Graham Greene: Kiveä kovempi

Graham Greene: Kiveä kovempi, 7. painos 2010, Tammi, seitsemän osaa, sivumäärä 292,  alkuteos Brighton Rock, 1938. Suomentanut Tauno Tainio.

Kirjan avausvirke on tyrmäävä: Hale tiesi, ennen kuin oli ollut Brightonissa kolmeakaan tuntia, että he aikoivat murhata hänet. Charles Hale todella murhataan tai ainakin kuolee. Hän on Messenger-lehden (käännöksessä ilman artikkelia the!) kiertävä Kolley Kibber- mainosmies, jonka tapaamisesta saa rahapalkinnon. Kun Hale tajusi, että hänet tullaan murhaamaan hän lyöttäytyy rehevän naisen Idan seuraan. Iloluontoinen Ida, josta Hale etsi tukea että saisi elää, arvaa, että Halen kuolema ei ollut luonnollinen. Ida on utelias ja hän kyselee. Kolley Kibler piilotti myös kortteja, joiden palauttamisesta saa rahaa. Koska kahvilassa oli kortti, jota ei Hale laittanut, arvaa myös kahvilan tarjoilijatar Rose, että asiassa on jotakin hämärää, koska hän on nähnyt kortin jättäjän elossa Kolley Kiblerin kuoleman jälkeen.

Kirja on hyvä, mutta se aukeaa verkkaan. Kyse on Brightonin alamaailman välien selvittelystä, mihin verityö liittyy. Rikollisjoukot taistelevat vedonlyönnin kontrolloinnista aseinaan partaveitset ja happopullot.  Murhan tekijä on Pinkie seitsemäntoistavuotias rikollisjoukon pomoksi kohonnut katulapsi. Lapsi, koska hän ei ole kasvanut mieheksi monessakaan mielessä. Pinkie on paatunut, koulukiusaaja, joka on siirtynyt rikollisjengiin. Hän on psykopaatti ja vainoharhainen.

Graham Greenen Kiveä kovempi on hitaasti aukeava moraalinen pohdinta, jossa pinnan alla poreilee monta elämän kannalta keskeistä teemaa: kuolema, itsemurha, kuolemansynti, häpeä ja kunnia. Itse juoni on monelta osin epäuskottava. Juonilangat ovat hauraita. Toisaalta kirja on jännittävä ja juoni on ennalta arvaamaton ja oikeastaan sivuseikka, koska se on vain kehikko moraalisille tarkasteluille.

***
Kirja ei ole dekkari vaan tarina, jossa tarkastellaan miehen suhdetta naiseen (ei erityisesti päinvastoin), seksuaalisuutta tai sen suorittamista lähinnä miehen näkökulmasta, kuoleman syntiä, itsemurhaa, uskontoa ja moraalisia valintoja. Joudun reippaasti avaamaan teosta, mutta se sallittakoon.

Jos et halua juonipaljastuksia, lopeta tähän

Pinkie aikoo mennä naimisiin Rosen kanssa, jotta Rose ei voisi todistaa häntä vastaan mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Koska molemmat ovat katolisia kirkkohäät eivät ole mahdollisia, he ovat alaikäisiä. Rose pitää juuri tätä kuolemansyntinä. Minusta vielä pahempaa on Pinkien tekemät murhat. Rose kammoaa siviilivihkimystä, ja Pinkie kammoaa aviovuodetta. Pinkie on suorastaan neuroottinen jo etukäteen. Hän on joutunut kokemaan vanhempiensa joka lauantaisen jumppahetken, ja siitä on jäänyt liian isot arvet. Pinkie pohtii täyttääkö miehen mitat. Pinkien mielestä murhat eivät tuo kunnioitusta vaan suoriutuminen naisten kanssa. Greene oikein alleviivaa tätä häitten aattona "Morsian ja sulhanen; tamma ja orhi joka sitä astui ..." s.192. Pinkie ei rakasta vaan jopa vihaa ja inhoaa Rosea, ja se minusta on myös väärin. Pinkien suhde naisiin näkyy tamma-vertauksen kautta, hän kutsuu kaikkia naisia, myös Rosea lutkiksi tai nartuiksi.

Teoksen naiset on toistensa täydellisiä vastakohtia. Iloluontoinen Ida Arnold on rehevä, ja kaiken miesten kanssa kokenut, mutta jäänyt paitsi omaa lasta. Tätä seikkaa monesti alleviivataan. Joskin Ida pohtii ""miehet tuottivat hänelle pettymyksen itse toimituksessa. ... tunsi jälleen kiihotuksen liikahtelevan pettyneessä ruumiissa" s.178. Rose sen sijaan on pieni ja hintelä, ja Pinkie halveksii Rosea "katseli hiiren kalloa, luisevaa vartaloa ja halpaa pukua"! Graham Greene panee vastakkain Idan ja Rosen. Ida haluaa totuuden esiin, ja tavoittelee sitä omin vedonlyönnistä saaduin rahoin. Rose taas haluaa totuuden peittoon. Ida harrastaa henki-istuntoja (= spiristismiä) ja Rose käy messussa ja ripittäytyy. Rose uhraa itsensä valheellisesti Pinkien auttamiseksi, hän luulee pystyvänsä muuttamaan paatuneen Pinkien. Ida tietää, että ihmiset eivät muutu. Ida uhraa omia varojaan totuuden selville saamiseksi. Rose kantaa todennäköisesti sisällään Pinkien lasta, Idan rinnoilla ei ole ollut omaa lasta.

