Rex Stout: Ei aivan tarpeeksi kuollut

 

Rex Stout:  Ei aivan tarpeeksi kuollut, alkuteos Not Quite Dead Enough, 1944, suomentanut Päivi Kalenius, Jännityksen mestarit Book Studio 1992, sivumäärä 189. Kannen kuva Kari T. Leppänen, novellikokoelma#2.

Teoksen sisältämät dekkarit Ei aivan tarpeeksi kuollut ja Ansa on julkaistu toisen maailmansodan aikana, Archie Goodwin on molemmissa tarinoissa sotapalvelussa esikunnassa, hän on sotilasarvoltaan majuri. Ehkä paras anti on Archien kerronnassa, joka irvii monia asioita.

Ei aivan tarpeeksi kuollut  alkuteos Not Quite Dead Enough 1942, ilmestynyt kirjana 1944.
Archie on armeijan esikunnassa majurina eletään toista maailmansotaa. Nero Wolfe ei ota kenraali Fyfeltä tehtäviä vastaan. Archie Goodwin saa tehtäväksi taivutella Nero Wolfe ottamaan kenraalilta tehtävän vastaan, aikaa on kaksi viikkoa ja Archie suuntaa lentäen New Yorkiin. Archien "heila" Lily Rowan on hankkiutunut samaan lentokoneeseen kuin Goodwin. Hänkin on yrittänyt saada Wolfea tutkimaan ystävänsä Ann Amoryn tilannetta. Turhaan. Goodwinin saapuessa Wolfen asuntoon, kaikki on toisin. Wolfe kuntoilee, hän on lopettanut oluen juonnin, edes orkideat eivät kiinnosta. Nero Wolfe aikoo mennä rintamalle, kuten ensimmäisessäkin maailmansodassa. 
Goodwin haluaa herättää Nero Wolfen aivot. Archie alkaa tutkia Ann Amoryn asiaa. Annilla on kyyhkysiä häkissä pitävä poikaystävä Roy Douglas. Arvokkain lintu kyyhky Dusky-Diana on Sion-Stassart ja se osallistuu kilpailuihin. Samassa talossa asuvat myös Annin isoäiti 89-vuotias Pearl O. Chack, Leon Furey ja atleettinen neiti Leeds, jonka äiti kuoli hiljattain 87-vuotiaana. Rouvat Leeds ja Chack ovat olleet yli 50 vuotta riidoissa, toinen syöttää oravia, toinen kyyhkyjä. Archie pyytää Annia "treffeille", jonka Lily tulkitsee väärin. Seuraaviksi Ann Amory kuristetaan. Lily ja Archie ovat epäiltyjä, mutta luonnollisesti syyttömiä. Murhan ratkaisee "aivonsa herättänyt" Nero Wolfe. Teon motiivina on aiemman rikoksen eli rouva Leedsin murhan peittely. Archie onnistuu päätehtävässään, joka on Wolfen palauttaminen "yksityisetsiväksi". Juonipaljastus älä lue, vanhan rouvan murhan motiivina oli tämän aikomus lopettaa kyyhkyslakka.

Ansa 1944 Booby Trap.

Archie on edelleen armeijassa ja Nero Wolfe tarjoaa armeijalle palveluksiaan eikä ota rahakkaita sopimuksia. Nero Wolfe syö Fritzin tekemää  ruokaa, raaka-aineet ovat kupongeilla ostettuja, joita armeijasta saa. Wolfella ei ole edelleenkään aikaa orkideoille. Tämä kuvaa sota-aikaa, ja tarina on sodan aikana julkaistu. 

Itse mysteeri tapahtuu armeijan esikunnassa, jonne on saapunut nimetön "paljastuskirje", jossa syytetään esikuntaa patenttien vuotamisesta (jos yritys tarjoaa sodan vuoksi patentoitua tuotetta armeijalle, niin sieltä se vuodetaan kilpailevalle yritykselle). Jutussa on kaksi kuolemantapausta, jotka on lavastettu toinen itsemurhaksi ja toinen onnettomuudeksi.

Nero Wolfe saa selville syyllisen, ja hiillostaa tämän "henkilökohtaiseen ratkaisuun", jotta armeijan ja tekijän  maine säilyisi hyvänä.

Toisen maailmansodan aikana Rex Stout ei julkaissut pitkiä juttuja (Yhdysvallat liittyi virallisesti sotaan 8.12.1941 ja Japani antautui 15.8.1945).

Archien kerronta hauskaa, mutta itse tarinat olivat aika tasapaksuja.  Archien silmää ilahduttaa naiskersantti Dorothea Bruce, jonka kanssa treffeileekin. Tässä tarinassa ei ole Lily Rowania mustasukkailemassa.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / Crime and Again 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Black orchids

 

Rex Stout: Black Orchids 1942, Bantam Books. sivumäärä 192. Nero Wolfe novellikokoelma #1

Rex Stoutin lyhyistä jutuista koostuvia Nero Wolfe kokoelmia on 14, lista on bloggauksen lopussa. Niistä vain kaksi on suomennettu. Bloggaan jatkossa suomennetuista kokoelmista ja noin kymmenestä englanninkielisestä kokoelmasta, jotka olen tilannut netin kautta.

Teoksessa on Lawrence Blockin (s. 1938) alkupuhe. Hänen erään kirjasarjansa päähenkilö Chip Harrison ottaa leipiinsä Leo Haigin, joka ruokkii trooppisia kaloja ja ihailee Nero Wolfea. Lawrence Block analysoi nimeä Rex Stout. Rex on latinaa ja tarkoittaa kuningasta, Stout tarkoittaa lihavaa. 

Mustat orkideat on siis ensimmäinen julkaistu Nero Wolfe kokoelma, jossa on kaksi pitkää novellia. Tätä ei ole suomennettu ja varsinkin ensimmäisen novellin kieli oli minulle hyvin vaikeaa, koska murha tapahtuu kukkanäyttelyssä ja tarinassa käsitellään kukkien kasvatusta, kasvitauteja ja näyttelyjä yleensäkin. 

Black Orchids -juttu on 103-sivuinen.
Nero Wolfe on patistanut apulaisensa Archie Goodwinin kukkanäyttelyyn. Orkideakasvattaja ja miljonääri Lewis Hewitt on saanut risteytyksen tuloksena mustia orkideoija (joita oikeasti ei ole olemassa, mutta on mielikuvituksessa kuten James Bond filmissä Kuuraketti).  Hewitillä on  kolme mustaa orkideaa, myös Nero Wolfe haluaa mustan. Näyttely on Rucker & Dillin järjestämä. Archie Goodwin on lääpällään naisjuontajaan Anne Tracyyn. Hän pitää W.G Dilliä Annen esimiestä tulevan vaimonsa pomona. 

Nero Wolfekin saapuu paikalla, ja sinä päivänä miesjuontaja Harry Gould löytyy ammuttuna. Epäilykset kohdistuvat Gouldin paikalla olevaan tyttöystävään Rose Lasheriin. Näyttelyalue on ollut hullunmylly, mutta Nero Wolfe selvittää murhan ja niin, että hän saa mustia orkideoja. Murha on tehty monimutkaisesti ja pistoolin laukaisuun on käytetty Hewitin kävelykeppiä. (Hewitt on syytön). Wolfe kertoo ratkaisun lopussa, mutta hämää ensin.

Murhan motiivi on kiristys, ja liittyy kasvitautiin nimeltä Kurume yellow, joka on kuvitteellinen, murhaaja oli levittänyt kasvitautia tahallaan.

Toinen pitkä novelli on nimeltään  Cordially invited to meet death (Lämpimästi kutsuttu kohtaamaan kuolema), sivumäärä 90.

Tarinan alussa esitellään Bess Huddlestone, joka järjestää juhlia ja tapahtumia. Bess oli soittanut kaksi vuotta sitten Nero Wolfelle ja pyytänyt Neroa murhapeliin. Nero Wolfe kieltäytyi, olisi ollut Nero Wolfen mukaan kuin pyytäisi Napoleonia leikkimään tinasotilailla. Muutenkin Nero Wolfe lähtee ulos syömään vain Rustermanin ravintolaan tai huippukokin pöperöitä maistelemaan ystävän luo.

Kaksi vuotta on kulunut, on elokuu ja kuumaa sisälläkin kun ilmastointi on rikki. Bess Huddlestone kääntyy Nero Wolfen puoleen, hänellä on huolia, joku yrittää tuhota hänet. Hänen asiakkaansa ystävät ovat saaneet nimettömiä kirjeitä, joissa on paljastuksia, esimerkiksi rouva Jervis Horrocksin kirjeessä luki: "miksi tohtori Brady määräsi tyttärellenne vääriä lääkeitä, kysykää Bess  Huddlestonilta". s. 106. Tällä tavoin yritetään pilata Bessin bisnes. Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan, ja selviää, että kirjeet on kirjoitettu Bessin yrityksen kirjoituskoneilla. Bessin lähipiirissä on sihteeri Janet Nichols, avustaja Maryella Timms, veli kemisti Daniel Huddlestone, Larry Huddlestone veljenpoika sekä Alan Brady lääkäri.

Tutkimukset alkavat ja niiden kuluessa Bess saa lasinsirusta haavan ja kuolee jäykkäkouristukseen. Nero Wolfe tajuaa, se on murha, jonka hän loppuosassa selvittää ja kertoo laveasti, kuka on syyllinen ja miksi, mutta alustaa paljastusta hiostamalla koko lähipiiriä, sillä he ovat kaikki valehdelleet tai salanneet tosiasioita Wolfelta.

Bessillä oli lemmikkisimpanssi, ja muita eksoottisia lemmikkejä. Nero Wolfe lähettää hautajaisiin mustia orkideoija, eli se sopii hyvin kirjan teemaan.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / Crime and Again 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Jo Nesbo: Kylän kuningas

 

Jo Nesbo: Kylän kuningas alkuteos Kongen av Os, suomentaja Outi Menna,  Johnny Kniga, 2024  sivumäärä 406.

Tämä on jatko-osa norjalaisen Jo Nesbøn romaanille Valtakunta, jossa käsiteltiin Osin kylässä asuvia Opgaardin orpoveljeksiä Carlia ja Roy'ta, joiden vanhemmat suistuivat autollaan vuorenrinnettä alas. Veljeksistä Carl oli hyvä koulussa, suosittu ja meni opiskelemaan ulkomaille. Roy taas jäi vanhana poikana pitämään Opgaardin taloa, ja pyörittämään huoltoasemaa. Carl palasi arkkitehtivaimonsa Shannonin kanssa Osin kylään tekemään hulppeaa kylpylää. Kirjassa sattui ja tapahtui etenkin murhia, myös Shannon kuoli.

Miljoonä on norjalainen kuvitteellinen  Os joka on luonnonkaunis pikkukylä, missä on ahtaat piirit ja upeat tunturimaisemat. 

Tämä teos alkaa seitsemän vuotta Valtakunnan jälkeen. Kylpylähotelli on valmis ja nyt suunnitellaan pitkää tunnelia, joka vaikuttaisi Osin saavutettavuuteen.

Kylän kuningas keskittyy sekä ykkösosan rikosten selvittelyyn, että vie kylän ja kylpylän kohtaloa eteenpäin, myös veljesten naistouhuilut ovat kuvassa mukana.

Kirjan kertoja on Roy Opgaard, joka on hiljainen mutta tarvittaessa kova, jos oma tai perheen etu sitä vaatii. Roylla on paljon vastuksia, hänen pitää peitellä Carlin aiheuttamia sotkuja. Lisäksi seudun nimismies Kurt Olsen epäilee, että Roylla olisi osuutta Olsenin isän niin ikään nimismiehen katoamiseen.

Alkuosiltaan kirja tuntui vanhan vellin lämmitykseltä, mutta tarinan edetessä uusi kertomus imi mukanaan. Jätän kuitenkin tarkemmat juonikuvaukset väliin, koska kirja on uutuus ja sarja kannattaa aloittaa teoksesta Valtakunta ja sitten edetä tähän teokseen, jossa lukija jo tietää, kuka rikoksia Osissa tehtailee.

Jo Nesbon romaani Kylän kuningas palaa Osin luonnonkaunisiin tunturimaisemiin, mutta pinnan alla väreilee silkka pahuus, josta poreilee uusia rikoksia.

*****

Jo Nesbø (s.1960) on norjalainen dekkaristi.

Olen blogannut Harry Hole -sarjan avausosan Lepakkomies. 

Jo Nesbø on syntynyt Oslossa, ja asunut nuorena Moldessa. Hän on nykyaikaistanut myös näytelmän Macbeth.

Simone Buchholz: Purppurasade

 

Simone Buchholz: Purppurasade, alkuteos River Clyde 2021, suomentaja Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2024, sivumäärä 281.

Saksalaisen Simone Buchholzin (s. 1972) Chastity Riley sarja päättyy dekkariin Purppurasade. Alkuteoksen nimi River Clyde viittaa Glasgow'n läpi virtaavaan jokeen, jonka "kommentteja" on kirjattu lukujen väliin. Koko sarjan suola on outo kerrontatekniikka, mutta Chastity Rileyn ongelmat ovat koko sarjan samoja. Sarjan ensimmäinen osa Revolverisydän ilmestyi vuonna 2008 ja kertoi vuodesta 2006. Tapahtumapaikka oli Hampuri, jossa tapahtui vakavia rikoksia. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2019. Syyttäjä Chastity Rileyllä on kirjassa isällinen suhde pomoonsa Georg Falleriin ja hänellä on fyysinen suhde entiseen pikkurikolliseen ja nykyiseen lukkoseppään Klatscheen, joka asuu naapurissa.

Chastity Rileyn  asuu yksin traumojensa kanssa. Hän on varttunut amerikkalaisen isänsä kanssa. Äiti on häipynyt toisen miehen matkaan. Kun Chastity on riittävästi varttunut, isä on tehnyt itsemurhan. Isän muistoa kunnioittaakseen Chastity on lukenut oikeustieteen tutkinnon ja on nyt syyttäjä.

Chastityn lähin naispuolinen ystävä on  kahvilanpitäjä Carla Velos. Chastity on futisfani ja käy FC St. Paulin kotiotteluissa.

Sarjan toisessa osassa Knastpralinen (ei suomennettu) Chastity juo, kuten kaikissa muissakin osissa. Carla joutuu raiskatuksi ja tukeutuu Klatscheen, joka saa Chastityn mustasukkaiseksi.

Kolmannessa osassa Schwedenbitter Chastity saa tutkittavaksi amerikkalaisen pariskunnan murhat. Neljännessä osassa Eisnattern käsitellään asunnottomuutta ja Chastityn äiti tulee käymään.

Krokotiiliyössä ratkotaan pahasti hakatun miehen arvoitusta. Calabretta niminen poliisi tulee osaksi Chastityn "miesverkostoa". 

Verikuussa Chastityn juominen, tupakointi ja miessuhteet saavat jatkoa, samalla ratkotaan häkkien arvoitus ja käsitellään koulukiusaamista. 

Mexicoringissa käsitellään klaaneja ja rikollisjengejä. Klatche on avioitunut ja saanut perheenlisäystä. Chastityn mieskokoelma täydentyy kuitenkin yksikätisellä Incemanilla. 

Hotel Cartagenassa vietetään Fallerin 65-vuotissyntymäpäiväjuhlia, kun alkaa kaappaus paikalla on Chastityn "lähipiiri": Carla, Rocco, Anne Stanislawski,  oikean kätensä menettänyt Bülent Inceman, ja Klatche. Chastityyn kovin ihastunut Ivo Stepanovic on ulkopuolella ja on päättänyt pelastaa Chastityn. 

Purppurasade päättää Chastity Riley tarinat. Kerrontatyyli ja tempo ovat edellisistä osista tuttuja. Hampurin rikoksena on korttelin polttaminen ja joukko murhia, joihin liittyy kiinteistökeinottelu. Hampurissa Ivo Stepanovic ja Vito Calabretta ratkovat rikosta, muut poliisit ja Chastity Riley ovat hyllytettyjä. Chastity on lähtenyt Skotlannin Glasgow'hon ottamaan perintöä vastaan.

Teoksen kuluessa Riley päästää irti menneestä ja Hampurissa etenkin miehet kaipaavat kovin Chastitya, joka on 48-vuotias. Rikokset ovat sivuosassa päätösosassa. Lopussa Riley saa vieraan Glasgow'hon.

Purppurasade on Chastity Riley -sarjan haikea ja mutta minusta myös laimea päätös, kirja kuuluu kuitenkin sarjan läpi kahlanneiden lukulistalle.

Laajempi katsaus

Elämässä odotukset vaikuttavat kokemukseen. Odotin sarjan päätösosalta enemmän toimintaa ja vastauksia. Omasta mielestäni samaa velliä lämmitettiin uudestaan. Simone Buchholzin kirjojen suola ei ole juoni, jota yleensä ei kunnolla ole kirjoissa vaan kerrontatyyli ja dialogit.

Chastity Riley menee vastaanottamaan Eliza-tätinsä (jota ei ole nähnytkään) perintöä. Kirjakauppiaana ja kääntäjänä toimineen Elizan perintö on mökki, jossa Chastity Riley kohtaa "kuolleita", ja käy perhetraumansa läpi. Muu aika kuluu pubissa juopotellen platonisesti Elizan entisen poikaystävän Tomin kanssa.

Hampurissa Chastityyn pihkassa olevat miehet kaipaavat Chastitya. Lohtua osalle ja yht'aikaa heille tarjoaa Anne Stanislawski, Rikosta, jossa koko kortteli on murhapoltettu, tutkivat Ivo Stepanovic ja Vito Calabretta. He puhuvat etupäässä Chastitysta. Klatsche kaipaa myös Chastitya, mutta edellisessä osassa kuollut Chastityn pomo Faller haamuilee Klatschelle ja rauhoittelee miestä.

Lopussa Chastity saa vieraan ja ehkä traumansa läpikäynyt Chastity on valmis parisuhteeseen.

Haamujen lisäksi myös Clyde-joki havainnoi tilanteita.

Ihmettelin käännöksessä Celtig Glasgow -sanaparia. Minusta Glasgow'n toinen suurseura Rangersin lisäksi on Glasgow Celtic. Aiemmissa osassa jalkapallo oli kohtalaisen isossa roolissa.

****

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja .

1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019

2. Knastpralinen, 2010

3. Schwedenbitter, 2011

4. Eisnattern, 2012

5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019

7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020

8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.

9. Hotel Cartagena 2019. suomennettu vuonna 2022

10. River Clyde 2021. suomennettu 2024 Purppurasade

Han Kang: Valkoinen kirja

 

Han Kang: Valkoinen kirja 2016, suomentanut Taru Salminen, Gummerus 2021, sivumäärä 111.

Vuoden 2024 Nobelin kirjallisuudenpalkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.

Valkoinen kirja koostuu kolmesta osasta ja niissä olevista tuokiokuvista ja miellekuvista osa on moderneja runoja.

Teoksen lähtökohta on tietyt tärkeät sanat: kapalo, vastasyntyneen vaate, suola, lumi, jää, kuu, riisi, aallot, ... valkoiset hiukset ja käärinliina. Kaikki ovat valkoisia ja se on kirjan pääväri. Kirja ei ole kepeä ja luulen, että valkoinen symboloi puhtauden lisäksi kuolemaa, sillä kirjan päätapahtuma on päähenkilön isosiskon kuolema kahden tunnin elämän jälkeen. Vaikka sisarukset eivät ole koskaan tavanneet, isosiskon henki on ollut aina läsnä äidissä ja siten myös päähenkilön elämässä. 

Sanat toistuvat tekstissä säännöllisen epäsäännöllisesti, esimerkiksi kapalo esiintyy monesti.

"Vastasyntynyt on kiedottu lumenvalkoiseen kapaloon... Vain valkoinen kapalo äidin ja lapsen välissä". s. 23.
"Kapalosta tuli ruumisarkku". s. 101

Kapalo  liittyy kirjan "päätapahtumaan" eli kirjailijan isosiskon kuolemaan vain parin tunnin jälkeen. Tyttö on syntynyt kotona ennen aikaisesti ja haudattu lähelle kotina. Maa oli valkoinen ei lumesta, vaan kuurasta. Miksi tragedia on tapahtunut, ei ilmene, mutta talo on ollut syrjässä, kylässä on ollut vain yksi puhelin ja sekin loitolla.

Paljon myöhemmin muistoja alkaa tulvia vielä lisää ja niistä johtopäätöksiä. 

Siksi kuvittelen, että hän tuli tänne minun sijaan. s. 30. Hän kuljettaa tämän kaupungin katuja sellaisena kuin olen hä et kuvitellut. s.31 Jos sinä olisit yhä elossa, minä en voisi olla olemassa. s. 99.

Teistä on minusta hyvä. Luulen, että tämä on käännetty englannista ei koreasta, mutta se on vsin arvaus, mutta se ei minusta näy kirjasta.

Patrick Modiano: Dora Bruder

 

Patrick Modiano: Dora Bruder, alkuteos 1997, suomentanut Lotta Toivanen,  WSOY 2020, sivumäärä 117.

Nobelisti Patrick Modiano oli nähnyt Paris-Soir -lehden ilmoituksen 31.12.1941:  "Kadonnut nuori tyttö Dora Bruder 15 v 1 m 55  cm, soikeat kasvot... Mahdolliset havainnot  M Mne Bruder, boulevard Ornano 31, Pariisi."

Patrick Modiano on kirjoittanut periaatteessa samanlaisia kirjoja, jossa päähenkilö uppoaa muistoihinsa ja ne vievät elämän kipupisteisiin, usein Pariisin natsimiehitykseen tai sen aikaiseen salakuljetukseen, mutta tämä on erilainen. Modiano seuraa Pariisissa 25.2.1926 syntyneen juutalaistytön Dora Bruderin kohtaloa.

