Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä on hankala analysoitava, en oikein ole osannut kirjoittaa siitä mitään kovin jäsennettyä. Sonja O kävi täällä on jo heti alkuun niin aggressiivinen, että analyysit jäävät, sillä kiitokset ja terveiset lähetetään "sioille sovinisteille. Omahyväisille öykkäreille" ja monelle monelle muulle. Sonja O:n tarina on minusta äärimmäisen sekava. Teoksen aluksi on laitettu pari runoa, joiden yhteyttä teoksen teemoihin en löytänyt. Pääosin kirja on minäkertojan, mutta Sonja O:sta puhutaan myös kolmannessa persoonassa, eli päähenkilöä tarkastellaan muutaman kerran kaikkitietävästikin. Lisäksi isän isovanhemmat dieduska (Aleksei) ja baabuska (Anastasia) kutsuvat häntä Sofiaksi. Aikatasot hyppivät, ja useinkaan heti ei voi tietää, mikä ajankohta on kyseessä. Kuitenkin kirja rajuudestaan huolimatta on looginen. Loppukohtausta edeltävä episodi tosin on jo ennen puoliväliä.
"Minä annoin ja annoin ja annoin. Olin kävelevä lahjatavaratalo, ruumiillistunut Stokka, kiitospäivä, intiaanien lahjojenvaihtamispäivä ..." miehiä Sonja O:lla on siis monta liutaa on alkaen Kissamiehestä ja rajusta Reijo Seilorista, jatkuen, Janne Maalaispoikaan, ja Oliver Wendelmaniin sekä Ilari Mestarirunoilijan, Mikael Paljasjalan, ja Leonid ”Palvovitsin” kautta Karriin westendiläiseen rockariin. Miehistä kuvataan lisäksi yliopistossa tohtori Erikiä, aloittelevaa kirjailijaa Karria ja hänen isäänsä Osma Blåfeldiä ja sitten on vielä naisystävää, ja lienee ollut rutsaakin ja lopulta on eheyttävää rokkari Karri Vaaraa. Isä ja äiti on välillä faija ja mutsi, heidän nimensä ovat Tamara ja Boris. Kirjassa käsitellään rajan takaisia (Terijoki ja Viipuri) asioita menneiltä ajoilta, kaikenlaisia sukulaisia. Tuli mieleen, että on suvulle huonot elämänkortit jaettu, on saatu pelkkiä mustapekkoja, eikä yhtään elämän valttikorttia. Meripihkaisista esineistä ja merihevosista monesti puhutaan, ja ne ovat Sonja O:lle tärkeitä kuten meripihkainen valo.
"Minä annoin ja annoin ja annoin. Olin kävelevä lahjatavaratalo, ruumiillistunut Stokka, kiitospäivä, intiaanien lahjojenvaihtamispäivä ..." miehiä Sonja O:lla on siis monta liutaa on alkaen Kissamiehestä ja rajusta Reijo Seilorista, jatkuen, Janne Maalaispoikaan, ja Oliver Wendelmaniin sekä Ilari Mestarirunoilijan, Mikael Paljasjalan, ja Leonid ”Palvovitsin” kautta Karriin westendiläiseen rockariin. Miehistä kuvataan lisäksi yliopistossa tohtori Erikiä, aloittelevaa kirjailijaa Karria ja hänen isäänsä Osma Blåfeldiä ja sitten on vielä naisystävää, ja lienee ollut rutsaakin ja lopulta on eheyttävää rokkari Karri Vaaraa. Isä ja äiti on välillä faija ja mutsi, heidän nimensä ovat Tamara ja Boris. Kirjassa käsitellään rajan takaisia (Terijoki ja Viipuri) asioita menneiltä ajoilta, kaikenlaisia sukulaisia. Tuli mieleen, että on suvulle huonot elämänkortit jaettu, on saatu pelkkiä mustapekkoja, eikä yhtään elämän valttikorttia. Meripihkaisista esineistä ja merihevosista monesti puhutaan, ja ne ovat Sonja O:lle tärkeitä kuten meripihkainen valo.
