Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Gustave Flaubert: Rouva Bovary,  Madame Bovary, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, kolme osaa, sivumäärä 364.

Tuskin olisin lukenut Gustave Flaubertin Rouva Bovarya, vuodelta 1857 ellei se olisi näissä klassikkolistoissa. Seuraavaa analyysia varten en ole katsonut muiden analyyseja, joten kyseessä on Jokken jauhamista, joka voi sisältää juonipaljastuksia, jotka ehkä aukeavat vain jos on lukenut teoksen.

Juonikuvio on varsin yksinkertainen. Charles Bovary kouluttautuu lääkäriksi ja saa paikan maalaislääkärinä. Hän avioituu Heloisen(?) kanssa, mutta jää leskeksi ja  nai nuoremman naisen Emman, jonka isän luona on käynyt ja ihaillut Emmaa. Charles on nahjus, joka suostuu nuoren vaimonsa vaatimuksiin. Emma synnyttää avioliitossa tyttären Berthen  mutta haihattelee paremmasta elämästä tai siis tanssiaisista ja muusta makeasta elämästä. Emma Bovary haltioituu tanssiaisista ja kirjan kuluessa toistuvasti pettää miestään. Ensin Rodolfen kanssa, joka jättää Emman, sen jälkeen nuoren Leonin kanssa pianotuntien varjolla. Leonin äiti naittaa pojan muualle. Emma velkaantuu kauppiaalle ja ajaa asiansa karille, ottaa arsenikkia ja kuolee. Apteekkari Homais harrastaa kukoistavaa apteekkitoimintaa, ja ei halua häiriöitä rahantuloonsa. Emman kuoleman jälkeen Charles tajuaa koko petosten kuvion. Hän asuu velkaisena tyttärensä kanssa, näkee Rodolphen, mutta ei sanojensa mukaan kanna kaunaa. Charles kuolee. Berthe-tytär jää puille paljaille ja joutuu puuvillakehräämöön töihin. Ahne apteekkari sen sijaan jatkaan liiketoimiaan ja on arvostettu kansalainen.

Henkilöt
Emma Bovary: menee naimisiin maalaislääkärin Charles Bovaryn kanssa ja haaveilee hienommasta elämästä. Hänellä on suhde Rodolfen kanssa, ja sitten nuoren Leonin. Emma tekee paljon velkaa, ja tappaa itsensä arsenikilla. Emmalla on tytär Berthe.
Charles Bovary: Maalaislääkäri, joka on hidas ja nahjus. Ensimmäinen vaimo on tarkastamisvimmainen ja ruma. Vaimo kuoli äkillisesti. Charles menee toisiin naimisiin, eikä huomaa ajoissa tai ei ollenkaan uuden vaimonsa petollisuutta. Menettää vaimonsa, omaisuutensa, terveytensä ja kuolee. Charlesilla on ylihuolehtivainen äiti, joka on trikookaupiaan tytär, jonka Charles vanhempi nai rahan vuoksi.
Rodolpho Boulanger: Emman ensimmäinen vieras mies. Kiinnostus loppuu varsin pian.
Léon Dupuis: Nuorempi Emman rakastajista. Lypsää Emmalta rahaa, ja äiti naittaa muualle.
Lheureux: kauppias, jolle Emma on velkaa, ja joka velka johtaa Emman vaikeuksiin.
Homais on apteekkari, ja on ateisti, jolla on vaimo ja neljä lasta. Homaiseilla on lopussa oma roolinsa haluaa ansiomerkkiristiä. Homaisin intressi on pitää lääkärit aisoissa, jotta hänen oma apteekkinsa menestyisi.

Ranskalainen Gustave Flaubert (1821-1880) on kirjoittanut teoksen tarkasti, ja sisäkannen mukaan hionut lauseita, ja niistä muodostuukin kauniita ja ymmärrettäviä virkkeitä, joita virkkeinä on virkeää lukea jonkin aikaa, koska teos sisältää paljon erilaisten asioiden yksityiskohtaista kuvailua. Tyylisuunta on realismi. Monesti kuvailu kuitenkin kohdistuu ympäristöön, missä tapahtuu jotain, mutta itse tapahtumia pitää päätellä.  Suurin ongelma on siten liian monien tapahtumien kertominen, ja niiden kuvailu, ja teoksen tarkoitukseton pitkittäminen. Ymmärrän teoksen tärkeyden vain aikakaudessaan, mutta en sen jälkeen. Tämä romaani muistuttaa kuvailultaan monessa kohdin Honore de Balzacin Ukko Goriotia, koska fyysistä toimintaa ei kuvata, lisäksi Goriotin tyttäret olivat nautinnonhalusia ja tuhlaavaisia ja Emman kohtalo itsemurhineen on kuin Tolstoin Anna Kareninaa.

Gustave Flaubert on ollut mies, mutta hän kirjoittaa kuin nainen. Ainakaan minä miehenä en kiinnitä sellaisiin asioihin huomiota kuin Flaubert. Flaubertilla on minusta liikaa sanottavaa. Tästä kaikesta pitäisi kirjoittaa monta kirjaa, rajata teema ja sivumäärä. Tässä oli Charlesin ensimmäisen avioliiton kuvailu osin turhaa, kampurajalan leikkauksen kuvaus oli osoittelevaa ja ilkeämielistä, eikä sillä juonen kannalta ollut merkitystä. Emman rukoilu ja luostarissa olo ei johtanut hyviin tekoihin, pidän sitäkin isona ja turhana kannanottona. Saman maailmankuvan irvailua oli myös hautajaisten kuvaus ja kirkkoherran käynnit. Lisäksi pidän Emman lopullista ratkaisua ja sen kuvausta ja siihen suhtautumista arveluttavana.

Emma Bovary päähenkilönä elää muille miehille antautuen ja on läpeensä paha ihminen ja moraaliltaan rappeutunut. Minusta on yhdentekevää vaimon irtosuhteet muihin miehiin ja pikasuhteet heidän kanssaan sekä au-suhteet, mutta miksi pilata Charmittoman harmittoman arkisen raukean lääkärin elämän sopusointu. Toisekseen Emmalla on vielä oma tytär, josta hän missään vaiheessa oikeasti pysty kantamaan vastuuta ja tytär jää lopussa heiteille. Kyynisintä kuvauksessa on, että Emma on hyvästä perheestä, ja käynyt luostarikoulun. Minulla ei ole aavistustakaan, miten Flaubert perustelee Emman käytöksen itselleen tai lukijoilleen, minusta Emma on vain maanismasentuva mielenvikainen. Koska Flaubert ei kuvaa aviorikoksia itse tekoina, minulle jäi epäselväksi tapahtuivatko seksihetket kuraisessa luonnossa ratsastusretkillä, vai niiden tauolla matalassa majassa, vai Charlesin työhuoneessa, kaupungissa nuhjuisessa vuokrahuoneessa, mutta mitään romanttista niissä ei ole vaan minusta pakkomielteistä.  
Kun Emma matkustaa Leonin kanssa rattailla, rattaita kuvataan ulkopuolelta liiankin tarkkaan, mutta mitä sisällä tapahtuu, siitä ei anneta mitään osviittaa. Jos siellä tapahtuu sitä mikä ilmeistä, eli ovat "sillai", en ymmärrä Flaubertia lainkaan, kyse tuskin on silloin romantiikasta tai nautinnosta. Emma ei hyötynyt pettämisestään mitään, ei saanut rahaa ei valtaa eikä asemaa, eli hänen mielenvikaiset motiivit jäivät täysin epäselväksi, Leon oli pikku poika verrattuna aviovaimoon ja äitiin. Ilmeisesti motiivit Emmalle olivat elämän tyhjyys, ja aviomiehen tyhmyys. Flaubertin kuvaus Emman miehistä on niin kyynisellä tasolla, että Emman arvostelukykyä siinäkin asiassa pitää arvostella, pahin on se mieletön mania, joka söi rahat ja elämän eväät. Vekselikierre loppui arsenikkiin.
Flaubert kuvaa koko kylän kyynisesti ja ihmisistä annettiin ahne kuva. Kukin vuorollaan lypsivät lahnamaista lääkäriä, kun arsenikit oli jo itse annosteltu. Palvelijatarvarastaa loputkin.
Flaubert uhraa mustetta myös Homais'lle, joka haukkuu pappien rippisalaisuudet ja selibaatit, myös pianon pimputtajakin pompottaa Charlesia laittomalla laskulla.

Rouva Bovarya pidän ongelmallisena teoksena juuri siitä syystä, että se on mielestäni hyvin naisvastainen. Onko Flaubertilla ollut kaunaa naisia kohtaan? Emman erehdyksestä ei ole kyse, vaan suunnitelmallisesta toiminnasta, ja valheiden nieluun menee maat ja mannut ja elämäntyöt ja muut?  Flaubert puhuulisäksi hermojännityksistä ja naisten hermojärjestelmästä. Minusta ei ole osoitettu, että nainen olisi perusolemukseltaa erilainen kuin mies. Flaubert kyynistää kaiken muunkin, joten se ei ehkä ole vain naisvastainen vaan vastustaa koko porvarillista maailmankuvaa antamatta mitään tilalle. Lisäksi Charlesin isä on kuvattu ellottavaksi elostelijaksi. Charlesin lääkärin taidoille ja myös potilaille irvaillaan, apteekkari mainitaan ateistiksi, jonka pojan nimi on Napoleon, ja joka halajaa prenikkaa rintaan. Kauppias on koronkiskuri. Rodolfo on petturi. Leon pitää poimutetusta alushameesta, ja jonka äiti järjestää tämän naimisiin. Tästä sanasuosta ei nouse edes Charlesin äiti, jolla oli ainoat järkevät mielipiteet, mutta jonka rakkaus ainoaan poikaansa on täysin väärällä pohjalla. Itse asiassa Emman ongelmat johtuvat siitä, että hänellä ei ollut mitään järkevää työtä eikä harrastusta, lapsi oli turhaan imettäjällä. Charles ei laittanut nuorikkoaan aisoihin, eikä vaatinut tältä missään vaiheessa mitään. Charles teki kaksi päävirhettä: avasi rahahanan eikä laittanut sitä kiinni.

Minusta Gustave Flaubertin teksti on muutenkin naivia. 1800-luvulla suojautuminen taudeilta ja raskaudelta oli toista luokkaa kuin noin 200 vuotta sitten. Moisella käyttäytymisellä Emma olisi ollut monesti raskaana, tai saanut sukupuolitaudin.

Tekstianalyysiä

Teos alkaa: ”Kesken läksyjenlukujen astui rehtori luokkaan perässään uusi poika …Tulokas, meitä kaikkia kookkampi …” Charles Bovary tuli siis luokkaan. Kertoja on kaikkitietävä, eli tässä annetaan ymmärtää, että kertoja olisi ollut tällä luokalla. Koulukohtaus ja minä-me –kerronta jäävät täysin pois alun jälkeen. Charlesin ensimmäisestä vaimosta annetaan hyvin omituinenkuva, ja fyysisesti irvaillaan hänen avuistaan. Tätä ei sidota mihinkään jäljempään tapaukseen ja olisi pitänyt teoksesta minusta poistaa. Teksti oli muutenkin vailla järkeä: lopulliset välirikot kestivät joskus vain muutamat sivun!

Emma jo varsin pian häiden jälkeen haluaisi joko kuolla tai mennä luostariin. Ennen muuttoa Flaubert kuvaa asiaa s. 73 seuraavasti ”Sietämättömämpiä olivat ateriahetket alakerran pienessä huoneessa, missä uuni savutti, ovi kitisi, seinät hikoilivat, lattian laatat huokuivat kosteutta. Koko elämän karvaus tuntui olevan siinä hänen lautasellaan …”. Hienoa, mutta tyhjää kerrontaa, ja mitään ei tapahdu kuten ei seuraavassakaan  s.122 ”Laskevan auringon loiste osui suoraan papin kasvoihin ja kauhdutti kampalankaisen kauhtanan, joka oli kiiltäväkin kyynärpäistä ja rispaantunut …”

Symbolitasollakaan ei tapahdu juuri mitään muuta kuin Emma polttaa morsiuskimppunsa. Väitetään Emman kärsineen riittävästi. Objektiivisesti vain muut kärsivät, ei väärä nautintoa juonut Emma, hän vain haihattelee breiveistä, kreiveistä ja reiveistä. Kaupunkia verrataan Babyloniaan, symbolitasolla tiedetään sen olevan voimakas vertaus, samoin Leonin huoneessa ”veikistelevä Cupido”, 364 sivuun mahtuu yksi kuvaava vertaus: s 205 Lanta, sadetuuli ja aurinko saavat kukat kukoistamaan, halut, surut, nautinto ... antavat Emmalle kasvuvoimaa eli tässä lanta ja halut rinnastetaan!

Flaubertkin aikalaistensa tavoin analysoi naisten hermojärjestelmää ja on minusta väärässä. Lisäksi hänellä on liikaa sivulatuja, leikkauksenkaan kuvaus ei sovi mitenkään kirjan teemaan, ja jälkiseuraamus kampurajalan muuttuminen puujalaksi ei tue teoksen sanomaa, ellei sanoma ole kaiken kyseenalaistaminen, jos kaikki kyseenalaistetaan, mitä asetetaan tilalle?

Rouva Bovary -teoksen lopussa Homais sai Kunnialegioonian ristin, ja Emman tytär  päätyi osattomaksi ja joutui puuvillan kehrääjäksi.