Teos on arvoituksellinen. Alun aavistus murhastakin saattaa olla väärä. Kuolema saattaa olla luonnollinen. Joka tapauksessa jengin oli määrä toimittaa Hale elävien kirjoista. Tästä näkökulmasta Pinkien psykoottinen ja vainoharhainen toiminta oli aivan turhaa, ja Greene on kuvannut tämän loistavasti. Se, joka veitseen tarttuu, se veitseen lopulta hukkuu.
***
Teemoja, joita en yleensä käsittele blogissani ovat uskonnollisuus ja seksuaalisuus. Koska bloggaan tästä teoksesta teen poikkeuksen. Kirjassa tarkastellaan molempia, ja ne ovat keskeisiä teemoja.

Pinkie suhdetta omaa seksuaalisuuteen tarkastellaan yllättävän suoraan ottaen huomioon, että teos on kirjoitettu 1920-luvulla. Vanhempien jokaviikkoiset ruumiinharjoitukset, joita hän oli katsonut voimattomana, hallitsevat häntä ja määrittelevät hänen suhteensa naisiin. Hänellä on suuria paineita asian suhteen. Murhattuaan Spicerin, hän makaa tämän tyttöystävän kanssa, ja se on hänen ensimmäinen kerta "jos häntä päästäisiin vertaamaan Spiceriin ja hänet havaittaisiin alamittaiseksi s.156 ... katsoi tyttöä himon vallassa ... kuin sukupuolivietti ... sen mukaan miestä arvostettiin. Spicerin tyttöystävä kysyy kai sinussa on miestä s.159. Tästä asiasta olisi lukuisia muitakin lainattavia kohtia. Pinkie pelkää olevansa alamittainen, ja kokee teot suorittamiseksi ja ahdistuu paineiden edessä.

***

Asiaan liittyy myös uskonto. Koska sekä Pinkie että Rose ovat katolisia: Oletko katolinen? Poika kysyi. Olen Rose sanoi s.60 ja he määrittelevät suhteensa uskoon ainakin seuraavasti "credo unum Dominum" s.60, josta tosin Pinkiellä oli oma väännös, joka kuvaa siitä luopumista. Lisäksi "Dona nobis pacem" on tärkeä, rauhasta Pinkie ei tosin pysty nauttimaan. He puhuvat myös seuraavaa: "Käytkö messussa? Eivät nämä Jumalan kieltäjät tiedä mitään. Tietysti on Helvetti". s.61. Minusta uskonnollinen teema tulee ilmi myös siinä, että murha tapahtuu helluntaina, ja puhutaan myös toisesta helluntaipäiväivästä, (Pyhän Hengen vuodatuspäivä on helluntai ja helatorstai on Jeesuksen taivaaseen astumispäivä).

Kuolemansynti nousee keskusteluissa kahdesta suunnasta itsemurhan kautta, ja siitä, että he eivät mene kirkossa naimisiin, vaan maistraatista (pieniä järjestelyjä), ja he kuvaavat tilaa kuoleman synniksi. En ole asiantuntija, mutta jääkö tästä puuttumaan avioliiton sakramentti, mutta sormuksiaankaan he eivät hanki.


Pinkie, joka psykopaattina osoittaa täydellistä tunteettomuutta,  pelkää vailla synninpäästöä olevaa kuolemaa s.215.

Lisäksi teoksessa on monia kohtia, joita voisi olla analysoida. Rose asuu nykyisin, ja Pinkie ennen
Paradise Piecessä (todellisuudessa Brightonin vuokraslummia), avioliiton alla puhutaan, että  tietämättömyyden Eedenin portti meni kiinni.

Teoksen nimellä voit etsiä selityksiä. Brighton Rocks lienee paikka aallomurtajilla, kiviröykkiö, mutta se voi tarkoittaa jotakin muuta. Suomalaisessa nimessä, oliko Pinkie kiveä kovempi? Minusta sydän ainakin oli.

***
Tätä käännöstä hieman pohdin:
s. 31 "Tämä on minun ensimmäinen päiväni. Nyt on vasta ensimmäinen henkähdystauko". Eli nuori tarjoilitar Rose puhuu, ja pian hän kertoo, että "Nähkääs olen täällä vasta toista päivää".

***
Graham Greene (1904-1991) oli englantilainen kirjailija, jonka neljäs teos oli yllä mainittu Brighton Rock. Kolmas mies Orson Wellesin tähdittämä loistava filmi perustuu Graham Greenen tekstiin, ja sen romaaniversio on julkaistu vuonna 1949, josta kirjasta bloggaus täällä.