Tämä kirja on paljon henkilökohtaisempi, ja siinä kirjailija raottaa hieman myös suhdettaan isäänsä, ja selvittää Dora Bruderin ja monen muun Auschwitzissä tapetun ankean kohtalon. 

Tärkeä kirja, jonka lukeminen oli minulle kiehtovuudestaan huolimatta erittäin raskasta. Modianon hienous on siinä, että hän antaa uhreille nimet ja kuvaa heidän elämäänsä. Sortajat jäävät kasvottomaksi ja nimettömiksi.

Pidempi oppimäärä
Modiano näkee paljon vaivaa selvittäessään Doran henkilöllisyyden. Doran vanhemmat olivat juutalaisia,  isä Ernest (s. 1899) ja äiti Cecile (s.1907). Ernest oli syntynyt Wienissä, ja pestautunut muukalaislegioonaan, ja taistellut Marokossa, jossa saanut kaasua ja oli sotainvalidi. Sukulainen luonnehtii Ernestiä kirjailijalle, "Setä oli kiltti ja lempeä".  Äidin perhe oli Venäjältä ja äiti oli muuttanut perheen mukana Budapestiin, josta edelleen Ranskaan ja toimi ompelijana. Perheestä oli jäljellä hääkuva, ja muutama perhekuva. Dora oli pistetty Marian Pyhän sydämen sisäoppilaitokseen 9.5.1940. Dora olisi voinut olla ehkä laitoksessa sodan aikana, sillä isä ei ollut ilmoittanut Doraa juutalaiseksi. Dora kuitenkin karkasi 14.12.1941 sisäoöppilaitoksesta, tai ei ehkä palannut "sunnuntaivapaaltaan". Karkaaminen on teemana Modiano teoksessa Uinuvia muistoja, ja kirjailija mainitsee, että itse karkasi koulusta 1960.

Modianomaiseen tapaan kuvaillaan maisemia ja rakennuksia, joissa etsitään jälkiä Dorasta, ja Wienissä kuvataan myös miljöötä. Wienissä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen paljon pakolaisia. Kirjailija kertoo myös isästään, joka vältti pidätyksen täpärästi sodan aikana. Vanhemmat erosivat, ja yhteys isään katkesi, mutta Modiano kertoo tapaamisistaan isänsä kanssa.

Koko Bruderin perhe lopulta otettiin kiinni, ja lähetettiin internointileiriin Drancyyn, mistä lähetettiin Auschwitziin. Modiano on etsinyt "vertaiskohtaloita", hän myös liittää Robert Tarkovskyn kirjeen kotiin internointileiristä.  "Koitan parhaani mukaan tulla terveenä takaisin". Ilmeisesti  vangit eivät aavistaneet, että heidät tuhotaan uudessa paikassa heti.

Modiano kirjaa lisäksi eräiden taiteilijoiden kohtaloita:
Friedrich Lampe, säveltäjä, venäläiset ampuivat 1945.
Felix Hartlaub taidehistorioitsija, kuoli Berliinissä 1945.
Roger Gilbert-Lecomte avantgarde-runoilija  kuoli 1943 jäykkäkouristukseen.
Maurice Sachs, ranskalainen kirjailija, kuoli Dachaussa maaliskuussa 1945.

Pariisissa juutalaisten piti kiinnittää keltainen tähti rinnuksiin. Koko Bruderin perhe lopulta joutui kiinni. Äiti ja tytär otettiin säilöön. Keltainen tähtimerkki rinnassa oli pakollinen. Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin kuljetuksella, jossa oli ensi kertaa ranskalaisia naisia.

Ernest Bruder ja Dora Bruder lähetettiin Auschwitziin 18.9.1942 ja äiti 11.2.1943. Kukaan heistä ei selvinnyt.

******

Ranskalainen Jean Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945. Modiano on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. 
Patrick Modianon tuotannossa on 30 romaania, ja tämä on toiseksi viimeinen julkaistu
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla täällä

La petite bijou täällä

Uinuvia muistoja täällä

Vuoden 2024 palkinnon sai eteläkorealainen naiskirjailija Han Kang (s. 1970), jolta on suomennettu neljä kirjaa: Vegetaristi, Ihmisen teot, Valkoinen kirja ja Älä jätä hyvästejä.