Kirjaston henget kirja on tarkoitettu kirjaharrastajille, kirjojen keräilijöille, lukijoille ja kirjallisuuden tuntijoille. Viittaukset menivät itseltäni paljolti ohi, mutta joitain teoksia ja kirjailijoita toki tunnistin ja pidin lukemastani, vaikka suurta osaa en (tietenkään) ymmärrä.
Kirjaston funktiot on säilyttää kirjoja, olla käyttökirjastona, jolloin myös omistaja voi selailla kirjoja ja tehdä merkintöjä kirjoihin, joita merkintöjä puritaanit säilyttäjät taas kammoavat. Teoksessa mainitaan, että todellisilla henkilöillä olisi yli 20 000 niteen kirjastoja, ja fiktiivisellä kapteeni Nemolla 12 000 niteen kirjasto (Nautilus sukellusveneessäkö?).
Kirjoilla on joko keräilymotivi, jonka kokoelman valmiiksitulo sammuttaa, ja valmiit kirjastot jopa myydään pois, väittää Bonnet. Saalistusvietti on myös yksi kirjojen keräilyn motiivi. Tässä hän viittaa Maltan haukkaan ja herra Gutmaniin. Vaikka "hyvämies" keräili kultaisia haukkoja, tai olisi halunnut.
Bonnet vertaa kirjamaanikkoa puutarhuriiin ja siis kirjastoa puutarhaan, jokainen voi itse, joko kirjamaanikkona tai puutarhurina, miettiä tämän vertauksen ulottovuuksia.
Kirjaston henget -teoksen mukaan kirja luetaan heti, pian, tai ei lainkaan ja se vaikuttaa jatkoon (esim. miten kirjaa käsitellään).
Kirjan nimi on tärkeä ennen kuin teos luetaan, luettu teos jäsentyy eri tavalla, ei enää vain nimen perusteella. Minustakin on jännittävää, kuten Bonnet kuvailee, ottaa kirja käsiin ja tutkia, mitä se sisältää...
Kirjaston kirjat valikoituvat kannen, suositusten ja monen muun seikan vuoksi.
Luetun kirjan nimi merkitsee eri asiaa kuin lukemattoman...
Romaanihenkilön tunnemme paremmin monesti kuin kirjailijan, jonka elämästä tuskin paljoakaan tiedämme.
Lopuksi mainitsen Bonnetin sivuilla 106-110 käsittelemää Victor Hugon kryptattuja kirjoituksia. Bonnet todistelee, että Hugo "maksoi naisille". Merkintöjen perusteella selviää mistä, eli Bonnet "vihjailee" että "siitä". Tämä on mielenkiintoista, koska Kurjissa Fantine, joka on Coseten äiti, on lopulta katunainen. Se, mistä ja miksi näitä juttuja kaivetaan, en ymmärrä, olisiko kuitenkin syytä keskittyä kirjojen lukemisessa romaanihenkilöiden heikkouksiin, eikä pohtia kirjailijoiden ailahteluita. Päättelyyn on joka tapauksessa nähty vaivaa lyhenne osc. kuulemma tarkoittaa "sen harrastamista" Mariette Garter viittaa sukkanauhoihin jne. Tässä sukkanauhoista on todella tehty liian iso numero.
Tämä kirja on loistava viittausviidakko, joka on kirjoitettu sivistyneemmälle ja älykkäämmälle ihmiselle kuin minä olen. Kirja oli silti hyvä ja lukemisen arvoinen.
"Romaanihenkilön tunnemme paremmin monesti kuin kirjailijan, jonka elämästä tuskin paljoakaan tiedämme."
VastaaPoistaNo tämä on kyllä aivan totta! Kiinnostavalta vaikuttava kirja, mutta jos tämä on kovin vaikea, niin tiedä sitten...
Ei ole kovin vaikea, mutta monia kirjoja en ole lukenut, mutta ehtiihän niitä lukea, aikaa on edessäkin :)
Poista"Sivistyneemmälle ja älykkäämmälle ihmiselle- - -" ei kait sentään :D Pitäisi melkein tietää, mitkä teokset täytyisi etukäteen olla luettuna, että jokaisesta viittauksesta ja puhutusta teoksesta saisi kaiken irti. Kymmeniä vai satoja? :D Vaikuttaa silti kiinnostavalta.
VastaaPoista- Pia
p.s Olisiko kommenttiosioon mahdollista saada nimi & url-vaihtoehto? Tällä wordpress-tunnuksella tulee parhaimmillaan pari-kolme kertaa erroria, ennen kuin onnistuu :/ missä lie vika...
Kiitos, yritän jumpata tämän mahdollisuuden :)
Poista***
Varsinkin ranskalaisperäisiä kirjoja lukiessani tulee vähän tyhmä ja tyhjä olo, pitäisi olla tietoa niin monesta ranskankielisestä helemstä, joskin sama on joissain peribrittiteoksissa, olisi pitänyt runoilijat läpi lukea.
Kommentti ehkä tarkoitti, että Bonnet myös vyörytti nimiä minusta ehkä korostaakseen omaa älykkyyttään suhteessa tähän bloggariin.
Jokke, minä aivan rakastin tätä kirjaa! Miten saatoinkaan antaa sen lahjaksi eteenpäin...no, saaja osasi arvostaa, sillä hänkin on kirjamaanikko;)
VastaaPoista♥
Kiitos kommentista :)
PoistaMinä pidin myös kirjasta, vaikka kaikkea viittausviidakkoa en hahomota.
Minulla tulee myös "suhde" kirjoihin joita annan ihmisille eteenpäin.
Mielenkiintoista, Jokke!
VastaaPoistaJa mielenkiintoiselta kuulostava kirja, joka pitäisi.... lukea niin kuin moni muukin kirja. Huh!
Kun itsekin olen kirjoja kerännyt - vaikka matkan varrella joutunut monesta luopumaan kun nykyiseen pieneen kämppään ei tuhatta enempää mahdu - niin joskus sitä miettii, että miksi kerätä kirjoja tai mitään. Edes rahaa (sitä ongelmaa ei minulla kyllä olekaan.)
Kun tuossa viitataan saalistusviettiin, niin olisiko keräilyssä kysessä vieläkin biologisemmasta perusasiasta eli henkiinjäämisestä, varautumisesta pahan päivän varalle, siis sapuskan, lämmityspuiden jne keräämisen heijastumasta tämmöiseen "korkeakulttuuriseen" käyttäytymiseen?
Me ihmiseläimet annammme monelle asialle hienolta kuulostavan selityksen (esim. että kerään kirjoja koska haluan sivistyä), mutta kun pintaa raaputtaa sieltä paljastuu jokin ikiaikainen eläimen vaistomainen toimintamalli.
Tämä ei tarkoita etteikö kannata kirjoja kerätä ja sivistyä!
Hyvä selitys, ihminenhän oli alkuaan luultavasti keräilijä, joka juurien ja kasvien lisäksi myös metsästi.
Poista***
Itse olen huomannut paradoksin. Jotain tavaraa ei tarvitse moniin vuosiin, annapa se pois tai jeitä roskiin, niin pian olisit tarvinnut juuri sitä tavaraa :)