, MM-kisoista yhden pronssin ja kolme viestimitalia (kaksi hopeaa ja pronssi), Isometsä voitti neljä maailmancupin osakilpailua.

Kirjaan: Näiden henkilökuvien tapaan käydään läpi Jarin lapsuus, joka Alatorniossa menee tuttuja uria, hiihdellään itse tehtyjä latuja, ja muutenkin liikutaan, viisi vuotta vanhempi isoveli, suosittu koulussa, toteamus, ettei ollut yltäkylläinen lapsuus. Koulun käynti päättyi lukion toisella luokalla, kun hiihtoura oli nousussa. Isometsä alkoi panostaa luisteluhihtoon 1985, kävi Sodankylässä intin, jossa oli myös ystävä ja sprinteissä menestynyt Ari Palolahti. Isometsän hiihtoura on nousujohteinen,  pyytää Harri Kirvesniemeä valmentajaksi ja veli alkaa suksien voitelijaksi ja myöhemmin Jari "asuu alppimajassa".

Kilpaura käydään läpi tarkasti, sen sijaan doping-asia on kuin kuurupiiloa. Jari Isometsä on tietämätön  useista asioista, mutta kiistää käyttäneensä epoa. Jari Isometsä selittää myös saamaansa aiempaa doping-varoitusta astmalääkkeen käytöstä, oli käyttänyt pillereitä suihkeiden sijaan. Lahden 2001 käryn jälkeen oli aika tyhjää, mutta Jari perusti ystävän kanssa suksikaupan, ja palasi kilpailukiellon jälkeen vielä ladulle. Kaudella 2003-2004 Jari hiihti 30 km vapaalla SM-hopeaa, takaa-ajossa SM-pronssia, ja SM-parisprintissä kultaa, mutta maajoukkueen ovet eivät auenneet. Ura päättyi muutama vuosi myöhemmin.

Teoksessa on kuvia esimerkiksi karpaasi-sinapista, valokuvia, harjoituspäiväkirjoja, puhetta on perheestä ja työurasta.

Minulle oli uutta että Jari Isometsä on keksinyt termin pöljäpäivä. Pöljäpäivä on päivä jolloin kaikki menee hyvin.

Pidempi oppimäärä WSOY:n sivuilla  ja takakannessa lukee: "Karpaasin avoin elämäkerta... Ensimmäistä kertaa saamme lukea Jari ”Karpaasi” Isometsän koko tarinan niin ladulla kuin sen ulkopuolellakin..."

"Karpaasin avoin elämäkerta": 

Tässä ei minusta ole avoimuutta niissä asioissa, joista olisin halunnut lukea, tai hän vain muistaa huonosti oikeudenkäyntejä ja niihin liittyviä asioita. Voitte päätellä kumpaan kategoriaan lajittelin tämän teoksen kiinnostavuuden suhteen.

*****

Isometsä kärysi Lahden MM-kisoissa 2001 ensimmäisenä Hemohesistä jolla lasketaan hemoglobiiniarvoa, jota tuolloin mitattiin ennen starttia. Hes on infusioneste eli ei sinänsä suoritusta parantava aine. Isometsä kertoi, että kyseessä oli Isometsän oma virhe eikä valmennus, eikä Hiihtoliitto tiennyt asiasta mitään. Nesteyttäjää hän ei kertonut. Isometsä perusteli plasmalaajentajan käyttöä liian alhaisella hemoglobiinirajalla 175 (nämä tiedot katsoin Jari Isometsä-tapauksen tiedotustilaisuudesta ja wikipediasta). 

 

Myöhemmin kisoissa Hemohessistä jäi kiinni kolme muuta suomalaissta mieshiihtäjää ja kaksi suomalaista naishiihtäjää, ja rangaistuksena oli kahden vuoden kilpailukielto. 

STT:n vuoden 1998 doping-uutisointi-oikeudenkäynti oli 1999, ja myöhemmin asiaa "kalibroitiin" uudestaan. Yksi Lahdessa 2001 dopingista kiinnijäänyt tunnusti dopingin. Isometsä ei ole tunnustanut epon käyttöä (eikä siten ole käyttänyt). Testeissä kyseiset henkilöt eivät ole jääneet kiinni, lukuunottamatta hemohessiä, joka siis on kielletty aine, mutta ei paranna suoritusta, vaan alentaa hemoglobiiniarvoa, joka joka ihmisellä on erilainen, ja joillain luontaisesti korkeampi kuin toisilla.

Ymmärrän tai luulen ymmärtäväni kyllä miksi asiasta ei kannata puhua ja pyrkii unohtamaan asia. Myöhemmässä oikeudenkäynnissä yksi Lahdessa kärynnyt kertoi, mitä oli käyttänyt, ja sai potkut työpaikastaan.  Jos urheilija jää kiinni, hänet kyllä minusta jätetään seurausten kanssa aivan yksin, minusta siinä on jotain kaksinaismoralistista ja epäreilua.

Patrick Modiano: Uinuvia muistoja

 

Patrick Modiano: Uinuvia muistoja, alkuteos Souvenirs Dormants 2017, suomentanut Lotta Toivanen,  WSOY 2019, sivumäärä 117.

Nobelisti Patrick Modiano kirjoittaa periaatteessa samanlaista kirjaa, jossa yleensä nimetön päähenkilö uppoaa muistoihinsa ja ne vievät elämän kipupisteisiin. 

Alla oleva sepustus on tulkintani kirjan sekavista muisteluista, johon on linkitetty henkilöitä ja paikkoja, rakennukset ja paikat nostavat muistoja pintaan 1960-luvulta 

Ensiksi tavataan Stiopan tytär joka oli isän tutun lapsi, Stiopa oli mahdollisesti mustan pörssin kauppias. 

Tämän kirjan yksi teema on karkailu ja pakeneminen. Jean D. liukenee koulusta, ja tapaa Merelle Ourusovin äitinsä asunnossa (missä äiti oli, ei ollut asunnossa). Sitten muistellaan Genevieve Dalamea, jonka ystävä oli salatieteilijä Madeleine Peraud.

Käänne kirjassa tapahtuu vuonna 1965, jolloin juhlissa löytyy mies ammuttuna. Jean D. pötkii pakoon oletetun naisampujan kanssa, joskin herra luuhaa omalla nimellään lähiseudun hotelleissa. Hän tapaa naisen puoli vuosisataa myöhemmin. Nainen ei muista, vai muistaako mies oikein?

Patrick Modianom Uinuvia muistoja on sekavan muistivellin uudelleen lämmitystä, eikä jätä minkäänlaista jälkimakua tai edes muistijälkeä. Vaikka kirja ei yllä lähellekään Modianon parhaimpien teosten tasolle, loppunousu pelastaa tarinan täydellisen lässähdyksen.

******

Ranskalainen Jean Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945. Modiano on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. 

Teoksessa  puhutaan mystikko Georg Gurdijeffista (1866? - 1949), joka oli oikeasti asioiden pohtija. Hänen mukaansa ihminen hypnoottisessa valveunessa. Asiat koetaan aina subjektiivisti. 

Patrick Modianon tuotannossa on 30 romaania, ja tämä on toiseksi viimeinen julkaistu
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla täällä

La petite bijou täällä