torstai 11. kesäkuuta 2015

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti



Agatha Christie: Simeon Leen testamentti, alkuteos Hercule Poirot's Christmas, 1939, suomentanut Helena Luho. Loisto-pokkari 2001, sivumäärä 290.

Gorston Hallissa asuva sadistinen vanha miljonääri Simeon Lee on jo raajarikkoinen, mutta on elämässään saattanut vaimonsa hautaan pettämällä tätä. Hän on ilkeillyt perheelleen, rehvastellut vaimolleen syrjähypyistään, hankkinut itselleen lehtolapsia ja vihamiehiä, mutta myös kahden miljoonan punnan omaisuuden ja timantteja Etelä-Afrikasta. Simeonin kanssa asuu puudelimainen poikansa Alfred Lee hieman kipakamman taiteilijavaimonsa Lydian kanssa. Gorston Hallissa on palkollisia vino pino, Simeon Leen kamaripalvelija hiljaa hiippailee Sydney Horbury, muista palkollisista eniten häärivät juonessa Edward Tressilian ja Walter Chapman.

Simeon Lee kutsuu joulun viettoon sukuaan riitelemään hänen huvikseen. Parlamentin jäseneksi noussut poika George Lee tulee tuhlailevan Magdalene-vaimonsa kanssa, myös herkkä poika David Lee tulee Hilda-vaimonsa kanssa. Perheen musta lammas Harry Lee on väärentänyt isukin aikanaan nimikirjoituksen shekkiin ja lähtenyt muhkea rahatukko mukanaan talosta ja häipynyt. Perheelle tuhlaajapojan paluu on suuri mutta ikävä yllätys. Simeon Leen ainoa (ainakin virallinen lapsenlapsi) orpo Pilar Estravados tulee sisällissodan runtelemasta Espanjasta, mihin hänen äitinsä Jennifer oli avioitunut. Kartanoon porhaltaa myös Stephen Farr, joka on Simeon Leen entisen liikekumppanin Ebenezer Farrin poika Etelä-Afrikasta. Kartanossa on vielä poliisitarkastaja Sugden keräämässä rahaa Poliisien lastenkodille. Simeon Lee on vasta ensimmäiset sappensa sylkenyt sukulaisten silmille, kun hän (Simeon Lee) korahtelee lukitussa huoneessaan ja löytyy sieltä valtaisasta verilammikosta kuolleena kurkku auki leikattuna.

Hercule Poirot on vierailulla lähiseudulla eversti Johnsonin luona ja ottaa tutkimuksiin osaa yhdessä Sugdenin kanssa.

Motiiveja ja mahdollisuuksia murhaan on paljon ja monilla. Simeon Lee on ollut jokaiselle riippa. Hän on loukannut ja ivannut jokaista. Poikien äidin Adelaiden kohtalo hiertää kaikkia. Lisäksi Simeon Lee on ollut ehkä muuttamassa testamenttiaan. Kassakaapissa olleet raakatimantit ovat kadonneet.

Tarinan alkutahdit pyörähdellään 22.päivä joulukuuta, jouluaattona Simeon Lee murhattiin ja koko tarina päättyy 28. päivä joulukuuta.

Simeon Leen testamenttikin luetaan, ja vain pojat saavat perintöä. Tämän jälkeen yritetään harventaa yksi osallistuja ennen kuin Poirot kertoo keitä talossa todellisuudessa on ja miten murha voitiin suorittaa ja kuka sen teki.

Minusta tämä dekkari tarjosi monia yllätyksiä, myös loppuratkaisu on ennenkuulumaton.

Agatha Christie (1890 - 1976) viljeli paljon Shakespeare -viittauksia tässä viitataan Lady Macbethin lausahdukseen "Mutta kukapa olisi uskonut siinä vanhuksessa niin paljon verta olevan?" viittauksella ei ole välttämättä sisällöllistä merkitystä, sillä sanoja ei ole syyllinen. Macbethin hallituskausi oli sangen verinen ja ladykin pesi verestä itseään puhtaaksi. Simeon Leen lattialla oleva verimäärä oli todella suuri ja liittyy rikoksen tekotapaan ja peittelyyn. Macbethiin viitataan myös Agatha Christien Kurpitsajuhlassa, sekä dekkarissa Kissa kyyhkyslakassa.
*****


TV-toteutus alkaa Etelä-Afrikasta vuonna 1896. Simeon Lee hamuaa timantit väkivaltaisesti itselleen ja viettää yö yhdessä erään armeliaan naisen kanssa, jolla on kasvoissaan punainen merkki. Sitten siirrytään jouluun 1936. Simeon Leen pojat vaimoineen tulevat joulun viettoon kutsusta, yksin tulevat Pilar ja Harry Lee (mutta lähtevät yhdessä), Stephen Farr on karsittu juonesta pois.

Tähän jaksoon on kytketty Poirotin keskuslämmityshuolet ja Jappin sukulaisvierailut. Poirot tulee kartanoon ennen murhaa, Japp sen jälkeen.

Syyllinen on sama henkilö samalla motiivilla. Tätä veren paljous-aspektia ei ollut tv-toteutuksessa.

Japp antoi Poirot'lle vaimonsa kutomat käsineet, joita Poirot tuntui inhoavan, käyttää  nahkahanskoja. Poirot antoi Jappille joululahjaksi sikareja. TV.toteutuksen Poirot-hahmon maneerit jonkin verran ärsyttävät. Tekoviiksineen ja kävelyineen muistuttaa minusta jonkin verran liikaa Chaplinin kulkuri-hahmoa.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti