perjantai 14. heinäkuuta 2017

Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim



Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim, Jules et Jim 1953, suomentanut Martti Raudas, Otava 1966, sivumäärä 217.

Kirja kertoo Julesin ja  Jimin ystävyydestä ja elämästä, joihin linkittyy lopulta nainen, katala Kathe. Kathe on rajaton narttu, joka syöksee ystävykset lopulta erilleen, joskaan Jim ei tähän ole aivan syytön.

Romaani alkaa vuodesta 1907. Ensimmäisessä osassa Jules muuttaa Saksasta Pariisiin ja ystävystyy Jimin kanssa. Molemmat ovat kirjailijoita. Jules muutti pois Berliinistä saatuaan rukkaset elämänsä naiselta Lucienilta. Jules ja Jim tapailevat naisia. Jules vie Jimin Berliiniin, jossa esittelee tärkeimmät naisensa, ja joihin Jim tutustuu. Lucien on poikkeusnainen, hän ei pidä "rakkauden fyysisestä puolesta ja elää kuin abbedissa". Julesilla ja Jimillä on suhteita naisiin, ja heillä on fyysinen suhde suseasti amoihin naisiin. Julesilla on miltei vuoden suhde Magdaan, joka on upseerin leski, vaikka Magda on eräänä yönä Jimin kanssa, ja Jim kertoo tapauksen Julesille, ei suhde kaadu tähän. Jimillä on suhde 18-vuotiaaseen pohjoismaalaiseen Odileen, joka on monen muun miehen kanssa, myös Julesin. Romaanin ensimmäisessä osassa pohjustetaan tätä Julesin ja Jimin kimppakivaa.

Romaanin toisessa osassa Berliinistä tulee nuori Kathe Julesin luo. Jim tapaa Kathen  14. heinäkuuta, siis Ranskan kansallispäivänä. Jules ja Kathe seurustelevat. Kathen kanssa toistuu sama kuvio kuin Magdan kanssa. Kathe kostaa Julesille, mutta ei hyppää Jimin sänkyyn kuten Magda vaan Seineen (josta pääsee ylös). Joka tapauksessa Jules rientää Kathen kanssa naimisiin. Syttyy maailmansota ja Jules ja Jim joutuvat eroon toisistaan. Siviilielämä jatkuu sodan jälkeen Julesilla ja Kathella on kaksi tytärtä. Kathelle ei kotielämän kiltin ja sivistyneen Julesin kanssa maita, ja hänellä on karkuretkiä, sillä aikaa kun pitkäpinnainen Jules hoitaa kodin ja tyttäret. Kathe jakaa vuodettaan ja pyrstöään auliisti aina halutessaan. Kathe ja Jim lähenevät ja alkavat viettää lakanahetkiä. He aikovat avioon ja kiltti Jules laittaa avioeron vireille. Jim ja Kathe yrittävät turhaan lasta, eikä avioliittoa solmita, vaan lammasmaisen kiltti Jules ottaa Kathen takaisin ja he uudelleen avioituvat.

Kolmas osa on varsin pitkäveteistä ja tympeää:
Pettäminen toistuu eli Jim ja Kathe ovat väkivallan ja lakanahetkien täyttämässä on-off -suhteessa. Kathe kostaa nöyryytyksiään milloin minkäkin uroksen kanssa. Jimilläkin on hätävaransa naarashaaremissaan. Kaikki loppuu huonosti ja Seineen, joskin Jimin ja Kathen karkelointi saa loppupisteensä, ja Jules saa muisteltavaa, mutta ehkä myös rauhan.

Jules ja Jim luotaa ystävyyttä syvältä? Julesin ja Jimin yhteys kestää sodan rintamalla ja rakkaudessa. Sen sijaan  maaninen narttu ajaa Jimin tuhoon. Jokainen voi tietysti miettiä, miksei Jim itse itsenäisty, mene naimisiin, vaan lainailee ystävänsä vaimoa omiin pinnallisiin lemmenleikkeihinsä. Jim ja varsinkin Kathe ovat rajattomia pikku lapsia, jotka lupsuttelevat lakanoissa kenen kanssa huvittaa ja koska vaan.  Jules on sen verran nynny, ettei uskalla laittaa rajoja. Nämä kolme ihmistä antavat myös Julesin ja Kathen lapsille varsin huonon mallin.

Tämä on siis tyypillinen pohjaan paistuva ranskalainen rakkauspaistos, jossa on samoja raaka-aineita kun Gustave Flaubertin Rouva Bovaryssa. Emma Bovarykin seikkaili muiden sängyissä, ja lopulta teki itsemurhan ja jätti yksin myös lapsensa, joka joutui tehtaaseen töihin. Teoksilla on yhtäläistä myös kuvauksen mitäänsanomattomuus. Yhtään rakkauden aktia ei ole kummassakaan kuvattu, vaikka niitä miltei joka sivulla tapahtuu. Pienenä yksityiskohtana voin todeta, että Kathe yritti jakaa pyrstöä toiselle jopa ollessaan vuoteessa Jimin kanssa. Jim yrittää välillä saada lyömällä Kathea kuriin, jota tapaa Kathe pitää suuren rakkauden osoituksena! Parempi tapa on minusta paljon yksinkertaisempi, näyttää Kathelle ensin rajat sitten ovea. Kathe rypee suuressa yltäkylläisyydessä, mutta ei ole tehnyt minuuttiakaan töitä koko elämänsä aikana.

Henri-Pierre Rochén teoksessa Jules ja Jim on oma tenhonsa. Kuten näissä romaaneissa aina alussa kiima voittaa, mutta lopussa ankeus koittaa, ja pilaa alunkin herkän tunnelman.

(Kirjassa puhutaan veistoksen arkaisesta hymystä eli perusmuodossa on "arkainen hymy", pitäisi tietenkin lukea "arkaainen hymy").
****

Henri-Pierre Roché (1879 – 1959) oli monitoimitaiteilija, maalari, kirjailija ja jopa kiinalaisen runouden kääntäjä. François Truffaut teki kirjasta vuonna 1962 laadukkaan elokuvan, jossa Kathea näyttelee Jeanne Moreau. Julesia Oskar Werner sekä Jimiä Henri Serre. Kirjan kansikuva on filmistä. Laatuelokuva Ameliessa Amelie katsoo myös tätä Truffaut'n klassikkofilmiä.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kirja oli minulle uutta, mutta Suomessa filmi pyörii usein Yleisradion tv-kanavilla. Suomessa arvostetaan ranskalaisia elokuvia, etenkin Truffautia :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Totta, ovat hyviä, itselle on jäänyt eniten mieleen elokuva "MOrsian pukeutuu mustaan, jossa on pääosassa on Jeanne Moreau,

      Poista