Ennen kronologista ja loogista(?) analyysiäni laitan muutaman huomion. Mikäli mies kirjoittaisi vastaavan kirjan mieshenkilön käytöksestä, naisista ja näistä seksi-asioista, uskoisin, että teosta ei ehkä julkaistaisi, tai ei ainakaan palkittaisi, lisäksi teoksessa on ainakin yksi lause, joka loukkaa helposti ja se alkaa sanoin "tapahtukoon sinun tahtosi naisen …". Teoksessa on käytetty asioista varsin ikäviä nimityksiä kuten leukakiikku, ja pelkästään aluksi ympäristön kuvauksessa talojen pinnalla on psoriasista, silsaa, ja puhutaan raiskauksista ja muista.
Itse teos kertoo Sonja O:n selviytymistarinan ”dorkalasta” eli hullujen huoneesta josta hän pääsee erään ihmissuhteen avulla pois, mutta aikatasojen vuoksi kerrotaan myös syitä sinne mielisairaalaan joutumiselle. Perusongelmana on sukupolvia jatkunut epätoivo, epäonni ja kurjuus, kyvyttömyys kääntää ankeita olosuhteita onnistumisiksi. Sonja O. joutuu lapsuudessaan kokemaan liikaa ikäviä asioita, kuten vanhempansakin ja isovanhempansakin, joka selviää sirpalemaisesti lukijalle. Sonja O:lla järki pelaa, siitä kertoo balettiharrastus ja yliopisto-opinnot, mutta miehissä ja seksi-asioissa on suurimmat ongelmat. Pääosin suhteet ovat miehiin, mutta myös dorkalassa naiseen. Mielisairaalan terapeuttia hän kutsuu Moolokiksi, jonka keinutuolihavainnot avaavat hyväksikäytön sekä lukijalle että kirjan päähenkilölle kirjan osassa 4 luvussa 3, ja tässä painoksessa ss.158-159.
Osittain liikutaan kirjailija- ja muusikkopiireissä, ja vasemmistovirrassa vyörytään annetaan ajan kuvaa Allendea ja punakokouksia. Loppukohtauksessa Sonjan coctailina on valkoviiniä kahdella diapamilla juhlissa, jossa puhutaan punaisten presidentinvaaleista 1984, vaaleista, joita ei tullut, koska Kekkonen erosi ja Mauno Koivisto valittiin, eikä esimerkiksi Ahti Karjalaista, mutta vielä lopussakin Sonja O. sekoittaa päätään laittomilla päihteillä, joten dorkala ei välttämättä ole voitettu kanta.
Juonitiivistelmä
Terijoella Aleksei dieduskan ja Anastasia baabuskan tytär lonkkavikainen ja keuhkotautinen nuori tarjoilija Veera saa aviottoman lapsen, Sonja O:n isän. Isä etsii omaa isäänsä kostomielessä raskaus alkoi raiskauksesta noin vuonna 1912 (vuonna jolloin Titanic upposi)..
Hän menee naimisiin Sonja O:n äidin Tamaran kanssa, joka on töissä Viipurissa. Isä lyhentää perheen sukunimen Orloksi ja perheessä on Sonja O:n lisäksi poika Leo, joka on vammainen.
Äidin tausta on traaginen, sisar Anna hirttäytyi vuonna 1939, isä kuoli punavankileirillä Hennalassa 1919 ja äiti myöhemmin. Äiti on raatanut kahdessa työssä siivoajana ja ompelijana. Perheessä on isä oireilee ongelmissaan ja on paljon perheriitoja ja väkivaltaa.
Sonja O. syntyy Sofia nimiseksi Helsingissä vuonna 1954 (päättelin tämän vuosiluvuista, vuosi 1955 on myös mahdollinen), nimi muuntuu kansakoulussa Sonjaksi ja sukunimi lyhenee O:ksi.
Sonja O. hajoaa minuudeltaan likaiseen Sonjaan ja puhtaaseen Sofiaan.
Perhe on hyvin köyhä, mutta Sonja O aloittaa balettiharrastuksen. Ensimmäinen mies, johon Sonja O ihastuu on Kissamies, jolla on poikaystävä. Tämän jälkeen tulee Reijo Seilori, sitten monta muuta.
Sonja O:n elämässä miehet vaihtuvat.
Pääsee opiskelemaan yliopistoon äidinkieltä (suomea)
Miehiä, mm. yliopiston professori, joka määrää aikoja Sonjalle kalenterista, on isää ja poikaa.
Vasemmistokuohuntaa, Sonja on mukana, mutta erotetaan opportunismin vuoksi. Sonjaa kuvataan punapäiseksi vihreäsilmäiseksi,paahtuneeksi prolemuruksi ja "tummaksi" verrataan romaaniin.
Raskaus seurustelusta Ilari Mestarirunoilijan kanssa ja omasta päätöksestä tullut abortti, Leningradiin, jossa tapaa "pää ja kohtu tyhjä" Leonid Pavlovitsin, takaisin ja dorkalaan.
Mielisairaalassa viettää 1,5 vuotta, käy läpi keinutuolikokemuksiaan ja siellä suhde baletomaani Siskoon feministilesboon (tämä minusta oli ilkeää) ja pääsee jaloilleen ja pois.
Siskon ideasta Sonja O. alkaa kirjoittaa tätä tarinaa. Tällöin Sonja O. kirjoittaa myös isänsä kuolemasta, joka oman abortin kanssa oli viimeisiä dorkalaan suistavista tapahtumista. Viimeisten sadan sivun aikana teoksen teksti helpottuu ja siirtyy selittäväksi, sanottavaa uutta juonellisesti ei ilmene, paitsi Karri Vaaran punk-uraa avataan..
Loppukohtauksena on presidentinvaaleihin valmistautuminen, joita vaaleja ei tullut.
Juonitiivistelmä
Terijoella Aleksei dieduskan ja Anastasia baabuskan tytär lonkkavikainen ja keuhkotautinen nuori tarjoilija Veera saa aviottoman lapsen, Sonja O:n isän. Isä etsii omaa isäänsä kostomielessä raskaus alkoi raiskauksesta noin vuonna 1912 (vuonna jolloin Titanic upposi)..
Hän menee naimisiin Sonja O:n äidin Tamaran kanssa, joka on töissä Viipurissa. Isä lyhentää perheen sukunimen Orloksi ja perheessä on Sonja O:n lisäksi poika Leo, joka on vammainen.
Äidin tausta on traaginen, sisar Anna hirttäytyi vuonna 1939, isä kuoli punavankileirillä Hennalassa 1919 ja äiti myöhemmin. Äiti on raatanut kahdessa työssä siivoajana ja ompelijana. Perheessä on isä oireilee ongelmissaan ja on paljon perheriitoja ja väkivaltaa.
Sonja O. syntyy Sofia nimiseksi Helsingissä vuonna 1954 (päättelin tämän vuosiluvuista, vuosi 1955 on myös mahdollinen), nimi muuntuu kansakoulussa Sonjaksi ja sukunimi lyhenee O:ksi.
Sonja O. hajoaa minuudeltaan likaiseen Sonjaan ja puhtaaseen Sofiaan.
Perhe on hyvin köyhä, mutta Sonja O aloittaa balettiharrastuksen. Ensimmäinen mies, johon Sonja O ihastuu on Kissamies, jolla on poikaystävä. Tämän jälkeen tulee Reijo Seilori, sitten monta muuta.
Sonja O:n elämässä miehet vaihtuvat.
Pääsee opiskelemaan yliopistoon äidinkieltä (suomea)
Miehiä, mm. yliopiston professori, joka määrää aikoja Sonjalle kalenterista, on isää ja poikaa.
Vasemmistokuohuntaa, Sonja on mukana, mutta erotetaan opportunismin vuoksi. Sonjaa kuvataan punapäiseksi vihreäsilmäiseksi,paahtuneeksi prolemuruksi ja "tummaksi" verrataan romaaniin.
Raskaus seurustelusta Ilari Mestarirunoilijan kanssa ja omasta päätöksestä tullut abortti, Leningradiin, jossa tapaa "pää ja kohtu tyhjä" Leonid Pavlovitsin, takaisin ja dorkalaan.
Mielisairaalassa viettää 1,5 vuotta, käy läpi keinutuolikokemuksiaan ja siellä suhde baletomaani Siskoon feministilesboon (tämä minusta oli ilkeää) ja pääsee jaloilleen ja pois.
Siskon ideasta Sonja O. alkaa kirjoittaa tätä tarinaa. Tällöin Sonja O. kirjoittaa myös isänsä kuolemasta, joka oman abortin kanssa oli viimeisiä dorkalaan suistavista tapahtumista. Viimeisten sadan sivun aikana teoksen teksti helpottuu ja siirtyy selittäväksi, sanottavaa uutta juonellisesti ei ilmene, paitsi Karri Vaaran punk-uraa avataan..
Loppukohtauksena on presidentinvaaleihin valmistautuminen, joita vaaleja ei tullut.
Kirjassa on rivouksia rivouksien perään. Tekstistä päätelleen Sonja O. on vähintäämkin "erotomaani" niin maanista on fyysisen toiminnan tarve ja suorittaminen sekä yksin että yhdessä. Kirjan ja kirjailijan myynti on myös eräs mittari menestykselle ja merkittävyydelle. Kirja on julkaistu ja palkittu vuonna 1981, ja se on jo Kekkosen osalta ollut miltei heti vanha, syyskuussa UKK jäi sairaslomalle ja lokakuussa hän erosi. Koivisto valittiin vaaleilla vuonna 1982. Tämä on kuitenkin kirjan neljästoista painos ja lisää lienee tullut, joten Kauranen on varmasti hyvä kirjailija ja tämä hyvä kirja, vaikka on Jokelle liian kovaa kauraa, ja teoksen loppua kommentoidakseni, en anna aplodeja. Kuten ei kukaan anna aplodeja tälle bloggauksellekaan, sillä tämä on sirpalemainen, kuten on teoskin, mutta itse teosta huonompi.
*****
Anja Kauranen (s.1954) nykyisin Anja Snellman debytoi vuonna 1981 Sonja O:lla kävi täällä -teoksella. Kauranen sai teoksestaan J.H Erkon palkinnon, jota muuten jaettiin 1964-1994. Palkinnon on saanut myös Härkösen Häräntappoase. Juhana Henrikki Erkko (1849-1906) oli runoilija.
Kirjan rönsyt katkaistuani huomasin yhtäläisyydet Sofi Oksasen (s. 1977) esikoisteokseen Stalinin lehmiin (ilm. 2003). Molempien "minäkertoja" on nuori itseään etsivä, älykäs nuori nainen, jonka juuret ovat osittain muualla ja jonka minuus on säröillä. Mennyttä molemmissa esitellään, mutta pitää sanoa, että Oksasen esikoisesta pidin enemmän. Oksanen muuten käyttää myös Annan miehistä ”ihmenimiä” Hukka, ja Vilen (Vladimir Iljits Leninin mukaan) sekä Pikku Peikko. Molemmat päähenkilöt ottavat latausta laitoksesta. Muistaakseni myös Oksasen päähenkilö Annakin dippaili diapamilla.
Anja Kauranen on käsitellyt tämänkaltaista perehekuviota myös kirjoissaan Kultasuu, Ihon aika, ja Pääoma.
Anja Kauranen (s.1954) nykyisin Anja Snellman debytoi vuonna 1981 Sonja O:lla kävi täällä -teoksella. Kauranen sai teoksestaan J.H Erkon palkinnon, jota muuten jaettiin 1964-1994. Palkinnon on saanut myös Härkösen Häräntappoase. Juhana Henrikki Erkko (1849-1906) oli runoilija.
Kirjan rönsyt katkaistuani huomasin yhtäläisyydet Sofi Oksasen (s. 1977) esikoisteokseen Stalinin lehmiin (ilm. 2003). Molempien "minäkertoja" on nuori itseään etsivä, älykäs nuori nainen, jonka juuret ovat osittain muualla ja jonka minuus on säröillä. Mennyttä molemmissa esitellään, mutta pitää sanoa, että Oksasen esikoisesta pidin enemmän. Oksanen muuten käyttää myös Annan miehistä ”ihmenimiä” Hukka, ja Vilen (Vladimir Iljits Leninin mukaan) sekä Pikku Peikko. Molemmat päähenkilöt ottavat latausta laitoksesta. Muistaakseni myös Oksasen päähenkilö Annakin dippaili diapamilla.
Anja Kauranen on käsitellyt tämänkaltaista perehekuviota myös kirjoissaan Kultasuu, Ihon aika, ja Pääoma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti