Nikke kesälomalla ja isän kanssa torilla

Sempen ja Gosginnyn tekemät Nikke-kirjat ovat hyviä. Pikku-Jokkena luin niitä, ja nyt yritän vähän analysoidakin.

Nikke kesälomalla kirjan ensimmäisessä jutussa Isä päättää juttu alkaa seuraavasti

"Joka vuosi, ainakin viime vuonna ja toissa vuonna, sitä ennen on niin kauan sitten etten minä muistakaan, isä ja äiti riitelevät kovasti siitä minne mennään lomalle. Sitten äiti rupeaa itkemään ja sanoo lähtevänsä äitinsä luokse, ja minäkin itken koska pidän mummista mutta hänen luonaan ei ole rantaa, ja lopulta mennään sinne minne äiti haluaa ja se ei ole mummola.

Eli aikakäsitys. Niken "aina" on viime ja edellisvuosi. Joka vuosi eli  "aina" äiti ja ja isi riitelevät, ja äiti voittaa, mutta ei mennä mummin tyköön, vaan rannalle. Mielstäni koko kappale kuvaa Niken maailmaa. Se on positiivisen minäkertojan iloinen tulkinta riitaisasta aikuisten maailmasta. Onneksi Nikke ei ymmärrä, mitä tarkoittaa muuttaminen äitinsä tyköön...

Rannalla on kivaa juttu alkaa

"Rannalla pidetään aina hauskaa. Minä olen saanut kavereita, on Pascal ja Denis ja Marcel, hän se vasta on tyhmä "....

Eli aina Nikke on kavereiden kanssa, ja kaikilla on ominaisuuksia, nykyisin ikävätkin asiat todetaan ilman ennakkoluulon häivää, eli tyhmä, lihava (Simon), huono koulussa (Kloku), hurja mottamaan (Henri). Tämä on minusta toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, lapsen silmin.

Kesälomalla tapaa tyttöjäkin.

Leikittiin kauppaa juttu alkaa.

"Tytöissä on se vika, etteivät ne osaa leikkiä, itkevät kaiken aikaa ja sitten aiheuttavat aina ikävyyksiä. Täysihoitalassa niitä on kolme.  ....Antoinen selitti, miten ärsyttävää, kun oli tyttö siskona ..."

Rankka väite tytöistä kerrotaan taas ilman mitään ennakkoluuloa. Lopun ajatus on myös mainio, arsyttävää, kun tyttö on siskona, kääntäjä on todella onnistunut, luuleeko pikku poika, että voisi olla poika sisarena :)

Niken perheessä vain isä käy töissä, ja rahaa ei aina ole. Niken isä nalkuttaa kuluista, ja joutuu joskus vastaamaan nalkutuksestaan, kuten lempijutussani Isä kanssa torilla (Nikke ja kostajien sakki).

Päivällisen jälkeen isä ja äiti laskivat kuukauden menoja
-Ihmettelenpä mihin menee kaikki se raha jonka saat minulta, isä sanoi
-Sepä hauskaa, että kysyit, äiti sanoi, vaikkei hän näyttänytkään olevan naurutuulella ...

Tässä lapsen silmin joudutaan kohtamaan niukkuus, ja ongelma siitä, että perheen työnjako on erikoistunut, toinen on töissä ja toinen vastaa kodista. Koko torireissu on niin uskomattoman hauska, ja päättyy ravintolaillallisiin, koska ...
--

 René Goscinny kirjoitti ja Jean-Jaques Sempé kuvittivat vielä esimerkiksi ..

Nikke ja kaverit (Le petit Nicolas et les copains) WSOY 1965,

"Nikke ja kaverien" parhaita juttuja on minusta Filateliaa, missä pojat aloittavat postimerkkiharrastuksen ja arvata saattaa mitä tapahtuu. Minulla on itse kuvan postimerkki, ja siitä minulle tulee aina mieleen tämä tarina ja hyvät muistot. Tässä kirjassa kerrotaan myös Niken "silloisesta" naapurista ja naapurin tytöstä nimeltä Ann-Marie (Marie-Edwige). Tohtorit juttu symppaa myös koululääkäreitä. Salakieli on tarinan Jorin keksimästä viittoilu ja irvistelykielestä, jota ei luokassa kannattaisi kokeilla.

Nikke ja Nenä (Les recres du petit Nicolas) vuonna 1968.

"Nikke ja nenän" ensimmäisessä jutussa Niken lihava kaveri Simon erotetaan koulusta, voisarvien ja hillovoileipien syönnistä aiheutuneiden sattumusten vuoksi. Monet patoavat tunteita syömisen avulla, mutta Simonin tunteet pursuavat, jos hän ei saa syödä. Tässä loistavassa kirjassa Nikke saa myös tekonenän, josta tulee hankaluuksia koulussa, mummilta lahjaksi kellon, josta tulee hankaluuksia myös kotona, ja pojat tekevät sanomalehteäkin. Parhaita juttuja on minusta jalkapallo, jossa poikien peli muuttuukin isien peliksi, parasta tässä on taktiikkapalaverit ja selostukset pelin vaiheista, sekä sammakonpoikasista kertova Tuliharja. Tässä tulee esiin isien ja äitien erilaisuus, ja lopulta tehdään aina kuin äiti haluaa.

Päähenkilönä on minä-kertoja Nikke (Le petit Nicolas), joka on konttorissa työskentelevän hermoilevan isän (Papa) ainut lapsi. Äiti (Maman) on hieman takaireä kotirouva, jonka äiti eli mummi (Meme) saa Niken ihan perusisän näyttämään hermoheikolta ja naapuri Bledurt saa isän näkemään punaista pomo saa Niken isästä esiin keskenkasvuisen ja Niken harrastukset kuorivat isästä katteettomat kehut, hienosta pyöräilyurasta alkaen, jotka päättyivät äidin tapaamiseen.

Poikajoukossa Jokkis (Joachim) jää eniten sivuun, Paulin nopeutta, jotka johtuvat isoista likaisista polvista, mainostetaan usein, ja on Paul (Maixent) pääroolissakin Taikuri jaksossa, ja sille vintiöporukalle ei kannata vakavasti mitään näytää :)

Jorin (Geoffroy) isä on upporikas, ja heillä on autonkuljettajasta lähtien henkilökuntaa, ja tämä aiheuttaa päänvaivaa mm. koulun lääkärintarkastuksessa. Jori on rikkaudestaan huolimatta minusta ihan reilu ja mukava kaveri.

Ruffen eli (Rufus) isä on poliisi, jolla on merkitystä sekä Ruffen käytökseen, ja muiden käytökseen Ruffea kohtaan. Ruffe ei sen sijaan siedä yhtään kritiikkiä, hänellä on joskus poliisin pillikin mukana.

Koulussa on henkilökuntaa. Rehtori on peruspomo, joka ei onnistu luokan kanssa kovinkaan hyvin. Opettajatar (La maitresse) on kiltti ja alkaa oppia ettei pojat voi oppia. Välituntivalvoja Soppa (La Bouillon) eli herra Dubon on vanhan luokan herrasmies, joka tietää poikien metkut jo hieman paremmin kuin herra Forte. Luokan priimus on silmälasipäinen Albert (Agnan). Albert on joutunut väärään luokkaan.

Henri (Eudes) on hurjan vahva ja mottailee kaikkia. Myöhemmin ilmenee, että Henrillä on myös isoveli. Henri saa nyrkistä, kun nyrkkeilee englantilaisen vaihto-oppilaan kanssa, jonka sanavarasto kertyy ei-toivotulla tavalla.

Simonin (Alceste) intohimona on syöminen. Simon on minusta varsin älykäs ja aikaansaava kaveri, kun olosuhteet ovat otolliset, eli jalkapallokin sujuu, kun pelataan säilyketölkillä. Simonin suhde ruokaan ja omaan kehoonsa on minusta tasapainoinen, ruoka ei ole hänelle mikään ongelma.

Kloku (Clotaire) on huono koulussa, mutta hänen vanhempansa ovat pojasta huolissaan. Kloku juuri tämän ominaisuutensa ansiosta saa tilaa tarinoissa. Myös Klokun pyörälle kävi samoin kuin Niken ensimmäiselle pyörälle. Kloku kuitenkin on reilu kaveri ja hyvä ihmistuntija. Klokun vanhemmilla tuntuu olevan rahaa hieman enemmän käytössä kuin Niken.