lauantai 24. lokakuuta 2020

Rauhan haasteen koonti


Vuonna 2020 tuli kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan taisteluiden loppumisesta, vaikka Pariisin rauhansopimus solmittiin vasta 10.2.1947. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat eli YK 24.10.1945. Tänään YK on 75 vuotta.

Rauhan haasteen päättöaika on 24.10.2020. Osallistuminen haasteeseen on helppoa, pitää vain lukea kirja, joka käsitteli toista maailman sotaa, tai liittyi siihen?

Toisessa maailmansodassa kuolleita ei tiedetä tarkkaan mutta yli 70 miljoonaa ihmistä kuoli, eniten Kiinassa ja Neuvostoliitossa. Kokonaisia ikäpolvia menetettiin. Siviiliväestön kärsimykset olivat hirvittäviä. Sodan loppupuolella pudotettiin kaksi atomipommiakin, jotta Japani saatiin antautumaan nopeasti ja ehdoitta. Natsi-Saksa ja sen liittolaiset oli saatu jo aiemmin antautumaan tai solmimaan erillisrauha.  

Haasteen tarkoitus on pitää mielessä, sodan tuhot, sen järjettömyys, atomipommin vaarat, keskitysleiri, holokausti, joukkosurmat eli kannustaa rauhan ylläpitoon. Itse bloggasin Veijo Meren Manillaköyden, joka kertoo jatkosodasta, ja Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 :n. Teoksen ydin on lopulta Dresdenin palopommitus 13.2.1945  ja mistä Teurastamo 5 pohjimmaltaan kertoo. Bloggasin myös Winston Churchill the Second World War, tai sen osista 4 -6.
****
Koosteita on jo blogeissa ja ne ovat huikeita, tämä haaste on innoittanut kirjabloggareita
Kirsi osallistui  täällä 
Satu   täällä
Margit täällä  
Jasmin täällä
MarikaOksa täällä
Riitta K täällä
Paula täällä
La Plume täällä
Anneli A täällä 
Leena  Lumi täällä

Lupasin arpoa osallistuneiden (30.10 asti) kesken lahjakortin, arvan sai jokaisesta bloggauksesta, joka oli koostepostauksessa ja oli blogattu haasteaikana, Laitoin kirjanumerot excel-pohjaan  ja arvoin randomizerillä, ja näin sain voittajan. Moraalinen voittaja oli Leena Lumi 45 kirjalla ja arvalla, mutta arvonnassa onni suosi kuitenkin  Ainoa, jolle lähetin sähköpostia blogissa olevaan sähköpostioitteeseen ja Adlibriksen 30 euron lahjakortin.

Rauhaisaa viikonvaihdetta, toivotaan että koronasta päästään, ja maailma tulisi paremmaksi.

perjantai 23. lokakuuta 2020

Aapeli: Pikku Pietarin piha




Aapeli: Pikku Pietarin piha, 1958, WSOY 1998, sivumäärä 156.

Aapelin Pikku Pietarin piha -kirjan päähenkilö on koululainen Pietari Jormalainen, jonka näkökulmasta katsotaan maailmaa, lähinnä puutaloalueen pihapiiriä, jossa asuu erikoisia ihmisiä, tai  ihan tavallisia, kaikki riippuu katsantokannasta.

Pietarin äidillä on tuperkeli ja siihen hän kuolee. Isällä Jormalaisella on  liikkuva putiikki, joka myy rojua. Pietarilla on samanikäisiä kavereita, joiden elämää kuvataan, lisäksi aikuisten avataan kirjassa. Isä kiikuttaa kotiin uuden vaimon Karoliinan, joka on kovin touhukas ja utelias. 

Pikku Pietarin piha on herkkä ja taitava lapsuuden kuvaus, jota alla avaan hieman enemmän. Jos aiot lukea kirjan, lopeta tähän ja lue kirja, kannattaa.

Juonesta, henkilöistä ja suhteista
Pietarin äiti on siirretty jo tuberkoloosiparantolaan. Pietari käy välillä keskusteluja Taivaan isän kanssa äidistään Lyydiasta. Äidin kivut ovat loppu. Äitipuolella ei ehkä mene hyvin, vaikka parempia päiviäkin on.  "Jormalaisen keittiön ikkunalla puhkesi sinä päivänä kaksi uutta pelakuuta kukkimaan. Varmasti niiden  vuoksi heillä oli kaikilla hyvä mieli, Pietarilla, Karoliinalla ja Jormalaisella". s. 127. Myöhemmin äitipuoli Karoliina lähtee kapsäkkeineen, mutta pekakuut jäävät. Jormalainen muistaa kastella pelakuut joka päivä, mutta Karoliina ei tule takaisin.

Puutaloalueen piha on kiinnostavien kohtaamisten paikka. Pietari viihtyy yksikseen mutta on paljon kangaskauppiaan Aksel-pojan kanssa. Pietarin isä on ollut punikki mutta kärrää myyntitavaroitaan ja on yrittäjä. Oskari ja Immu tuppaavat kiusaamaan Pietaria, mutta Pietari pärjää. Leskiämmä Vettrantin poika Henri ei osaa pissata vaan päästelee housuihinsa, josta saa selkäänsä. Pikkupoikien uroteko on opettaa Henri pissaamaan ja  olemaan kuivin housuin. Pihapiirissä on Tattarin Hati eli ilmeisesti tataarivähemmistön lapsi. Perhe syö Pietarin mukaan hevosen lihaa. Hati on reipas poika ja sanoo tulevaisuuden ammattinsa arkitehti. (siis arkitehti ja tarkoittaa arkkitehtiä).

Pihapiirin rouvat ovat hyvin uteliaita. Jotenkin kaikki hyväksytään. Tattari, Vetteranti, Jormalainen ja Kangaskauppias on jo mainittu. Pirtukauppias Kastikainen viedään poliisisaatossa kamarille ja Kastikaisen Maire upseerien maksurakas on jo aiemmin häipynyt. Valokuvaaja on ihastunut kampanjaan. Talonmies on, joka yhteisössä niin myös Pikku Pietarin pihayhteisössä, hän on  Harakka entinen poliisi. Takkusella on vuotavarasto. Johtaja Palkeinen kerää ihmisten kuvia, hän on entinen pappi joka äityi rukoilemaan Jeesusta ja on nyt "hullu". Näiden erityislaatuisten ihmisten kautta Aapeli kertoo Pikku Pietarin lohdullisen tarinan.

Aapelin Pikku Pietarin piha on  mukava kirja, ehkä lapsi ei ymmärrä kaikkea Aapelin humaanista huumorista, mutta rittävästi kuitenkin.

*****
Aapeli oli oikealta nimeltään Simo Puupponen (23.10.1915 - 10.10.1967), Puupponen oli toimittaja, pakinoitsija ja tuottelias kirjailija Kuopiosta. Olen blogannut hänen pakinakokoelmasta Valitut ilot täällä ja kerrankin lyhyesti ja bloggaus teoksesta Koko kaupungin Vinski täällä..

Tämä kirjakin on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Enid Blyton: Viisikko-sarja


Viisikko-sarja koostuu 21 osasta, jotka englantilainen Enid Blyton (1897 - 1968) kirjoitti vuosina 1942 - 1962. Viisikko-sarja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

Viisikon muodostavat sisarukset LeoDick ja Anne sekä heidän serkkunsa Paula jota kutsutaan nimellä Pauli, ja Paulan koira Tim. Kymmenvuotias Anne on hyväntuulinen lapsi, vuoden vanhempi Pauli on päättäväinen. Dick on 11-vuotias, kuten Paulikin, ja Leo on 12-vuotias. Ensimmäisen kirjan jälkeen Pauli siirtyy samaan sisäoppilaitokseen kuin Anne. Lapset ovat iältään siis 10 - 12 vuotiaita. Annen, Leon ja Dickin vanhemmat ovat vain isä ja äiti, paitsi yhdessä osassa rouva Barnard. Lapset ovat englanniksi Julian, Dick ja Anne Bernard, sekä George (ristimänimeltään Georgina) Kirrin. 

Useimmin puhutaan Kirrinien lapsista. Lasten isän veli eli setä on Peter, ja hän on Paulin isä, Paulin äiti on mukava Fanny-täti. Peter on tuikea tiedemies, jonka tutkimukset ovat salaisia. Välillä puhutaan kirjoista, välillä koeputkista ja Peter ratkoo myös energiaongelmia. Paulin perhe asuu Kirrin Bayssa, ja perhe omistaa myös läheisen Kirrin Islandin saaren. Leo, Dick ja Anne asuvat Lontoossa. Isä liikemies ja perheellä on auto, jolla lapset kuljetetaan ensimmäisessä osassa Kirriniin. Viisikoissa lapset ratkovat kiperiä ongelmia itsekseen ja syövät hyvin. Seikkailujen vakiotavara on taskulamppu (paristoista ei puhuta). Koira Tim on hyvin älykäs.
Kirjat ovat Tammen kustantamia, kovakantisia, ja kestävät hyvin lukemista, niin kirjojen kuin sisällönkin osalta.

1. Viisikko aarresaarella, alkuteos Five on a Treasure Island (1942) suomentanut Lea Karvonen.
Viisikko aarresaarella alkaa siitä, kun sisarukset Anne, Leo ja Dick joutuvat serkkunsa Paulan luo maalle Kirrin Bayhyn. Paula on tyttö mutta käyttäytyy pojan lailla ja haluaa, että häntä kutsutaan Pauliksi. Paulilla on koira Tim, jonka löysi nummelta ja joka nakersi Paulin isän Peterin käsikirjoitusliuskoja. Pauli on piilottanut koiran kalastajapojan luokse. Paulin äiti Fanny-täti pitää perheen rattaat pyörimässä, kun taas Paulin isä Peter uppoutuu tutkimuksiinsa. Paulin perheen varat ovat peräisin Fannylta, omaisuutta on aikojen saatossa myyty. Isän tieteelliset kirjat eivät tuota. Lapset kokevat Peterin pelottavaksi, ja kärsimättömäksi, mutta he pitävät kaveria myös viisaana.

Kirjassa serkukset ystävystyvät vaikka Pauli on alkuun alkuun sulkeutunut ja äkäinen, mutta kertoo Timistä ja käyvät Paulin perheen omistamalla saarella. Saari on luvattu Paulille ikiomaksi saareksi. Pauli on ehdoton, ja hän uskaltaa olla eri mieltä, hän on pippuria. Lapset käyvät saarella, ja myrsky nostaa vanhan hylyn ylös, josta he löytävät lippaan, jonka Peter takavarikoi ja myy. Lapset ennättävät kopioida aarrekartan, joka oli lippaassa. Lippaan ostaja tekee tarjouksen koko saaresta ja Pauli suuttuu. Koska kauppakirjaa ei ole vielä allekirjoitettu, lapset menevät viettämään aikaa saarelle, ja seuraavat aarrekarttaa. Tim, koira löytää pääsyn aarteen luo, se on kultaharkkoja. Myös rosvot, jotka ovat ostaneet lippaan ja pian koko saaren, tulevat hakemaan aaretta, ja uhkailevat lapsia aseella. Rosvot jäävät kiikkiin, ja lapset kiikuttavat aarteen Paulin vanhemmille, ja se kuuluu Paulin suvulle, joten Paulin perheen taloudelliset huolet oikenevat. Peterin kitinä ja ruikuttaminen hieman laantuvat, kun Paulin isoisän isoisän isän kapteeni  Henry John Kirrinin aarre paikkaa hänen horjuvaa talouttaan.
Kirjassa huumoria on paljon, ja huvittavaa on myös lasten kotiin paöuu. He ovat olleet vankeina ja heitä on uhkailtu aseella. Dickin poskeen on mennyt iso puusäle jonka hän on ottanut itse pois. Fanny-täti kysyy: - Onko  jotain tapahtunut? Mikä Dickin poskessa on?
-Ei mitään erikoista, poika vastasi s. 131.
Hyvä tarina, ja hyvä avausosa.

2.Viisikon uudet seikkailut, alkuteos Five Go Adventuring Again (1943) suomentanut Inkeri Hämäläinen.
Joululomalla Anne, Leo ja Dick eivät voi mennä kotiin, sillä heidän äitinsä on tulirokossa. He tulevat rattailla Kirriniin ja viettävät joululomansa Paulin vanhempien luona. Pauli ja Anne käyvät samaa Gaylandin koulua, ja Tim on saanut olla koulussa. Pojat käyvät eri koulua ja he ovat sairastelleet ja kaikille palkataan kotiopettaja herra Roland, josta Tim ei pidä lainkaan. Se onkin enne. Kotikoulu ei ole mukavaa, mutta joulu on, jaetaan lahjoja, ja on lunta ja syödään hyvin. Kotiopettaja Roland pitää kovaa kuria. Kaikki ovat varpaillaan, sillä Paulin isä Peter kirjoittaa huipputärkeää teoriaa, joka tulisi maan hyväksi. Sitten koeputket on hajotettu ja tärkeät sivut on varastettu, sivuja, joihin Peteriltä oli kulunut kolme vuotta.
 Itse seikkailussa Rolandin lisäksi on kaksi muuta konnaa Thomas ja Wilton, jotka esiintyvät taiteilijoina. Läheisellä Sandersin tilalla on salakäytäviä ja salalokeroita. Paulin luona on jo keittäjä Joanna, joka tekee hyvät pöperöt.  Syöminen on kirjoissa tärkeää, joulun aikana on herkkuja kalkkunasta lähtien. Tässä joulu on erityisen luminen.
Kirja on hyvä ja mukaansa tempaava.


3. Viisikko karkuteillä alkuteos Five Run Away Together (1944) suomentanut Lea Karvonen
Viisikko karkuteillä on tarina, jossa lomapäivät ovat yhdistäneet serkukset. Joanna on sairaan äitinsä luona ja tilalle tulee rouva Stick, jolla on kiusaaja-poika Rollo. Kun Paulin äiti joutuu sairaalaan, lähtee isä Peter mukaan, seuraavaksi rouva Stickin rappioaviomies saapuu perheeseen. Viisikko pakenee saarelle, Stickit luulevat, että he ovat lähteneet junalla pois. Stickit pitävät saarella kaapattua tyttöä Jennifer Mary Armstrongia vankinaan. Viisikko vapauttaa tytön ja leikkivät hänen kanssaan saarella ja poliisi hakee konnat talteen. Ei yllä aivan ykkösosan tasolle, mutta kelpo kirja.


4. Viisikko ja salakuljettajat, alkuteos Five Go To Smuggler's Top (1945) suomentanut Lea Karvonen.
Viisikko saapuu ponivaunuilla Kirriniin, mutta myrskyn aikana puu kaatuu talon päälle. Viisikko menee poikien koulutoverin Pierre "Piki" Lenoirin luo. Pikin isäpuoli on Peterin tuttu, hänkin on ankara. Pikin äiti on pelokas. Pikillä on reipas pikkusisko Marybelle. Paikan nimi muuten on Castaway, ja siellä on upottavaa suota, ja sumuja. Viisikko yhdessä Pikin ja Marybellen kanssa nuuskivat omituisia tapahtumia ja valomerkkejä.  Pikin isän palvelija Block ei olekaan kuuro, ja on yhteistyössä seudun uusrikkaan Barlingin kanssa salakuljetuksessa. Talon ja kukkulan alunen risteilee salakäytäviä. Paulin suurin huoli on pitää Tim piilossa, mikä aiheuttaa sekä jännittäviä että hauskoja tilanteita.  Peter tulee myös vierailulle, mutta joutuu konnien kaappamaksi yhdessä Pikin kanssa. Barlingin syy kaapata Peter on Peterin keksintö, jolla ojittaa suot, joka tietäisi salakuljetuspuuhien loppua. Peter ryhdistäytyy, hän ei valita lainkaan ja  repii sopimuksen, ja vielä pelastaa Timin suonsilmästä. Tämä on minusta vauhdikas seikkailu.



5. Viisikko kesälomalla, alkuteos Five Go Off In A Caravan (1946), suomentanut Tai Manner.
Viisikolla alkaa kesäloma ja he ovat Annen Leon ja Dickin luona. Sen sijaan Kirrinissä Peterillä tärkeä tutkimus ja Viisikko tapaa sirkuksen mukana matkustavan Nobby-pojan. Hänen setänsä Dan on klovni, joka on hyvin ankara. Viisikko pyytää lupaa lähteä asuntovaunuilemaan kesälomaksi. Toista vaunua vetää oma hevonen Dobby, ja toista lainahevonen.  Alkumatka on idyllinen, kartan mukaan edetään, ruokaa haetaan maataloista. Viisikko majoittuu samoille seuduille kuin sirkus.  Dan yrittää häätää Viisikkoa pois. Kun Viisikko on tapaamassa Nobbya, Nobbyn koirat Arker ja Growler myrkytetään lihalla, onneksi Tim ei syö vieraita ruokia.  Dan ja sirkuksen akrobaatti Lol ovat tehneet ryöstöjä, ja saalis on vuoren sisällä luolissa. Kirjan loppuosissa käydään vimmainen välien selvittely maan alla. Viisikko selviää kiperästä tilanteesta, poliisit tulevat, ryöstösaalis löydetään ja konnat laitetaan vankilaan. Toivottavasti Nobby laitetaan kouluun, sillä  hän on lukutaidoton.


6. Viisikko pelastaa salaisuuden, alkuteos Five on Kirrin Island Again (1947), suomentanut Heidi Järvenpää)
Paulin isä on rakentanut salaisen tornin Kirrinin saarelle, joka on Paulin. Pauli on vihainen, hän ei halua, että isä puuhailee saarella, Anne toppuuttelee, että Peter on kuuluisa tiedemies. Pauli ja isä muistuttavat toisiaan. Peterin tornissa on sähköjohtoja ja kaikki on hyvin salamyhkäistä. Lapset törmäävät teini-ikäiseen poikaan Martiniin, joka pyytää lapset heille. Asunnossa on televisio, mutta myös radiolähetin. Martin kyselee saaresta. Martinin äiti on kuollut, ja huoltaja Curton asuu mökissä. Hän etsii vanhoja kiviaseita, oikeasti urkkii tietoja. Peter huomaa toimintaa saarella, ja ottaa saarelle Timin, josta Pauli ei pidä. Pauli lähtee saarelle. Isä ja tytär joutuvat yllätetyksi. Tim hakee muut lapset avuksi meren alaisen tunnelin kautta. Konnat uhkaavat räjäyttää koko saaren, jos Peter ei luovuta keksintöä heille. Peter osoittautuu  uppiniskaisen rohkeaksi, eikä anna periksi. Viisikko voittaa ja konnat jäävät kiinni. Peterin salaisuudet eivät vuoda, hän on keksimässä uuden energian tuottotavan, jolloin ei tarvittaisi koksia, hiiltä eikä öljyä. Tervetullut keksintö.



7. Viisikko ja aavejuna alkuteos Five Go off to Camp (1948), suomentanut Lea Karvonen.
Viisikko viettää kesälomaa, ja poikien koulun opettaja maisteri Luffy on asetettu holhoojaksi. Luffy tutkii hyönteisiä, ja lapset kummallista junaa. Läheisessä maatalossa asuu Andrewsin perhe, äiti, Jock-poika, ja luihu isäpuoli. Tämä on perusseikkailu, missä tarvitaan taskulamppua ja rohkeutta, Jockin isäpuoli on mätämuna, joka on mustanpörssin kauppias, ja piilottelee ja rahtaa tavaraa. Konnat saadaan kiinni. Se saako Luffy koppakuoriaisia kiinni jäi minulle hieman epäselväksi. Jockin isäpuoli raahaa lapsen nimeltä Cecil Dearlove, joka kantelee ja vinkuu. Sellaisella käytöksellä ei pääse Viisikon kaveriksi.


8. Viisikko joutuu ansaan, alkuteos Five Fall into Adventure (1949), suomentanut Lea Karvonen
Leo, Dick ja Anne ovat olleet alkuloman Ranskassa ja nyt tulevat Kirriniin. Paulin vanhemmat lähtevät Espanjaan, mistä tulee sattumalta tieto lehteen, kun toimittaja soittaa Kirriniin. Rannalla lapset tapaavat epäsiistin miehen ja pojan näköisen lapsen jonka nimi on Jo. Jon äiti on kuollut ja isä on ollut sirkuksen akrobaatti. Pian murtovarkaat vierailevat Peter-sedän työhuoneessa. Seikkailu on raju Pauli ja Tim kidnapataan ja muut kerran sidotaan. Konnat etsivät Peterin Amerikan matkan muistiinpanoja.
Monien vaiheiden jälkeen poliisit vangitsivat konnat. Jo on ratkaiseva lenkki konnien kukistamisessa ja hänestä tulee Viisikon ystävä.




9. Viisikko pulassa, alkuteos Five Get Into Trouble (1950), suomentanut Heidi Järvenpää.

Peter lähtee konferenssiin ja ottaa Fannyn mukaan. Joanna on sairaana, joten pääsiäisenä Viisikko lähtee pyöräilemään kun he joutuvat seikkailun pyörteisiin. He tapaavat pojan Richard Kentin, joka aiotaan siepata. Konnat sieppaavat erehdyksessä Dickin.  Seikkailussa Dick saadaan vapaaksi, mutta kaikki jäävät kiinni.  Lopulta viisikko johdattaa poliisit paheiden pesään, missä on vankikarkuri, vankipakoja junaileva vesseli ja varastetut timantit.







10. Viisikko retkellä, alkuteos Five On A Hike Together (1951), suomentanut, Lea Karvonen.
Lapsilla on yhteinen pitkä viikonloppu. Leo ja Dick käyvät samaa koulua, Anne ja Pauli Tim koirineen toista. Viikonloppuna Viisikko samoilee, mutta Timin jalka venähtää, ja he menevät läheiseen taloon Gastonin luo. Kirjan seikkailu on jännittävä. Yöllä kuullaan kummia viestejä, joita poliisi ei usko, ja lapset selvittävät itse sitä. Lopulla yöllä haetaan aarre veneestä ja uimataitoja tarvitaan. Konnat saadaan kiinni, ja Fallonin kuningattaren timanttiset kultakorut löytyvät. Viisikko palaa koulunpenkille.


11. Viisikko ja tornin salaisuus, alkuteos, Five Have A Wonderful Time (1952), suomentanut Lea Karvonen.
Kirjan alussa Pauli on sairas, mutta haluaisi matkustaa kuten muutkin. Äiti epäilee vilustumisen syyksi huhtikuista uimista. Peter-isä on tapansa mukaan ärtynyt, haukkuu tyttärensä, ja tönäisee Timiä, joka sanoi Vuh!
Viisikko leiriytyy Faynights Castlen linnan lähellä. Linnassa on yksi torni jäljellä.  Tornin lähelleä pitää majaa myös sirkus. Sirkus on herra Kautsukin ja henkilökuntaa on kahlekuninkaasta, joustavaan kumimieheen. Yhdellä kaverilla on käärmeitä ja Alfredo on tulennielijä. Viisikon matkavaunu on hävinnyt, selviää, että sirkusmiehet ovat siirtäneet sen, sirkuksen kanarialinnut on vapautettu edellisessä paikassa, ilkeät lapset ovat tehneet sen. Aiemmissa osissa ollut Jo tupsastaa paikalle, ja hän on Alfredon sukulainen, ja Viisikko saa jäädä.
Lapset lukevat lehdestä että kaksi tiedemiestä on kadonnut: Jeffrey Pottersham ja Derek Terry-Kane.
Tässä juonikaava poikkeaa aiemmista, eli sirkuksella ei ole rötösten kanssa tekemistä vaan sirkuslaiset auttavat Viisikkoa ja toinen tiedemiehistä on isänmaan petturi. Jo on kuin pikku Myy hän puree konnaa, mitä ei tee Simasuu, joka on käärme.


12. Viisikko lähtee merelle  alkuteos Five Go Down to the Sea (1953), suomentanut Lea Karvonen
Viisikko suuntaa Cornwalliin, matka taittuu junalla ja polkupyörillä, ja he majoittuvat herra ja rouva Penruthlanien luo. Lähellä asuu Hän, jonka isoisä kertoo haaksirikoista. Viisikko tekee maatilan töitä ja nuuskii rannoilla omituisia valoja. Lähelle tulee Stormerit, kiertävä teatteriseurue, jonka suurin hupi on täytettävä hevonen Clopper. Viisikko epäilee isäntäänsä Penruthlania konnaksi mutta hän on poliisin apuna. Todellinen rikollinen löytyy Stormereista ja kyse on huumeiden salakuljetuksesta. Piilo on Clopperin pään salalokerossa. Mainio seikkailu. Penruthlan on kaksimetrinen mies jolla on tekohampaat, joita ei aina muista tai viitsi pitää suussaan, jonka vuoksi puhe on välillä sammaltavaa.


13. Viisikko salaperäisellä nummella alkuteos Five Go to Mystery Moor (1954) suomentanut Lea Karvonen
Pauli ja Anne on lomalla Kapteeni Johnsonin ratsastuskoulussa. Pauli ei voi sietää Henrietta-nimistä tyttöä, joka haluaa että häntä kutsutaan Henriksi. Henri muistuttaa liikaa Paulia, jota Pauli ei ehkä alitajuisesti tajua. Pojat tulevat paikalle ja Viisikko ja Henri selvittävät konnuudet. Lentokone lentää matalalla, valoja näytetään ja paketteja pudotetaan. Kyse on väärän rahan levittämisestä. Konnilla on lapsi Niisku joka pääsee luola-asumisesta seikkailun päätyttyä omaan kotiin (ei siis luolaan) ja kouluun.


14. Viisikko ja lapsenryöstäjät alkuteos Five Have Plenty of Fun (1955), suomentanut Lea Karvonen
Peterin luo tulee tiedemiehiä. Annen mielestä Peter on 'varmasti valtavan älykäs'. Asia on esitetty niin että kertojan mukaan hän ei ole aivan aina terävä. Peterin amerikkalainen tiedemiesystävä Elbur Wright on huolissaan tyttärestään Bertasta, joka aiotaan siepata ja kiristää energiatutkimuksia.
Berta tulee ja hänellä on mukanaan Sally-Sally-koira joka suututtaa Paulia. Berta on puolestaan rikki koska hänet puetaan pojaksi. Lapset ja koirat ystävystyvät. Peter ja Fanny lähtevät ja Joan jää kotiin.  Konnat kaappaavat vahingossa Paulin.
Joan keksii että Berta sijoitetaan Jo'
n luo.  Leon mukaan Jo'sta on helppo pitää. Hän on villikissa, lumppumaija ja suurvalehtelija, mutta sydän on oikealla paikalla. Pauli on ehtinyt jättää viestin ja hänen jäljilleen päästään. Konnat saadaan kiinni.


15. Viisikko löytää jäljen, alkuteos Five on a Secret Trail (1956), suomentanut Lea Karvonen.
Tim teloi korvansa piikkilankaan ja saa kaulurin, joka huvittaa Paulin isää. Pauli lähtee yhteismaalle leireilemään Timin kanssa. Anne tulee leirille, Leo ja Dick ovat Ranskassa. Anna ja Pauli ihmettelevät kummaa poikaa joka tuntuu olevan joka paikassa. Pojat tulevat Ranskasta ja Viisikko yöpyy vanhassa talossa, jonka ikkunoiden ulkopuolella kurkkii kasvoja. Viisikko teeskentelee lähtevänsä ja sitten alkaa tapahtua. Kaikki mysteerit selviävät, eli poikia on kaksi eli kaksoset Kai ja Henri. Konnat jäävät kiinni mutta löydetty laukku on tyhjä. Sen sijaan Viisikko löytää arvokkaan salaisen paperin sinikopion. Tämä on erilainen Viisikko, joka päättyy mistä alkaa eli Timin kauluri poistetaan, jolloin Tim repii korvan haavan uudelleen auki.


16. Viisikko vapauttaa lentäjät alkuteos Five Go to Billycock Hill (1957) – suomentanut Lea Karvonen.
Viisikko suuntaa leireillekään Billycock Hilliin missä on tippukiviluolia ja Gringlen perhosfarmi. Viisikon ystävä Toby asuu lähellä. Tobylla on koira Pinko, pikkuveli Beni jolla on lemmikkisika Korkkiruuvi. Tobyn serkkuJeff on lentäjänä armeijan koealueella. Viisikko ihmettelee lentokoneiden lentoa yöllä myrskyssä. Lentokoneet ja lentäjät Jeff ja Ray ovat kadonneet. Sotilaspoliisit tutkivat asiaa ja saavat selville, että lentokoneet aiottiin lentää ulkomaille, mutta syöksyivät mereen lentäjät mukanaan.
Viisikko etsii lentäjiä, seuraavaksi katoavat Beni ja Korkkiruuvi. Ensin löydetään Beni ja sitten Korkkiruuvi, jonka selässä on tekstiä. Viisikko lähtee vihjeestä tutkimaan tippukiviluolia, ja löytävät siepatut lentäjät onkalosta.
Konnat ovat ulkomaalaisia tai heidän kätyreitä. Perhosfarmi on kunniallinen yritys. Perhosia pyydystetään. Kasvihuoneessa säilötään munia  ja koteloita. Niityillä lentelee perhosia ja lapset pysäyttävät maitepunätäplän.


17. Viisikko vuoristossa, alkuteos Five Get into a Fix (1958) – , suomentanut Lea Karvonen.
Jouluna Anne, Leo, Dick ja Pauli ovat kuumeessa, mutta lähtevät sen jälkeen vuoristoon Magga Gleniin Walesiin rouva Jonesin luo. Tässä teoksessa selviää, että Annen, Leon ja Dickin sukunimi on Barnard. Paulin sukunimi on Kirrin, jonka luulen olevan Paulin äidin nimen?
Viisikon piti hiihtää Walesissa mutta lunta on vähän. Rouva Jonesilla on aikuinen poika Morgan jolla on monta koiraa, joilla on nahinaa Timin kanssa. Pauli pahastuu ja on lähdössä kotiin, mutta lapset pääsevät omaan mökkiin. Viereinen vuori on suuri mysteeri ja magneettinen, sieltä kuuluu ääniä, ja on outoja valoilmiöitä. Viisikko nuuskii asioita ja he tapaavat walesilastytön Aylan ja epäilevät Morgania konnaksi. Huikeiden vaiheiden jälkeen selviää, että Morgan oli konnajahdissa, ei konna. Kyse oli laittomasta kaivostoiminnasta. Vuoren sisällä on arvokasta hohtavaa metallia (mitä?) ei minulle selvinnyt. Viisikko sen sijaan selvisi.


18. Viisikko ja linnan aarre alkuteos Five on Finniston Farm (1960) –  suomentanut Lea Karvonen.
Viisikko suuntaa Finnistonin farmille,jota emännöi rouva Philpot joka rahan takia pitää täyshoitolaa. Viisikko on tässä taas Kirrinit, heidän lisäksi täyshoidossa ovat amerikkalainen Henning ja hänen hemmoteltu poika Junior. Isäntäperheellä on kaksoset, Henry ja Harriet, jotka ovat samannäköisiä ja he sanovat itseään Harreiksi. Heillä on Snip-koira ja Tsak-naakka. Viisikko saa selville että tilalla on Normannilinnan rauniot. Junior kuulee myös, kun Viisikko kertoo kaksosille asiasta. Amerikkalaiset ostavat luvan kaivaa ja aikovat huijata Philpoltilta ja isoisä Finnistonilta aarteen. Viisikko ja Harrit estävät hankkeen. Kelpo kirja.



19. Viisikko vanhassa majakassa alkuteos Five Go to Demon's Rocks (1961), suomentanut Heidi Järvenpää.
Professori Kirrinin luo tulee professori Hayling ja nerot haluavat rauhaa joten Viisikko ja Haylingin poika lähtevät  Paholaisen karikon luona olevalle majakalle. Poikaa sanotaan Hurinaksi kun leikkii autoa hänellä Apina jonka nimi on Ilkimys. Vuorovesi-ilmiö ja karikko on koitunut monen laivan kohtaloksi. Seikkailu on jännittävä. Viisikko kiinnostuu rantarosvojen aarteesta ja löytää kolikkokätkön tunneleista, joista on vaikea päästä ulos. Lisäksi heidät lukitaan majakkaan. He kunnostavat lyömäkellon ja majakan valon ja saavat apua. Viisikko selviää



20. Viisikko kuiskausten saarella, alkuteos Five Have a Mystery to Solve (1962), suomentanut Lea Karvonen.
Lapsilla on loma. Dick, Leo ja Anne tekevät lempiasiaansa eli syövät Dick marmeladia, ja nakkeja, jotka olivat maistuneet myös Timille. Rouva Lauman vie Viisikon pitämään seuraa sukulaispojalleen Wilfridille. Vastaanotto on huono, Wilfrid touhuaa mielummin tarhakäärmeen kanssa. Wilfridillä on pilli millä houkuttelee eläimiä.
Golf-kentän hoitaja Lucas kertoo Kuiskausten saaresta, jonka keskellä on talo. Saarella on  vartijat. Salakäytäviä. Aarrekammio. Kiperät paikat. Konnat kiinni. Pilli löytyy.




21. Viisikko jälleen yhdessä alkuteos Five Are Together Again (1962), suomentanut Sisko Pylkkänen
Lapset tulevat Kirriniin, ja Paulilla on Timiä ikävä, eli koira ei ole ollut enää sisäoppilaitoksessa.
Oleskelu jää lyhyeksi, sillä Joannalla tulirokko. Viisikko suuntaa ystävänsä Hurinan luo. Hänen isänsä tiedemies Hayling ei tosin enää muista Viisikkoa. Joukkio jää Hurinan ja Ilkimys-apinan luo. Lähistölle tulee Tapperin kiertävä sirkus, jossa on temppujen tekijöitä ja koulutettuja eläimiä.
Hurinan isän tutkimuspaperit katoavat, mutta huimien seikkailujen jälkeen varkaus ratkeaa. Varkauden teki koulutettu simpanssi ja konna joutui vankilaan.
Hurina ja Viisikko kokivat näin viimeisen kirjatun seikkailunsa.

Tämä Viisikko-kirjasarja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.


Viisikon resepti. Lapsilla on loma, ja jonkun sairastuttua he ovat yhdessä. Viisikko tapaa uuden tai vanhan ystävänsä. Yleensä jonkun aikuisen tutkimukset katoavat, tai viisikkoa hätistellään pois. Asiaa tutkitaan, syödään hyvin, löydetään johtolankoja, ahdistetaan konnia, joudutaan ahtaalle, selviydytään ja pistetään seikkailu pakettiin.

Aino on blogannut yksittäisistä kirjoista Vuodetuksaen puolelle, ja tässä linkki viimeiseen, jossa on vanha kansi, Viisikon uteliaisuudella löydät muut Ainon kirjabloggaukset.
Villison blogannut Viisikosta ja linkki täällä.

torstai 15. lokakuuta 2020

Asko Sahlberg: Hämärän jäljet




Asko Sahlberg: Hämärän jäljet, ensimmäinen painos 2002, yhteisniteessä Pimeys Like 2014.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Hämärän jäljet on Pimeys-trilogian toinen osa. Trilogian antisankari on yksin asunnossaan Göteborgissa elävä suomalaismies. Avausosassa Pimeän ääni mies tunsi pimeässä etupäässä vihaa.

Viisi vuotta on kulunut ja mies asustaa vaatimattomasti rähjäisessä asuntohotellissa ja on sopeutunut - mutta siihen, että häntä ei tarvita missään, ja hän viihtyy hämärässä:
Minä pidän nykyään hämärästä...
Kaupungilla yö on jättänyt jälkeensä omat jälkensä, jotka hämärissä on siedettävissä. Asfaltilla, nurmikoilla puistojen hiekkakäytävillä: verilammikoita ja oksennusläiskiä, lasinsirpaleita ja roskia, siemennestettä ja virtsaa, öisten auto- onnettomuuksien ja liikuntakeskuksen merkkejä. ss. 210-211
Hämärässä, välitilassa, kaikki on on aitoa, kaikki on mahdollista, kaikki syntyy juuri nyt. s. 212

Mies on tottunut yksin-eloonsa ja eksistentiaalinen kriisi alkaa lientyä, kun mies  etsii kiinnekohtaa ihmisten tunteisiin lähibaari Sorrentossa. Sinne häntä ajaa myös äskeinen suomalaismiehen ampuma surmanlaukaus. Kerrostalossa hän tapailee ilman seksuaalista motiivia saman rapun Nadyaa. Miehen rahat on loppu, ja mies paiskii välillä Jakobssonin hämärähommissa, mutta pestautuu kehitysvammaisten hoitokotiin, jossa hoivaa etupäässä Sirpaa, aikuista suomenkielistä kehitysvammaista, Sirpaa, joka vanhempien eron jälkeen, on jätetty hoitokotiin.

Mies tapaa myös kirjailija Asko Sahlbergin juottolassa, joutuu kuunkasvoisen miehen seuraamaksi, ja todistaa myös kun Jakobsson joutuu liemeen velkoihin tähden.

Asko Sahlbergin tyyli on eksentiaalista. Sankari on turtunut, mutta sisimmässään hän välittää, mutta kerää raivoa itseensä ja purkausmaisesti yrittää ratkaista kaikki ongelmat Nadian kaltoinkohtelun, Sirpan hoitojärjestelyt, ja seuraajan motiivit. Sahlbergin Göteborg pukeutuu harmaaseen, rikkinäisessä maailmassa yksittäinen purkaus aikaansaa vain pieniä väreitä sameassa vedessä. Meedio messuaa: totuuksia ei ole, luopukaa vääristä tulkinnoista

Oma ajatus tähän: Jos ei ole totuutta, ei ole oikeita  eikä vääriä tulkintojakaan?

Hämärän jäljet on kurkotus pimeästä valoa kohti, mutta maailman rujous ei päästä valoa siivilöitymään kaduille, kuppiloihin ja koteihin. Pimeys kasvaa myös ihmisten sisältä ja sisälle päättöosassa Paluu pimeään.

maanantai 12. lokakuuta 2020

Reijo Mäki: Ehtookellot



Reijo Mäki: Ehtookellot, Tarinoita, Otava 2007, sivumäärä 251.

Reijo Mäen Ehtookellot sisältää yhteensä 13 lyhyttä tarinaa, joista viisi kertoo Jussi Vareksesta. Kokoelma on hyvä ja Reijo Mäen tyylinen eli juuri sopiva ronskien tarinoiden ystäville.

Kirjan päättää Jussi Vareksen viimeinen juttu Ehtookellot. Ehtookelloissa eletään Vareksen vanhuutta 2030-lukua näivettyneessä ja rutiköyhässä EU-Suomessa. Turku on eri muukalaisryhmien asuttama. Vares on Drive-in-bordellin portsarina Turun Orikedolla. Päivät ovat pitkiä, työ rankkaa, ja palkka huono, mutta eläkkeitä ei ole. Bordellia käyttävät rikkaat, kulahtaneita ilotyttöjä ilmaantuu paikalle töihin, keskustassa sijaitsevat tasokkaammat laitokset. Itämaisen näköinen nuori tyttö Soon-Jazz on outo ilmestys palvelun myyjissä.
Tapahtumapäivänä Uuden vuoden aattona 76-vuotista Jussia närästää ja rintaa painaa. Linja-automatkalla kotiin Soon-Jazz pyytää Jussilta suojaa, hän on karkumatkalla erään tehtävän takia. Jussi piilottaa tytön, miehen sormen ja pään. Tyttö on ollut kostoreissulla. Aamulla tyttö on jatkanut matkaa, ja matkaa jatkaa Jussikin tyhjyyteen eli kuolee.

Tässä kokoelmassa on monta samaa tarinaa kuin kokoelmassa Sahanpururevolveri laskujen mukaan ainakin viisi, mutta seuraavassa tämän kokoelman tarinat.

Ihan kaikkina päivinä ei kannattaisi herätä lainkaan on ensimmäinen Vares-juttu. Vareksen päivä alkaa kesäkuun alussa joenrannan juottoloissa ja jatkuu Apteekkiin, jossa on erityisen paljon naisia iskelmälaulaja Tommy Tuulosen kymmenenvuotiskuolinpäivän vuoksi. Vares pääsee Sophian saattajaksi  Airiston helmeen Majakkarantaan, sitten petipuuhat alkavat, mutta ...
Toisaalla huumetrio Tex Willer, Turkulainen ja The Police haluavat päästä Paviaanikuninkaan huumekätkön luo ...
Vareksen lemmenpuuhat keskeytyvät rynnäkkökiväärin töytäisyyn. Sophian entinen rakastettu Anki on lomalla rynkky mukana ja on hyvin mustasukkainen Varekselle. Samaan aikaa kamakvartetti tulee avaamaan isoa pehmonallea, jonka sisällä huumemällit ovat. Lopulta ratsuväki tulee paikalle, eli huumepoliisit!  Ihan kaikkina päivinä ei kannattaisi herätä lainkaan!

Rankempi päivä muumilaaksossa -jutussa Vares kyttää uskotonta opettajavaimoa Hilkka Viitasta, diplomi-insinööri Tapani Viitasen toimeksiannosta. Kaarinasta on päästy kesäiseen Naantaliin. Vares on rouva Viitasen perässä keräämässä todisteita. Opettajavaimo pinkoo muumihahmojen pariin... Kyse on kahdesta kolmiodraamasta, kun uskottomalla opettajalla on rakastaja, jolla on oma kulta. Kailon leppäpusikot pöllyävät, mutta sitten Hilkka Viitanen löytyy murhattuna.
**
Novellin vahvuuksiin kuuluu kesäisen Naantalin miljöön kuvaus, siinä on rantakaupunki hyvin kuvattu. Minusta juttu on julkaistu 1990-luvulla, nettitietojen mukaan vuonna 1993 Ruumiinkulttuuri -lehdessä. Muumimaailma oli juuri avattu. Sittemmin alue on hieman muuttunut, mutta suurin piirtein samasta tilasta on kyse, ajankuva on tallentunut hyvin, ja se on mukava, jos "ironian" kuorii pois. Kailoon päästään laiturisiltaa pitkin Naantalin uimarannan vierestä. Reijo Mäki tutkii ironisesti ja minusta hieman ilkeästi lasten hinkua tavaroihin, ja mainitsee jonkun pehmon maksavan 19,90 euroa, eli onko novellia hiottu, sillä tässä se on noin kymmensivuinen. Vuonna 1993 nimeksi on mainittu Rankka päivä muumilaaksossa, lisäksi vuonna 1993 elettiin vielä tukevasti markka-aikaa. Toinen historian kuva on Yllätysten talo, otti vastaan muumivieraita vain 2000-luvun alkuun, sitten talo on toimistokäytössä, ja nyt muumikahvilana taas.

Muumit kytkeytyvät juttuun niin, että rouva Viitasen rakastaja Niklas Soininen on pukeutunut muumipapaksi ja  kun murhan syyllistä etsitään, joutuvat Muumipapat riisumaan roolipäänsä. Kuten lapsi vieressä lällättää Muumipappa ei ole syyllinen, vaan hän on Niklaksen tyttöystävä Pikku Myyn hahmossa.  Novellissa irvaillaan lapsen uskolla, minusta turhaan. Lapsen usko joulupukkiin ja hahmoihin on minusta arvokasta ja kuuluu lapsuuteen.

Valtakunnan viimeinen Vinettopullo on Iltalehden mukaan Raision Alkossa. Luusalmen johdolla lähdetään hakemaan sitä taksilla. Pullo on myyty pikkurikolliselle, joka on valmis myymään pullon, jos pääsee taksilla Jyrkkälään. Tämä seikkailu on hyvinkin hauska, ja Luusalmi, vaikka maksaa yli 1000 euroa, ei lopulta saa Vinettoa.

Kirje tuntemattomalle naiselle johtaa Vareksen Linda Luhangan luo ja huonosti käy. Vares oli kunniallisella asialla ja palauttamassa Alasen antikkaan jäänyttä kirjettä.

Muut tarinat ovat:

Keihäänheittäjän kotiinpaluu kertoo Kaappo Venetlahden paluusta neuvostodesanttina  toisen maailmansodan aikana Turkuun. Kaappo on neuvostoagendalla liikkeellä, hän on ollut punaisten puolella ja paennut tappion häämöttäessä Leningradiin. Minusta tarina on hyvin pohjustettu ja henkilöt ovat eläviä. Kaappo tapaa sattumalta nuoruuden ihastuksensa Helenan, joka toimii lottana rintamalla, on vain käymässä Turussa. Tämä on hieno avaustarina.

Nasaretilainen on konna nimeltä Jesse. Jesse on saattohoidossa. Lakimiehensä Laune haluaa tietää 3 kilon olinpaikan. Jesse on päättänyt tehdä tilit selväksi, hän lähtee viimeiseen amok-juoksuunsa.

Ojala tuviera mas dinero, my sweet darling Jose!
Tämä tarina on varsin vastenmielinen. Jose on tappaja, ja hän tappaa naisia. Lopulta mies saa kokea koston karvaan maun.

Pääteasemalla
Tässä Tunnelbanassa työskentelevä kaverilla viiraa ja pahasti.

Tähtipäämeisseli on tarinan päähenkilön lempinimi. Hyväosainen kaveri kaivaa muinaismuistoja Novgorodissa, mutta hän on käymässä muukalaisten asuttamassa EU-Suomessa ja kotikaupungissaan Turussa. Ajankuva on lohduton, hyperinflaatio riivaa, köyhiä ollaan, lisäksi Mäki kuvaa eräitä rakennuksia ja muukalaisryhmiä, jotka asuttavat Turkua. Tähtipäämeisseli on tehnyt poliittisen murhan, jonka on lavastanut toisen tekemäksi. Kaveri luulee olleensa välkky, mutta, hän ei ollut riittävän ovela.

Ei heilaa helluntaina -tarina kertoo murhasta sen tekijän näkökulmasta. Tarinan raami on hyvin tuttu Suomen rikoshistoriassa, kaksi nuorta paria telttailee järven rannalla Espoossa, tarinan yllätys on hyökkääjän ammatti.

Sitä todellista rakkautta kertoo kahdesta ristiin naimisesta, tai kolmiodraamoista. Harry Kesseli on aika vesseli ja luulee höystävänsä Riston vaimoa, ja höystääkin, mutta tajuaa erehtyneensä viimeistä kertaa.

Filantrooppi - ja muutenkin hieno mies on varsin tyypillinen tai raadollinen tarina avustusten maailmasta, oma tasku on lähinnä ja ihmisten hyväntahtoisuutta on liian helppo käyttää hyväksi.

Ehtookellot on minusta hyvä kokoelma.
****

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

perjantai 9. lokakuuta 2020

Louise Glück: American Originality, Essays on Poetry

                                             

Louise  Glück: American Originality, Essays on Poetry, 2017 Farrar, Straus and Giroux, New York.

Louise  Glück (s. 1943) voitti vuoden 2020 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, ja Louise  Glück on runoilija, mutta myös esseisti. Tämä American Originality, Essays on Poetry on toinen  Glückin esseekokoelmista, mikä sisältää esseitä amerikkalaisesta omaperäisyydestä, ja myös myyteistä, Amerikan kirjallisuuden narsismista. Toisessa osassa käsitellään tarinankertojia, realismia, ja parantamisen kulttuuria.  Kolmannessa osassa analysoidaan nuorten runoilijoiden teoksia, neljännessä ja viimeisessä osassa on esseet kostosta, vieraantumisesta ja onnellisuuden pelosta. Kaiken on taustalla on amerikkalainen runous ja proosa. Teoksen ymmärtäminen edellyttäisi laajaa tuntemusta Amerikan runoudesta ja kirjallisuudesta (jota minulla ei ole).    

Alkuessee on Amerikan myyteistä. Se, minkä kaikki amerikkalaiset tietävät, jota  ei kirjoiteta, Kolumbus "löysi" Amerikan (vasta) 1492, Mayflower toi puritaaneja Englannista 1620, Amerikka oli siirtomaan asemassa, jonne tuli uudisasukaita Euroopasta. Amerikkaa asutti kuitenkin alkuperäiskansat. Lisäksi mustia orjia tuotiin Amerikkaan, ensimmäinen orjakuljetus saapui Virginiaan jo 1619. Yhdysvallat itsenäistyi 1776. Yhdysvalloissa oli monia ryhmiä Euroopasta, ranskalaisia, hollantilaisia ja tietenkin brittejä.

Louise Glück aloittaa amerikkalaisista myyteistä, jotka heijastuvat kertomuksissa. Amerikkalaisuuden myytti on monisyinen, ja eroaa englantilaisuudesta. Amerikkalaisen ajatellaan olevan perustajan, uudisraivaajan, hän on voimakas ja yritteliäs. Todellisuudessa amerikkalaiset ovat alusta lähtien olleet hyvin heterogeeninen ryhmä, eri Euroopan maista, mutta myös pakenevia vankeja, perheen kuopuspoikia, vainottuja vähemmistöjä, mutta myös opportuneisteja. Todellisuudessa Yhdysvaltoihin vietiin jo 1619 alkaen mustia orjiksi, ja USA:ssa asui alkuperäiskansa jo ainakin 15 000 vuotta. Myyteistä on unohdettu niin mustat kuin intiaanit. Intiaanit on suljettu reservaatteihin, ja mustia asuu slummeissa. Mustat kelpasivat Amerikan myytin puolustamiseen sotien aikana, mutta sotien jälkeen tilanne oli entinen, eikä ryhmien sorto ole myytissä.

Louise Glückin teksti on luettava mutta minulle jo hankalaa: " The dark side of self-creation is its underlying and abiding sense of fraud. A reciprocal terror of deficit within the self may account for the American audience’s readiness to be talked down to, to be excluded, to call great art that which it does not understand. As American poets increasingly position themselves against logic and observation, the American audience (often an audience of other writers) poignantly acquiesces." 
Tässä minusta kaiken muun ohella ilmenee se juopa yleisön ja taitelijoitten, lähinnä kai tässä tapauksessa runoilijoiden kanssa.
Amerikkalaisuuteen ainakin myyttiseen kuuluu uudisasukkuus, ei  menneisyys vanhalla mantereella, josta on irrottauduttu kahleet katkaisemalla. Mutta miten tämä  omaperäinen (pioneeri) -henki on näkynyt amerikkalaisessa kirjallisuudessa?

Louise Glück mainitsee että aikamme kirjallisuustaide heijastaa keksityn miehen ahdistusta, ja siihen löytyy petos (minusta ainakin Saul Bellowin Herzog).  Herzog on välillä maaninen, oman elämänsä sankari, joka kulkee omaa tietään pienestä ongelmasta suurempaan. Glück  kirjoittaa, että   Self made man on osin vain myytti.

Glückin essee American  Narcism lähtee Ovidiuksen Metamorphoses teoksen Narcissosta ja Echosta (kaiku), ja peilaa tätä myyttistä tarinaa amerikkalaisiin kirjailijoihin ja runoilijoihin, jotka ovat minulle osin tuntematonta kuten Rainer Maria Rilke ja Jane Kenyon.

Glück arvioi nuoremman polven amerikkalaisia runoilijoita tai heidän teoksiaan: Dana Levinin In the Surgical Theatre, Spencer Reecen The Clerk’s Tale,  Peter Streckfusin The Cuckoo, Richard Siken Crush, Jay Hoplerin Green Squall, Jessica Fisherin Frail-Craft, Fady Joudahin The Earth in the Attic ja Arda Collinsin It is Daylight, Ken Chenin Juvenilia, ja Katherine Radialin Symmetry.

Loppuesseissä Glück käsittelee kostoa hypoteettisena, vihan tunteita, Vieraatumista ja sen syntyä lapsuudessa, kun vanhemmat on poissa, sekä onnellisuuden pelkoa, jossa on "oivallus", että ihminen ei voi päättää olevansa onnellinen, eikä onnekkuutta voi säädellä.

*****

Kirjallisuuden Nobelin palkinto 2020 myönnettiin Louise Elisabeth Glückille
Amerikkalainen Louise Elisabeth Glück on syntynyt 1943, ja on runoilija ja myös esseisti,  hän on julkaissut 13 runokirjaa, ja 2 esseekokoelmaa. Firstborn on ensimmäinen ja Descending Figure kolmas.
Hän on aika tuntematon Suomessa, mutta hyvin palkittu Yhdysvalloissa. Anni Sumari on suomentanut hänen runojaan kokoelmateokseen Merenvaahdon palatsi, 2019 Aviador. Runotar  asuu Massachusettsissa.
Kirjan kannessa ei ole varjoa, tuo on valokuva siitä. Samoin tuo yllä oleva juttu on varjo, siitä mitä nobelisti kirjoittaa, varjo voi lisäksi olla ja onkin eri mittasuhteissa.

torstai 8. lokakuuta 2020

Winston Churchill: The Second World War, osat 4-6


Winston Churchill: The Second World War, Cassel & Company LTD, third edition 1964
Pokkaripainos sisältää kaksitoista osaa, joista minulla oli aiemmin vain seitsemän ja josta olen blogannut näin. Nyt olen saanut hankittua osat 4,5 ja 6. Vielä kaksi osaa puuttuu.

Winston Churchill: The Second World War, osat 4 - 6 kattavat ajan elokuusta 1940 tammikuuhun 1942. Winston Churchill kirjaa tapahtumia kronologisesti, osa on lainauksia omista tai merkkihenkilöiden puheista, omaa kirjeenvaihtoa, välillä on lehtiartikkelien osia ja luultavasti tätä on ainakin teknisesti naputtanut joku muukin. Se ei silti vie hohtoa teossarjalta, jossa on tietty näkemys ja minusta näitä on ollut antoisa lukea. Churchill tyyli on analyyttinen ja suora. Huomaa, että hän on hyvähermoinen realisti. Churchillin parlamenttiura kesti yli 60 vuotta. Hänen poliittinen ura oli voimakkaassa nousussa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta joutui eroamaan laivastoministerin paikalta 1915. Toisen maailmansodan  alkaessa Winston Churchill  oli  laivastoministeri, mutta Chamberlainin erottua toukokuussa 1940, Churchill pääministerinä kokosi kaikkien puolueiden hallituksen, ja lupasi kansalle verta, kärsimyksiä ja kyyneleitä, ja totesi myös, että "We shall never surrender". Chamberlain oli antanut kaikesta periksi Hitlerille, ja 1940 (pohjois)-Ranska oli natsien valvonnassa kesäkuusta 1940 alkaen.



Churchill: The Second World War 4, The Commonwealth Alone, Cassell London 1964, sivumäärä 276, 

Teossarjan neljäs  osa kattaa ajan elokuusta 1940 - tammikuuhun 1941, kun Ranskan puolustus romahti natsi-Saksan ylivoiman edessä. Natsi-Saksa invaasio siirtyy Britanniaan.

Churchill kirjoittaa: "Our fate now depended upon  victory in the air ..." Churchill ennustaa, että saksalaiset hyökkäävät ilmateitse etelästä Kanaalin yli ja tämän jälkeen suoritetaan maihinnousu Britanniaan, tai se on suunnitelma. Saksalaiset käyttävät ilmaiskuihin Ranskan ja Belgian aluetta, ja tulee lentokonein Kanaalin yli. RAF (Royal Air Force) eli brittien ilmavoimat pistää urhoollisesti kampoihin. Elokuussa taistelut kovenevat. Britit tuhoavat 76 vihollisen konetta päivässä ja britit itse menettävät 34. Lontoon pommitukset kestävät ajanjakson 7.9 -3.11. Hallituksen kokoukset  pidetään kellareissa, ja kuningas ja kuningatar pysyvät Lontoossa. Tässä osiossa on kirjeitä, tai paremminkin kirjeenvaihtoa, parlamenttipuheita, ja radiopuhe. Churchill raportoi myös varusteiden ja sotakaluston määrän kasvusta. Chamberlainin aikana ei ollut valmistauduttu sotaan. Churchill oli kirjeenvaihdossa USA:n presidentti Rooseveltin kanssa, joka auttoi varustautumisessa.

Ranskan kukistuttua Italian diktaattori il Duce eli Mussolini laski hetken tulleen ja julisti sodan Britannialle ja Ranskalle 10.6.1940, ja Churchill arveli Mussoliniin haluavan "Rooman valtakuntaa", ja italialaiset ryntäsivät Albanian kautta Kreikkaan ilman menestystä, ja saksalaisten joukkoja sidottiin Kreikkaan. Italialla oli Afrikassa siirtomaita, ja joukkoja Eritreassa, Abessianiassa, ja Somalimaassa, ja se janosi lisää siirtomaita Ranskan horjuessa. ... Vapaan Ranskan johtajaksi nousee kenraali Charles de Gaulle, joka Churchillin suostumuksella puhui radiossa Ranskan kansalle, voimme hävitä taistelun emme sotaa. Dakarissa de Gaulle joutuu kuitenkin pettymään.
Roosevelt valitaan uudelleen presidentille.
Saksa suunnittelee jo hyökkäystä Neuvostoliittoon koodinimellä operaatio Barbarossa.
Teos päättyy pääministerin ja kuninkaan kirjeenvaihtoon.



Churchill: The Second World War 5, German Drives East, Cassell London 1964, sivumäärä 338.

Teossarjan viides pokkariosa tarkastelee alkuvuotta 1940, kun Saksa kuristaa sukellusvenesaarrolla Englantia ja upottaa kauppa-aluksia Atlantilla. Natseilla on oma Merileijona-suunnitelma brittien kukistamiseksi. Churchill pitää ajanjaksoa stressaavana, Afrikassa
riehuu sota siirtomaissa.
Gibraltar on briteillä, mutta Hitler asettaa toiveensa Francoon, mutta Espanja ei saa Gibraltaria haltuunsa. Välimerellä on rauhatonta, myös Maltan hallinnasta taistellaan.
Hong Kong menetetään Japanille, myös Irakissa ja Syyriassa hankalaa.




Churchill: The Second World War 7, The War Comes to America
Loppuvuosi 1941 on dramaattinen. Saksa hyökkää Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 ja Japani hyökkää joulukuussa 1941 Pearl Harbouriin. Muuallakin käydään taisteluja. Churchillin mukaan Saksan hyökkäys ei etene idässä, niin kuin se halusi. Saksalla oli Barbarossa-suunnitelma pitkään, ja se varmasti oletti Neuvostoliiton sotilaallisen kyvyn olevan heikko, kuten Talvisodassa 1939. Stalinilla on ollut pari vuotta aikaa varustautua. Lisäksi sodan aikana Neuvostoliitto saa Länneltä apua. Yhdysvallat Japanin hyökkäyksen jälkeen on lopullisesti sodassa, jota yli 3,5 vuotta, ennen kuin Japani antautuu ydinpommitusten jälkeen. Saksa antautuu kun liittoutuneet valtaavat Berliiniin, ja Hitler tekee itsemurhan. Churchill taustoittaa Japanin keisarikuntaa, 1920-luvulla oli hieman demokraattisempi ajanjakso. orea oli liitetty Japaniin jo vuosisadan alussa, ja 1930 Japani toimi ekspansiivisesti.  Japani valtasi aiemmin myös Hong Kongin ja valtauksen yhteydessä myös paikallisia naisia raiskattiin.
Kirjasarjan kuudes osa päättyy vuoden 1941 loppuun, ja se mikä oli neljännen osan nimi eli The Commonwealth Alone murtuu. Brittiläinen kansainyhteisö on saanut sotaponnisteluihin rinnalleen kaksi merkittävää liittolaista eli Yhdysvallat ja Neuvostoliiton.
Sota on kauhea asia.
 *****
Englantilainen Winston Churchill (1874 - 1965) voitti kirjallisuuden Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1953. Winston Churchill  myös aateloitiin samana vuonna. Syyt aatelointiin olivat varmastikin sekä brittien pääministerinä olo sota-aikana 1940 - 1945, vuonna 1939 hän oli meriministeri että mittavat palvelukset länsimaalaisen elämäntavan säilyttämisessä. Winston Churchill oli yksi liittoutuneiden takuumies toisessa maailmansodassa. Nimi on enne, sillä etunimessä on sana win. Churchill oli nuorena armeijassa, mutta erosi armeijan kurin vuoksi, mutta osallistui ensimmäiseen maailmansotaan.

Churchill oli vielä 1950-luvun alussa uudestaan pääministerinä.

Nobelin kirjallisuuden palkinnon perusteena sen sijaan oli Churchillin kirjallinen työ, josta yllä oleva The Second World War on muhkein.  Hän on kirjoittanut myös ensimmäisestä maailmansodasta, ja omat varhaiset muistelmat ja lisäksi paljon muuta.

Osallistun tällä omaan haasteeseeni 75 vuotta toisesta maailmansodasta, eli Rauhan haaste.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Asko Sahlberg: Pimeän ääni



Asko Sahlberg: Pimeän ääni, ensimmäinen painos 2000, yhteisniteessä Pimeys Like 2014. Sivumäärä 195.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Pimeän ääni -romaanin "sankari" on yksin  asunnossaan katkeruuttaan kätkevä mies, jonka pimeyttä kasvattaa kykenemättömyys kertoa tunteistaan kanssaihmisille.  Ulkopuolisuuden tunne purkautuu ajoittain raivona.

Pimeys on kantava teema mutta myös sisäinen tunnemaailma.
"Pimeys oli sisälläni ja kasvoi ja työntyi ulos ja laajeni ja kattoi minut niin, että kelluin yön pimeydessä omassa pimeydessäni". s. 162.

Muistan halun tulla osaksi pimeää, sulautua siihen. Muistan miten kuvittelin, että pimeä pintti ihoni, kietoi minut pehmeään seittiinsä. s. 180

Pimeän ääni on tuskan huuto urbaanissa yksinäisyydessä.

****
Pimeän ääni -romaanin kertoja on suomalainen mies joka perhesuhteiden katkeamisen ja pettymyksen vuoksi muuttanut Göteborgiin. Göteborgin pimeä syksy ja kaupungin ankeat kadut ovat murhenäytelmän kulisseja. Päähenkilön erakoitumista hillitsevät setä ja suomalainen Jakobsson jolle päähenkilö paiskoo välistä pimeitä hommia. Miehen traagisen juurettomuuden syy ovat ongelmalliset naissuhteet. Herran yläkertaan muuttaa tanskalainen Karen, joka maksaa vuokransa luonnossa äveriäälle rakennuttajalle, mutta hakee nautintonsa alakerrasta kertojan luota. Kahvilassa päähenkilö tapaa mielenterveyskuntoutuja Annan. Kumpikin suhde on pääosin fyysinen ja suhteet epäonnistuvat rohkeuden ja kommunikaation puutteeseen.

Ympäristö näyttäytyy rujona, Göteborgin kaduilla on saastaa  ja siellä vaeltaa väkivaltaisia uusnatseja, ja myös kertoja kylvää kaunaisia ajatuksia kanssaihmisille ja purkaa patoutunutta vihaansa niille joiden katsoo olevan vastuussa naistensa pahaan oloon.

Pimeän ääni on rujo tuskanhuuto hämärässä ja  vimmainen kuvaus yksinäisen miehen kokemasta ulkopuolisuudesta, pimeistä ajatuksista ja niiden aiheuttamasta viimeisestä vihasta.

***
Pimeän ääni on avausosa Pimeys-trilogiaan, jonka seuraava osa on Hämärän jäljet ja päättöosa on Paluu pimeään.
He on myös Sahlbergin tuotantoa

torstai 1. lokakuuta 2020

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

 


Camilla Grebe: Kun jää pettää alta, alkuteos Älskaren från huvudkontoret 2015, suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 507.

Vaatejätti Clothes & Moren toimitusjohtaja Jesper Orren keittiöstä löydetään raa'asti murhattu nainen. Jesper Orre on kadonnut. Rikospoliisista asiaa tutkii Peter Lindgren, ja mukaan kutsutaan Hanne Lagerlind-Schön, tekemään psykologista profilointia. Murha brutaliudessaan ja tekotavaltaan muistuttaa Hannen ja Peterin vuosikymmen sitten tutkimaa murhaa.

Jesper Orre on 45-vuotias nousukas yhtiön toimitusjohtajana. Hän on päättänyt ottaa löysät pois, ja yhtiön työntekijöiden etuja on leikattu. Jesper on poikamies, mutta naisia riittää. Jesperin katoamista tarkastellaan myös vaateliikkeen myyjän Emma Bohmanin kautta. Emma on solminut suhteen Jesperin kanssa. Emma kuvailee suhteen alkua, ja nykytilaa, jossa Jesper on tehnyt katoamistempun. Emman isä on kuollut, ja myös keskikaljaa kittaava ja jatkuvasti valittava äiti kuolee.

Rikospoliisi Peter Lindgren kelaa suhdettaan Janetiin, naiseen, jonka tavoite oli naimisiinmeno ja lapsi. Peter yrittää estellä kumpaakin. Nyt Peter on etä-isä, ja perusonneton. Peterin apuna poliisissa on Manfred Olsson, jolta Peter saa myös ystävän neuvoja.

Profiiloija Hanne Lagerlind-Schön on jo liki kuusikymppinen, ja hänellä on todettu alkava muistisairaus. Hanne on naimisissa 10 vuotta vanhemman Owen kanssa. Hanne ei tunne intohimoa suhteessaan. Aiemmin juuri vuosikymmen sitten, hänellä oli suhde Peterin kanssa. Lakanat pöllysivät, mutta Peter jänisti ennen yhteenmuuttoa, ja Hanne palasi Owen luo. Tiet käyvät taas yhteen, kun profiloijaa tarvitaan selvittämään syyllisen luonnetta, ja psykologiaa tarvitaan, sillä murhaaja on aina sairas mieleltään. Hanne tajuaa yhtymäkohdat aiempaan selvittämättömään Calderonin murhaan, jota hän Peterin kanssa tutki. 

Hannen eväät Owen kanssa on syöty. Hanne haluaa jotain muuta ja pakkaa tavaransa. Hän unelmoi myös Grönlannin matkasta.

Camilla Greben dekkarin  Kun jää pettää alta suola on eri aikatasoissa kulkevat elämäntarinat ja pippuri yllätyksellinen juoni. Vaikka juonen suurimmat käänteet ennakoin etukäteen, niin murhaajan harhainen tarina ja hullun houreet kyllä koukuttivat. Dekkarin mitta, puolen tuhatta sivua, on jollekin liikaa, mutta luin tekstin mielelläni. Tästä dekkarista Kirsi on blogannut näin Mai näin

Uutuusdekkaria ei sovi avata enemmän. "Flickorna och Mörkret" -sarja on ensimmäinen, minkä Grebe on kirjoittanut yksin. Tällä hetkellä olen lukenut sarjasta jo kolme ensimmäistä teosta, ja koko ajan paranee, ja tulee jännemmäksi, bloggauksia tulee myöhemmin ulos.

Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta 
Lemmikki

Camilla Grebe on sisarensa Åsa Träffin kanssa julkaissut Siri Bergman sarja, jonka ensimmäinen osa on Levoton mieli

****

Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi, joka on julkassut myös dekkarit Veteen piirretty viiva sekä Ajasta ikuisuuteen.

Dekkarissa mainitaan taiteilija Ragnar Sandberg (1902 - 1972), hän oli kuulu göteborgilaisen suuntauksen taiteilija, jonka tyyli mainitaan kirjassa naivistiseksi. Tässä linkki Bukowskin huutokauppaan, missä teoksia