torstai 21. kesäkuuta 2018

Massimo Felisatti ja Fabio Pitorru : Tyttörukka



Felisatti  - Pitorru: Tyttörukka, A Scopo  di Libidine, suomentanut Arre Huhtala, WSOY 2003 Sapo 181, sivumäärä 146.

Takakannen mukaan tämä on ensimmäinen SaPO-sarjan italialainen dekkari, ja se muistuttaa kerronnaltaan ja miljööltää Donna Leonin teoksia, vaikka tapahtumapaikkana on 1970-luvun Rooma, Leonilla se on Venetsia.

Tyttörukka -dekkarin alussa hienostoperheen 13-vuotias tytär Fiorella Carpi katoaa. Fiorellan isä on kirurgian professori Andrea Carpi, jolla on lisäksi yksityisvastaanotto, Fiorellan äiti on rikas boheemi.

Perhe luulee Fiorellan lähteneen ystävän matkaan, mutta pian Rooman poliisilaitos etsii kadonnutta tyttöä, lopulta hänet löydetään ammuttuna järvestä.

Rooman polisista asiaa tutkii poliisipäällikkö Carrera, jolla on myös samanikäinen tytär. Lopulta murhan ratkaisee Carreran alainen Solmi.

Poliisien syrjähypyistä puhutaan: "Ei hän voinut sallia syrjähyppyjä itselleen, ... Oli valittava joko virkaura, tuo kivinen tie, tai muu sen ulkopuolella. Avioliiton ulkopuoliset suhteet voivat hänellä olla vain yhdenlaisia, salakähmäisiä, asemaa vaarantamattomia - ja niin muodoin jokseenkin epätyydyttäviä". s.37
Myös kommunismia pelätään. "Punalippu liehuu jo Rooman poliisilaitoksessakin. Mitäs tuo, on se ylemmäksikin päässyt: onhan yksi punalippua ja sirppiä ja vasaraa heiluttava sosialisti ollut sisäministeriön alivaltiosihteerinäkin".  s.37

Luin dekkarin jonottaessani keikalle Circukseen Helsingissä. Dekkari oli sangen nopealukuinen ja osoitti  lehdistön paineen kovaksi Italiassa jo 1970-luvulla. Lisäksi yhteiskunta oli hyvin jakautunut ja hierarkkinen. Virkamiehiä ei välttämättä arvosteta. Vaikka tytöt käyvät nunnien ylläpitämissä kouluissa, kaikki eivät ole siveitä. Vaikka tämä ei ole dokumentti, asetelmassa on ehkä totuuden siementä. Ankara kasvatus ja vaikeneminen kaikesta, ei estä seksuaalisuuden heräämistä.

Itse murhan motiivi, ja murhaaja ja mitä dekkarissa "paljastuu" ei ole mitään mukavaa luettavaa. Kuten takakannessa ilmenee, nuoria tyttöjä hyväksikäytetään. Rikkaat ovat ottaneet nautintaoikeuksia käyttöönsä sikamaisesti ja valitettavasti näihin syyllistyvät etenkin miehet.

Tyttörukka oli nopealukuinen dekkari, joka on hyvin tv-sarjan oloinen juoneltaan. Se herättää sangen apeita ajatuksia. Maailma on mätä pahojen ihmisten vuoksi.

6 kommenttia:

  1. Onpas dekkariin laitettu tyylikäs kansi. Tällaisia nopealukuisia dekkareita joskus ihan kaipaa. Eilen loikoilin aurinkoa ottamassa ja olisin kaivannut juuri tämäntyyppistä kirjaa. - Mukavaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLi nopealukuinen, eikä mitenkään huono. Aurinkoa ottaessa ehkä vähän tumma. Hyvää juhannuksen jatkoa.

      Poista
  2. Herätettyäsi uteliaisuuteni Tyttörukkaa kohtaan Vichin komisario Bordelli ja kuolema Firenzessä kommentissasi, tarkoitus oli pikalukaista tämä teos.
    Kappas vaan: ei mikään turha kirjailijaparivaljakko, sillä sateen rattoisasti ropistessa ikkunalautoihin Tyttörukasta muodostui - aiheestaan huolimatta - mainiosti luotuine henkilöhahmoineen mukavaviritteinen lukutuokio, josta kiitos:)

    VastaaPoista