Peter Sandström: Laudatur

Peter Sandström: Laudatur, suomentanut Outi Menna, S&S 2016, sivumäärä 228.

Peter Sandströmin Laudatur on hyvä kuvaus keski-ikäisen pehmomiehen päähenkilön Peterin suhteesta omaan isäänsä ja omaan vaimoonsa ja lapsiinsa. Peterin isä on ollut rintamalla ja ammatiltaan puutarhuri. Peter on sivari ja kirjailija. Peterin vanhemmat asuvat Uudessakaarlepyyssä, missä Peter käy havainnoimassa valkeita kuulaita silloinkin, kun sivarista pääsi ja oli muuttamassa Turkuun.

Isällä on ollut ehkä sutinaa muidenkin kuin Peterin äidin kanssa. Peterin isän ja äidin suhdetta käsitellään aikatasossa 1988.

Vuonna 2014  käsitellään Peterin suhdetta vaimoonsa Seepraan, joka ei juurikaan kotona viihdy. Rouva pelmahtaa välistä kotiin, jolloin tohvelisankari mies pyykkää hänen akateemiset pyykkinsä. Peter on koti-isä aikuistuvalle Neo-pojalle ja 12-vuotialle tyttärelle Bonnielle.

Pojan ja isän välissä on armeija: isä oli rintamalla, poika suoritti siviilipalveluksen. Väkivalta tulee ilmi yllättäen tässä romaanissa, isä ei koskaan lyönyt Peteriä, joka puolestaan muistelee lyöneensä Neo-poikaansa. Toisaalta rintamamies-isä saa vaimonsa raivon valtaan toisen naisen kanssa. Pettäminen on minusta hyvin julmaa, ja loukkaavaa. Rintamalla sotinut isä vie sivaripoikansa maastoon ampumaan revolverilla kuollutta sikaa. Kuten osasin ounastella, kukaan ei ammu kuollutta sikaa, ei sivari eikä sivarin isä. Siviilipalveluspoika pohtii rintamalla tappamista. Rintamalla kuollaan ja tapetaan, sen isä tietää, mutta on hiljaa, hän ymmärtää miksi siellä oltiin puolustamassa maata. Minulle ei selvinnyt, ymmärsikö kirjan poika tätä.

Matka jatkuu isän vanhaa sotakaverin ja tämän naisen luo, jolla lienee ollut suhde isänkin kanssa. Tämä vierailu on hyvin outo tapahtuma, mutta luultavasti keskeinen teoksen teeman kannalta, eli eletyn elämän, vanhenemisen, rakastamisen, ja miehenä olemisen kannalta.

Peterin äiti kärsii avioliitossa, saman joutuu kokemaan Peter, joka on todella aika flegmaattinen vaimonsa sitouttamattomuuden vuoksi. Minusta tässä on loistavasti käännetty tavanomaiset sukupuoliroolit, yleensä mies liehuu kavereidensa kanssa, ja vaimo riutuu kotona.

Kerronta vie limittäin eteenpäin aikatasoja 1988 ja 2014. Vuodessa 2014 Peter katselee voimattomana vaimonsa poissaoloja, ja veljeilee hämärän professorin kanssa, ja luotaa elämäänsä omenoiden kautta, jotka symboloivat lapsuuden kotia ja muistuttavat jo kuolleesta isästä. Poikaa ja isää tuntui yhdistävän tupakointi, joka tuntui periytyvän ja tupakointi oli varsin usein toistuva tapahtuma. Kannessa lienee kuva karusellista, jossa isä ja rintamaystävänsä matkustavat.

Turun miljöö
Kirjan miljöö on kotikaupunkini Turku tai oikeastaan sen minulle vieraampi versio eli Åbo, sillä tämä on ruotsinkielinen kirja, minkä huomaa, sillä käännöksessä puhutaan Port Arthurista sekä Mariankadusta. Suomeksi ne ovat minusta yleisemmin Portsa ja Maariankatu (ruotsiksi kadun nimi on Mariegatan). Kirjassa puhutaan Börsenin kulmasta, suomeksi tätä sanotään Börssin kulmaksi. 

Rakennus on Hamburger Börs torin kulmalla, teoksessa puhutaan Turun torista, yleensä se on vain Tori tai Kauppatori.

Turun paikoista esitetään Uudenmaankadulla oleva Hasse's pub, Hämeenkatu 30 eli Olavin krouvin seutu, Rauhankatu Portsassa.

Puhutaan myös Kakolasta, mäelle pääsi ennen ja nyt kävelemään vankilan aitojen ulkopuolelle.

Kirjassa mainitaan Puolalanmäki ja Taidemuseo ja Impivaaran jalkapallohalli. Kirjassa puhutaan Turun esikaupunkialueesta, itse puhun lähiöistä.

Tuomiokirkon seutu on sen sijaan hyvin kuvattu, teoksessa mainitaan Åbo Akademin laitoksia ja rakennuksia, kuten Arken, Humanisticum, joka sijaitsee Dahlströmin palatsissa, Sibelius museo, Gadolinia ja Teologicum.

Teoksessa mainitaan Kauppakorkeakoulu ja Yliopiston kirjasto, luultavasti kyse on Åbo Akademin kirjastosta ja (Turun) Handelshögskolanista, varsinkin kun sinne kiivetään portaita. Turun Kauppakorkeakoulu on katutasossa.

Kirjassa Peter tapaa professori Tulijärven 19.9.2014, ja samalla höpistään opiskelijoiden souduista. Vuonna 2014 soudettiin vapun aattona ja amikset soutivat toukokuussa. Kalenterin mukaan 19.9.2014 oli perjantai, jolloin ei yleensä järjestetä opiskelijatapahtumia Turussa.

Peterin isä on puutarhuri ja perhellä on omenapuita, tämä tulee tekstissä monesti ilmi

Lainauksia:
Valkeat kuulaat kypsyivät elokuussa, ja äiti ja isä toivoivat usein apua niiden poimimiseen... poika poimi ja pyyhki hedelmät ... hakivat myydäkseen torilla kojuissaan s.18

... ja kausi oli lopuillaan mutta omenapuut notkuivat hedelmiä s.159
Tässä tilanne on varsin dramaattinen, mutta ajatukset kääntyvät omenapuihin.

Torin kiveykselle oli pudonnut omena. Minä pysähdyin. Omena oli kellertävä ja epämuodostunut. Valkea kuulas ... s.203
Pidin omenaa kädessäni ja ajattelin, että se oli pelastanut minut s.204
Saako olla, sanoin  ja ojensin omenaa s. 205 (ojentaa samaa lommo-omenaa tyttärelleen, joka ei lopulta huoli sitä).

Peter kiittää Kauppatorilla ompusta, ja Blogistanin Omppu kiittää Laudaturia TÄÄLLÄ.

Laudatur on kirja, joka luotaa mielen sopukoita, ja synnyttää lukijassa ajatuksia. Kirja ei varsinaisesti pääty mihinkään, mutta on silti laadukas ja lukemisen arvoinen ja minusta erinomainen, niin kuin valkea kuulas omenana.

*****

Peter Sandström on tämän linkin mukaan syntynyt vuonna 1963 Uudessakaarlepyyssä, ja muuttanut Turkuun. Laudatur on romaani, joka on siis fiktiota. Romaanin päähenkilö sai ajokorttinsa vuonna 1981, eli hänkin olisi voinut syntyä vuonna 1963.

Peter Sandströmin Laudatur pokkasi itselleen 2017 vuoden Runeberg-palkinnon.