John Masefield (1878 - 1967) syntyi Englannissa Ledburyssa, ja on nettitietojen mukaan asunut USA:ssakin ja ollut W.B Yeatsin ystävä, joka oli irlantilainen Nobel-voittaja vuodelta 1923. Kirja lienee ensimmäinen painos suomenkielisenä, yläkuva sisäkannesta.
Keskiyön kansaa -teos kertoo orpopoika Kai Harkerin päivittäisestä elämästä ilkeän Sylvia Daisy kotiopettajattaren kanssa ja yöllisistä seikkailuista ja aarteen etsinnästä Keskiyön kansan kanssa. Saturomaani kertoo myös hyvän ja pahan kamppailusta. Kunnon sadun tavoin lopulta hyvä voittaa.
Kai Harker asuu suurehkossa Seeking-kartanossa ja hänellä on uusi kotiopettajatar Sylvia Daisy. Talossa on perienglantilaiseen tapaan palvelijatar Ellen sekä keittäjätär Jane ja puutarhuri. Ensimmäisessä luvussa Sir Teopompus Kain holhooja mainitsee kadonneesta aarteesta. Se on peräisin Etelä-Amerikan kirkoista Santa Barbarasta. Kapinan puhjetessa aarre oli annettu Kain isoisän isän haltuun vuonna 1811, mutta nyt aarre on kadonnut jäljettömiin. Kirjan juonen ytimenä on se, että isoisoisä Astor Harkerin haltuun uskottu aarre katosi ja Kain pitää puhdistaa suvun maine.
Päivisin Kai Harkerin elämään kuuluvat säännölliset tiukasti kontrolloidut lounaat ja aamiaiset, jossa on tarjolla ainakin hanhenpaistia, kinkkua, munia ja kaikenlaisia muita herkkuja, yleensä on vielä liuta piirakoita ja monia muita sörsseleitä, joita kuitenkaan ainakaan Kai ei saa syödä koska on kotiopettajattaren mukaan ilkeä ja paha poika. Kinkkua ei saa leikata , koska se muodostaa sappea. Kailla on ruokapöydässä hyvä kommenttikin kotiopettajattarelle: olisiko tämä ankkamuna vai kanamuna. Kotiopettajatar kehottaa käyttämään indikatiivia, ja toteaa sen olevan kananmunan ja lähettää Kai opiskelemaan ranskan kielioppia. Toisen osan päivästä muodostavat oppitunnit, joissa Kai on monesti yksin, sillä Sylvia Daisylla on muita kiireitä.
Öisin aarretta etsii rouva Bouncerin noitaseitsikko Abner Brownin johdolla. Toisaalta hyvien voimat "Kain ystävät" yrittävät löytää aarretta ensin. Talon kissat osaavat puhua. Kiltti kissa Hipsuvarvas on Kain ystävä, tuhman kissan roolissa on Mustakarva, myös Harmaakarva on pahojen puolella. Kirjassa tapahtuu paljon yliluonnollista. Kai katselee kohtauksia menneisyydestä taulujen kautta ja puhuu isoisoisänsä kanssa, lainaa noitien näkymättömyystippoja, toivomuskoria ja peninkulman saappaita sekä taikasauvaa.Toisaalta Hipsuvarvas vie Kaita ystäviensä kettu Mikko Mielevän ja muiden tyköön. Osa kohtauksista tapahtuu unenomaisesti. Kai käy myös meren alla unensa aikana.
Keskiyön kansaa -kirjan tunnelma on tenhoava. Päähenkilö Kai Harker on hyvä ja saduissa hyvä saa aina apua. Pala palalta selviää miten aarre on siirtynyt paikasta toiseen ja lopuksi paikkakunnalle. Aarre sijoitettiin isoisoisä Harkerin laivaan Santa Barbaran kapinan vuoksi. Harkerin miehistö kapinoi, ja ensin Harker joutuu pois laivasta intiaanien orjaksi, ja seuraavaksi purjeiden tekijä Twiney Pricker joutuu laivakaappauksen uhriksi ja joutuu pois laivasta. Kapinointi laivalla jatkuu, ja lopulta Ryöväri uppoaa. Pricker kerää suunnattoman omaisuuden ja aateloidaan. Hän haluaa kuitenkin hyvittää tekonsa ja pyytää apua Abner Brownilta. Aarretta ei löydy yhteisin ponnistuksin, mutta Abner huijaa ja hakee aarteen Englantiin....
Tätä aarteen matkaa molemmat osapuolet yrittävät selvittää. Noidat manaamalla ihmisiä menneisyydestä pahalla. Kai saa tiedot hyvällä pyytämättä. Kirja on sangen monivivahteinen ja aarteen etsintään osallistuu Hipsuvarpaan, pöllö-Vilkkusilmän, lepakko-Nahkasiiven, Rotan, Saukon, Ojamyyrän lisäksi Kuningas Arthurin ritari Lancelot ja Kain kadonneet lelut. Tosiaan öisin myös ritari Lancelot, kuningatar Guinevere, Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän ritarit ovat unissa ja yöllisissä touhuissa mukana. Myös päivisin tapahtumat etenevät. Kai löytää arvokkaan sir Hasslen kellon, ja vie sen kartanoon. Minusta tuntuu, että paikallinen lady Crowmarsh näkee kotiopettajattaren läpi. Kai ei huomaa Sylvia Daisyn kaksoiselämää, ennen kuin häntä kehotetaan tarkastamaan tämän huone, ja monenmoista noitatavaraa sieltä löytyy: viittoja, naamioita, loitsukirjoja, kulkusaappaita, ketunsilmiä, lepakonsiipiä, taikatikkaita ja toivomuskori, jota voi muuten käyttää vain hyvään.
Keskiyön kansa on loistava sekä lasten että aikuisten kirja.
Lapsen taso koetaan Kain näkökulmasta. Kai ei ymmärrä Sylvia Daisyn ilkeyttä eikä sen tarkoitusperiä. Kain silmin koetaan sadun ihmeellisyys: puhutaan isoisoisän kanssa, nähdään välähdyksiä hiekkarannoilta, purjehditaan Ryövärillä, päästään meren alle yhdessä merenneitojen kanssa. Ratsastetaan hevosella kirkonkukkojen yli ja tavataan ritari Lancelot. Tämä on satuna tenhoava, eikä siinä selitellä liikaa tai ei oikeastaan mitään vaan heittäydytään tilanteisiin. Lapsen tasolla selvitellään maantierosvon aarteen paikkaa ja tehdään havaintoja yhteisöstä.
Kirjassa on selvästi aikuinen taso. Kirjassa irvaillaa SIR-arvonimen saamisesta, eli Twiney Pricker aateloidaan.Tyttären mukaan laivakaappari, ei kuitenkaan saanut vanhana enää iloa elämään, kun maksa ei kestänyt. Palvelijat ovat hyvin taikauskoisia, ja selittävät Kaille, että sika katkaisee päänsä veteen joutuessaan, Kai ihmettelee, että ei ole partaveistä. Sitten Kai ei voi leikkiä teurastajan (butcher) kaupan vieressä, koska siellä on sian verta, siis kadulla. Kirjassa eräitä kylän turhakkeita kutsutaan nimillä rouva Juoru ja rouva Panettelija Aikuinen tajuaa hienovaraiset vivahteet aikuisten suhteissa. Olen lukenut kirjan aikuisena kahdesti, ja olen löytänyt teoksesta molemmilla kerroilla lisää. Masefieldin teksti tihkuu englantilaista perinettä, ja sitä voi itse tutkia lisää. Kuningas Arthurin tarinasta löytyy paljon lisätietoa. Teoksessa Kai näkee myös Arthurin miekan Excaliburin.
Lopussa aarre palautetaan Santa Barbaran Diktaattorille, ja Santa Barbaran arkkipiispalle. Kai yhdessä uuden holhoojan äidin ystävän Lovisa Carolinen kanssa nauttivat elämästä, ja käyvät toisinaan myös Santa Barbaralla. Myös eläinten käy hyvin, eli kunnon sadussa on onnellinen loppu.
*****
Tähän poimin lainauksen Abner Brownien kasvatusmenetelmistä, Brownien miehet ovat aina samannimisiä, isoisä, isä ja poika
Samassa pikku Abner syöksyi heidän luoksensa sanoen:
-Tahdon mennä kotiin
-No mene kotiin. Lähde hänen isänsä sanoi
-En tahdo kävellä
-Mitäh? Kyllä sinä saat kävellä
-Vai et muka tahdo! Mutta millä muulla tavoin menisit kotiin?
-Tahdon, että minua kannetaan
-Kuka sinua kantaa?
-Sinä
-Luulenpa, että en sitä tee
-Sitten isoisä kantaa minua
-Luulenpa etten sitä tee, isoisä sanoi
-Sitten minä jään tänne ja rupean kirkumaan.
Tämän sanottuaan hän alkoi ulvoa; hänen isänsä löi häntä korvalle antaakseen hänelle, kuten hän sanoi, jotakin, minkä takia ulvoa. s.210
Kirjan tapahtuma-aika on aarteen katoamisen osalta 1811, ja aarre hävisi luolaan 1850, Kai seikkailee 1800-luvun loppupuolella. Tämä korvapuustin saanut Abner Brown junior on aikuinen ja etsii noitaseitsikon kanssa aarretta. Isoisosä Harker lähti aarrelastissa oman ilmoituksensa mukaan vuonna 1811, ja oli viisi vuotta intiaanien orjana. Vaimon (oli lordin tytär, joka selittää Kain asuinpaikan eli kartanon) hautakivessä luki, että olisivat menneet naimisiin vuonna 1812, mikä ei minusta voi pitää paikkaansa. Tapahtuma-aika häilyy eikä sitä kirjan tyylin mukaan määritellä, mutta minusta se ei voi tapahtua ennen 1880-luvun loppua.
***
Masefieldin tekstissä ei selitellä kuten Rowlingin Pottereissa ja Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Masefieldin teoksella on kuitenkin minusta yhteyksiä molempiin tietty sama kulttuuritausta. Lisäksi Kai saa aivan samoin apua hyviltä kuin Harry Potter ja Frodo saavat, on olemassa suopeuden henki, joka auttaa vain hyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti