sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kjell Westö: Halkeamia

Kjell Westö: Halkeamia, valikoituja tekstejä 1986 - 2011, Otava 2011 sivumäärä 365, osa teksteistä on käännetty, suomentajana Katriina Huttunen.

Westön Halkeamia on seitsemään osaan jaettu kolumnikokoelma. Osan kolumneista olen lukenut S-kaupan jäsenenä Yhteishyvästä. Tekstejä on 1980-luvulta alkaen, osa on muokattu, niitä on ollut myös Elannon lehdessä, Veikkaajassa ja eräissä ruotsinkielisissä lehdissä.

Kolumnit perustuvat minun mielestäni pääosin mielipiteisiin, joskin kirjoituksen kohdalla on aina jokin tapahtuma ja tietyn verran tosiasioita. Westö muistelee lämmöllä kalastusreissujaan ja pohtii kalakantojen riittävyyttä. Juttuja mökkielämästä on paljon. Westö arvostelee myös ainaista kiirettä ja kilpailuyhteiskuntaa. Yksi osio jutuista käsittelee pääosin stadia eli Helsinkiä sellaisena kuin Westö sen näkee, hänellä on paljon muistoja kotikaupungistaan. Veikkaajan jutut koostuvat suhteellisen tavanomaisista jutuista, jotka käsittelevät dopingia, uran alamäkiä sekä jalkapalloa. Musiikkia tai tiettyjä bändejä Westö paljon luettelee.

Hienoa, että monessa jutussa Kjell Westö liputtaa suvaitsevaisuuden ja rehdin pelin puolesta. Lopussa hän pohdiskelee kirjoittamistaan ja avaa Jukka Kemppiselle Älä käy yöhön yksin   -teoksen henkilöiden lähtökohtia.

Halkeamat meissä -juttu ottaa kantaa globaaleihin kysymyksiin ja myös muuttoliikkeeseen ja maahan muuttoon. "Omien pelkojen kohtaaminen ja voittaminen, oman ajattelun kyseenalaistaminen, sisäisten halkeamiemme hyväksyminen: nämä ovat niitä asioita, jotka tekevät meistä inhimillisiä. Jos annamme nyt pelkomme voittaa, jos panssaroidumme ja piiloudumme samanmielisten joukkoon, lisäämme maailman pimeyttä. Niin kuin laulussa sanotaan: Kaikesta löytyy halkeama, juuri sieltä valo pääsee sisään".

Halkeamat meissä on humaani kolumni, joka on seurannut Maailman kasvot kolumnia, josta oli tullut paljon palautetta, pääosin kielteistä.

Halkeamia on hyvä yhteenveto Kjell Westön lehtikirjoituksista ja sopii  ihmisille, jotka lukevat ja pitävät hänen teoksistaan.

****
Jokellusta
Kielikeskustelusta
Esipuhe on kirjoitettu vuonna 2011 ja siinä Westö osoittaa tuskastumista ruotsinkielen asemasta Suomessa. Hän heijastaa syyn perussuomalaisten suuntaan, jotka hänen mukaansa dominoivat keskustelua. Westö lataa, että "moni enemmistökielen edustaja ei pidä sitten ensimmäisestä kielestäni sitten yhtään". s.9
Jokke: Hyvä, että Westö osallistuu kielikeskusteluun. En kuitenkaan ole aivan varma, onko tulkinta oikea, että perussuomalaiset dominoisivat kielikeskustelua ja että joku suomenkielinen ei pitäisi ruotsinkielestä kielenä. Kielikeskustelua lienee ollut jo 1850-luvulta alkaen, ehkä jo ennen, ja siihen liittynee liberaaleja ja vähemmän liberaaleja näkemyksiä. Kielikeskustelu julkisuudessa on ollut paljon puhetta "pakkoruotsista", joulukuisen 2014 tutkimuksen mukaan siihen suhtaudutaan penseästi. Itse edustan perustuslaillista kantaa, että Suomi on kaksikielinen tasavalta. Olen suorittanut virkamiesruotsin, kirjoittanut ruotsin ylioppilas-kirjoituksissa. Luen ruotsin kielellä kirjoja viimeksi Westön Hägring 38:n. En ole koskaan ymmärtänyt puhetta siitä, miksi Suomessa pitäisi lopettaa suomen tai ruotsin kielen opetus ja opiskelu. Viranomaisessa kansalaisella on oikeus saada palvelua joko suomeksi tai ruotsiksi. Sen sijaan kauppaliikkeissä palvellaan sillä kielellä, jota osataan. Lapsuuden kavereistani osa oli ruotsinkielisiä, vaikka useimmin puhuimme suomea. Minusta kielikeskustelu ei ole minkään yksittäisen puolueen aiheuttamaa. Kannatan tässä asiassa kielilain noudattamista. Oppilaitoksille on määrätty opetuskieli, ja sen mukaan toimitaan, esimerkiksi Turun yliopisto on vain suomenkielinen ja Åbo Akademi vain ruotsinkielinen, sen lisäksi korkeakoulussa opetetaan toista kotimaista kieltä. Viranomaisen on suoritettava kielitutkinto.

Westö halusi kirjoittaa tämän kirjan suomeksi, minusta Yhteishyvän jutut on alun alkaen julkaistu suomeksi, osa teksteistä on käännetty. Westö avaa junamatkaansa, jossa eräs nainen on haukkunut Westötä hurriksi. Hurri on minusta on ilmaisu, jota en ole koskaan käyttänyt ja jota ei ole tarpeen käyttää.

Minusta kieliasioista on aivan turha kinata. Ihmettelen ihmisten reaktioita, joskin ilmaisuvapaus on kaikilla kielillä. Sananvapauteen kuuluvat myös vastakkaiset mielipiteet. Yhteiskuntamme on rakennettu perusoikeuksien varaan, niistä kaikista on pidettävä kiinni, sananvapaus on yksi niistä.
Kaikki ovat myös yhdenvertaisia, mikä tarkoittaa, että ketään ei myöskään saa suosia ilman laissa olevaa objektiivista perustetta. Westö on hieno kirjailija, mutta minusta pakinat, kolumnit ja jutut ovat samalla viivalla kuin muidenkin perustellut ja perusoikeuksien mukaiset mielipiteet. Ymmärrän Westönkin mainitsemat vaatimukset siitä, että vanhusten pitää saada hoivaa ja palvelua ruotsiksi. Minusta paras tapa on varmistaa asia siten, että lähihoitajakoulutusta järjestetään riittävästi ruotsiksi. Ruotsinkielisten ikäluokasta suurempi osa pitää kouluttaa ammattikoulussa eli ruotsinkielisiä lukio- ja korkeakoulupaikkoja voidaan samalla logiikalla laskea ja lisätä ammatillista koulutusta. Tämä vaatii vain hallituksen ohjausta ja opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen, eli joko aloituspaikkoja olemassa oleville koulutuksen järjestäjille tai koulutuksen järjestämislupia uusille järjestäjille. Ylipäätään palkkausta muuttamalla saadaan hoitajia raskaisiin ja tärkeisiin töihin. Ruotsinkielisiin vanhainkoteihin on minusta luonnollista palkata ruotsinkieliset hoitajat ja suomenkielisiin suomenkieliset, sillä myös päiväkodit, peruskoulut, ammatillinen koulutus ja yliopistot on eriytetty eri kieliryhmille, tosin on olemassa kielellisiä erilliskiintiöitä yliopistoissa. Minusta voisi kokeilla enemmän yhteisiä päiväkoteja, kouluja, yliopistoja ja muita laitoksia, kieliryhmien erityispiirteitä kunnioittaen. Suomea puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä ja ymmärtää noin kuusi miljoonaa, ruotsia puhuu noin kymmenen miljoonaa ja ymmärtää noin kaksikymmentäviisi miljoonaa ihmistä, molemmat  ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti vähemmistökieliä. Perustuslaki ja kielilaki ovat eduskunnan säätämiä. Minusta asiasta voidaan keskustella ennen vaaleja, vaikka se ehkä kirjailijaa närästäisikin. Kaikki kielet ovat arvokkaita, kaikille kielille on paikkaansa. Kysymys lienee siitä, mitä kieliä on pakko koulussa opiskella. Englantia puhutaan paljon äidinkielenä, ja miltei joka paikassa, myös Pohjoismaissa sitä ymmärretään ja osataan puhua. Ihmisen ja varsinkin suomalaisen on hyvä osata useita kieliä.

Someilua
Jutuissaan Kjell Westö asettaa kyseenalaiseksi Facebookin, BB:n  ja Idolsin. Myös blogitkin mainitaan, ei minusta niin myönteisessä valossa.
Jokke: Tunnustan olevani surkimus, jolla on blogi. Käyn töissä, harrastan urheilua ja lukemista ja minulla on lisäksi blogi. Jos joku haluaa avautua somessa, saa minusta sen vapaasti tehdä. Itse olen päättänyt olla avautumatta ja avaamatta Facebookia tai twitteriä, kirjablogi riittäköön. Minusta somessa ei ole mitään pahaa, some on jokaisen ihmisen käytettävissä ja on hyvin tasa-arvoinen media. Someilu on muuttanut maailman. Minusta liikaa pelätään, että someilua tutkitaan jälkikäteen. Tätä vaaraa en siis näe kovinkaan suureksi, vaikka kaikesta toiminnasta jää verkkoon digitaalinen jälki. Some on väline ja se on käyttötavasta riippuen hyvä tai huono, sen päättää käyttäjä.

Mökkeilyä ja kalastusta
Westö muistelee lämmöllä kalastusreissujaan ja pohtii kalakantojen riittävyyttä. Juttuja mökkielämästä ja kalastuksesta on paljon. Westö arvostelee myös ainaista kiirettä. Kjell Westö on kirjoittanut rakkaudesta mereen ja Korppoosta myös teoksessa Kansalaisen Itämeri. Tämä juttu on myös tässä Halkeamia -teoksessa. Kansalaisen Itämeri -teoksessa suomentajaksi on mainittu Katriina Huttunen, eli päättelen, että tämä olisi kirjoitettu ruotsiksi. Tässä jutussa ilmenee, että  Westö kertoo vuokranneensa mökin ilmeisesti vasta vuonna 1988. Hän kalastelee jutun mukaan muuallakin Uudellamaalla ja Gotlannissa. Westön mukaan ei kannata etsiä syyllisiä. "Niissä on yritetty etsiä syntipukkia ja määritellä roisto, joka olisi yksin syypää siihen, että Itämeri voi huonosti. ...Tällainen syytösten ryöpyttäminen on hyödytöntä".  Kansalaisen Itämeri s.112 ja Halkeamia s.63
Jokke: Hyviä näkökohtia, ja varsinkin tarkennus vuokramökistä. Rahat on itse ansaittu ja mökki hankittu. Westö on tehnyt kovasti töitä ja kirjoittanut hyviä kirjoja. Itsellä on matkaa tähän. Minulla ei ole mökkiä, johon voisi mennä rentoutumaan. Vaihdoin juuri vuoden alussa työtehtäviä, joten kesälomaakin on luvassa peräti yksi kokonainen viikko, ei kyllä ole kesämökkiäkään. Minun on pakko käydä töissä pelkästään taloudellisista syistä. Olen riippuvainen palkasta, jonka töistä saan, perheeni ei saa mitään sosiaalietuja eikä asumistukea eli on painettava eteenpäin. Minulla ei kuitenkaan jää palkan ja verojen jälkeen ylimääräistä eikä säästöjä tai sijoituksia ole, myöskään vanhemmillani ei ollut koskaan kesämökkiä. Minulla ei ole myöskään varaa ottaa omaa lomaa. Kalastanut olen sen sijaan teini-iässä paljonkin pääosin verkoilla ja katiskalla, kalastus oli tarvelähtöistä, sillä kalat syötiin itse ja myös kissoille kalastettin, joskus "tiurahaavilla" tai onkimallakin.
Minusta suurimmat Itämeren kuormittajat ovat tiedossa. Fosforin ja typen lähteet ilmenevät kirjasta, johon Westö itse on tarinansa kirjoittanut eli Kansalaisen Itämeri. Fosforia valuu Itämereen eniten Puolasta 34% ja Suomen fosforin kuormituksesta suurin osa eli 60 % on kirjan mukaan peräisin maataloudesta. Minusta suojeluohjelmat pitää tehdä nimeenomaan tosiasioiden pohjalta. Tarvitaan ohjelma ja rahoitus, itsestään vesi ei puhdistu. Samassa kirjassa on selvitetty myös kaasuputki Nord Streamin faktat, Westö viittaa myös putkeen, se sijaitsee erään taimenpaikan lähellä. Kaasuputki on 1224 km pitkä ja se kulkee Venäjältä Viipurin läheltä Greifswaldiin Saksaan. Kansalaisen Itämeri-kirjasta ilmenee, että putken osakkaina ovat Gazprom, E.ON Ruhrgas, Basf-SE Wintershall. Neste möi osuutensa myöhemmin  hollantilainen Gasunie ja ranskalainen GdF Suez ovat tulleet osakkaiksi. Vapaaajan kalastajille ollaan luomassa rajoituksia saalismääriin ja ylämittaan ja alamittaan, se ehkä elvyttää kantoja?

Mielipiteitä rahasta
Jokke: Arvostan ihmisiä, joilla on mielipiteitä, minullakin on, ei aina niin "mukavia". Keskusteluun kuuluvat eri näkemykset. Pitää lisäksi muistaa, että kun puhutaan suvaitsevaisuudesta pitää aina pohtia, miltä tasolta asiaa katsotaan.
Kuten joissain jutuissa Westö itsekin huomaa omakotitalosta teräsaidan takaa moni asia näyttää toiselta.
Jokke: Se, että on isot tulot, paljon sijoituksia, asuntoja, autoja, työpaikka, hyvä koulutus, terveet lapset ja heille ura valmiina, on hieno asia. Kuitenkin pitää ymmärtää, sitä köyhän kuopusta, jolla ei ole mitään, eivätkä köyhät vanhemmat omaa sellaisia suhteita, että saisivat kuopukselle hommattua hyvän työpaikan, eikä ole rahaa maksaa lapselle valmennuskursseja, autokoulua, asuntoa, eikä maksaa lapsen opintoja. Yritteliäisyys auttaa, mutta aina on niitä, jotka ovat vähempiosaisia monesti ilman omaa syytään. Lapsi ei voi köyhyydelleen mitään.
Omien tunteiden  kohtaaminen, kun kaikki menee päin seiniä, on ennemminkin musertava kuin avartava kokemus. Takaiskuja kestää jonkin aikaa, mutta ei koko ajan, jossain on murtumispiste. On ihmisiä, joilla on varaa käyttää yksityisiä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja, ja heillä on vakuutukset, tällöin ei ehkä tiedä, missä todellisuudessa julkinen terveydenhuolto ja sosiaalihuolto toimivat. Köyhiä pitää ymmärtää ja auttaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat tätä varten. Se onko turvaverkkoja tai mitään muutakaan enää varaa maksaa on seikka, joka minua huolettaa. Valtion velka on 100 miljarsia euroa ja lisävelkaa otetaan. Jos velkojen korko nousee, joudutaan lisäleikkauksia tekemään. Leikata pitää nytkin, sillä palvelut maksetaan koko ajan velkarahalla.

Urheilusta
Urheilussa Westö tuomitsee dopingin ja suree puhtaiden urheilijoiden puolesta. Hän kirjoittaa Lahden 2001 tapahtumista ja kansallisesta häpeästä.
Jokke: Seuraan urheilua. Suren niin ikään puhtaiden urheilijoiden puolesta. Minä näen kuitenkin Lahden 2001 doping-käryn taustat toisin, minusta se ei ollut kansallinen tai kansainvälinen häpeä, vaan muutaman yksilöurheilijan ja valmentajan väärä valinta. Asiaa minusta paisuteltiin aivan liikaa. Minusta kiintoisampi kysymys oli STT:n doping-uutisoinnin kaikki vaiheet ja "valheet". Minusta suomalaisiin ei voi pelkän hemohes-käryn vuoksi laittaa sen suurempaa doping-leimaa kuin sen, minkä käryt osoittivat. Westö pohtii doping-kulttuurin alkua, ilmoittaa suomalaisten moraalin alkaneen horjua 1960-luvun lopulla. Pitää tällöin muistaa, että anaboliset steroidit olivat vuoteen 1974 asti "sallittuja", vaikka muita doping-sääntöjä olikin. Sivulla 281 todetaan, että yksi Lahdessa 2001 (mainitaan nimellä, mutta itse en häntä tähän kirjaa) kärynneistä "nimitti itseään reiluksi pohjoisen mieheksi". Oma muistikuvani oli hyvinkin erilainen, muistaakseni kärynnyt antoi "Lapin miehen sanan". Näin ne muistikuvatkin vaihtelevat.
Suurien pyöräily- ja pikajuoksukäryjen yhteydessä selvisi, että sadat kärynneiden testit olivat kyllä olleet puhtaat, aineiden käyttö selvitettiin muulla tavoin. Monessa kotietsinnässä on löydetty kiellettyjä aineita. Luultavasti aineet on ostettu käytettäväksi. Käry testissä kertoo siis vain sen, että näytteessä on kiellettyä ainetta yli sallitun rajan. Hemohes on plasmaekspanderi, jolla alennetttiin ilmeisesti veriarvoja. Ainetta testattiin ensimmäisen kerran Lahdessa. Jos olisi nesteytetty jollain muulla aineella, käryä ei olisi tullut. Liian korkeasta hemoglobiinista joutui tuolloin starttikieltoon.

Listoista
Westö ei pidä listoista, tai ei minusta arvosta parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi valittua Alastalon salissa, Minusta romaani on varsin hyvä, mutta onko se paras, en osaa sanoa. Eikö jokainen arvota asioita? Niin Westökin minusta tekee luettelemalla musiikissa lempiyhtyeitään. Eikö tämä ole omalla tavalla listan julkaisua. Kaikkien asioiden rajaaminen ja arvottaminen on "listojen tekemistä".

Oikeinkirjoituksesta
Tämä jokelteleva blogi on kirjoitusvirheiden villi ja yllätyksellinen viidakko, jota virheviidakkoa aina välillä raivaan. Westön "Kun kesä saapuu Helsinkiin" on kirjoitettu ilman ainuttakaan pilkkua. Oikeinkirjoitussääntöjen mukaan pilkkuja pitäisi laittaa moniakin, jotka ovat olleet Yhteishyvässä, mutta Westö on ne poistanut ja hän toteaa: "kirjoitin sen syksyllä 2010 uudelleen ajatuksena saada kerrankin tehdä suomenkielinen teksti jossa ei tarvitsisi miettiä niitä kirottuja pilkkuja&niiden oikeaa paikkaa".
Jokke: Tätä en aivan loppuun asti ymmärrä, ensin herra haluaa kirjoittaa suomeksi, mutta sitten ei haluakaan noudattaa suomen kielen kielioppia, pilkut ovat minusta olennainen osa suomen kieltä. Suomikin on viiden miljoonan ihmisen oma äidinkieli. Vaikka itse teen monia kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, en tee niitä tahallani. Osa Westön jutuista on käännetty suomeksi, sillä suomentaja on erikseen mainittu.

Halkeamia -kirja on varmasti kannattanut koota ja julkaista, vaikka itse en siitä erityisemmin tai en oikeastaan lainkaan pitänyt. Kirjoitin tämän bloggauksen loppuvuonna 2014.

****

Kjell Westö (s.1961) on suosittu suomenruotsalainen yleensä ruotsiksi kirjoittava kirjailija, jota on käännetty paljon suomeksikin. Kjell Westö palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon syksyllä 2014. Missä kuljimme kerran -kirjassa hän on osannut Allun kohdalla kuvata syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumista, tästä teoksesta häntä muistettiin 2006 Finlandia-palkinnolla. Milja Matildalle on kärsimykset liikaa Kangastus 38:ssa. Tästä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston palkintokin tuli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti