lauantai 21. heinäkuuta 2018

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri



Ernest Hemingway: Vanhus ja meri, The Old Man and the Sea , 1952, suomentanut Tauno Tainio, Tammen Keltainen kirjasto, 1999, sivumäärä 130.

Nobelisti Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri on hänen myöhäistuotantoaan, ja lyhyydestään huolimatta yksi tunnetuimmista. Se on tarina vanhuksen kalastusmatkasta. Kirjan syvin sanoma on kuitenkin allegoria eli vertauskuvallisuus ihmisen ja luonnon suhteesta sekä vanhuksen ja nuoren kohtaamisesta. Tarinassa voi nähdä myös sinnikkään yrittämisen, itsensä voittamisen, onnistumisen, mutta myös saavutusten katoamisen, kun saalistajat repivät kaiken kappaleiksi, ja sen jälkeen kaikki unohtuu.

Kuuban rannikolla vanhus, laiha kalastaja Santiago yrittää pyydystää kaloja Golfvirrasta. Santiagon kumppanina on nuori kyläläinen Manolin, joka on jäänyt veneestä pois, kun vanhus ei ole saanut kalaa 40 päivään. Tarinan käynnistyy, kun kalatonta kautta on kestänyt 84 päivää. Vanhus on ystävällinen pojalle, hän kertoo nuoruudestaan. Lisäksi he puhuvat baseballista ja amerikkalaisesta baseballtähdestä Joe DiMaggiosta, jonka isä oli siirtolainen ja kalastaja.

Vanhus asuu yksinkertaisessa majassa, ja lähtee pienellä veneellään kalaan. Hemingway kuvaa hienosti vanhuksen ajatuksia, ja luonnon ilmiöitä, ja aiempia kalaretkiä, kunnes jättivonkale iskee kiinni koukkuun. Kala rimpuilee kolme päivää koukussa, vanhus väsyttää sitä, hänen kätensä ovat verillä, mutta hän saa kalan harppuunalla hengiltä. Vonkale on miltei kuuden metrin mittainen miekkakala, jonka "miekka" on baseballmailan mittainen. Miekkakala on venettä suurempi, ja vanhus vetää kalaa kotirantaan. Ensin iskee yksi hai, ja raatelee kalaa, lopulta vanhuksen pyytämästä vonkaleesta on jäljellä vain luuranko, jonka Santiago jättää mereen ja palaa kotiin. Turistit luulevat luurankoa hain luurangoksi, (hai kuuluu rustokaloihin).

Poika auttaa vanhusta, ja lupaa tulla kalastamaan vanhuksen kanssa. Vanhus jatkaa elämäänsä kuin ennenkin. Kirjasin juonen ylös, sama on nimittäin vielä suoremmin wikipediassa, joka oli kirjan ensimmäinen googlen hakutulos.

Kirja on koululaisille hyvä lukukirja. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta tähän sisältyy paljon elämänviisautta.

1. Vanhus ei anna periksi, vaan kalastaa, hän ei päästä vonkaletta karkuun, vaan tekee asian loppuun.

2. Vanhuksen unelma hajoaa haiden tultua. Onni voi siis olla epäonni. Usein saalistajat hyötyvät toisen työstä. Luonto on armoton.

3. Vanhuksen olisi minusta pitänyt päästää miekkakala vapaaksi, koska sen perille saanti oli mahdotonta. Mikä oikeus on tappaa eläin turhaan?

4. Mies laski kuinka paljon rahaa hän saaliillaan saa. Ihminen on ahne.

5. Vanhus ei ole kuitenkaan poissa tolaltaan, hän ei syyttele ketään, eikä raivoa twitterissä, eikä somessa, eikä edes kotikylässään.

6. Turistit ovat tietämättömiä. He tuovat rahaa kalastajakyliin. Kalastajakylät tullaan aikanaan hävittämään, koska turisteille tehdään hotelleja, ravintoloita, uima-altaita ja muita palveluja.

7. Kalat kalastetaan tehokalastuksena merestä trooleilla, jolloin vanhus ei saa enää kalaa.

8. Elintason nousu täyttää meren saasteilla ja muovilla, joka järkyttää ekosysteemiä.

En pitänyt kirjan käännöksestä, eniten ärsyttivät puheet pesäpallosta, ja baseball-joukkueiden nimet oli turhaan suomennettu, esimerkiksi New Yorkin Jenkit, (New York Yankees).
*****
Amerikkalainen Ernest Hemingway (1899 - 1961) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1954. Hemingway oli kotoisin Illinoisista ja perhe oli "omalaatuinen". Ernest pestautui Kansasiin toimittajaksi. Hemingwayn Kirjavasta Satamasta olen blogannut näin. Olen blogannut teoksesta Jäähyväiset aseille näin. Hemingway syntymästä on tänään 119 vuotta, ja hänen kirjallisuutensa elää.

Baseballin kuuluisin tähti on Joseph Paul DiMaggio (25.11.1914 - 8.3.1999). Di Maggio pelasi vuosina 1936- 1951, ja oli naimisissa Marilyn Monroen kanssa kirjan julkaisun jälkeen 1954, avioliitto jäi lyhyeksi, mutta Marilyn ja Joe tapailivat ehkä tämänkin jälkeen. DiMaggiolla oli yksi lapsi, mutta ei siis Marilynin kanssa. DiMaggion isä oli siirtolainen ja kalastaja. DiMaggio syntyi Kaliforniassa kahdeksan lapsiseen perheeseen. Hän edusti New York Yankeesia ja voitti yhdeksän mestaruutta. Vuonna 1941 hän löi juoksuja 56:ssa ottelussa peräkkäin.

30 kommenttia:

  1. Itselläni tämä kirja on odottanut lukulistalla noin ikuisuuden, kunnes eräs kurssi pakotti minut kirjan ääreen. Tai no itse asiassa äänikirjan ääreen, hyväksytään. Nopeasti tämän kuunteli lenkin ohessa, joskin äänikirjassa juuri näihin vertauskuviin ei ole samalla lailla aikaa pysähtyä. Varsinkin monet raamattuviittaukset menivät ohi ja lujaa. Kuitenkin tuo kalan ja miehen välisen suhteen kehittyminen oli kirjan parasta antia.

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Jokainen voi nähdä tässä erilaisia tasoja, ja se on siksi hyvä. Varsin nuori lukijakin saa tästä uutta ajateltavaa.

      Poista
  2. Tämä kirjoituksesi saa haluamaan lukea Hemingwayta uudestaan. Sekä Hemingway että Steinbeck olivat nuoruuteni suuria kirjailijoita.

    Vanhus ja meri sopisi tosiaan hyvin kouluun monialaisesti käsiteltäväksi. Meri ennen ja nyt.

    Mainitsemasi käännösvirheet kuulostavat pahoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tässä on tätä meri-teemaa, ja ylipäätään paikallisten ja turistien törmäystä. Kääntäjä ei ollut perehtynyt ainakaan baseballiin :)

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä. Olen lukenut kirjan kauan aikaa sitten ja tuli mieleen, että voisinpa lukea sen uudelleenkin. Viisas kirja.

    VastaaPoista
  4. Voi että: Hemingway, Steinbeck ja Faulkner olivat nuoruusiän kova kolmikko ennen venäläiskirjailijavaihetta!

    Jaan myös Marjatan mielipiteen postaamasi teoksen oivasta sopivuudesta koulukirjalllisuudeksi teemansa vuoksi: ennen ja nyt.

    Hemingwayn elämä oli mielenkiintoinen ja monitapahtumainen, mikä heijastuu rikkautena myös hänen laajassa tuotannossaan. Kiitos Jokke; taitaapi mennä kirjahyllyn kaiveluksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Faulkneria olen lukenut vain pari teosta, Steinbeckiä paljonkin, viimeksi Hiiriä ja ihmisiä, jonka bloggaus tulee aikanaan, sen ja tämän eittämätön etu on se, että näennäisestä lyhyydestä huolimatta kaikki olennainen pystytään sanomaan. Nykykirjailijoilla on monesti paljon teksti, muttei enempää asiaa, kuin esim. Hemingwaylla, Faulknerilla, Steinbergillä.

      Poista
  5. Hieno kirja ja kaipaisi jo uusintalukua.

    VastaaPoista
  6. No, enpä tiedä - ainakin minulta jäi lyseossa lukematta kun oli "pakko".

    Eikö tämä ole sovinnaisin Hemingwayn romaaneista? Ja siksikö sopisi koululaisille? (Samalla tavalla Steinbeck pilattiin koulujen lukuohjelmissa.)

    Itse suosittelisin aikaisempia romaaneja ja varsinkin novelleja - niissä on enemmän... kosmopoliittista eloa ja tuskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLen lukenut Hemingwayn novelleja ja Jäähyväiset aseille, sekä Kirjava satama, jossa on syvenpiä juttuja. Itsekään en koulun pakkokirjoja periaatteen ja aikapulan vuoksi lukenut, mutta tässä on kaksi etua eli tämä on lyhyt, ja perusasetelma mies saa kalan, ja kala syödään on varsin yksinkertainen, joskin yhteyksiä tulee enemmän pohtimalla. Kirjavassa satamassa on tätä turistipohdintaakin muistaakseni kirjan lopussa.

      Poista
  7. Kyösti, minusta tämä taas sopii hyvin joillekin nykyisille peruskoulun viimeistä luokkaa käyville. Siellä on luonnonsuojelusta kiinnostuneita tyyppejä, ja nyt on Itämeren saastuminen ajankohtainen aihe.
    Oma pojantytär teki tutkielman, johon lähetti kyselyn isovanhemmillekin. Hän olisi hyvin voinut lukea tämän romaanin siinä yhteydessä.

    Nyt korostuu yli ainerajojen menevä ilmiöoppiminen eli teemalähtöisyys (onhan sitä ollut kautta aikojen). Aihetta meri voitaisiin käsitellä eri oppianeiden lähtökohdista. Moraalikysymykset (kohdat 3, 4 ja 8) ovat sellaisia, joita itsekin pohdin elämänkatsomustiedon tunneilla oppilaiden kanssa 90-luvulla.
    Ahneus-teema on sama kuin Steinbeckillä Helmessä, jonka itse luin lukion äidinkielessä.

    Nykyään kaikkien ei tarvitse lukea koulussa samaa kirjaa, joten jospa niitä pilaamisia ei niin paljon tapahtuisi. Lisäksi kirjoja käsitellään ennen lukemista, ei vain käsketä lukea ja sitten kirjoittaa.

    Minulla ei luetettu Hemingwayn kirjoja koulussa, vaan vasta yliopistossa englannin opinnoissa. Minäkin pidän niistä varhaisemmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Helmi on myös lyhyt ja varsin vaikuttava teos. Tässä teoksessa minusta Hemingway - tietemättä mitään enempoää - myös omia tuntojaan. Hemingway oli saavuttanut jo paljon, mutta tässä on nähtävissä myös suhtautumista vanhaan "ammattilaiseen", jolla ei ole enää "kalaonnea", sekä vanhan ammattilaisen suhtautumista siihen. Tässä on sitten vielä vanhan miehen ja nuorukaisen kohtaaminen, eikä nuori ole Vanhuksen poika ...
      Varsinkin yläkoulussa pitää olla teoksia, joissa on tavallaan selkeä varsin joskus jopa mustavalkoinen asetelma, esim. Helmi täyttää sen, tästä kuitenkin voi pohtia monesta kulmasta, Tässä helmi-jutussa tuleeilmi myös riisto-teema.
      Voi pohtia mikä ero on riistolla ja ryöstöllä.
      Itse elän tätä hetkeä, ja on alkanut ihmetyttää, nämä subjektiiviset kaltoinkohtelut, ymmärrän, jos viimeinen leipäpala viedään tai ei ole varaalääkkeisiin, mutta suurimmat valittajat ovat usein henkilöitä, jolta on otettu toinen kultalusikka suusta, ja toinen on jäänyt edelleen suuhun.

      Poista
    2. Marjatta, köllötelläkseni vastarannan kiiskenä kuitenkin kysyn: Kun ilmastomuutosta paasataan kaikilla foorumeilla, jokaisessa mediassa, olipa laatusellainen tai laaduton, kun sitä hokee jokaisen kaupallisen kanavan puoliaivoiset levynpyörittäjät ja kun siitä saarnaavat papit ja punkkarit, niin mihin vielä tarvitaan kaunokirjallisuutta 50-luvulta asian ymmärtämiseen?

      Eikö tämä ole jo aika lailla totaalista ajattelun suitsemista muutenkin?

      Poista
    3. Kyösti, voihan sen nähdä niinkin, että puhuminen johtaa tekoihin. En pidä maailmanlopun maalareista, en ollenkaan. Mutta aina on ensin paljon puhetta ja sitten hyviä tekoja, keksintöjä ja parannuksia. Itämeri on kai aikalailla saastunut maanviljelyn takia, maajussit pitäisi panna kuriin. Olikohan niin, että Viron puolella on jo saatu rehevöitymistä hillityksi.

      En nyt muista Vanhus ja meri -teosta kovin hyvin, miten siitä tulee lukijalle merten ongelmat mieleen.
      Katsoin vain tuota Joken listaa, jossa on myös tämä ekoasia.
      Aion lukea kirjan kaikkine tasoineen pikapuoliin. Eniten minua kiehtoo nyt se asetelma vanhus katselee nuoruutta, kuten Thomas Mannin teoksessa Kuolema Venetsiassa. Voisiko niitä verrata?

      Niin, tarvitaanko kaunokirjallisuutta esim. ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen. Ehkä se vaikuttaa enemmän kuin tietokirjallisuus, koska se iskee tunteisiin, parempi vain jos ei tendenssimäisesti vaan siinä muun ohessa.

      Luulen, että ymmärrän, mitä tarkoitat. Kaunokirjallisuus ei saa olla tarkoitushakuista, eikä vanhoista kirjoista pidä kaivaa tukea tämän ajan ongelmille.

      Poista
    4. Kiitos Kyösti ja Marjatta. Tosiaan jo kaupallisten radioasemia juontajat toistelevat iltapäivälehtien otsikoita ja ingressejä. JOs ilmastonmuutos huolettaa, odottaisin enemmän toimia. Usein asioiden hokijat eivät ole valmiita tekmään itse mitään, eikä uhraamaan mitään. Itse en tiedä mitä pitäisi tehdä, koska oletan, että öljy- ja kaasuvarat poltetaan viimeiseen asti, koko maailma pyörii halvan öljyn ympärillä. Suomessa ihmetellään muovin laskemista vesiin, mutta samoissa maissa käydään turisteina. ym
      Itse vierastan ainoaita totuuksia, mutta keskustelu yleensä kannattaa.

      Poista
    5. Ainakin 1970-luvulla oppikoulussa ja lukiossa opetettiin, mitä kasvihuoneilmiö tarkoittaa, ja mitkä riskit liittyvät fossiilisten polttoaineiden polttamiseen. TV:ssä oli "opettavaisia" ohjelmia, paras oli minusta Jacques Cousteaun sukellusohjelmat, joissa joka jaksossa tuli selväksi, että meret saastuvat, eläimiä kuolee sukupuuttoon. Samoin maantiedossa oli kyllä puhetta kalakantojen kehityksestä. Purjehtijat huomasivat muoviongelman jo kolmisenkymmenen vuotta sitten, eli mistään kovin uudesta asiasta.

      Poista
  8. Kaikki oli tässä niin tuiki tuttua baseballtähteä ja Marilyniä myöten. DiMaggio löi hienosti palloa ja kotona Norma Jeaniakin:) Tämä voi olla vain legendaa ja kohua mitä Marilyniin jälkeenpäin liitettiin, hän kertoi kirjavia ja vähän vaihtelevia tarinoita itsekin etenkin lapsuudestaan.

    Meillä pakkoluettiin kouluaikana Vanhus ja meri - sen jälkeen olen lukenut sen pari kolme kertaa aivan vapaaehtoisesti + katsonut elokuvan. Löytyy kirjahyllystä ilman muuta:) Kiitoksia Jokke ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marilyn tietänykseni on hataraa, Juice laulaa kirjailija Artusta, joka tarkoitti kai kolmatta miestä Arthur Milleriä. Tuota lyömisjuttua en tiennyt, näistä Marilynistä kiinnostuneista veljeksistäkin on ollut huhuja.
      Kirja on hyvä, filmiä en ole nähnyt, mutta Kirjava Satama on tullut katsottua on varsin loistava vaikka eiperudtu kirjaan juuri ollenkaan.

      Poista
  9. Luin tämän ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, ja minuun teki vaikutuksen Hemingwayn intensiivinen kirjoitustyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin luin sen vasta. Lapsuuden kodissani, jossa oli paljon kirjoja, oli sekä Steinbeck että Hemingway paitsiossa

      Poista
    2. Miksi vanhempasi noin valitsivat? Oliko heillä jotain amerikkalaisuutta vastaan?

      Minäpä varasin tämän sekä suomeksi että englanniksi. Alkoi kutkuttaa arvioida käännöstäkin. Ja nuo teemat - ymmärsinkö edes silloin nuorena sitä mitä nyt siitä ehkä löydän?

      Meidän Kyyti-kirjastossa (Kymenlaakson yhteiskirjastosysteemi) näytti olevan 175 eri teosta Hemingway-haulla, eri kielisiä käännöksiä, äänikirjoja jne. Kiitos kirjastolaitos!!!

      Poista
    3. En tiedä. Äidillä, joka oli kirjakaupassa töissä oli voimakkaat mielipoiteet, mitkä olivat soveliaita kirjoja, hyviä kirjoja, ja mitkä kirjat olivat roskaa. Meillä oli siis lähinnä 1800-luvun englantilaisia ja venäläisiä romaaneja, ja 1900-luvun englantilaisia kirjoja :)
      Onneksi on kirjasto ja oma tahto :)
      Esim . Aku Ankka oli jotenkin paha, sen kävin lukemassa aina keskiviikkoisin kirjastossa.

      Poista
    4. Kielletty vetää...
      Aku Ankasta oli yhteen aikaan kiistaa, ja sarjakuvista yleensäkin. Nyt ollaan tyytyväisiä jos lapset ylipäänsä lukevat. Aku Ankassa on rikasta kieltä, hyvin käännettyjäkin ovat.

      Niitä hakutuloksia on muuuten 218, mistähän minä tuon aiemman luvun sieppasin. Hökelsin.

      Vanhoja aikaa kestäneitä romaaneja kannattaa lukea. Ne ovat usein ravitsevampia kuin uudet.

      Poista
    5. 218 on paljon. Itse pidän enemmän vanhoista kirjoista, uusien kirjojen lukeminen on haastavampaa, kun tarjontaa on niin paljon. Onneksi on blogeja, joista voi päätellä, jos joku kirja on kiinnostava.

      Poista
  10. pitäis lukea uudestaan nyt kun ymmärrän enemmän

    VastaaPoista
  11. Hyvä analyysi. Pohjimmiltaanhan teoksessa kuvataan elämää yleensäkin, sitä miten elämä on lyhyt ja ei aina oikeudenmukainen.

    VastaaPoista