Charrière Henri: Vanki nimeltä Papillon

Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon, 1969, suomentaja Matti Brotherus, Otava 1981, sivumäärä 514.

Henri Charrièren bestseller -romaani  Vanki nimeltä Papillon, kertoo kirjailijan oman tarinan rangaistusvankina Ranskan Guayanassa ja sen edustalla olevalla Pirun saarella. Henri Charriere tuomitaan 26.10.1931 oikeudessa sutenööri Roland le Petit'n murhasta eliniäksi pakkotyöhön. "Minut tuomitaan, vaikka olen syytön".  Henri Charriere, jota kutsutaan perhostatuoinnin vuoksi Papilloniksi pitää itseään syyttömänä, eikä välitä tuomiosta, koska on päättänyt paeta ja hautoo kostoa häntä vastaan todistaneille. Papillon kokee merkityksellisyyttä suunnitellessaan pakoa. Pakomatkat ja kiinnijäämisen ja siitä seuraavat rangaistukset ovat toistuvia. Henri Charriere saa lukijan myötäelämään Papillonin kohtaloita ja suhtautumaan häneen empaattisisesti. Kokonaisuudessaan vaikuttava teos.

Juoni ja henkilöt (älä lue jos et ole lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa).
Papillon tuomitaan eliniäksi pakkotyöhön. Papillon aikoo karata ja kerää liittolaisia jo Ranskassa. Olot Ranskan Guayanassa ovat ankeat, ja vankien kuolleisuus korkeaa, jo laivamatka on kammottava. Papillonilla on rahakätkö köntissä ja tungettu takapuoleen, hän saa lisäköntin eräältä toiselta, joka ei uskalla omaansa säilyttää. Papillon ystävystyy marseilleläisen obligaatioväärentäjä Louis Degan kanssa, joka pelkää matkaa. Kuolleisuus on hänen mukaansa 80% ja palaajat ovat ihmisraunioita. Vangit puukottavat toisiaan jo laivalla. Vaikka vartijat ovat armottomia, suurin uhka on toinen vanki.

Papillon lahjoo itsensä sairastuvalle, ja ensimmäinen pako tapahtuu sairastuvalta kahden kumppanin kanssa. Välittäjä huijaa pako-kolmikkoa, ja pakovene on käyttökelvoton. Papillon neuvottelee avusta eristettyjen spitaalisten kanssa. Papillon saavuttaa spitaalisten kunnioituksen ja saa heiltä veneen ja varusteet.  Laivamatka on rankka, mutta he pääsevät Trinidadiin, jossa he saavat hyvää kohtelua asianajaja Bowenilta, mutta eivät saa jäädä saarelle. Kolumbiaan asti purjehditaan mutta taas joukkio joutuu pidätetyksi. Papillon pääsee pakenemaan ja päätyy guajira-intiaaniheimon pariin. Papillon asuu intiaanien luona puolisen vuotta ja Papillon jakaa vuoteen intiaaninaisen Lalin ja tämän pikkusiskon  kanssa. Paillon tatuoi tiikerinpään päällikölle, ja kalastaa helmiä muun heimon kanssa. Papillon, joka on levoton sielu, kuitenkin haluaa jatkaa matkaansa"vapauteen"..

Kolumbiassa Paipillon majoittuu nunnaluostariin. Nunnat ilmiaatavat Papillonin, joka joutuu vankilaan epäinhimillisiin oloihin. Papillon väittää olevansa belgialainen ja saa apua konsulilta. Hän saa lisäksi takaisin nunnien ottamat noin 600 helmeä, jotka vaihtaa rahansa ja sijoittaa.
Papillon pullikoi ja pakoilee mutta palautetaan Ranskan Guayanaan. Hän joutuu saarille, jossa Louis Dega on päässyt kirjuriksi. Karkurit teljetään erityisselliin kahdeksi vuodeksi. Eritysselli on epäinhimillinen paikka, vangeilta vaaditaan hiljaisuutta. Papillon kävelee, ja ajatukset laukkaavat. Hulluus on monesti lähellä. Dega toimittaa Papillonille ylimääräistä ruokaa, ja tupakkaa. Järjestely huomataan, ja Papillon jotuu kolmannen asteen kuulusteluihin, mutta leikkii muistinsa menettänyttä. Hän saa loppuaikana ruokaa hyvin vähän. Papillon joutuu eristysselliajan jälkeen sairaalaan. Tällöin pakomatkalla mukana ollut Clousiot kuolee.
Papillon siirretään saarille, jossa on eläkkeelle jäävä komentaja Barrott. Komentaja tekee Papillonin kanssa sopimuksen, että Papillon ei pakene hänen loppupalvelusaikansa aikana. Paoista rangaistaan rangaistussiirtolan johtoa, voi menettää eläkkeensä. Papillon toimii jätteiden viejänä, ja kalastaa. Hän antaa komentajan vaimolle parhaat kalat ilman mitään maksua. Kun komentaja vaihtuu kalastus jatkuu. Uudella komentajalla Prolletilla on nuori hehkeä vaimo Juliette. Vankien ja henkilökunnan vaimojen välillä on intiimejä suhteita, mutta Papillon ei käytä tilaisuutta hyväkseen, hän nimittäin suunnittelee pakoa. Hanke tulee ilmi, ja Papillon tuomitaan paon valmistelusta ja itsepuolustuksessa tehdyssä taposta eristykseen kahdeksaksi vuodeksi. Olot ovat niin epäinhimilliset, että 18 kuukauden jälkeen kuvernööri puuttuu asiaan. Papillon vapautetaan eristyksestä, mutta hän joutuu takaisin saarille, missä vangit suunnittelevat kapinaa. Papillon ei osallistu hankkeisiin, koska tajuaa, että vartijoiden tappajat eivät voi saada mistään maasta turvapaikkaa, toinen syy on varmasti se, että Papillon on johtaja ei rivimies. Papillon pysytteleekin ystävineen kapinoinnin ulkopuolella ja toimii välittäjänä rangaistussiirtolan johdon ja vankien välillä.
Ranska on joutunut sotaan, ja vankien vartiointia kiristetään, koska heidän ei haluta pakenevan ja siityvän de Gaullen Ranskan puolelle. Philippe Petain johti saksalaismielistä Vichyn-tasavaltaa, joka pitää vankiloita hallussaan. Vankien välillä on yhä enemmän kahnauksia, ja moni murhataan. Papillon päättää paeta, hän tekeytyy hulluksi, koska on päätellyt pystyvänsä karkaamaan mielisairaalan rannasta. Pakoyritys epäonnistuu. Papillon lopettaa näyttelemisen ja joutuu tai pääsee Pirunsaarelle, sieltä kukaan ei ole paennut. Pirunsaarelle sijoitetaan myös poliittisia vinkkejä, syytön Alfred Dreyfuss oli saarella vankina. Papillon tutkii aaltoja ja rakentaa lautan. Hän pääsee maihin ja saa apua viidakossa kiinalaiselta Kuikilta. Papillon pääsee Brittiläiseen Guayannan pääkaupunkiin Georgetowniin, jossa Papillon on mukana vihannesten torikaupassa sitten perustaa ravintolan jossa on liian riehakasta menoa. Ravintola myydään mutta jatketaan pop up pohjalta kaiviksilla baarilla missä on ohjelmassa Stripteasea.  Ei pääty hyvin. Papillon jättää Georgetownin ja tyttöystävänsä jaavalaisen Indaran ja purjehtii Venezuelaan, jossa joutuu pahamaineiseen vankilaan. Papillon vapautetaan erään vallankumouksen yhteydessä. Papillon vapautuu myös henkisesti ja luopuu kostosta ja jää Venezueelaan jossa hänellä on myöhemmin myös perhe.

Papillonin henkilö

Papillon on uskollinen kahdelle asialle. Hän väittää olevansa syytön, ja on päättänyt paeta. Vaikka Papillon luokitellaan vaaralliseksi vangiksi, häntä arvostetaan. Papillon on suora, vilpitön ja hänellä ja on kyky herättää myötätuntoa. Peruslevottomuus vaivaa häntä. Levottomuuden perussyy on varmaankin syyttömyyden tuntu ja halu kostaa, asia, joka on teema myös Monte Criston kreivissä.

Papillon filmi

Kirja on siirretty kahdesti valkokankaalle. Olen nähnyt vain 1973 version, jossa Papillonia näyttelee Steve McQueen. Louis Dega on enemmän tapahtumissa mukana ja häntä näyttelee Dustin Hoffman. Kirjan tapahtumia on mutettu, spitaaliset ovat filmin loppuosissa, kuten myös Papillonin asuminen intiaanikylässä, ja Georgetown-kohtausta ei ole. Vuoden 1973 päättyy, kun Dega ja Papillon ovat vanhoja Pirunsaarella, ja Papillon päättää karata ja hyppää kalliolta alas. Elokuva valmistui 1973.Charlie Hunnamin ja Rami Malikin tähdittämä versio valmistui 2017. Sekin on näytetty TV:ssä (10.4.2022)

****
Henri Charriere (1906 -1973) tuomittiin tosiaan nettilähteiden mukaan sutenöörin murhasta. Charriere on nykytietämyksen mukaan värittänyt tapahtumia tai kaikki ei ole tapahtunut yhdelle miehelle, dokumenteista ei löydy mainintaan Pirun saaresta. Hän sai Venezuelan kansalaisuuden sodan jälkeen.  Hänen tuomionsa mitätöitiin Ranskassa vuonna 1970. 

Henri Charriere jäi orvoksi kymmenen vuoden iässä, ja oli nuorena merillä. Hän ajautui alamaailmaan, ja joutui tuomituksi Roland Legrandin murhasta. Pirunsaarilta paon jälkeen hän sai lopulta Venezuelan kansalaisuuden, ja toimi kullankaivajana, öljynetsijänä ja helmikaupassa. Myöhemmin hän meni naimisiin ja perusti ravintolan. Charriere on kirjoittanut myöhempiin vaiheisiinsa perustuvan kirjan Banco, kaikki pelissä!