Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu

 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu, alkuteos A Family Affair, 1975. Suomentaja Kalevi Nyytäjä, SaPo 409, WSOY 1997, sivumäärä 198. Nero Wolfe #33

Nero Wolfen viimeinen juttu on myös viimeinen Rex Stoutin (1886 – 1975) julkaisema kokonainen dekkari, se ilmestyi toukokuussa 1975, kun Stout kuoli lokakuussa 1975. Teos on kirjoitettu varmuudella 1973-1975, koska puhutaan öljyn säästämisestä, inflaatiosta ja keskustelujen painopiste on Watergate-skandaalissa ja puhutaan Nixonin erosta ja virkasyytteistä.

Kirja alkaa suoraan murhalla 29.10.1974 klo 1.24. Ravintola Rustermanin tarjoilija Pierre Ducos, tulee yöllä kello 00.50 Nero Wolfen asuntoon ja vaikeroi, että "minut tapetaan". Archie Goodwin majoittaa Pierren taloon. Kuuluu räjähdys, Pierre on kuollut. Kuoleman aiheutti sikariputkiloon asennettu pienoispommi.

Aamulla Nero Wolfe keskittää tarmonsa murhan selvittämiseen. Tämä on perheasia. Hänelle ei siis makseta tutkimuksista, hän suuntaa Rustermanin ravintolaan, joka oli hänen lapsuuden ystävänsä Marko Vuckicin perustama ja Nero Wolfe käy säännöllisesti syömässä ravintolassa. Archie ottaa osan tutkimuksista hoitaakseen ja menee Pierren kotiin etsimään paperilappua, jonka Pierre oli saanut haltuunsa. Pierren elämä on ollut tasaista, ainoa havainto on Pierren uhkapelaaminen ja mahdolliset pelivelat. Tutkimuksissa selviää, että Pierren murha liittyy muutama päivä aiemmin tapahtuneeseen elektronikkatehtaan toimitusjohtaja Bassetin murhaan. Bassett oli erityisen kiinnostunut (ja närkästynyt) Watergate-skandaalista ja Nixonista, joista hän puhui seurueen kanssa. 

Nero Wolfe hälyttää tutkimuksiin etsivä trion Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Catherin, jotka jututtavat asianosaisia. Tarkastaja Cramer kyllästyy Nero Wolfen hiljaisuuteen murhatutkimusten kuulusteluissa ja pidättää sekä Nero Wolfen että Archie Goodwinin, jotka pääsevät parin vuorokauden päästä vapaaksi takuita vastaan. Aiemmin heidän yksityisetsivän lupansa on otettu pois. Tutkimuksia se ei haittaa, koska heillä ei ole asiakasta.

Tapahtuu kolmaskin murha, ennenkuin murhaaja saadaan kiinni. Teos on alkupään dekkareihin verrattuna apea ja tumma, mutta se on päättöosaksi hyvä.

Rex Stout päättää tyylillä  Nero Wolfe -sarjan dekkarilla Neron Wolfen  viimeinen juttu, tarkastelen alla myös dekkarin englanninkielistä nimeä A Family Affair. 

Pidempi oppimäärä
Nero Wolfe on erityisen järkyttynyt, että murha tapahtui hänen asunnossaan. Hän pitää sitä perheasiana. Archie Goodwin tapailee edelleen Lily Rowania, joka tuntee Bassetin vaimon, joka oli kansasilainen nuori tanssijatyttö. Bassett oli jo 68-vuotias. Wolfe tutkii apulaisineen sekä seuruetta että Pierren perhettä. Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautuu paperilappu, jonka Pierre sai Rustermanin ravintolasssa haltuunsa. Sitä sekä poliisit että etsivät yrittävät löytää Pierren asunnosta, jossa asuvat Pieren tytär, isä ja palvelijatar. Watergate liittyy Bassettiin niin, että hänen yrityksensä on erikoistunut myös "nauhoituksiin". Lopulta Watergaten motiivi murhaan jää ohueksi, kun murhaajan yllättävyys paljastuu.

Älä lue eteenpäin, jos et halua juonipaljastuksia. 

Tässä puhutaan perheasiasta. Nero Wolfen lähipiiriä ovat trio "sihteeri"  Archie Goodwin, joka hoitaa tutkimuksia ja Wolfen talousasiat, Wolfen orkideoijen hoitaja Theodore Horstmann ja kokki Fritz Brenner. Talo kuuluu kotirauhan piiriin. Tutkimuksiin hälytetään paikalle trio: Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.  Rusterman on hyvin tärkeä, Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic perusti ravintolan, ja hänen kuolemansa jälkeen Nero Wolfe hoiti ravintolaa. Murhat siis tulivat liian lähelle Nero Wolfea. Pierrellä oli pelivelkoja, joten hän yritti kiristää paperilapulla, jossa oli murhaajan nimi. Murhaajan motiivi tai yksi niistä oli saada Archie Goodwinin paikka. Kirjassa on paljon juonittelua jopa Kummisedän tapaan, lopulta mätä omena paljastuu...

Sarja päättyy tilanteessa, jossa Nero Wolfen ja Archie Goodwinin yksityisetsiväluvat ovat hyllyllä. He odottavat yhdessä päätöstä niiden vapauttamisesta. Muuten rauha on palannut, mutta epäluottamus aina aiheuttaa epävarmuutta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggasin  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, seuraavaksi tulee bloggauksia kahdesta suomeksi käännetystä  novellikokoelmasta ja muutamista englanninkielisistä, mitkä olen itselleni ostanut.

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari

 

Laura Parkko: Ainutkertainen Sami Saari, Docendo 2022,  sivumäärä 239.

Sami Saari (s. 1962) on suomalainen muusikko, joka on monipuolisesti tehnyt musiikkia, myös soulia. Kirjan mukaan Samilla oli turvattu lapsuus, isä oli arkkitehti ja äiti hammaslääkäri. Perhe asui Tampereella.

Sami Saari aloitti kansakoulun syksyllä 1969. Koulusta tuli vuosien aikana paljon poissaoloja. Teini-iässä vaihtovuosi Berliiniin oli tapahtumarikas. Sami Saari ei käynyt lukiota vaan valmistui suutariksi, jota työtä myöhemmin tekikin. Musiikki oli Samille tärkeää alusta saakka. Sami meni kuoroon, jossa oli mm. Costello Hautamäki. Sami sai kitaran joululahjaksi, eli tästä musiikkihommat alkoivat. 

Vuonna 1984 Sami soitti Hot Cafessa, joka tarjosi palveluja Polar artisteille ja soittivat (tai tuurasivat soittajia) taustalla artisteille kuten Frederik, Kirka, Kake Randelin, Meiju Suvas. ja yhden viikonlopun  Dannylle ja Armille. Keikat olivat ravintoloissa, jossa oli myös tarjolla alkoholia. Sami kyllästyi tähän ja tapasi Aki Sirkesalon vuonna 1985. Sirkesalo houkutteli Samin Giddyupseihin. Sami lopetti myöhemmin suutarin päivätyön bänditouhun vuoksi. Suutaripajassa työskenteli myös Veeti Kallio. Pian oli pystyssä yhtye Veeti & The Velvets. Myöhemmin Sami oli kesäkitaristina Aki Sirkesalon Lemmenjättiläisissä. 

En levittele blogissani ihmisten perhe-elämää, mutta kirjassa Samin perhe-elämää ja suhteita käydään läpi, täällä ei.

Kirjassa on esitelty Akin studiolevyt, joita on 7 ja yksi kokoelma. Ensimmäinen levy Do re mi julkaistiin 1997. Levyllä  oli hitti Ainutkertainen ja seuraavalla levyllä Sam The Man, oli hitti Onnen kyyneleet, joka on Timo Kiiskisen säveltämä ja sanoittama. 

Ostin Saaren levyn Turisti, mutta  en ole tämän tyyppisen musiikin ystävä. Sen sijaan Aki Sirkesalon muistokonsertin levy, missä mukana on Sami Saari, on upea.

Sami Saari on tehnyt lukuisten artistien kanssa yhteistyötä. Hän koki hyvin raskaasti Aki Sirkesalon menehtymisen tsunamissa 26.12.2004. Sami  pääsi myöhemmin tämän  yli. 

Sami Saari on tehnyt yhteistyötä myös Elastisen. Cheekin ja Brädin kanssa. 

Vuonna 2012 Saari teki levyn Soul-klassikot ja 2018 Sami Saari ja Jazz-pojat, ne ovat viimeisimmät soololevyt.

Kirjan ostin alelaarista kahdella eurolla, tässä kategoriassa tämä oli keskinkertainen kirja.

*****

Kirjailija Laura Parkko (s. 1978) on toimittaja

Rex Stout: Kuolema pöytälaatikossa

 

Rex Stout:  Kuolema pöytälaatikossa, alkuteos Please Pass the Guilt, 1973 Suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 404, sivumäärä 194. Nero Wolfe #32

Rex Stoutin dekkari Kuolema pöytälaatikossa on maestron toiseksi viimeinen Nero Wolfe -sarjassa. Tarina alkaa toukokuussa 1969, jolloin Nero Wolfen uskollinen apuri Archie Goodwin tuskailee Nero Wolfen tyhjentyvän pankkitilin vuoksi. Juttuja on ollut harvakseltaan. Nero Wolfe ottaa rahapulassa "valmennukseen" henkilön, joka on ollut terapiassa, eikä se ollut auttanut. Tämä esiintyy salanimellä Ron Seaver. Heppu luulee, että hänen kätensä olisivat veressä eli puhuu Lady Macbeth syndroomasta. Henkilö on oikeasti Kenneth Meer, CAN-yhtiön (Continental Air Network) henkilöstöpäällikkö. Yrityksessä on tapahtunut 20.5.1969 murha. Peter J. Odell on kuollut pommiräjähdyksessä apulaisjohtaja  Amory Browningin huoneessa, kun Odell avasi alalaatikon, jossa oli viskipullo, josta Browning otti joka iltapäivä viskinaukut.

Archie Goodwin ajattelee Nero Wolfen pankkitiliä, ja saa kuin saakin Odellin kipakalta leskeltä rahakkaan toimeksiannon. Poliisilla ei ole kykyä ratkaista murhaa, mutta myös Nero Wolfen tutkimukset ovat loppuun asti jumissa. Hän palauttaa 100 000 dollarin shekin rouva Odellille ja sovitaan että osa rahasta on vinkkipalkkio. Lopulta murhaaja selviää uuden tutkintanäkökulman, Nero Wolfen päättelyn ja ansan avulla. Syyllinen  pidätetään.

Kuolema pöytälaatikossa on laatudekkari, mutta Nero Wolfe -sarjassa aika vaisu teos, joskin kirjassa on loistava (mutta pieni) pala baseballseura New York Metsin historiaa.

Pidempi oppimäärä

Continental Air Networkin ihmissuhdeverkostot ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin firmassa taistellaan pääjohtajan paikasta. Odell ja Browning ovat tyrkyllä pestiin pääjohtaja Cass R. Abbotin jälkeen, joka on eläköitymässä. Rouva Madeleine Odell on upporikas, hän omistaa pelkästään osakkeina 70-80 miljoonaa dollaria ja on CAN:n merkittävä omistaja. Hän on rikas perijätär, joka haluaa miehensä etenevän. Hän tunnustaa, että hänen yksityissihteerinsä Charlotte Haber on hankkinut nestemäistä LSD:tä, jota Odell laittoi Browningin pulloon, jotta tämä munaisi itsensä johtokunnan kokouksessa. Silvia Venner on sihteeri, kuten Helen Lugos, jolla on suhde Browningiin, jota taas rouva Browning ei hyväksy. Suhteet ovat solmussa, lisäksi kaikilla epäillyillä on ollut motiivi ja tilaisuus.

Teoksessa  etsiväkolmikko Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather puuhaa apuna. Archie Goodwin seuraa baseballia, pelaa Saul Panzerin luona torstaisin pokeria ja syöttää Rustermanissa Lon Cohenia, Gazetten rikostoimittajaa, jolta saa tietoja. Archie heilastelee Lily Rowan kanssa. Archie ajaa Lilyn maaseutuasunnolle Wolfen omistamalla Heronilla, joka oli uusi-seelantilainen urheiluauto. Archie ei juo olutta kuten Nero Wolfe, vaan hän juo maitoa.

Kirjassa katsotaan baseballia väri-tv:stä, jossa on jo  kaukosäädin (keksittiin 1955). Peliä selostaa Ralph Kiner (1922-2014), joka pelasi baseballia 1946-1955 ja toimi selostajana sen jälkeen, hänet valittiin Baseballin Hall of Fameen 1975. New York Metsin pelaajista mainitaan  Ed Kvanepool pelasi Metsissä (1962-1979), jatkossa suluissa on aika jolloin pelaaja pelasi Metsissä; Cleon Jones (1963, 1965-1975), Tommy Agee (1962-1973), Jerry Grote (1966-1975), Bud Harelson (1965-1977) ja Ed Charles (1967-1969). Archie Goodwin katsoo aina, jos pystyy, Metsin pelit ja tv:stä myös vieraspelit. Nero Wolfe (tai ehkä Archie) on ostanut 922 dollarin nauhurin, jolla nauhoitetaan keskustelut Nero Wolfen huoneessa, (pikakirjoitus jää pois ja ehkä myös kirjalliset raportit, tehtäviä, mitä Archie teki alkupään dekkareissa.). 

Rex Stoutin tekstistä ilmenee, että Orrie Catherilla on hankaluuksia tulla toimeen tiimissä. Kinastelee Archien kanssa, pettää vaimoaan ja muutakin kitkaa on.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Diego Armando Maradona Jumalan käsi

 

Diego Armando Maradona: Jumalan käsi, Voittajan tarina Meksikon MM-kisoista 1986, Tammi 2017, suomentanut Antero Tiittula. Sivumäärä 265.

Argentiinalainen Diego Armando Maradona (1960-2020) on kautta aikain yksi legendaarisimmista jalkapalloilijoista. Hän pelasi numerolla 10. Hän voitti Argentiinan joukkueen kapteenina jalkapallon MM-kisat Meksikossa vuonna 1986.

Kirja alkaa uruguaylais-syntyisen toimittajan Victor Hugo Moralesin alkusanoilla ja päättyy Jari Litmasen jälkisanoihin.

Diego Maradona on kiistelty persoona. Kiistely tulee monestakin asiasta ja yksi liittyy tuohon jumalan käteen, jolla Maradona teki 1 - 0 maalin Meksikon MM-kisoissa 1986 puolivälierissä Englantia vastaan. Maradona teki toisen maalin pitkän kuljetuksen jälkeen. Argentiina voitti 2-1, tuolloin Falklandin sodasta oli 4 vuotta aikaa. Maradonan uralla oli tapahtumia paljon, mutta niitä ei tässä opuksessa käsitellä vaan keskitytään 1986 alustunnelmiin ja itse peleihin.

Uruguaylainen toimittaja Victor Hugo Morales (s.1947) hehkuttaa Maradonan kuljetuksen neroutta ylisanoin Englantia vastaan ja mainitsee Falklandin nöyryytyksen motivoivan argentiinalaisia.  Falklandin sota käytiin Falklandinsaarten, Etelä-Georgian saarten ja Eteläisten Sandwichin saarten hallinnasta, ne kuuluivat ja kuuluvat briteille. Argentiinan sotilasjuntta-presidentti Leopoldo Galtieri yritti pönkittää valtaansa valtaamalla saaret 2.4.1982. Englannin pääministeri Margareth Thatcher kävi päättäväiseen vastarintaan. Argentiina upotti Englannin hävittäjistä HMS Sheffieldin ja HMS Coventryn. Britit kuitenkin nujersivat argentiinalaisten vastarinnan. Morales on asunut Argentiinassa vuodesta 1981 lähtien. 

Suomalainen (ja Ajaxin) hyökkääjä Jari Litmanen (s. 1971) kertoo Maradonasta huippupelaajan näkökulmasta. Junnuturnauksessa  Litmasta alettiin kutsua Diegoksi. Litmanen ei silloin edes tiennyt, kuka Diego oli. Maradonaa ei nimittäin valittu vuoden 1978 MM-kotikisoihin, jolloin Argentiina voitti maailmanmestaruuden. Maradona voitti nuorten maailmanmestaruuden 1979. Litmanen kertoo että hän oppi tuntemaan Maradonan ja Maradona on tehnyt häneen futiksen pelaajista suurimman vaikutuksen ja on ollut hänelle inspiraation lähde.

Maradona kertoo tai oikeastaan toitottaa laveasti, miten Argentiina voitti maailmanmestaruuden 1986. Toitottaa siksi, että kieli on värikästä ja ylisanoja on paljon. Maradonan ympärillä tapahtuu myös paljon asioita. Argentiina voitti ensimmäisen jalkapallon maailmanmesttaruutensa vuonna 1978, mutta ilman Maradonaa. Vuonna 1982 Maradona oli mukana MM-kisoissa, mutta Argentiina putosi kisoista jatkolohkossa. Vuoden 1986 kisat  oli Argentiinan ja Maradonan. Vuonna 1990 joukkue hävisi Saksalle loppuottelussa  ja sai hopeaa. Vuoden 1994 kisoissa Maradona jäi kiinni dopingista alkulohkon ottelun jälkeisessä testissä ja sai pelikiellon. Tässä opuksessa Maradona toteaa, että doping-valvonnan pitäisi olla ennaltaehkäisevää eikä rankaisevaa jälkikäteen!

Maradona kertoo valmistautumisesta vuoden 1986 kisoihin, jotka pelattiin Meksikossa korkealla. Maradona oli siirtynyt Eurooppaan ja pelasi Barcelonassa. Maradona loukkaantui pahoin Goikoetxean viikatetaklauksen takia, luita murtui 24.9.1983. Asianmukainen hoito, kuntoutus ja 106 päivän jälkeen paluu. Maradonalle tuli myöhemmin vielä polvivamma, joka "parantui" ennen Meksikon kisoja. Barcelonasta Maradona siirtyi Napoliin pelaamaan.

Argentiina pääsi karsintoihin kautta kisoihin, karsintaottelut pelattiin Etelä-Amerikkassa. Kisat alkoivat Argentiinan osalta 2.6.1986 ja loppuottelu pelattiin 29.6.1986. Alkulohkossaan Argentiina voitti Etelä-Korean 3- 1, pelasi Italian kanssa tasan 1-1 ja voitti Bulgarian 2-0.  Tämän jälkeen alkoivat pudotusottelut. Ensin Argentiina voitti Uruguayn 1-0.

Puoliväräottelu 22.6.1986 Englantia vastaan on eniten puhuttu ottelu. Ennakkospekulaatioissa oli myös Falklandin sota. Kirjan tekstiä: "Olivathan englantilaiset tappaneet ison määrän poikiamme, mutta vaikka englantilaiset olivat siihen syyllisiä, yhtä lailla syyllisiä olivat olleet ne argentiinalaiset, jotka olivat lähettäneet ne pojat ... s. 64. Lisäksi  ... tarjoaisimme helpotusta noiden nuoruksisisten vanhemmille... verilöyly, pyyhitään Englanti maailmankartalta. [Suomalaisten lähteiden mukaan Argentiina maihinnousi saarille. Wikipedian mukaan argentiinalaisia kuoli 649, ja sotilasvallan aikana (1976-1983) uhreja on Wikipedian mukaan noin 30 000].

Vuolaan otteluselostuksen jälkeen Maradona kehuu Englannin Gary Linekeriä, joka oli herrasmiespelaaja. Ja mainitsee, että vuosikymmenten jälkeen Englanti arvostaa Bobby Charltonia (1937 -2023), joka siis voitti MM-kultaa 1966, lisäksi Eurooppa Cupin ja FA Cupin.

Välierissä Argentiina voitti Belgian 2-0. Loppuottelussa Länsi-Saksa kaatui 3-2. 

Mukava kirja ja kahden euron kategoriassa kiintoisa. Kirjassa on kuvasivuja, mutta ne ovat vain jalkapalloaiheisia peruskuvia Maradonasta.

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet

 

Can Xue: Kärlek i det nya årtusendet, alkuteos: 新世纪爱情故事 kääntänyt kiinasta ruotsiksi Anna Gustafsson, Albert Bonniers Förlag 2022, sivumäärä 435.

Kiinalainen Can Xue on julkaissut romaanin Rakkaus uudella vuosituhannella vuonna 2013, ja se on käännetty 2018 englanniksi, ja ruotsiksi 2022.

Teos on näennäisen yksinkertainen. mutta lopulta syvällinen matkakertomus ajassa sekä kaupungin ja maaseudun välillä. Päähenkilöinä on muutama mies ja joukko naisia, jotka työskentelevät tehtaissa, mutta tarjovat myös seksipalveluja kylpylähotellissa.

Teoksessa on 11 pitkähköä lukua, joissa henkilöt ovat osittain samoja, naisia leski Niu Cuilan, neiti Long Sixiang, rouva Yuan, neiti Si. Miehiä ovat Wei Bo, jonka vaimo Yuan on, ja tohtori Liu, poliisi He ja antiikkikauppias You. Weillä on suhde Cuilanin kanssa, lisäksi hän on usean muun naisen kanssa tekemisissä, jotka ovat kuumien lähteiden hotelliin maksullisia naisia. Suhteita tarkastellaan monesta näkökulmasta. Kertomus on kaleidoskooppimainen.

Teos alkaa nuoren lesken (35 v) Niu Cuilanin tarinasta. Cuilan on ollut kahdeksan vuotta leskenä, hän on tutustunut vuosi sitten (setämies) Wei Bo'hon (48 v) ja jonka kanssa hänellä on suhde tai he tapailevat toisinaan. Wei on naimisissa (pikku) Yuanin kanssa. Myöhemmin ilmenee, että Wei on ollut rakastunut vaimoonsa ja päinvastoin, parilla on kaksi lasta. Nyt rakkaus on loppunut, ja puolisot hilluvat tahoillaan.

Niu Cuilan on tajunnut käydessään kylpylässä, että paikalliset maksulliset naiset tuntevat Wein. Wei on saippuatehtaassa töissä, mutta hänellä on tuloja harmaalta sektorilta, ja hänellä on suhteita kylpylänaisten kanssa. Yksi naisista Si on hakattu ja rakastuu Wei Bo'hon, jolla on siis suhde Cuilanin kanssa.  Naisista myös Long Sixiang on ollut naimisissa. Hän on synnyttänyt vauvan, joka on kuollut, mies jättl vaimonsa, ja Long päätyy kuumien lähteiden hotelliin, jossa hänen lempinimensä on luumunkukka. Yhdellä naisella Jin Zhulla on tuberkuloosi.

Teoksessa on hyvinkin vapaa tunnelma. Naiset ovat töissä tekstiilitehtaassa ja Cuilan mittainstrumenttitehtaassa, mutta he käyvät kahviloissa, antiikkikaupoissa, oopperassa, hotellissa ja maalla. Naiset tarjoavat vapaa-aikoinaan miehille maksullisia palveluja.

Wei Bo pidätetään ja hän joutuu kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Poliisi He alkaa tällöin piirittää ensirakkauttaan eli Cuilania. Wein vaimo Yuan, joka on ollut opettaja häipyy ja alkaa toimia muualla opettajana, siellä missä on Tohtori Liun vastaanotto. Heillä on ollut aiemmin fyysinen suhde, nykyisin Liu on kiinnostunut vain yrteistä ja kiinalaisesta lääketieteestä. Yuanin oppilaat istuttavat ja hoitavat kasveja, mikä hämmästyttää Yuania, joka luuli, että kaikki haluaisivat matkustaa.

Tarinan aikana vieraillaan maaseudulla, ihmiset palaavat hetkeksi juurilleen. Maalla osa tapahtumista on maagisia. Usea päähenkilö puhuu Kamelianaisesta, he käyvät oopperassa kuulemassa Kamelianaista, ja laulu linkittyy moneen tapahtumaan. (Myös Kamelianainen oli maksullinen ja hänellä oli tuberkuloosi)

Can Xuen romaani Rakkaus uudella vuosituhannella tuo rakkauden ja  naiset uudelle vuosituhannelle. Kirjassa naiset ovat toistensa tukena ja päättävät kehostaan. Itsensä myymiseen ei kirjan kuvauksesta päätellen liity paritusta tai muitakaan lieveilmiöitä. 

Tunnustan, että ruotsinkielen ja itämaisen kulttuurin vuoksi osa romaanin asioista varmasti meni ohi. Luin Ylen artikkelin jonka mukaan avioliitot ovat vähentyneet ja avioerot ovat lisääntyneet Kiinassa, ja avioeron ottaa yleensä nainen, jotka ovat koulutettuja. Lapset syntyvät avioliittoon, aviottomia ei rekisteröidä. Kiinassa luovuttiin yhden lapsen poliitiikasta lokakuussa 2015.

*****
Can Xue (s. 1953) eli Wikipedian mukaan Deng Xiaohua kiinalainen naiskirjailija aloitti kirjoittamaan kolmikymppisenä. Hän joutui elämään Kiinan kulttuurivallankumouksen kuohuissa perheensä kanssa. 

Curtis Sittenfeld: Rodham

 

Curtis Sittenfeld: Rodham, 2020 översättning: Marianne Mattsson, Wahlström & Widstrand 2021, sivumäärä 447.

Rodham kirja on fiktiivinen romaani, jonka lähtökohta on se, että Hillary Clinton (s. 1947) omaa sukua Rodham ei mennyt naimisiin Bill Clintonin (s. 1946)  kanssa. Kirjan mukaan todellinen Hillary myöntyi vasta kolmannen kosinnan tapahduttua. Joka tapauksessa tarinassa pyörii tuttuja  hahmoja mutta tapahtumat ovat  mielikuvitusta. Kirjailija Elizabeth Curtis Sittenfeld (s.1975) on kirjoittanut fiktiivisen romaanin myös George W. Bushin vaimosta Laura Bushista.

Ostin tämän Kampista kahden euron laarista, oli ainoa tarjokas ja vielä ruotsiksi, kun matkustin Turkuun junalla ja luin  kirjaa myös Ruotsin matkalla.  Jopa kahden euron kirjaksi tämä oli huono ja liian pitkä. 

Ongelma ilmenee heti alussa, kun kouluvaaleja, puheita jahnataan sivutolkulla. Hillary siis torjuu Billin kuhertelut ja menestyy politiikassa ja kaikki huipentuu 2016 presidentinvaaleissa.

Pidempi oppimäärä
Oletan kirjan ammentavan näkemyksiä oikean Hillary Rodhamin ja Bill Clintonin tapaamisesta ja suhteista. Bill Clinton sai kirjassa mainitun Rhodes-stidendin ja tietyt reunaehdot pätevät. Billin ja Hillaryn suhde alkaa kirjassa suotuisasti, Hillary joutuu seuraamaan vierestä Bill Clintonin touhutusta ja avioliitto jää solmimatta. 

Kirjassa on monen monituista juonenkäännettä ja romaanissa Billin ja Hillaryn tiet risteävät monesti.

Billin tavoite oli vuoden 1984 tai 1992 presidentinvaalit, mutta Bill Clintonia ei valita presidentiksi 1992, vaan kirjassa George Bush vanhempi sai jatkokauden. Sen sijaan George W. Bush ei pääse presidentiksi vaan John McCain tulee  valituksi.

Teos huipentuu presidentinvaaleihin 2016, jossa Hillary  ...

Luullakseni on parempi pitää tämä bloggaus lyhyenä.

Sitaatti: Hillaryn ystävätär sanoo, että kukaan ei rakastu naisen aivoihin.

Rex Stout: Kesävieraan kuolema

 

Rex Stout: Kesävieraan kuolema alkuteos, Death of a Dude, 1969, suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1996, Sapo 400, sivumäärä 251. Nero Wolfe #31.

Rex Stoutin kirjoittama kolmanneksi viimeinen Nero Wolfe dekkari Kesävieraan kuolema tapahtuu Lily Rowanin karjatilalla Montanassa Lame Horsessa, missä Archie Goodwin viettää aikaa kesällä 1968.  Lilyn karjanostaja Harvey Greve on epäiltynä ja pidätettynä kesävieras Philip Brodelin murhasta. Brodell on ammuttu metsässä, mitä Montanassa on paljon. Brodellia on ammuttu ensin takaapäin olkapäähän ja sitten edestäpäin kaulaan. Greve pidätettiin siksi, että Brodel oli edellisenä kesänä kuherellut Brodellin tyttären Alman kanssa, ja nyt Brodellilla on avioton lapsenlapsi. Lisäksi Greve on puhunut tappavansa Brodellin. Archie Goodwin tutkii murhaa Lilyn toiveesta, mutta ei pääse eteenpäin, hän on ulkopuolinen, kaupunkilainen. Kirjoitettuaan Nero Wolfelle ottaakseen lomaa Archie saakin apua, itse Nero Wolfe saapuu kapsäkkeineen paikalle,  Nero Wolfe vetoaa syyttäjään, että hän saisi mahdollisuuden tutkia murhaa. Murhatutkinta ei ole helppo sekä Archie että Wolfe pidätetään toinen on putkassa ja toinen kotiarestissa. Motiivi murhaan paljastuu, ja Nero Wolfe selvittää tämänkin murhan.

