Tapahtuma-aika: 1940-luvun loppu, joulun tienoilla kolme päivää.
Tapahtumapaikka ja miljöö: Yhdysvallat lähinnä New York, koulu, baarit ja hotellit sekä päähenkilön koti.
Päähenkilö: Holden Caulfield, 17-vuotias poispotkittu koululainen, erottamisen syy on hylätyt kurssit, Caulfield on masentunut.
Teema: Masennus, veljen kuolema, tragedia, sekä nuoruus ja aikuistuminen.
Sieppari ruispellossa -teoksen minäkertoja on amerikkalainen löysä luuseri 17-vuotias Holden Caulfield, joka huonojen arvosanojen vuoksi erotetaan toistuvasti koulusta, mutta joka ei ole täysin onneton, vaikka on masentunut. Holden Caulfield lähtee kolmen vuorokauden väsyneelle kotimatkalle, mutta jossa ei nukuta, vaikka väsyttää, mutta hotellissa yövytään ja grogeja kumotaan. Holden tapaa eri ihmisiä muun muassa entisen opettajansa, "tyttöystävänsä", prostituoidun ja hänen parittajana, nunnia, siskonsa ...
Juoni lyhyesti ja teema tiiviisti, joten juonipaljastukset alkavat ...
Holden Caulfieldin löysän luuserin latua lataamoon tarkastellaan kotimatkan verran "ajattelin vain kertoa kaikesta sekopäisestä, mitä tapahtui viime joulun aikana vähän ennen kuin minulta loppui kanto ja jouduin tänne huilaamaan. .. viimeisessä luvussa ..Sen enempää en sitten aio kertoakaan. Holden Caulfieldin tulevaisuus jää auki, mutta hän aikuistuu karusellikohtauksessa pikkusiskonsa Phoeben kanssa.
Holden Caulfield on rassukka, häneltä ei mikään onnistu, opinnot ontuvat, tavaraa jää matkan varrelle, takki varastetaan, kirjastosta saa väärän kirjan, miekat jäävät matkasta, tyttöystävä Sally Hayesin kanssa elo ei luonnista, "opiskelukaverien" Ackleyn ja Stradlaterin kanssa on kitkaa. Hänet erotetaan koulusta, hän on juuri ennen New Yorkissa miekkailukilpailureissulla (kilpailuja ei ole ja miekat hän hukkaa). Holden kuitenkin onnistuu ostamaan yhdellä dollarilla punaisen metsästyslakin, jossa on lippa, ja johon hän ihastuu. Holden lähtee kotimatkalle New Yorkiin, jossa asuu, mutta ei halua kohdata vanhempiaan ennen kuin erottamiskirje on kotona...
Viidennessä luvussa on minusta koko Holdenin tragedian syy Holden kirjoittaa Stradlaterille aineen, (jonka repii myöhemmin) veljensä Allien baseball-räpylästä. "Ihan tosi. Alliella oli vasenkätinen kenttäpelaajan räpylä ... räpylän sormiin ja pohjaan oli kirjoitettu runoja. Vihreällä musteella. Se kirjoitti ne räpylään. .. Allie on kuollut. Se sai leukemian ja kuoli ja kuoli kun me oltiin Mainessa, heinäkuun 18.päivänä 1946. Se oli kaksi vuotta nuorempi kuin minä... arviolta viisikymmentä kertaa älykkäämpi. .. Se ei suuttunut kenellekään ja sillä oli tosi punainen tukka... Nukuin autotallissa kun se kuoli. Rikoin kaikki ikkunat.... Minulla sattuu olemaan se (räpylä?) mukana..."
Kirjan nimi Sieppari ruispellossa tulee siitä, että Holden haluaisi olla sieppari ruispellossa, joka saisi kaikki lapset kiinni räpyläänsä (tai ehkä veljen), etteivät putoa jyrkänteeltä.
Holden on masentunut, mikä tulee ilmi Holdenin lähtiessä ennenaikaisesti kotiin seitsemännessä luvussa: "ulkonakin oli masentavaa", .. yksi juttu pakkaamisessa masensi, ..itketti jotenkin En tiedä miksi. Panin punaisen metsästyslakin päähän". ... käytävissä oli hyvin hyvin hiljaista ja masentavaa. Päättelen kaiken johtuvan veljen kuolemasta, jota ei ole perheessä läpikäyty ja siksi ei halua tavata vanhempiaan. "Äidin vointi ei ole ollut kehuttava Allien kuoleman jälkeen" (luku 15 s.148). Myös Allien hautajaisista puhutaan. Ainoa päivämäärä, mikä on tarkasti kirjassa, on Allien kuolinpäivä!
Punainen metsästäjän lakki minusta voi liittyä veljen tukkaan. Pesäpalloräpylä ja metsästäjän lakki ovat ainoat esineet, jotka pysyvät matkassa, koska muu kirja on pelkkää ajelehtimista ja oirehdintaa ja minäkertojalla on mielenterveysongelma. Kohtia, missä Holden puhuu masentumisesta tai hermostumisesta "Olo oli surkea. Masentunut ...Hitto minua hermostutti ... yhtäkkiä aloin itkeä" on toistuvasti ja siksi kaveri toimitetaan lopuksi hoitoon ja siellä hän tämän kirjan kirjoittaa. Kirjasta voi päätellä, että tapahtuma-aika 1940-luvun loppu.
Holden saa vain pikkusiskoonsa Phoebeen yhteyden, Mennessään New Yorkiin haluaisi soittaa pikkusiskolleen Phoebelle, ja myöhemmin puhua, mutta koska ei voi, meneekin baariin. Hän tapaa myöhemmin Phoeben ja on eläintarhassa ja kotonakin, kun vanhemmat ovat poissa. Hän pystyy ehkä jättämään Allien kipeän muiston. Phoebe on kymmenen, yhtä vanha kuin Allie kuollessaan. Holden pystyy käyttäytymään kuin aikuinen.
Holdenin metsästyslakki on ainoa, joka pysyy hänellä mukana. Toki myös isoveli D.B ottaa yhteyttä, vanhemmat eivät välitä, äiti muuttuu aina hysteeriseksi Holdenin tekstin mukaan. Holdenilla on ollut puheissa Jane Gallagherin kanssa, jonka Holden luokittelee läheiseksi sanomalla, että oli näyttänyt hänelle Allien baseball-hanskan runoineen.
Lataamoon johtavan ladun muovautumista taustoitetaan herkästi, Allien kuolema on tragedia, minusta kaikki tupakan poltot, hölisemiset ja ajelehtimiset ovat seurausta masennuksesta, joskin jo eräissä takaumissa Holdenia tuntuu masentavan.
--- juonitiivistelmä loppui.
Jos on laatinut lukupäiväkirjan, siinä on paljon mainintoja tytöistä. Kuitenkaan Holdenilla ei ole ollut intiimiä suhdetta yhdenkään tytön kanssa, eikä seurustele tällä hetkellä. Holdenilla kuluu yllättävän paljon aikaa asian miettiseen ja muiden tekemiseen. Myös D.B:n (isoveli) kautta on kirjallisia viitteitä myös elokuvamaailmaan esimerkiksi Lawrence Olivierin Hamletiin (joka muuten voitti 1948 neljä Oscar-patsasta)
Sieppari ruispellossa kerronta ärsyttää aluksi koska lauseessa ensin todetaan jokin MUTTA sitten se kumotaan ja selitellään, joten tajuntaa myllertää kolmen lauseen ristiriitainen virke, joka kerronta toistuu ja toistuu, ja siitä syntyy teoksen kudelma. Melko -sana esiintyy myös varsin tiuhaan.
-Pidin kirjasta kovasti, tai itse asiassa en pitänytkään, tai tarkemmin ajatellen se sai ajattelemaan, vaikka se oli matkatarina Nykiin.
-Hienoa, että kirjassa oli uusi käännös, mutta olisin kuitenkin halunnut lukea kuitenkin Pentti Saarikosken alkuperäisen käännöksen, vaikka uusi käännös oli kuitenkin melko paljon parempi, mutta en tiedä, koska kirjassa käytettiin kuitenkin melko vanhahtavia sanoja kuten paskiainen, melko kesyä nykyisin.
-Pidän kirjojen lukemisesta, mutta en juuri tästä, koska se ironisoi tekopyhyyttä olemalla itse melko tekopyhä. Eräs tekopyhyyden mittari on henkilön alkoholin käyttö. Amerikka, joka on moraaliltaan korkea, mutta jonka jokaisessa filmi- ja kirjatuotoksessa kipataan grogeja, vaikka tässäkin on kyse 17-vuotiaasta pojanklopista. Toisaalta kirjaa lukiessa huomaa, mistä kiikastaa, vaikka se on piilossa, mutta viinanjuonti on vain itselääkitystä pääongelmaan.
-Kirjan suurin ongelma on rytmi. Koska MUTTA, JOKA TAPAUKSESSA, SEN SIJAAN MELKO ilmaisut olivat toistuvia, yhdellä sivulla on parhaimmillaan toistakymmentä mutta-lausetta, ja ilmaisuja, joilla lauseita rinnastetaan oudosti toisiinsa. Tehokeinoina ilmaisut ovat hyviä, mutta toistuvuudessaan ärsyttäviä.
-Minäkertoja puhuu useasti oksennuksenvärisistä tavaroista ja yrjöämisestä, melko yrjöttävää. Varsinkin kirjan keskivaiheella on tätä oksennus-juttua.
-Suomennoksessa mainitaan myös purjehdusvene, minusta purjevene voisi olla sujuvampaa, mutta en ole nähnyt toisaalta alkutekstiä.
-Minäkertoja puhuu useasti oksennuksenvärisistä tavaroista ja yrjöämisestä, melko yrjöttävää. Varsinkin kirjan keskivaiheella on tätä oksennus-juttua.
-Suomennoksessa mainitaan myös purjehdusvene, minusta purjevene voisi olla sujuvampaa, mutta en ole nähnyt toisaalta alkutekstiä.
Kuten monessa muussakin yhdysvaltalaisessa teinikuvauksessa teinillä rahaa riittää, ja vanhemmat - Holdenin isä kuvernööri?- vanhemmat maksavat kaiken. Eli ihmettelen näitä amerikkalaisia teiniromaaneja, jos raha ja eliittikoulusysteemi ovat ongelmia, käykää kunnan köyhän koulua, ja jättäkää isän rahat tuhlaamatta, melko huonot filmit katsomatta, ja melko tekopyhät small talkit käymättä. Toinen teinin vakio-ongelma, eli vastakkainen sukupuoli ja siihen tutustumista ruoditaan myös läpi, mutta sillä saralla ei tapahtumia juuri olekaan. Holdenilla ei sekään homma suju.
Koska Holdenin alakulon perimmäinen syy on minusta perhetragedia, en näe tätä minään sukupolviromaanina enkä slangiteoksena, kuten se on ensimmäisen Pentti Saarikosken suomennoksen aikana nähty. Voi olla, että näen väärin, mutta tämä kuvaa piilossa olevaa tragediaa, masennusta ja nuoren ongelmia, ei tätä minusta voi koko sukupolveen yleistää, eihän Holdenilla ole mitään kavereita, hän ei ollut katsomassa jalkapallo-ottelua, hänet potkitaan kaikista kouluista pois. Joulu on tulossa ja Holdenilla on hanskat hukassa, ja paleltaa, hän pistää metsästäjän lakin päähänsä ja korvaläpät lämmittämään korvia.
Perkaamalla kaiken yllä olevan tekopyhyyden ja lauserakenteen, Sieppari ruispellossa -kirja kasvaa lukemisen arvoiseksi teokseksi. Kirjassa on yhtäläisyyksiä Donna Tarttin esikoiseen "Jumalat juhlivat öisin", koska siinäkin minäkertoja Richard Papen on masentunut masi, ja lopputilanne esitetään heti alussa. Varsinkin Holden Caulfieldin "sanomisiin" pitää suhtautua varauksella, mutta keskustelut Phoeben kanssa, ja muistot Alliesta ovat minusta totta.
***
Holden kirjoittaa: olen tyyppi, joka ei välitä paljon paskaakaan, oikeasti välittää, sillä pian hän kirjoittaa että mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän masennuin, mutta sitten tosi masentuneena ei pysty edes ajattelemaan
***
Vanhan Tammen painoksen kuvassa Holdenilla punainen lakki on taskussa?
Eräissä amerikkalaisissa kirjan kansissa on juuri kuva, jossa Holden kävelee punainen lakki päässä, ja tupakka on kädessä, minusta aika hyvä kansi, toisaalta uuden painoksen suomalainen kansi on hyvä, koska teoksen nimi on kuvassa tärähtänyt, aika hyvä oivallus.
Keskityin bloggauksessani lähinnä olettamukseeni, miksi viiraa. on mahdollista myös kirjata Holdenin muita tempauksia. Teoksessa on muitakin viittauksia. Kummallisin on Fitzgeraldin Kultahattuun liittyvä maininta, vanha kunnon Gatsby, hervotonta juttua, Kultahatussa Gatsbylle käy erittäin huonosti ja syylliset pääsevät kuin koirat veräjästä ja seuraavaksi Holden iloitsee atomipommin keksimisestä. Omituinen kommentti, omituinen kirja, jonka Jerome David Salinger (1919-2010) julkaisi vuonna 1951, ja oli hänen esikoisromaaninsa. Englanninkielisestä wikipediasta on hänen elämänvaiheitaan. Salinger oli sodassa, ja avioitui lyhyeksi ajaksi sodan jälkeen. Hän oli aviossa myöhemminkin ja hänellä on kaksi lasta. Hänen nuoruuteensa kuului vauras elämä Manhattanilla, lukuisat koulunvaihdot ja laiskottelu, lisäksi hän oli miekkailujoukkueen kapteeni. Hänen haaveensa oli tulla kirjailijaksi. Olen lukenut Slawenskyn kirjoittaman elämän kerran Salingerista täällä.
***
Holden kirjoittaa: olen tyyppi, joka ei välitä paljon paskaakaan, oikeasti välittää, sillä pian hän kirjoittaa että mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän masennuin, mutta sitten tosi masentuneena ei pysty edes ajattelemaan
***
Vanhan Tammen painoksen kuvassa Holdenilla punainen lakki on taskussa?
Eräissä amerikkalaisissa kirjan kansissa on juuri kuva, jossa Holden kävelee punainen lakki päässä, ja tupakka on kädessä, minusta aika hyvä kansi, toisaalta uuden painoksen suomalainen kansi on hyvä, koska teoksen nimi on kuvassa tärähtänyt, aika hyvä oivallus.
Keskityin bloggauksessani lähinnä olettamukseeni, miksi viiraa. on mahdollista myös kirjata Holdenin muita tempauksia. Teoksessa on muitakin viittauksia. Kummallisin on Fitzgeraldin Kultahattuun liittyvä maininta, vanha kunnon Gatsby, hervotonta juttua, Kultahatussa Gatsbylle käy erittäin huonosti ja syylliset pääsevät kuin koirat veräjästä ja seuraavaksi Holden iloitsee atomipommin keksimisestä. Omituinen kommentti, omituinen kirja, jonka Jerome David Salinger (1919-2010) julkaisi vuonna 1951, ja oli hänen esikoisromaaninsa. Englanninkielisestä wikipediasta on hänen elämänvaiheitaan. Salinger oli sodassa, ja avioitui lyhyeksi ajaksi sodan jälkeen. Hän oli aviossa myöhemminkin ja hänellä on kaksi lasta. Hänen nuoruuteensa kuului vauras elämä Manhattanilla, lukuisat koulunvaihdot ja laiskottelu, lisäksi hän oli miekkailujoukkueen kapteeni. Hänen haaveensa oli tulla kirjailijaksi. Olen lukenut Slawenskyn kirjoittaman elämän kerran Salingerista täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti