Voltaire: Candide

Voltaire: Candide, alkuteos Candide, ou l’Optimisme (1759), suomentaja J.A Hollo, sivumäärä 135.

Voltairen Candide on lyhyt satiirinen kirja, jossa on 30 lyhyttä lukua. Candide on Thunder-ten-trockhin paronin siskon avioton lapsi, jonka paroni ajaa kotoa. Syy on paronin tyttären  Kunigunden, joka haluaisi harrastaa seksiä Candiden kanssa. Kunigunde on katsonut kotiopettajansa Panglosin karkelointia piian kanssa.

Candiden juoni on uskomaton, Candide joutuu rahatta heti seikkailuihin, joista ensimmäinen on pakkovärväys Bulgarian armeijaan ja Candide ruoskitaan, ja hän näkee armeijoiden hokevan Te Deumia ja polttavan kyliä, ja raiskaavan naisia, ja viiltelevän siviilejä. Kirja suhtautuu raakuuksiin toteavaksi, ihmiselämään kuuluvaksi. Myös paronin kartano on joutunut bulgaariarmeijan hyökkäyksen kohteeksi, ja Candide saa kuulla, että kaikki  on raiskattu ja tapettu.

Candide-kirjan tyyli on ironinen, ilakoiva, toteava, ja hyvin kyyninen ja näyttää elämän satunnaisena toikkarointina, jossa ihmisen pääasiallinen toiminta on tappaa ja pettää. Kirjan juoni on hyvin yllätyksellinen, sillä kaikki nuo kuolleiksi "julistetut" henkilöt eivät kuolleetkaan, vaan tulevat jossain vaiheessa mukaan seikkailuun. Ensin Panglos, joka on rahaton, ja saanut sukupuolitaudin karkeloinneistaan. Kunigunde on taas raiskattu, myyty juutalaiselle käyttöä varten, ja sen jälkeen ollut vielä kirkonmiehen poljettavana. Kunigunde on tosin kerännyt palveluksistaan kultaa ja jalokiviä, mutta menettää ne erään toisen kirkonmiehen varastaessa mammonaa. Kunigunde lähtee Etelä-Amerikkaan, ja jää Buenos Airesiin kuvernöörin (jalka)vaimoksi. Candide tapaa Kunigunden veljen jesuiittana Paraguayssa. Tapaaminen on liikuttava, mutta veli tulistuu, kun Candide haluaisi mennä naimisiin Kunigunden kanssa. Veli yrittää tappaa Candidea, jonka ei salli naivan jalosukuista sisartaan, mutta Candide surmaa jesuiitan miekalla, ja lähtee livohkaan paikallisen Cacambon kanssa

Candiden seikkailut jatkuvat Eldoradoon, alueelle, jota muinaiset inkat asuttivat. Candide saa kultaa ja jalokiviä riittämiin. Halu on kuitenkin pois, ja Candide ja Cacambo kiertelevät Etelä-Amerikassa, jossa huijataan rahaa, ja yritetään varastaa Candiden kullat ja jalokivet,

Juoni poukkoilee maanosasta toiseen ja laivalla matkataan Eurooppaan, missä käydään ja arvostellaan Ranskan Englannin ja Venetsian arkirutiinit, ja ironisoidaan aatelisten pöyhkeilyt.

Matka jatkuu Turkkiin. Candide ostaa timanteillaan vapaaksi kaleeriorjuudesta Panglossin, ja nuoren paronin (jesuiitan), jonka Candide luuli tappaneensa. Kunigunde löytyy tosin köyhänä, kuluneena, ja täysin rupsahtaneena. Lopussa löydetään elämän tarkoitus

Työ pitää elämästä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen. Candide löytää elämän salaisuuden puutarhan viljelystä.

Candide on klassikko, jonka Elina luki klassikko-haasteeseen vuonna 2017 (klik) Minusta Elina on kiteyttänyt kirjan teemat hyvin. Tämä rastittaa Helmet kohdan 6 rakkaus ja Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohdan 33, kirja, jonka päähenkilö on yksinäinen. Osallistun 31.1.2021 Klassikko-haasteeseen 12 TÄÄLLÄ.

*****
Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire (1694 - 1778) oli myös kirjailija ja Candide on hänen tunnetuin teos, jossa on paljon ironiaa. Voltairen ristimänimi oli François-Marie Arouet.  Voltaire irvailee tällä teoksellaan erityisesti Gottfried Leibniziä, jonka filosofian pääperiaate oli, että luotu maailma oli paras mahdollinen.

Olen blogannut Voltairen Luonnonlapsesta TÄÄLLÄ.

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli, alkuteos Angela's ashes 1996, Otava, Seven 2008, sivumäärä 398.

Frank McCourt on kirjoittanut omat  lapsuusmuistelmansa. Lapsuus on ankea ja sitä varjostavat lamakausi, köyhyys, katolisuus, isän juoppous ja äidin masennus. Kirjan näkökulma on kuitenkin lohdullinen ja monilta osin tragikoominen.

Frankin vanhemmat lähtivät Irlannista siirtolaisina Amerikkaan. Isä Malachy väittää kuuluneensa IRA:han, mutta Amerikassa hän keskittyi juomaan salakapakoissa, ja toimi lain väärällä puolen. Frankin vanhemmat tapasivat isän vankeustuomion jälkeen 1929 suuren romahduksen jälkeen: samana iltana  isä saattaa äidin Angelan raskaaksi. Angelan serkut pakottavat vanhemmat naimisiin. Lapsen nimeksi tulee Francis (Frankie, Frank) ja sen jälkeen, syntyi vuoden päästä Malachy, sitten kaksoset Oliver ja Eugen, sekä Margaret, joka kuoli kapaloissa. Tällöin äiti päättää lähteä takaisin Irlantiin. Perhe lähtee vailla lanttiakaan takaisin Limerickiin isovanhempien kotikaupunkiin.

Irlannissa kaikki on entistä kurjempaa. Työtä ei ole. Frankin isä yrittää vedota IRA-menneisyyteensä, mutta apua ei tule, töitä ei ole (eikä isä halua tehdä töitä). Perhe elää isän työttömyyskorvauksilla, ja äidin St Vincent de Paul -yhdistykseltä saamilla ruokakupongeilla ja muulla avulla. Eräänä jouluna ei ole ruokaa, ja äiti saa lopulta sianpään, jota lapset kantavat kotiin, ja pojat keräävät koksia kadulta, joka vielä kastuu ainaisessa vesisateessa. Isä saa harvoin töitä, ja palkkarahat hän juo, ja tulee kuin tulee juovuksissa, ja laulaa irlantilaisia lauluja. Ensin lapsista kuolee Oliver, sitten Eugen, ja joka kerta äiti haluaa muuttaa, ja lopulta he ovat slummimurjussa Roden Lanella, jonka edessä on yleinen käymälä, mihin kaikki tyhjentävät "laskiämpärinsä". Alakerrassa on kauhea löyhkä ja lattia tulvii likaista mönjää, ja perhe joutuu asumaan aina välillä "Italiassa" eli yläkerrassa.

Poikien koulu alkaa paikatuilla kengillä mutta alkaa. Opettaja lopettaa kiusaamisen napakasti, ja mainitsee seikasta, että Jeesuksella ei ollut ristillä kenkiä. Frank käy koulua 14-vuotiaaksi, jonka jälkeen hän menee töihin. Koulun opettajat ovat katolisia. Matematiikka tai tarkemmin geometrian opetus herättää opettajissa intohimoja, opettajat joutuvat riitaan, kuka saa jakaa Euklideen jaloa tietoa pojille.  Rippikoulu (en ole katolinen, mutta opetus ennen konfirmaatiota) on monen hauskan tarinan aitta. Lisäksi äiti kustantaa Frankille tanssin opetusta, irlantilaiset kansantanssit ovat tervaa, kun taas Fred Astaire olisi pojalle mieleen. Hän käyttääkin rahat elokuviin, josta jää kiinni.

Angela on raskaana ja saa lapsen, tai "sama enkeli joka oli tuonut Margaretin oli tuonut pikkuveljen Michaelin". Isa sanoo, että enkeli istuu seitsemännellä portaalla ja myös Frank istuu seitsemännellä portaalla, odottaa enkeliä ja haluaa kysellä ...

Yhteisössä on voimakkaat normit, ja puhumattomuus on yksi sen ominaisuuksista. Äiti ei ole puheväleissä mummon kanssa, äiti ja veljensä vaimo eivät ole puheväleissä. Isä ei ole puheväleissä koko äidin suvun kanssa. Isää pidetään vieraana, sillä hän on pohjoisesta. Isä ei halua kerätä koksia, eikä kerjätä almuja. Hän ei myöskään onnistu saamaan töitä, eikä olemaan töissä. Pubissa isä viihtyy tarjoillen muillekin tuoppeja. Sodan aikana tarvitaan työntekijöitä Englantiin ammustehtaille. Isäkin lähtee ja lupaa lähettää rahaa, yksi shekki tulee koko aikana. Frankie alkaa sairastella, ensin iskee lavantauti, jonka vuoksi sairaalassa oloa kertyy 3,5 kuukautta, sitten nielutulehduksen vuoksi uudestaan sairaalaan, Frankilla on myös jatkuvaa silmätulehdusta. Äiti joutuu anelemaan kunnan köyhän apua, ja kerjäämään, joka on Frankille kova paikka, kuten se, että hän sairauden takia käy samaa luokkaa veljensä kanssa.

Pojan kasvuun kuuluu tietenkin murrosikä, ja hormonit hyrräävät Limerickissäkin, vaikka on katolinen paikka. Frank syö kaverinsa kanssa varastettuja omenoita, mutta toisenlaista kiellettyä hedelmää maistellaan, kun toimitetaan sähkösanomia. Frank tuntee asiasta suurta ahdistusta, myös uskontonsa vuoksi, hän kokee että joutuu kadotukseen. Tosin hän on vanhempiensa vihkitodistuksesta jo oivaltanut, että hänet on tuomittu kadotukseen. Vanhemmat on vihitty maaliskuussa, ja Frank on syntynyt elokuussa. Frank pohtii auttaako jos sytyttää kynttilän neitsyt Marialle. Köyhyys kuristaa, nälkä kurnii suolissa. Ihmisiä kuolee keuhkotautiin. Frankin perhe sinnittelee eteenpäin, mutta isältä ei tule rahaa, ja äidillä on vuokrat rästissä, ja jo seinälaudoitusta poltetaan. Perhe muuttaa karkean Laman Griffinin luo. Frank saa tarpeekseen kuullessaan öisiä ähinöitä, hän muuttaa äidin veljen luo, menee töihin postiin sähkösanomien toimittajaksi. Postista hän pestautuu lähetiksi ja siitä syntyy myrsky, katolinen irlantilainen menee englantilaismieliseen ja prostestanttishenkiseen yritykseen. The Irish Times on tuolloin ollut "sitoutunut", lisäksi Frank kirjoittaa perimiskirjeitä. Toiminnalla on tarkoitus, hän kerää rahaa, rahaa matkustaakseen synnyinmaahansa.

Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli on monitasoinen  lapsuuskuvaus samalla murheellinen ja kuitenkin lohdullinen. Lohdullisuus tulee lapsen asenteesta, jolla vaikeudet kohdataan ja kestetään. Murheellista on masentavan köyhyyden kuvaus. Koko kirja on yleistettävissä kurjuuden universaaliksi kuvaukseksi, ja teos osoittaa, kuinka yhteisön normit vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Syntyvyys on suurta, ja lapsikuolleisuuskin. Varttuvat miehet muuttavat kuka Englantiin ja kuka Amerikkaan. 

Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli  on aito ja koskettava lapsuuskuvaus.

****
Frank McCourt (1930 - 2009) oli amerikan-irlantilainen kirjailija, jonka lapsuutta on kuvattu yllä olevassa kirjassa..

Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

Kirja kertoo köyhyydestä Helmet kohta 11 sekä Kirkko ja kaupunkilehden lukuhaaste, kirjan nimessä on lukusana

Antoine Francois Prevost: Manon Lescaut

 

Antoine Francois Prevost: Manon Lescaut, alkuteos Histoire du chevalier des Grieux et Manon Lescaut 1731, suomentaja Jalmari Hahl, Karisto 1916. (Luin kirjan Gutenbergistä, selitän omatekemäämi kanttani alempana), minulla on äitini omistama kirja Tammi 1954, jossa 221 sivua.

Apotti Prevostin Manon Lescaut on merkittävä teos, siitä on Puccini tehnyt oopperan ja tarinasta on muokattu baletti. Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen ammentaa siitä käyttövoimaa. Manon Lescaut -kirjaa ei julkaistu alun alkaen Ranskassa vaan Alankomaissa. 

Tämän tarinan kertoja tapaa matkallaan Espanjasta kirjan päähenkilön ritari Des Grieuxin seuraamasta Ranskasta karkoitettavia huonoja naisia, rahat on mennyt ja melkein toivokin. Ritari aikoo seurata rakastettuaan Manon Lescautia Amerikkaan. Parin vuoden päästä kertoja tapaa kauhtuneissa vaatteissa olevan Des Grieuxin, joka kertoo tarinansa, josta kertoja tekee tämän kirjan.

Des Grieux saattaa loppuun 17-vuotiaana filosofian opintonsa. Grieuxin isä on varoissaan ja  on Maltan ritarien jäsen. Des Grieux aikoo liittyä ritarikuntaan. Grieuxilla on uskollinen ja harras ystävä Tiberge, joka aikoo varojen puutteen vuoksi suunnata hengelliselle uralle. Kotimatkalla Grieux tapaa hehkeän 17-vuotiaan tytön Manon Lescautin, joka valehtelee joutuvansa luostariin. Grieux on Manonin lumoissa, ja nuoret karkaavat Pariisiin, ja vuokraavat asunnon. Yhteiseloa on muutama viikko. Grieux joutuu Manonin pettämäksi, tyttö on ottanut äveriään rakastajan.  Grieuxin veli ja palvelijat hakevat pojan kotiin. Isä pitää nuhdesaarnan, ja poika joutuu oleilemaan kotitilalla. Grieux päättää suunnata hengelliselle alalle, kuten ystävänsä Tiberge. Hän aloittaa opinnot, ja suorittaa ne loppuun ja saa apotin arvonimen. Manon etsii Grieuxin käsiinsä kahden vuoden jälkeen  ja lumoaa tämän uudestaan. Manon ja Grieuxin yhteiselo alkaa suotuisasti, mutta kirjan juonirakenteessa toistuvat onnettomuudet, uskottomuudet, ja sattumat. Milloin parin rahat varastetaan, sitten Manonin rappioveli tulee parittamaan Manonia, ja milloin vanha rakastaja aiheuttaa harmia. Grieux unohtaa isänsä, mutta muistaa ystäväväänsä Tibergeä, joka yrittää saada apottiystäväänsä tolkkuihin, ja tajuamaan elämänsä irstauden ja synnillisyyden. Grieux on hankkinut rahaa pelaamalla ja pelaamalla myös väärin. Upporikas rakastaja pettyessään järjestää Manonin telkien taakse vankilasairaalaan, ja Grieuxin luostariin. Grieux pakenee, ja vapauttaa Manonin. Monen juonenkäänteen jälkeen rakastavaiset joutuvat vanhan porsaan pojan juonitteluiden seurauksena pidätetyiksi, ja Manon lähetetään muiden huonojen naisten kanssa Amerikkaan naitettavaksi uudisasukkaille. Grieux matkustaa samalla laivalla, ja väittää olevansa naimisissa Manonin kanssa. He ovat yhdessä New Orleansissa, mutta kun he hakevat kuulutuksia, Manon temmataan pois, ja halutaan naittaa kuvernöörin sisarenpojalle Synneletille. Grieux ja Manon lähtevät pakoon erämaahan, mutta Grieux joutuu kaksintaistelemaan Synneletin kanssa, Grieux haavoittuu, ja luulee antaneensa kuolettavan iskun Synnelet'lle. Pakomatkalla Manon kuolee, ja Grieux hautaa hänet erämaahan ja "paneuduin sitten pitkäkseni hautakummulle, kasvot hietaa kohti ja sulkien silmäni siinä tarkoituksessa, etten niitä enää koskaan avaisi. Sitten huusin avuksi taivasta ja odotin kärsimättömänä kuolemaa." Grieux läydetään, Synnelet on elossa, ja anoo tälle armahdusta ja oikeudenkäynnin jälkeen Grieux matkustaa Ranskaan.

Manon Lescautin teemat tai tausta-ajatukset liittyvät ihmisen heikkouteen, syntiin, ja synnin seurauksiin. Nainen Manon Lescaut on kuvattu petolliseksi, ja kiimaiseksi. Grieux on säntillinen, mutta joutuu "huonon naisen" viettelemäksi. Manonilta ja hänen veljensä kautta tulee ikäviä yllätyksiä. Pari ei ole naimisissa vaan elää synnissä, Grieux on huumautunut rakkaudesta ja potee ajoittaista mustasukkaisuutta, hän hautoo myös kostoa, nuo eivät kuulosta hurskailta aikeilta, eivätkä ole ritarihyveitä. Kirja on julkaistu 1700-luvulla valistuksen aikana, siinä ihmisillä on voimakkaita tunteita, ja tunnetiloja yleensä rakkautta, kiimaa, himoa, mustasukkaisuutta tai epätoivoa. Intohimo on kuin hyökyaalto, joka vie kaiken mukanaan, heikko ihminen ei pysty taistelemaan sitä vastaan. Rakkauden fyysistä puolta ei kirjassa kuvata lainkaan, toisaalta romaanina Manon Lescaut on hyvin vaihteleva, ja sisältää paljon iätöntä, kuten ensirakkaus, rakkaus, huuma, petollisuus, ihmisen heikkous, viettelyksen voima, onnen ja epäonnen jatkuva sylitanssi. 

Kirjan kanteen laitoin kimalaisen takiaiseen, aikamoinen takiaispallo on Manonin ja Grieuxin suhde, parin rakkaus ei saa onnellista täyttymystä, eivätkä rakastavaiset saa olla rauhassa.

Kamelianainen -romaanissa nimetön kertoja arvioi Manon Lescautia seuraavasti: Manon Lescaut on liikuttava tarina, jonka tunnen pienimpiä yksityiskohtia myöten; mutta aina kun avaan tämän kirjan, tunnen suurta myötätuntoa isä Prévostin sankaritarta kohtaan. Hän on niin todellinen, että minusta tuntuu kuin olisin tuntenut hänet, ja lukiessani tulin ehdottomasti vertailleeksi häntä ja Margueritea toisiinsa. Manon kuoli erämaassa, se on totta, mutta sen miehen sylissä, joka rakasti häntä koko sielussaan, joka, Manonin kuoltua, kaivoi haudan hänelle, kostutti sitä kyyneleillään ja hautasi siihen oman sydämensä. Marguerite sitävastoin, synnintekijä kuten Manonkin, ja kenties parannuksen tehnyt niinkuin hänkin, kuoli keskellä ylenpalttista loistoa, kuten olin nähnyt, mutta keskellä sydämen erämaata, joka on paljoa autiompi, äärettömämpi ja armottomampi kuin se, johon Manon haudattiin. (Felix Borgin suomennos).

*****

Antoine Francois Prevostin (1697 - 1763) oli tuottelias kirjailija. Prevost kävi jesuiittakoulua, ja oli luostarissa kokelaana, mutta hakeutui armeijaan, joka ei sekään ollut pysyvä valinta. Prevost koki armeijan jälkeen rakkausseikkailun, joka innoitti kirjoittamaan tämän tarinan. Prevostin elämässä oli monta vaihetta, useasti hän oli luostarissa. Prevost oli hyvin tuottelias kirjailija.

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.

Helmet 2021 haasteen kohta 16, kirjassa eletään ilman sähköä. Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohta 32, " Kirja, jota äitisi suosittelee tai josta voisit kuvitella hänen pitävän", äidilläni oli tämä kirja, ja se on nyt minulla.

Jostein Gaarder: Sofian maailma

Jostein Gaarder: Sofian maailma, alkuteos Sofies verden, 1991, Tammi tam tam 2007, sivumäärä 608.

Norjalaisen Jostein Gaarderin (s. 1952) romaani Sofian maailma on yhdistelmä juonellista romaania, ja samalla katsaus länsimaisen filosofian historiaan. Päähenkilö 14-vuotias Sofia Amundsen alkaa saada mystisiä kirjelappuja postilaatikkoon. Lähettäjästä ei ole merkintää, ja kysytään Kuka sinä olet? Mistä maailma on peräisin? ja samalla kelataan läpi Sokrateen dialektisen ote, ja paneudutaan hänen oppilaansa Platonin kirjoituksiin. Suuret antiikin Kreikan filosofit selataan läpi, siis myös Aristoteles, joka kehitti kaiken muun ohessa logiikkaa. Välillä katsastetaan seemiläiset uskonnot ja Jeesuksen toiminta, ja puhutaan farisealaisesta Paavalista. Hän oli Saulus, ja apostolina Paulus (Paavali). 

Kirjeiden lähettäjäksi esittäytyy Alberto Knox. Kirjeissä hän yhdistää Sofian ja Hilde Møller Knagin.

Sofian filosofian oppituntien opetusmenetelmä on yksinkertainen. Sofia saa kirjeitä, joissa on kysymyksiä, ja kertomuksia. Kun Alberto ja Sofia tapaavat, niin keskustelut syvenevät pohdinnaksi. Opinnoissa vuosisadat vierivät ja filosofit vaihtuvat, kirkkoisä Augustinus saa suunvuoron, ja sitten luonnontieteet ja tähtitiede ottavat harppauksia, ymmärretään, että maa ei ole kaiken keskus. Kepler, Kopernikus, Galileo Galilei ja Isaac Newton esitellään. Toisaalta alkvat uskonpuhdistukset, Martin Luther. Kirja on aatteiden laukkaa, empirismi nousee esiin ja  Rene Descartes, joka lanseerasi lausuman Cogito ergo sum, Ajattelen siis olen olemassa. Sitten tulee Spinoza, jonka mielestä Jumala on luonnossa, sitten Locke ja Hume. Valistus tuo omat aattensa ja filosofinsa Montesquieu, Voltaire, Rousseau, ja Ranskan vallankumouksen "aatteet" Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo, joka tuolloin ei koskenut orjia, eikä naisia, mutta veljeys kertookin lausumasta olennaisimman. Tahti on uskomaton Immanuel Kant ja kategorinen imperatiivi, Søren Kierkegaard- totuus on subjektiivinen, Marx, Darwin, Freud, Nietzsche ...

Kirjassa filosofian lisäksi tarkastellaan Sofian ja Hilden elämää. Molemmat tytöt täyttävät 15 vuotta ja heidän isänsä ovat ulkomailla. Alberto Knox lähettää siis kirjeitä 14-vuotiaalla Sofialle. Hilden isä YK-upseeri Albert Knag palaa komennukselta Libanonista. Hän antaa Hildelle mainitun Sofian maailman syntymäpäivälahjaksi. Jokainen saa itse pitkästyä tai haltioitua, miten Hilden ja Sofian elämät kietoutuvat toisiinsa, ja mitä Knox ja Knag puhuvat ja tekevät.

Olen lukenut filosofian peruskurssit yliopistossa, ja myös filosofian historian, joten tiedollisesti tässä ei ollut minulle mitään uutta tai erikoista. Sen sijaan Sofian maailma on nuorelle kiinnostava tapa tutustua hankalaan aiheeseen, ja on luultavasti hyvin opettavainen. Keski-ikäisenä miehenä en pitänyt kirjan ideasta, jossa keski-ikäiset miehet lähettelevät kirjeitä teinitytöille ja karkeloivat heidän kanssaan - ilman äitien tietoa asiasta.

Jostein Gaarderin pitkä ja suosittu romaani Sofian maailma kertoo 14-vuotiaan päähenkilönsä varttumisesta, ja hänen paneutumisesta länsimaisen filosofian historiaan.

*****
Jostein GaarderJ (s. 8.8.1952) on norjalainen kirjailija, joka on opettanut uskontoa ja filosofiaa. Sofian maailmasta on tehty myös filmi.


Kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla ja Helmet 2021 -haasteen kohta 2 kirjoittaja on opettaja rastittuu. Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohta päiväkirjan tai kirjeiden muotoon kirjoitettu romaani.

Camilla Grebe: Horros

Camilla Grebe: Horros, alkuteos Dvalan 2018, suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 589.

Samuel Stenberg asuu vapaakirkkoon kuuluvan yh-äitinsä Pernillan kanssa. Samuel on aina ollut hankala lapsi, 18-vuotiaana lukio on jäänyt kesken, ja varkaudet ovat vaihtuneet huumekauppoihin. Samuel joutuu vaikeuksiin, kun äiti heittää poikansa ulos  ja Samuelin huumepussit pois. Samuel joutuu ottamaan ritolat, ja ajaa Stuvskäriin ja siellä pestautuu aivovammaisen Jonas-pojan avustajaksi, ei siksi että Samuel olisi empaattinen vaan koska hän haluaa säilyä hengissä. Jonasta kotihoitaa hänen äitinsä Rakel, joka avoliittoilee kirjailija Olle Bergin kanssa. Samuel ja Pernilla ovat "kertojia". Pernilla on kaupassa töissä, ja osallistuu aktiivisesti Vapaakirkon toimintaan

"Flickorna och Mörkret" -sarjan aiemmista osista tuttu poliisi Manfred Olsson, on kolmas kertoja, ja hän tutkii murhia. Manfred on kokenut perhetragedian, kun hänen ja vaimonsa Afsanehin pieni Nadja-tyttö on pudonnut ikkunasta, ja Nadja on vaivutettu koomaan, eikä tiedetä herääkö Nadja koskaan. Manfredin apuna on edellisest osasta tuttu Malin Brundin, joka on raskaana edellisosassa tapaamalleen poliisi Anders Borkille.

Samuel pakenee entistä elämää, huumeparoni Igoria, ja hänen vasalliaan Melteä. Samuel ei tunne innostusta vammaisen Jonas-pojan hoitamiseen, mutta pelkää henkensä puolesta, varsinkin kun outoja hiippareita kurkistelee ikkunoista. Samuel kertoo osan totuudestaan Jonaksen äidille, joka on palkannut Samuelin. Toisaalla Pernilla-äiti käy elämäänsä uudelleen läpi. Hänen isänsä kuolee saattokodissa, ja Pernillalle ilmenee ikäviä tosiasioita isästä, vapaakirkosta, ja mitta tulee täyteen, kun pappi haluaa muutakin kuin pitää kädestä.

Kirja vie Samuelin ja Pernillan näkökulmia eteenpäin, täytyy sanoa, että tämä on sarjan nerokkain dekkari, ja huipentuu hienosti ja jännitys on ajoin piinaavaa. Ainoaksi miinukseksi pitää sanoa että alkuasetelma huumepussien poisheittoineen ja roskisautoineen on hieman kömpelö, mutta kun rattaat alkavat pyöriä, ne rullaavat useasti yllättävään suuntaan.

Ruumiita löytyy, eikä tutkimukselle ole kunnon lähtökohtia. Manfred ja Malin suuntaavat Ormbergiin, jossa altzheimerin taudin runtelema huippuprofiloija Hanne Lagerlind-Schön valaisee murhaajan koodia, sekavista kyyhky, leijona, lammas -runoista. Kuvio ei heti valkene tutkijoille, mutta murhaajan kintereillä on toisaalta poliisit, ja muutkin. Pernilla taas  äitinä haluaa löytää poikansa.

Teoksessa käsitellään somemaailman ilmiöitä, ja sitä kuinka vaikea on bloggarista tietää, onko hän hyvä vai paha, ja siitä, miten jotkut keräävät tykkäyksiä, ja klikkauksia kummallisin keinoin.

Horros saa paatuneenkin dekkarien lukijan kylmän hikeen, ja pitkäksi aikaa puistatuksiin. Hyytävä horros.

****

Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi. 

Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki

Horros 
Varjokuvat

Veteen piirretty viiva

Ajasta ikuisuuteen

Camilla Grebe on sisarensa Åsa Träffin kanssa julkaissut Siri Bergman sarja, jonka ensimmäinen osa on Levoton mieli

Heikki Kulta: Iceman

Heikki Kulta: Iceman, Kimin matkassa, readme.fi 2020, sivumäärä 448.

Heikki Kulta (s. 1955) oli pitkään Turun Sanomien urheilutoimittajana. Heikki Kulta erikoistui Formula ykköseen Keke Rosbergin voitettua maailmanmestaruuden F1:ssä 1982. Kulta lähetettiin paikan päälle GP-viikonloppuihin ja hän on ollut yli 300 kisaviikonloppua varikolla. Kulta on kirjoittanut aiemmin myös Mika Häkkisestä, Mika Salosta, ja koostanut omat juttunsa vuodelta 2007 kirjaan Kimi, Ferrari ja uskomaton mestaruus. 

Heikki Kulta on onnistunut tässä  Iceman Kimin matkassa -kirjassa, joka on jaettu neljään osaan ja 149:ään lyhyeen lukuun.  Kirja on kronologinen, joskin tarina alkaa Monacon viikonlopusta 2005, jolloin Kimi McLarenilla voitti legendaarisen Monacon GP:n johtamalla alusta loppuun. Alempana ajatuksia kirjan innoittamana aiheesta, josta Iceman tekee hienon kollaasin.

Kimi Räikkönen (s.1979) ponnahti nuorena F1:seen. Kimin synnyinkoti oli 37 neliömetriä ja kotona ajeltiin moottoripyörillä, mutta harrastus jatkui kartingilla, koska se oli halvempaa. Kimillä on myös jääkiekkotaustaa.  Vuonna 2000 Kimi testasi Sauberilla ja tarvitsi superlisenssin, jota monet vastustivat. Heikki Kulta kertoo autenttisesti näistä alkuvaiheista. Kimi sai määräajaksi superlisenssin, ja pääsi pisteille heti ensimmäisessä kisassa, joskin sen vuoksi, että Oliver Panis ja Jos Verstappen ohittelivat keltaisten lippujen aikana, ja asiasta tehtiin protesti. Kaudella 2001 oli pisteet tiukassa, pisteitä sai vain kuusi parasta. Sauber-kaudesta jäi käteen 9 pistettä, ja kokemusta, mutta Mika Häkkisen lopetettua Kimi pääsi McLarenille. 

Kulta taustoittaa asioita ja kirjoittaa paljon manageri Robertsoneista, jotka ovat hoitaneet Kimin sopimusasioita koko F1-uran ajan. Kausina 2003 ja 2005 Kimi nousi MM-hopealle, kulta jäi saavuttamatta. Pisteet menivät kaudella 2003 Schumacherille 93 - 91, Ferrarin luotettavuuden ja rengasedun vuoksi. Kaudella 2005 Alonso Renaultilla oli parempi. Kaudella 2003 tuli ensimmäinen voitto Malesiassa 36nnessa kisassa. Kaudet 2004 ja  2006 olivat Kimille keskeytysten sävyttämiä, ja Räikkönen siirtyi Ferrarille kaudeksi 2007. Paljon puhuttiin Kimin kielitaidosta, johon kirja kertoo Kimin todenneen, ettei häntä palkattu talliin puhumaan italiaa. Kaudella 2007 tuli kuusi voittoa, ja maailmanmestaruus, joka varmistui vasta viimeisen kisan viimeisellä kierroksella. Jean Todt oli tuolloin tallipäällikkö. Kausi 2008 meni huonommin kaksi voittoa, viisi keskeytystä. Kauden 2009 jälkeen Fernando Alonso tuli talliin, ja Kimi "ostettiin ulos". Kaudesta 2009 Kimille jäi käteen lähinnä vain Belgian GP:n neljäs voitto, mutta kausi oli Ross Brawnin tallin ja Jenson Buttonin voittokulkua, jota haastoi parhaiten Red Bull ja Sebastian Vettel. 

Kimi ajoi 2010 ja 2011 rallia, paras meriitti oli Turkin MM-rallin viides sija. Kimi ajoi muutaman kilpailun myös NASCARissa mutta veri veti F1:seen, ja Kimi palasi kaudella 2012 F1:seen Lotuksen rattiin. Lotuksen ensimmäinen kausi oli loistava, voitto Abu Dhabissa 4.11.2012 (Leave me alone, I know what I'm doing -kisa)  ja MM-sarjan kolmas tila. Toinen kausi oli huonompi, Kimi valitteli palkkarästejään, ja lopetti kauden etuajassa selkäleikkauksen vuoksi.

Kimi teki Ferrarin kanssa uudestaan sopimuksen, ja joutui tai pääsi Alonson kanssa samaan talliin, eikä Kimillä mennyt kausi 2014 mitenkään hyvin, ja taas puhuttiin potkuista. Lopulta Alonso hinnoitteli itsensä ulos tallista ja Vettel tuli tilalle. Ajanjakso oli Mersun ja pääosin Hamiltonin ylivoimaa.

Kaudella 2018 Charles LeClerc kiinnitettiin talliin, ja Kimi sai "potkut" tai sopimusta ei jatkettu. Kausi oli pitkästä aikaa Kimin paras, osakilpailuvoitto USA:ssa ja MM-sarjan kolmostila. Kimi palasi juurilleen ja meni "Sauberille", joka kilpaili Alfa Romeo -nimellä. Kimi keräsi 2019 kaudella 43 pistettä, ja oli neljäs Brasiliassa. Koronakausi 2020 meni huonommin saldona vain kaksi pistettä. Kauden kohokohta oli Portugalin GP:n avauskierros, Räikkösen sijoitus nousi kymmenellä sijalla kuudenneksi.

Yllä oleva selviää Iceman -kirjasta, ja muualtakin. Heikki Kulta raportoi ne autenttisesti ja kirjassa on myös muutamia valokuvia. Aki Hintsa esiintyy monesti edukseen. Hintsa oli McLaren-aikana Kimin lääkäri. Hintsa antoi konsultaatiota myös Lotus-aikana lääkärin etiikkaan vedoten. Kulta on haastatellut myös Sebastian Vetteliä. Vettel asui ainakin Kimin ensimmäisen Ferrari-session aikana Sveitsissä Kimin "lähellä" 35 km:n päässä, ja he olivat sulkapallopelikavereita. Kimi ja Heikki Kulta noteerasivat Vettelin, vielä kun tämä oli "tuntematon". Räikkösen yhdestä kirittäjästä Max Verstappenista on muutamia luonnehdintoja. Verstappen junior on ollut lyhyellä urallaan monesti Kimin tiellä. Verstappen jatkaa Red Bullilla kaudella 2021, ja Vettelin oli vuoro väistyä Ferrarilta, tilalle tulee Carlos Saintz jr, ja Vettel jatkaa Racing Pointille. Kimi jatkaa Alfa Romeolla vielä ainakin yhden kauden. Fernando Alonso tulee tauolta Renaultille.

Hyvin kiinnostava yksityiskohta kirjassa on se, että Heikki Kulta kirjoitti ainakin ensimmäisen Ferrari-pestin ajan Kimin etkot ja jälkipyykin (nettiin?).

Kimin mukana vuodesta 2001 on kulkenut kuntovalmentaja Mark Arnall, joka on nähnyt Kimin uran ala- ja ylämäet.

Kirjailija Kari Hotakainen oli Heikin mukaan Malesian varikolla vuonna 2017, jolloin Kimin kisa päättyi lähtöruutuun. Hotakainen julkaisi bestseller teoksen Tuntematon Kimi Räikkönen 2018, oli suosittu kirja ilmestyessään ja hyvä, mutta myös Iceman -kirja sopii Räikkösfanille. Hotakainen vertaa Kimiä vuoden 1976 maailmanmestari James Huntiin (1947 -1993), jonka asenteessa ja elämäntavoissa oli samaa kuin Kimin raikulivuosissa, myös Kulta tarkastelee Huntia ja Kimiä.

Iceman rastittaa  Helmet 2021 -lukuhaasteen kohdan 26 Elämänkerta elossa olevasta.

Henrik Sienkiewicz: Erämaan halki

Henrik Sienkiewicz: Erämaan halki, alkuteos W pustyni i w puszczy, suomentanut Reino Silvanto, kuvittanut Poika Vesanto, Otava 1947, sivumäärä 383.

Puolalainen Henryk Sienkiewicz (1846 - 1916) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon  1905 historiallisista romaaneistaan, joista kuuluisin oli Quo vadis? Tämä teos Erämaan halki valottaa myös historiaa, mutta on nuortenkirja.

Teoksen päähenkilöitä ovat 14-vuotias puolalaispoika Stanislaw "Stas" Tarkowski, ja englantilaistyttö 8-vuotias Nellie "Nel" Rawlison. Nelin isä on Suezin kanavayhtiön johtaja ja Stasin isä on Suezin kanavayhtiön yli-insinööri. Rawlison ja Tarkowski ovat ystäviä, he ovat leskiä, molemmilla on yksi lapsi. Insinöörit ovat  kanavayhtiön nokkamiehiä ja asuvat Port Saidissa. Teoksen alussa Egyptistä on lähetetty Smain neuvottelemaan Sudaniin eurooppalaisten vankien vapauttamisesta, vaikka rahaa vastaan. Smain on jäänyt Sudaniin. Smainin vaimo Fatma on lasten kanssa Egyptissä, ja tulee pyytämään Rawlisonin apua, jotta hän voisi matkustaa Sudaniin, ja valehtelee, että Smain on sairas, ja siksi on jäänyt Sudaniin. Nel anelee isältään, että Fatma saisi luvan lähteä, Melin isä ottaa Fatman asian varakuninkaan kanssa käsittelyyn, mutta maasta poistumislupaa ei tule.

Historiallista taustaa
Suezin kanava rakennettiin vuosina 1859 - 1869. Kanavan omistivat alkuun Ranska ja Egypti, joka myi osuutensa Britannialle. Kanava kulkee Välimereltä Punaiselle merelle, ja lyhentää laivareittejä. Sudanin alueella oli Mahdin hallitsema valtakunta Mahdiyya 1885 - 1898, joka pyrki laajenemaan, ja alueella käytiin sotia. Britit hävisivät 1885 Khartumissa ja brittikenraali Gordon surmattiin. Mahdi piti pääkaupunkinaan Omdurmania. Alkuun Mahdi oli Muhammad Ahmad ja myöhemmin Abdallahi ibn Muhammad, josta Wikipedian sivu on täällä. Mahdin valtakunta Sudanissa kaatui tappioon briteille 1898. Taistelut alkoivat 1881 Egyptin joukkojen kanssa, mutta lopulta britit olivat osapuolena. Kirjan julkaisuajankohtana kanava oli edelleen englantilaisten ja ranskalaisten hallussa, vasta vuonna 1956 Nasser kansallisti kanavan.

Juoni
Isät matkustavat työasioissa pitkin Egyptiä, ja kun lapset tulevat perässä, heidät kidnapataan. Kidnappauksen takana on Fatma, joka haluaa vaihtokaupat. Fatman palkkaamat miehet kuskaavat lapsia Khartumiin, matka on hyvin vaivalloinen. Matka taittuu beduiinien kameleilla, ja pääosin öisin, sillä lapset on "etsintäkuulutettu". Stas joka alkuun ryppyilee, ruoskitaan  ja hän päättää odottaa. Vaivalloisen matkan jälkeen saavutaan Khartumiin, jossa on kadulla ruumiita ja kenraali Gordonin pää tikun nokassa. Kauhujen jälkeen jatketaan vaivalloista matkaa Mahdin luo Omdurmanniin. Stas kohtaa pelottomasti Mahdin, eikä suostu vaihtamaan uskontoaan. Lapset lähetetään edelleen Smainin luo, jossa heidät - mikäli säilyvät elossa- vaihdetaan Fatmaan ja lapsiin. Matkan kestäessä Stas nousee kapinan, ja surmaa saattajat. Lapset ovat keskellä tuntematonta ja vihamielistä seutua.
Stas siis surmaa vangitsijat, ennen kuin Neliä ehditään vahingoittaa. Jäljelle jäävät Stas, Mel, joka on heikko, nuoret afrikkalaiset palvelijat Kali ja Mea. Matka jatkuu, mutta sitten kiniini loppuu, ja lapset sairastuvat malariaan, ja leiriytyvät apinanleipäpuun sisälle. Stas on osoittanut neuvokkuutensa, mutta myös Nel on reipas, vaikka on vain 8-vuotias. Norsu on jäänyt jumiin rotkoon. Nel ruokkii norsua, ja se alkaa luottaa Neliin. Stas räjäyttää ruudilla kiven rotkon suulta, ja norsu vapautuu. Stas on tehnyt kalojen uimarakoista leijoja, joihin kiinnittää viestejä, lisäksi hän on löytänyt valkoisen miehen, jolta saa kiniiniä. Vaivalloinen matka jatkuu, mutta on päättyä lasten kuolemaan, mutta leijojen ja Stasin ampuman hätäraketin avulla etsintäretkikunta löytää lapset.

Lapset lepäävät Kilimandjaron juurella, ja matkustavat Mombasasta laivalla takaisin Suezin kanavalle.

Nuorten kirjan tapaan kaikille käy hyvin. Stas käy Sveitsissä koulut loppuun ja valmistuu diplomi-insinööriksi, ja käy Englannissa ja avioituu Nellien kanssa. Kal on paikallinen kuningas, jota aviopari käy katsomassa, ja silloin on Mahdin valtakunta on kaatunut.

Vaikka tämä on nuortenkirja, niin historialliset faktat ovat oikein, ja tässä on minusta kuvattu hyvin tämä siirtomaameininki ja asenteet. Kali on musta, ja hänestä puhutaan arvostavasti. Muuten puhutaan etelän asukkaista n-sanalla ja pahin ylilyönti löytyy sivulta 368, missä kuvataan etsintäpartiota:
"Lepoajan kestäessä kapteeni ja tohtori joko metsästelivät tai järjestelivät maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä muistiinpanojaan. N**k*rit antautuivat heti mieliharrastukseensa - laiskotteluun".
Eurooppalaisilla on oma agendansa, joka perustuu täysin eri ajatustapaan, ja kaiken hyväksikäyttöön. Paikalliset ovat mukana pakosta, heitä tuskin kiinnostaa valloittajan puuhat. Stas tajuaa tämän. Hänen mielestä Kalin ei kannata tulla Eurooppaan, sillä siellä hän olisi palvelija. Toisaalta Stas ajattelee että kuninkaana Kal voi juurruttaa kristinuskoa valtakuntaansa.

Henrik Sienkiewiczin Erämaan halki teos on hyvin jännittävä historiallinen nuorten kirja. Nykyaikana se kertoo aikansa valta-asemista, siirtomaa-asenteista, ja uskonnollisista konflikteistä.

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen. Tämä bloggaus rastittaa Helmet 2021 -lukuhaasteen kohdan 3, historiallinen romaani.

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja, 32. painos, Diktaattori 2012, sivumäärä 320.

Juoppohullun päiväkirja on ilmiö. Juoppisten ensimmäinen osa kattaa vuoden verran  päiviä vuosilta 1998-1999. Tämä on juhlapainos, 100 000:n (satatuhatta) kappaleen myynnistä. Juha Vuorinen nimittää itseään hauraaksi lyyrikoksi, hyvä ettei tunnustaudu kyynikoksi.

Tarina alkaa kamalalla juopottelujaksoilla, jossa kiskotaan viinaa, ja tuodaan naisia kiskomaan viinaa ja telmimään lakanoissa, välillä on pää sekaisin, ja myös maha. Kuvaus on hyvin brutaalia, ja tämä sopii hyvin tipattoman tammikuun aluksi.

Päiväkirja on hyvä ilmaisumuoto, se toistaa mutta muuntuu, viinaa juodaan, mutta viinan haitat tulevat lehdille, kummat unet, unettomuus, käynti katkolla, uudelleen ryyppyputken käynnistyminen, käsittämättömät sekoilut ja AA-kerho. Kaikesta vitsaillaan, toisen naapurin auton päälle nakataan televisioita ja kodinkoneita raivokohtauksissa. Datsunille sattuu ja tapahtuu, ja myös peräkärrylle, joka osin palaakin. Juhaa aletaan stalkkeroida, ja päiväkirjaa laitetaan nettiin, ja Juha saa ihailijakirjeitä. Juhan juominen lainehtii, ja välillä ollaan katkolla, välillä ilokaasuhoidossa, ja AA:ssa, AA-kerhosta tulee Tiina, jonka kanssa suhde on hyvin fyysinen.  Ykkösosassa tulevat mukaan myös Juhan kaveri Kristian, ja Kristianin kaveri Mikael, hyvin erikoisia veijareita, joiden kanssa kuljetetaan joulukuusia, ja vietetään joulua ja juhannusta.

Ajankuva on tallentunut myös päiväkirjaan. Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn suhde on tuolloin ollut ajankohtainen, sekä Formula ykkösessä Mika Häkkisen ja Michael Schumacherin kaksintaistelu. Jamppa Tuominen kuoli 19.11.1998.
Juha kavereinen katsoo Teletappeja, ja tuohtuvat Tiivi Taaviin osoitetuista epäilyistä, teletappikin saa olla millainen on. Muumimaassakin käydään, ja yöksi jäädään, mutta onneksi Muumitaloa ei lukita yöksi.
Juoppisten kantava teema on paskalla käynti. Juhan vatsa ei kestä maitoa, ja muutenkin se on hyvin herkkä.

Raamit sommiteltu itse ,kuva kamerakännyllä otettu ja pienennetty

Myös "Mulle ei vittuilla" on kantava teema. Tässä kuvassa Juha jakaa ilmaisjakelulehtiä Kalliossa, ja tunteet kuohuvat helposti.  Tätä ei voi enää ottaa vakavasti, Juoppohullun päiväkirja menee överin kautta maaliinsa, mikä se maali  sitten ikinä onkin.

Luulin, että en enää pitäisi kirjasta ja selailin sitä, mutta minusta siinä on oikeasti kaiken rosoisuuden ja eritteiden seassa herkkä ydin.

Tässä uuden painoksen kansi, kuva filmistä, ei mikään sympaattinen kansi, mutta Juha päiväkirjojen edetessä seestyy, ja löytää parisuhteen, ajaa taksia, ja perhe-elämä kukoistaa, mistä alla enemmän.

Juha Vuorinen jatkoi juoppohullun päiväkirja, kakkososan nimi on Tolppa-apina, jossa
Juha pestautuu taksikuskiksi eikä ole kovin palveluhenkinen suhari, vittuilee asiakkaille, ajattaa pitkiä reittejä, ja naiskentelee naisasiakkaita. Joku asiakas kutsuu häntä Tolppa-apinaksi, mistä kirjan nimi

Kirjan suurin käännekohta tapahtuu hieman puolenvälin jälkeen, eli Juha tapaa taksifirman omistajattaren tyttären Sirpa Kovasen, jonka kanssa alkaa kipinöidä, ja Sirpa tulee raskaaksikin, mistä lisää jatko-osissa. Muuten mennään tuttuja latuja, Kristian löytää tyttöystäväkseen Saaran, mutta onnea ei kestä pitkään, Saara kallistuu naisiin päin.  Kristianin kaveri Mikael tuntee saksalaissympatioita ja perii rahoja pelottelemalla ihmisiä omalla persoonallaan.

Juha Vuorisen juoppohullu jatkuu Raskausarvilla, ja nelososa on nimeltään Vaippaihottuma. 
Juha Bergin vaimo Sirpa Kovala synnyttää tyttären ja tarina alkaa synnytyssalin tunnelmin, mittaukset, napanuoran leikkaukset, kylvetykset ja tikit...
Kun Juha menee kotiin jatketaan nuoruusmuistoin, ja Kristian ja Mikael tulevat käymään, lisäksi pankinjohtaja Pertti Von Pasan on muuttanut naapuriin. Pertillä on hehkeä vaimo ja hieno vessa, jonka Juha käy koeponnistamassa, muttei vaimoa, vaikka siivoakiin kämpän kotiintulokuntoon äidille ja lapselle. Juha paskantaa rajusti ja joka osassa. Laktoositon ruokavalio ei ilmeisesti ole auttanut, nyt ollaan jo gluteiinittomalla, mutta paska paukkuu entiseen tahtiin. Ehdoton erityismaininta paska-asioiden esiintuonnissa. Vatsaongelmat ovat ikuisia. Lisäksi Juha röyhtäilee.
Kristian vie vauvalle jättipupun ja pääsee Mirkan kanssa kummiksi, muutenkin Kristianilla ja Mirkalla synkkaa. Lapsi on kiltti. Juhan lemmenvehkeet ovat kunnossa vaimonsa Sirpa on taas pieniin päin.
Lopussa Juha kyyditsee vanhaa mentoriaan Pappa-Aaroa, mukava mies, vanhat ovat viisaita.

^ -^ 
Juha Vuorinen (s.1967) on syntynyt vuonna 1967, ja ensimmäinen Juoppis ilmestyi tosiaan jo vuonna 1998.

Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja  rastittaa Helmet 2021 -lukuhaasteen kohdan 1, eli kirjoitetaan päiväkirjaa, lisäksi kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.