Pidempi oppimäärä
Lily Rowan ja Archie Goodwin tapasivat kuudennessa dekkarissa Caesar on kuollut peräti 30 vuotta sitten. Henkilöt pysyvät sarjassa iättöminä tai eivät juurikaan vanhene. Lily Rowan on rikas  perijätär, isänsä on ansainnut omaisuutensa rakentamalla New Yorkin viemärijärjestelmän. Lily Rowanilla on laaja tuttavapiiri, ja hän rahoittaa näytelmiä. Lilyn vieraana  Montanassa karjatilalla on kirjailija Wade Worthy, joka kirjoittaa Lilyn isästä elämänkertaa ja nuori näyttelijätär Diana Kadany.

Montanan osavaltio on Yhdysvaltain pohjoisosassa Kanadan rajaa vastaan, Idaho, Pohjois ja Etelä Dakota ja Wyoming ovat myös rajanaapureita. Osavaltiossa asuu nykyisinkin alle miljoonaa asukasta, pääkaupungissa Helenassa asuu  vain noin 30 000 asukasta. Dekkarissa mainitussa (kuvitteellisessa) Timberburgissa asuu kirjan mukaan 7463 asukasta. Lame Horse on myös kuvitteellinen paikka, sen sijaan Montanassa on paikka nimeltä Lame Deer. 

Murha tapahtuu 25.7.1968. Paikallinen seriffi Morley Haight tutkii laiskanlaisesti murhaa. Hänen poikansa Gilbert on ollut pihkassa Almaan. Seriffi inhoaa murhasta epäiltyä Harvey Greveä.

Nero Wolfe saa syyttäjä Jessupilta tutkintaluvan. Wolfe kuulee kesävieraita ja Goodwin hiostaa Haighteja, poika selittää alibiaan, mutta isä-seriffi pillastuu täysin Archien kysymyksestä.  

Ratkaisu löytyy kuitenkin sinnikkäistä tutkimuksista, joiden kuluessa tapahtuu lisämurha, ja kuten yllä kerroin Archie pidätetään ja heitetään tyrmään, Nero Wolfe asetetaan kotiarestiin. Kuitenkin Saul Panzer jatkaa tutkimuksia. Ensin selviää motiivi ja lopulta murhaaja. 

Rex Stoutin Kesävieraan kuolema tarjoaa Nero Wolfelle mahdollisuuden vierailla Montanan metsissä ja valmistaa taimenta oman reseptinsä mukaan, hän saa selville myös murhaajan. Rex Stout onnistui pitämään sarjan korkeatasoisena loppuun asti.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Nero Wolfe teki taimenta lyhyt jutussa Taimenet todistavat, jossa hän taimenien tuoreudesta päätteli murhaajan, tarinassa hän myös poistui New Yorkista, kuten eräissä muissakin ruuan takia dekkarissa Liian monta kokkia.

G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen

 

G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen, Suuri suunnitelma, alkuteos Citizen Kekkonen. The Great Plan, Suomentaneet Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo, WSOY 2021, sivumäärä 507.

Amerikkalainen Gordon F. Sanders (s. 1951)  on paneutunut Urho Kekkosen (3.9.1900- 31.8.1986) ensimmäiseen presidenttikauteen (1956-1962), Sanders toki luotaa historiaa sekä aiemmista että myöhemmistä tapahtumista. Tämä on sarjaa "kahden euron ale-laarikirja" ja siinä sarjassa laadukas teos.

Taustaa: Suomi hävisi toisen maailmansodan tuoksinassa jatkosodan Neuvostoliitolle ja teki aselevon 4.9.1944 ja sitoutui siinä karkottamaan saksalaissotilaat Suomesta. Lapin sotaa käytiin 15.6.1944 - 27.4.1945. Tasavallan presidentti Risto Ryti erosi 1.8.1944 ja tuomittiin myöhemmin sotasyyllisenä 10 vuoden kuritushuonetuomioon Neuvostoliiton vaatimuksesta. Mannerheim valittiin presidentiksi eduskunnan säätämällä poikkeuslailla 4.8.1944. Juho Kusti Paasikivi valittiin presidentiksi 1946 myös "eduskunnassa". Presidentin valitsijamiesvaalien jälkeen 1950  Juho Kusti Paasikivi sai jatkokauden. Urho Kekkonen oli tällöin Maalaisliiton ehdokas, kuten 1956, jolloin Kekkonen tuli täpärästi valituksi kolmannella kierroksella valitsijamiesäänin 151-149. Vastaehdokkaana oli hänen poikansa appi ja eduskunnan puhemies sosiaalidemokraattien K. A. Fagerholm (1901-1984). Fagerholm oli kolmesti pääministerinä, viimeisen kerran "yöpakkasten ajan" (29.8.1958–13.1.1959).

Urho Kaleva Kekkosen (jatkossa myös UKK) virkakauden alussa oli yleislakko. Yöpakkaset koettiin syksyllä 1958 ja Neuvostoliiton nootti syksyllä 1961. Yöpakkaset ja nootti olivat käänteentekeviä tapahtumia, jotka sementoivat Kekkosen vallan perustaa. Kekkosen valtakausi presidenttinä jatkui aina vuoteen 1982 asti. Vuonna 1974 UKK valittiin poikkeuslailla. Jo sitä ennen oikeastaan yöpakkasten jälkeen suljettiin hallitusyhteistyöstä pois "taantumuksellisia voimia yleisten syiden vuoksi". Kokoomus oli oppositiossa 1966-1987. Kekkonen oli ennen presidenttikauttaan viisi kertaa pääministerinä, sisäministerinä, oikeusministerinä ja Eduskunnan puhemiehenä ja 20 vuotta kansanedustajana.

Ajattelin ensin, että G. F Sander ei saa oikeaa näkökulmaa Kekkoseen, mutta olin väärässä. Hän on ulkopuolinen tai ei-suomalainen ja käyttänyt esimerkiksi J. F. Kennedyn aikaisia amerikkalaisia asiakirjoja hyödykseen, ja lukenut tietenkin suomalaisia lähteitä. Kennedyn presidenttikausi alkoi 20.1.1961. Tällöin Kylmä sota oli kuumimmillaan, eli oli ydinkoeongelmia, Kuubassa kuohui ja Berliinin muuri rakennettiin. Yhdysvalloissa Suomen kehitystä seurattiin tarkoin. Unkarissa oli Neuvostoliiton "kurinpalautus" 1956. Rapakon takana pelättiin, että Suomessa tulee kommunisteja valtaan, tai maa liukuu NL:n sylikoiraksi. Sander nostaa kaksi tapausta yli muiden, eli Yöpakkas-hallituksen ja Neuvostoliiton nootin 1961.

Yöpakkaset kohdattiin syksyllä 1958 kesävaalien jälkeen, missä SKDL ja skogilaiset voittivat, mutteivat päässeet hallitukseen. Hallituksen kasasi demareitten K. A. Fagerholm, Maalaisliiton Johannes Virolainen oli ulkoministerinä. Sanderin mukaan UKK oli raivona. Hän soitti poikansa apelle, joka kertoi, että hallituksella menee hyvin, eikä suostunut puhumaan asiasta UKK:n kanssa. Neuvostoliitto tunsi epäluuloa hallitusta kohtaan, koska epäili, että Väinö Tanner ja leskisläiset ovat taustalla, demarien Väinö Leskinen oli yksi ministereistä. Sanderin mukaan UKK ei itsekään pitänyt Tannerista. Tuolloin hallitukset olivat lyhytikäisiä (keski-ikä alle vuoden). Fagerholmin kolmas hallitus kesti Neuvostoliiton painostusta ja UKK:n hajotusyrityksiä 100 päivää. UKK ei tukenut hallitusta. Ulkoasiainministeriö ei myöntänyt Otto-Wille Kuusiselle viisumia Suomeen, joka raivostutti Neuvostoliittoa. Hallitus saatiin lopulta nurin, vaikka Virolainen ei suostunut heti eroamaan, kun Kekkonen käski. Uuteen hallitukseen tuli yksi ministeri SKDL:stä. Kekkosen kausi jatkui vähemmistöhallituksin.

Tämän jälkeen Kekkosen ensimmäinen kausi meni paremmissa merkeissä. Suomi pyrki EFTA:n kanssa sopimukseen. Neuvostoliitto vaati samoja ehtoja Suomen kaupassa. Sander kirjoittaa Kekkosen mielipiteestä: "Kekkonen ei  kannattanut Efta-jäsenyyttä, mutta tietenkin kannatti". s. 162. FinEFTA-sopimus astui voimaan vuonna 1961. Efta-jäsenyys edesauttoi Kekkosen uudelleen valintaa, jonka tiellä oli vielä Honka-liitto ja Noottikriisi, joka alkoi Kekkosen Amerikan vierailulla lokakuussa 1961.

Yhdysvalloille Suomi oli tärkeä valtio, Suomi oli tavallaan puskurivaltio Neuvostoliiton naapurissa. USA:ta kiinnosti kommunistikysymys. Onko hallituksessa kommunisteja? Kekkosen Yhdysvaltain matkaa oli pohjustettu pitkään. Kennedy oli astunut alkuvuonna virkaan ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton jännitteet olivat kärjistyneet ja kärjistyivät ennen Kekkosen matkaa, Berliinin ja Kuuban tilanne ja Neuvostoliiton ydinkokeet, joita muut Pohjoismaat olivat protestoineet, Suomi oli hiljaa. Kotimaassa Kekkosen vastustajat olivat lyöneet hynttyynsä yhteen ja pyytäneet Kekkosen vastaehdokkaaksi  64-vuotiaan oikeuskanslerin sitoutumattoman Olavi Hongan - etenkin demarit ja Vennamo  olivat aktiivisia, mutta myös Kokoomus oli mukana. Matkalla Kekkonen puhui YK:n yleiskokouksessa, Suomi sai jäsenyyden vasta 1955. Lokakuussa oli edelleen Neuvostoliiton ydinkokeita, ja Berliinissä oli suurvaltojen tankit vastakkain.

Kekkosen matka Yhdysvaltoihin oli sangen pitkä ja kun seurue oli Havaijilla, nootti lennähti tuulettimeen. Ulkoministeri Gromyko oli antanut nootin Moskovan suurlähettiläs Eero Wuorelle. Sander analysoi valokuvaa jossa istuvat Urho Kekkonen, Rafael Seppälä, Ahti Karjalainen ja Max  Jakobson ja lukevat noottia. Kuvaa kirjassa ei ole, sillä se on Kalle Kultalan ottama ja ylittää teoskynnyksen. Se löytyy kuitenkin netistä (täällä Suomenmaan sivulla oli 12.6.2024 jutun loppuosista). Karjalainen lähti etuajassa Suomeen ja Gromyko kertoi Karjalaiselle, että Suomessa on neuvostovastainen ryhmä. UKK hajottaa eduskunnan 14.11.1961 ja Olavi Honka luopuu ehdokkuudesta 25.11.1961. Kirjassa analysoidaan tai kerrotaan Amerikan matkasta paljon ja keskusteluista ja pohditaan myös miksi matkalle ylipäätään lähdettiin. Lukijalle jää outo vaikutelma tai varma vaikutelma, Suomi on hihnan päässä.

Sander nostaa paljon kielteisiä asioita Urho Kekkosesta, tai itse mielsin ne kielteisiksi.

"Kekkosella oli tietysti urkkijoita kaikkialla ja heihin kuului myös hänen kansanedustajana toiminut Matti-poikansa." s. 210

"Niinpä aina yhtä myötäilevä UKK teki 8. maaliskuuta yhden presidenttiuransa pelkurimaisimmista siirroista - tekopyhimmistä puhumattakaan - ryhtyessään selostamaan norjalaisille ja tanskalaisille 'Neuvostoliiton kantaa'" ... s. 255.

"Seuraavaksi UKK:lta pääsi ensimmäinen suora valhe (JFK:lle) hän sanoi, ettei Neuvostoliitto ollut painostanut Suomea". s. 314. Sanderin mukaan UKK olisi väittänyt JFK:lle, että neuvostokansan elintaso olisi ollut hyvä.

Neuvostoliitolla oli Nato- ja ETY-allergia. ETY:llä tarkoitetaan Euroopan talousyhteisöä, josta Suomessa käytettiin tuolloin termiä EEC.

Antoisa, joskin pitkä kirja. Kekkosen käydessä New Yorkissa, New York Times kirjoittaa Suomen sotakorvausten maksusta. Kekkonen oli aiemmin käynyt Yhdysvalloissa vuonna 1932 ainakin, jolloin hän oli Suomen yleisurheilujoukkueen johtaja Los Angelesin olympiakisoissa. Kekkonen ei urheilijana osallistunut olympialaisiin, mutta oli korkeushyppääjä ja voitti yhden Suomen mestaruuden ja oli satasella toinen. Kekkonen osallistui myös vauhdittomiin hyppyihin SM-kisoihin ja voitti sekä korkeushypyn että kolmiloikan.  Kekkosella oli vauhdittoman kolmiloikan Suomen ennätyskin 9.72 m. vauhditon kolmiloikka oli olympiakisoissa vain vuosina 1900 ja 1904, jolloin voittaja oli Ray Ewry, hän hyppäsi 10.58 m. Korkeudessa Kekkonen hyppäsi 185 cm, kolmiloikassa 14,06 ja satasella hän kellotti käsiajalla 11,0. Tehkää perässä.

Kirjan nimi viittaa elokuvaan Citizen Kane.

Rex Stout: Isätön tyttö

 

Rex Stout: Isätön tyttö, alkuteos The Father Hunt, 1968, suomentaja Kalevi Nyytäjä, Sapo 395,  WSOY 1996, sivumäärä 244. Nero Wolfe #30.

Rex Stoutin dekkarissa Isätön tyttö etsitään Amy Denovon isää. 

Tarina alkaa kun Nero Wolfen oikea käsi Archie Goodwin  ja hänen upporikas ja itsenäinen heilansa Lily Rowan tulevat kotiin New Yorkin Metsin ottelusta.  Lilyn luona on Smithin Collegesta valmistunut 22-vuotias Amy Denovo, joka kerää materiaalia Lilyn isästä, jotta herra Rowanin elämänkerta saadaan kirjoitettua. Amy haluaa palkata Archie Goodwinin selvittämään kuka Amy Denovon isä on. Amyn äiti oli vaihtanut nimeään Elinor Denovoksi, ja oli joutunut yliajetuksi keväällä. Yliajo on selvittämättä, tekijä pakeni paikalta ja auto oli varastettu. Archie sanoo, että ei voi ottaa tehtävää vastaan, koska hän työskentelee Nero Wolfelle, jolla on lisäksi kalliit taksat. Raha ei ole ongelma, sillä Amyn äiti Elinor Denovo on saanut rahaa 1000 $ säännöllisesti kuukausittain, joten asunnossa on seteleitä 264 000 dollaria.

Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan, ja Archie alkaa selvittää rahojen alkuperää. Tutkimukset pusketaan loppuun asti, ja konna saadaan satimeen, lisäksi rahojen alkuperä, isä ja murha selviävät.

Isätön tyttö on laadukas dekkari, mutta ei ole aivan Nero Wolfe -sarjan parhaita.

Pidempi oppimäärä

Ajankohta on helppo päätellä. Archie Goodwin on onnensa kukkuloilla, New York Mets on peitonnut baseballissa  Los Angeles Giantsin ja hän puhuu Tommy Davisista. Tommy Davis (1939-2022)  edusti Metsejä vain kaudella 1967, kun tarina alkaa on elokuu, ja tutkimuksiin vierähtää muutamia viikkoja. Yliajo on tapahtunut siten 26.5.1967. Tuomio harkitusta murhasta annetaan tammikuussa 1968.

Amy Denovo on valmistunut Smithin Collegesta, joka on Massachusettsissä, perustettu 1871, ja oli ainakin tuolloin (ehkä vieläkin) naisille tarkoitettu College. 

Amy Denovo on syntynyt 12.4.1945. 

Lily Rowan on palkannut Amyn 100 $:n viikkopalkalla järjestelemään materiaalia Lilyn isästä kirjaprojektia varten, tästä lisää seuraavassa osassa Kesävieraan kuolema. Lilyn isä rikastui rakentamisella, hän rakensi New Yorkin viemärijärjestelmän. 

Elinor Denovo oli vaihtanut nimensä, hänen alkuperäinen nimi oli Carlotta Vaughn. Denovo on "latinaa" de novo, tarkoittaa uudelleen, eli äiti oli aloittanut elämänsä uudestaan, kun tuli raskaaksi ja sai aviottoman lapsen.

Tutkimukset alkavat. Archie rankkaa etsiväkolmikon Panzer, Durkin ja Cathrin tähän järjestykseen. Saul Panzer saa tässäkin vastuullisimmat tehtävät ja on paras kolmikosta, Durkin on uskollinen ja sinnikäs, Orrie Cather turhamainen.

Nero Wolfe avaa olutpullojaan Marko Vuckickin antamalla kultaisella kruunukorkin avaajalla. Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic murhattiin seikkailussa Mustan vuoren varjossa. Nero Wolfe on orkideakasvattaja Lewis Hewittin luona ja saa häneltä harvinaisia risteymiä.

Fritzillä Nero Wolfen yksityiskokilla on 294 keittokirjaa.

Archie Goodwin pyytää  naapuri tohtori Vollmerilta näkemystä miesten hedelmättömyydestä. Archie hakee tietoa myös Gazetten toimittaja Lon Cohenilta

Kun Nero Wolfe tutkii, kuka on Elinorin isä, tarkastaja Cramer ja ylikonstaapeli Stebbins tutkivat kuka ajoi Elinorin äidin kuoliaaksi.

Sujuva dekkari, josta puuttuu huumori ja lennokkuus, mutta jonka luki mielellään.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.