J.P. Pulkkinen: Sinisiipi, Kustannusosakeyhtiö Teos 2018, sivumäärä 334.
J.P. Pulkkisen Sinisiipi aloittaa tarinansa Keimolan moottoriradalta 1970-luvun alussa, missä pikkupojat Timo ja Leo seuraavat hurjaa autokisaa. Isompi poika eli Heikki Laatunen suunnittelee. tekevänsä rahaa rakentamisella.
Sitten leikataan vuoteen 2010. Pikkupojat ovat isoja Timo Markkula on ylikonstaapeli, ja on siirretty talousrikoksista väkivaltaan. Leo Massi on on Laatu-Heikki Oy:n asianajaja.Timo on naimisissa Maaritin kanssa. Heidän poikansa Antti on lukenut itsensä arkkitehdiksi, ja on myös Laatusen klaanissa. Laatunen tuntee Vantaalaisen päätoimittajan Mikael Strömbergin ja kansanedustaja Risto Vuoren.
Sinisiipi avaa Vantaa-sarjan, ja kuvaa asiantuntevasti ja tarkasti Vantaata. Vantaa oli vuoteen 1972 Helsingin pitäjä, Vantaan kauppala se oli vuonna 1972, ja kaupunki vuonna 1974. Nykyään Vantaalla asuu 225 000 ihmistä. Itse olen asunut kaksi vuotta Vantaan Koivukylässä, Rasinkadulla kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja aiemmin Tikkurilan lähellä Helsingissä Tapulikaupungissa. Vantaalla ollessani tutustuin Vantaan alueista parhaiten Itä-Vantaaseen eli Länsimäkeen, Itä-Hakkilaan ja Mikkolaan, Hakunilaan. Kuusijärvellä tuli myös käytyä, ja muuallakin, ajoin monesti polkupyörälle Korson kautta Keravalle tai kävin Tuusulassa, jonka nimi ei silloin omannut sivumerkityksiä. Koivukylän vieressä olevat Rekola ja Havukoski tulivat myös tutuksi, ja luonnollisesti Hiekkaharju ja Tikkurila, jossa oli jo silloin Kielotien poliisiasema. Mikään Vantaan tuntija en ole. Tässä käsitellään Kalliston aluetta. Minusta tämä on fiktiolähiö, ja sen paikalla on oikeasti Ilola.
Tapahtumat alkavat vyöryä, kun pieni lapsi putoaa aidatulla alueella "siiloon" tai luolaan. Kun lapsi pelastetaan, löytyy onkalosta nuoren naisen ruumis. Nainen on vuonna 1992 kadonnut silloin 18-vuotias Anne Ilvesmäki. Alue on ollut Lokajussit Oy:n työmaata, ja ensiksi kysymyksiä esitetään lafkan toimitusjohtajalle Reijo Jussilaiselle.
Koska kirja on uusi, en paljasta, enkä avaa juonta lainkaan, en tapahtumia, en motiiveja, mutta juoni on varsin yllätyksekäs.
Poliisiasemalla on omat hierarkiat, ja kiistansa. Yllättäen Timo Markkula ei ole kirjan sankari (eikä konnakaan), vaan pääpoliisiksi nousee vanha jermu Lasse Bång, sekä nuori naispoliisi Liina Vahtera.
J.P. Pulkkisen Sinisiipi on kunnianosoitus Suomen neljänneksi väkirikkaimmalle kaupungille eli Vantaalle. Kaupunki on hyvä ja kehittyvä, ja pahan aiheuttaa lopulta ihmisten ahneus, ja heikkous.
Sinisiipi -nimi tulee varmastikin sinisistä perhosista: "Puiden välissä leijuu sinisiä perhosia" s.34. Teema on rakennusbuumin ja kasvun lieveilmiöt. Olen asunut myös Espoossa Tapiolan kupeessa, ja allekirjoitan, että seuraava lainaus pitää paikkaansa: "Koivukylästä ei tule Tapiolaa". Koivukylä tai paremminkin Havukoski on seuraavan osan Valkoinen varis yksi tapahtumapaikoista.
****
J.P. Pulkkinen on syntynyt vuonna 1959, ja asunut Vantaalla vuosina 1966 - 1982, eli ne vuodet, jolloin ihminen imee eniten ympäristöstä.
J.P. Pulkkinen on syntynyt vuonna 1959, ja asunut Vantaalla vuosina 1966 - 1982, eli ne vuodet, jolloin ihminen imee eniten ympäristöstä.
Kiitos kirjan mielenkiintoisesta esittelystä. Uskon, että tämä aloituskirja on lukemisen arvoinen ja hyvää on tulossa varmasti jatkossakin. Nimestä tulee mieleen Laineen Pisto sydämeen, jossa murhatuilla oli tunnuksena kalliosinisiiven tatuointi.
VastaaPoistaKirjan juoni oli osin yllätyksekäs, ja Vantaalla aaseville, ja etenkin asuneille, tässä on oma nostalgiansa.
PoistaJotenkin esittelysi on mielenkiintoisempi kuin kirja jota yritin lukea..hmm, ehkäpä pitää aloittaa se uudelleen :)
VastaaPoistaKuten kirjoitin, otin tämän lukuun lähinnä Koivukyläaikojen muistoksi. Lähiö ei ollut ns. nullumalähiö, vaan tapahtumia oli sangen paljon, useimmat eivät olleet myönteisiä.
PoistaOletin, että tässä olisi ollut asetelma, että pikkupoikina kavereita, vanhempana vihollisia, mutta juttu ei tosin näin yksioikoinen ole. JP Pulkkinen on muuttanut Vantaalta pois jo vuonna 1982, itse asuin Vantaalla 1990-luvulla.