perjantai 5. kesäkuuta 2015

Agatha Christie: Lentävä kuolema


Agatha Christie: Lentävä kuolema, Death in the Clouds 1935, suomentanut Kirsti Kattelus, wsoy 1991, sivumäärä 240

Lentävä kuolema -kirja alkaa lentokoneen Prometheuksen ykkösluokan matkustamosta. Neiti Jane Grey katselee kymmentä muuta matkustajaa, joista yksi on mestarisalapoliisi Hercule Poirot. Neiti Grey on ollut "raviveikkausvoiton" turvin Ranskassa. Luultavasti voitto on tullut Englannissa suositussa laukkakilpailussa, sillä jatkossa puhutaan hevoskilpailusta. Greyn voitto on ollut vaatimattomat 100 puntaa, mutta kampaamoapulaiselle voitto on varsin suuri. Ranskassa ruletissa hammaslääkäri Norman Gale on antanut Jane Greyn voittaa panoksellaan. Grey on hyvin ihastunut Galeen. Jane Grey on yksi dekkarin päähenkilöistä, ja hänen historialliseen nimeen viitataan. Lady Jane Grey oli joitakin päiviä kuningattarena vuonna 1553, hänet syöstiin vallasta ja teloitettiin vuonna 1554.

Matkustamossa ovat myös ranskalaiset isä ja poika Dupont, muinaistutkijat, jotka ovat olleet kaivauksilla Persiassa. Lady Horbury on myös matkustamossa, hän on kokaiinin orja, Venetia Kerr, jota Horbury pitää lutkana, on rakastunut lady Horburyn aviomieheen, joka ei ole lentokoneessa. Matkustamossa on vielä toimitusjohtaja James Ryder, dekkarien kirjoittaja Daniel Clancy, tohtori Bryant sekä Madame Gisele, koronkiskuri ja ylhäisiä kiristävä rautanainen, joka kuolee kesken lennon. Lentokoneessa on siis tapahtunut murha, ensiksi kuolinsyyksi veikataan ampiaisen pistoa, mutta uhrin vierestä löytyy puhallusputken ammus, joka on kansikuvassa. Ampiainen pörräsi vähän aiemmin. Arkeologeilla on putkia, lisäksi dekkaristi on hankkinut omien kirjojensa murhasuunnitelmiin puhallusputken, naisilla on imukkeita tupakointia varten, eräs puhallusputki löytyy Poirot istuimen takaa, minkä takia häntä epäillään teosta kuolemansyyntutkimuksessa. Poirotia kutsutaan Parrottiksi, ja hänen muukalaisuutensa on epäilysten syy.

Näiden yhdentoista luksusmatkustajan lisäksi koneessa on ollut kaksi stuerttia, Giselellä on ollut kahvikuppi edessään, lisäksi toisen luokan matkustajia on ollut kymmenen, heidän mukanaan on lady Horburyn kamarineito Anne Morisot, vainajan (avioton) tytär, joka on perimässä ahneudella ja kiristyksellä saadun mittavan omaisuuden.

Agatha Christie on todella onnistunut tässä dekkarissa. Tarinan kuluessa uusia yhteyksiä paljastuu, ja pienen pieniä yksityiskohtia. Sivulla 167 paljastuu murhan tekotapaan liittyvä yksityiskohta, vainajan kahvikupin vieressä oli kaksi lusikkaa.

Loppuratkaisu tapahtuu kahden murhan jälkeen, ja se on taattua Poirot'n itsetietoista kukkoilua. Poirot selvittää murhat ja murhaajan ja puijaa hänet vielä tunnustamaan, joka saa murhaajan maaniseen raivoon. Lopussa Poirot vielä kätilöi avioliittoja. Eräälle, jonka sydän on särki, hän suosittaa Dupontien seuraa ja kaivauksia Persiassa, erään toisenkin avioauvon hän kätilöi.

****


Lentävä kuolema oli myös hienona TV-toteutuksena. TV-esityksessä oli hyvä alkukohtaus tenniskentällä, jota ei kirjassa luonnollisesti ollut lainkaan. Murhenäytelmän henkilöt seuraavat Roland-Garrosilla Ranskan avointen finaalia, jossa kohtasivat Iso-Britannian Fred Perry ja saksalainen Gottfried von Cramm. Perry voitti tv-lähetyksessä, joten vuosi on ollut siten 1935, minkä on noteerannut ensin Kauko Säädin Ilta-Sanomien TV-lehdessä. Cramm voitti Ranskan avoimet vuosina 1934 ja 1936, lisäksi hän voitti nelinpelin vuonna 1937, muita Grand Slam titteleitä hänellä oli yksi sekanelinpelistä ja yksi nelinpelistä. Fred Perryllä Grand Slam voittoja oli kahdeksan kaksinpelistä ja luultavasti kuusi kaksinpeleistä

Paljon on kuosi muuttunut ajassa, kuten Kauko Säädin kirjoittaa. Dekkari ilmestyi maaliskuussa 1935, jolloin ei luonnollisestikaan oltu pelattu vuoden 1935 Ranskan avoimia, koska ne pelattiin vasta 20.5 - 2.6.1935.

Dekkaria oli jonkin verran "suoristettu" ja henkilöitä karsittu, mutta minusta tv-toteutus oli ensiluokkainen ja se on Yle-areenassa vielä 23 päivää eli miltei koko kesäkuun. TV-toteutuksessa neiti Grey on lentoemäntä. Kirjassa on vain kaksi miespuolista stuerttia.

(Kirjoitin tämän ex-tempore, joten editoin lukuisat kirjoitusvirheet, pitkämielisyyttä=)

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti