torstai 22. tammikuuta 2015

Agatha Christie: Tuijottava katse


Agatha Christie: Tuijottava katse, The Mirror Crack'd from Side to Side, 1962, suomentanut Raija Hermala ja suomennoksen tarkistanut Hannes Korpi-Anttila, wsoy 1980, Suuri Suomalainen kirjakerho, sivumäärä 249.

Päähenkilönä tai murhamysteerin ratkaisijana on neiti Marple, joka asuu St Mary Meadin kylässä, joka ei ole ollut enää entisensä. Siellä on valintamyymälä ja uusi rakennusalue KEHITYS, naiset käyvät töissä ja käyttävät housupukua. Jane Marplelta on kielletty puutarhatyöt, ja hänellä on kaksi kotiapulaista keittäjä reipas Cherry ja seuraneitinä neiti Knight, joka lässyttää vanhalle neidille "Kuinka jaksamme tänä aamuna ... ".  Neiti Marplen vointi on parempi kuin luullaan.

Dekkari alkaa kuvauksella kylän muuttumista ja entisiä kylän asukkaita muistellaan esimerkiksi Griseldaa, joka oli ensimmäisessä neiti Marple tarinassa Murha maalaiskylässä. Kirjan uhrikin mainitaan eli eversti Protheroe. Griselda on kirkkoherran vaimo ja tässä äiti, hän oli siis syytön murhaan.

Tämän tarinan kannalta on merkittävää, että leskirouva Bantry on myynyt vanhan upean kotitalonsa Gossington Hallin, jonne muuttaa elokuvatähti Marina Gregg ja hänen kuudes aviomiehensä Jason Rudd. Urallaan avioeroja tehtaillut ja hermoromahduksen kokenut diiva tuo oman henkilökuntansa mukanaan, Ella Zielinsky on sihteeri ja Hailey Preston asioiden hoitaja ja Giuseppe hovimestari. Marina Gregg järjestää isot juhlat, joiden aikana diivan katse jähmettyy, josta tulee dekkarin suomenkielinen nimikin. Kehityksessä asunut rouva eli Heather Badcock sen sijaan kuolee sairaskohtaukseen tai kuten myöhemmin ilmenee erään rauhoittavan lääkkeen yliannokseen.

Kerronta on viipyilevää ja lopulta neiti Marple ratkaisee murhat, joita siis kertyy montakin. Virallisesti murhia tutkii poliisiylikomisario Dermot Craddock. Murhan motiivi on ennen kokematon ja loppujen lopuksi psykologisesti varsin voimakas. Tämä on omalla tavallaan poikkeava dekkari, myös loppuratkaisultaan. Näyttelijän menneisyydestä sukeltaa esiin henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet diivailijan elämään, ja kylässä asuu hänen ensimmäinen aviomies ja adoptiolapsissakin löytyy.

Agatha Christien tyylille uskollisena aluksi selvä asetelma saadaan sekaisin. Ensimmäinen murha tapahtuu luvussa 5 sivulla 50, loppuratkaisuun on siis matkaa vielä parisataa sivua.

Tällä kertaa ei viitata Shakespeareen kertaakaan, ja tässä olevat viitteet Tennysoniin ja Belliniin ovat aitoja eli niillä on motiivin kannalta merkitystä.

Monesti mainitaan Alfred Tennysonin (1809 - 1892)  runo The Lady of Shalott ja sen säkeistö:
Out flew the web and floated wide-
The mirror crack'd from side to side;
"The curse is come upon me," cried
The Lady of Shalott.

Jonka toiseen säkeeseen kirjan englantilainen nimikin viittaa, tärkeämpi elementti on kuitenkin seinällä oleva Bellinin maalaus. Käännöksessä puhutaan Giacomo Bellinistä ja Nauravasta Madonnasta. Minusta paremmin sopisi joku Giovanni Bellinin madonnamaalauksista, koska sivulla 91 todetaan, että  sinipukuinen Madonna kohotti ylös Jeesuslasta. Tämä on murhan kannalta ratkaiseva vihje.

Kirjasta kuten tästä bloggauksesta puuttuu se jokin. Murhatapa, motiivi ja loppuratkaisu ovat sen sijaan hyvin kekseliäitä tai poikkeavia.
*****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

6 kommenttia:

  1. Tämän motiivin minä muistan hyvinkin, mutta sitten taitaa kuitenkin olla myös jotain, minkä olen unohtanut tai mikä on mennyt hämärän peittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Tässä on monta rönsyä, eli helposti nämä unohtuvat,

      Poista
  2. Christien tuotanto kestää monetkin lukukerrat.

    Tehokas kansikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva ei ole SaPo-kansi, mutta hyvä kansi :)
      Totta Christie on ollut taitava kirjoittamaan.

      Poista
  3. Minua tämä kirja on viehättänyt, ei vähiten siksi että tämän muistelisin olleen aikoinaan ensimmäinen lukemani Christie (ja juuri tuo painos juuri tuolla kannella). Mutta muutenkin, motiivi on harvinainen ja kiinnostava (ja toisaalta niin erikoinen että vaikea kuvitella moista käytettävän muualla kuin arvoitusdekkarissa, vaikka perustuukin tositapahtumiin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minäkin pidin juuri tästä motiivi-asiasta, muutenkin tässä oli Marple-mietteitä varsin paljon. Olin lukenut tämän ennen muistin lukuprosessin kesken, mutta en ollut tajunnut tätä Tennyson ja Bellini ulottuvuutta.

      Poista