maanantai 24. elokuuta 2015

Agatha Christie: Norsun muisti



Agatha Christie: Norsun muisti, Elephants can remember, 1972,  suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY 1994,  Sapo n:o 267, sivumäärä 217.

Norsun muisti alkaa, kun  dekkaristi rouva Ariadne Oliver on kirjailijalounaalla ja taiteilee tekohampaidensa kanssa marengin kimpussa. Tilaisuuden päätteeksi uppo-outo rouva Burton-Cox tekee kiusallisen ehdotuksen. Rouva Oliverin pitäisi selvittää, miksi Oliverin kummitytön Celia Ravenscroftsin vanhemmat ampuivat toisensa tai kuka heidät aikanaan murhasi runsaat kymmenen vuotta sitten. Burton-Coxin poika Desmond on aikeissa naida Celian.

Oliver ja Poirot alkavat hiljalleen keriä murhenäytelmän vyyhtiä taaksepäin. Oliverin on helppo neiti Marplen juoruilutekniikalla jututtaa vanhoja tuttujaan ja saada yhä uusia keskusteluyhteyksiä ja tosiasioita esiin. Lopulta Desmond ottaa yhteyttä Poirot'hon. Poirot puhuu tarkastaja Spencen kanssa, joka oli myös dekkareissa Rouva McGinty on kuollut sekä Kurpitsajuhla. Ilmenee ensinnäkin, että hän on adoptiopoika, ja toisekseen suhteet adoptioäitiin ovat varsin viileät. Poirot osallistuu loppututkimuksiin intensiivisesti ja lopulta murhanäytelmän tapahtumapaikalla Poirot selvittää murhenäytelmän kulun ja syylliset. Lopussa avioliiton esteet on raivattu nuoren rakkauden tieltä.

*****
Norsun muisti -nimi tulee niistä ihmisistä, jotka muistavat vanhoja asioita. Yleensä ihmiset unohtavat ja norsut muistavat.  Dekkarin suola on dekkarikirjailijan arjen kuvaus ja vanhojen tapausten muistelu. Luultavasti Ariadne Oliverilla ei ole omia lapsia, sillä hänellä oli liuta kummilapsia. Celian äiti oli Ariadne Oliverin koulukaveri Ranskasta sisäoppilaitoksesta. Murhenäytelmä on tapahtunut loppuvuonna 1960, jolloin Celian äiti on ollut noin 35-vuotias ja isä eläkkeelle jäänyt kenraali noin 60-vuotias, Norsun muistin tapahtuma-aika on 1970-luvun alku, yllättäen vuosi 1973 (julkaisuvuosi oli 1972). Dekkarin aikajanasta selviää, että Ariadne Oliver olisi syntynyt 1925, mikä ei pidä yhtä hänen ensiesiintymisensä kanssa, joka tapahtui vuonna 1935 dekkarissa Kortit pöydällä, jossa hän oli jo keski-ikäinen menestyvä dekkarikirjailija. Lisäksi dekkarissa puhutaan, että tytöt liimailivat koulussa pop-idolien kuvia. Pop-idolit eivät olleet ainakaan musiikin saralta suosittuja vuoden 1940 korvilla.

Ariadne Oliver oli ollut tuplakuoleman sattuessa ulkomailla. Oliver ja Poirot tunkeutuvat tapaukseen täysin ennakkotiedoitta. Myöskin perheen lapset Celia ja Edward olivat sisäoppilaitoksessa.  Perhe oli muuttanut Englantiin Malaijasta ja heillä oli taloudessaan au-pair tyttö sekä eräitä muita henkilöitä. Au-pair -tytöt esiintyvät monissa Christien myöhäisdekkareissa, kuten lapsiin kohdistuvat rikokset ja jopa lasten tekemät rikokset. Tässä vihjaillaan eräiden henkilöiden mielisairauksilla ja haluun vahingoittaa lapsia. Mielisairaus tai personallisuushäiriöt olivat lopulta vaikuttamassa murhenäytelmään, joka on monimutkaisempi ja pitkäkestoisempi kuin alussa näyttää. Poirot'n mielenkiinto kohdistuu varsinkin perheen koiran käytökseen ja peruukkien ostamiseen ja käyttämiseen. Teknisesti ovela loppuratkaisu, mutta minusta psykologisesti kestämätön. Lapset ovat äidille (ja vanhemmille) yleensä aina tärkeimmät. Lapsia pitää aina suojella ja heidän tulevaisuutensa turvata.

Tässä dekkarissa on keskiössä myös "oman käden oikeus" eli asioita ei haluta jättää virallisen oikeuden ratkaistavaksi, yleinen teema Agatha Christiellä, esimerkkinä Eikä yksikään pelastunut sekä Idän pikajunan arvoitus sekä myös Poirot'n viimeinen juttu Esirippu. Tässä dekkarissa esiintyy myös ajatus, että paha ei paapomalla parane.

*****
Agatha Christie (1890 - 1976) viittaa moneen dekkariinsa kuten
Kurpitsajuhlaan, jossa oli sekä Poirot että rouva Ariadne Oliver
Viiteen pieneen possuun, jossa myös tongitaan erään vanhan murhan taustat uudestaan
Rouva McGinty on kuollut -dekkariin
Tämä on viimeinen kirjoitettu Poirot -tarina. Aiemmin mainittu Esirippu, julkaistiin vielä tämän jälkeen, mutta oli kirjoitettu "varastoon" jo 1940-luvun alussa. Tämän teoksen jälkeen julkaistiin vielä Tommy ja Tuppence -tarina Kohtalon portti sekä myös 1940-luvulla kirjoitettu varsin laadukas Neiti Marplen viimeinen juttu..


TV-toteutuksessa korostettiin tahdonvastaista mielisairaalahoitoa ja tapahtumia oli laajennettu nykyhetkeen. Lopussa eräs ihminen pidätettiin murhasta. Yllättäen Areenasta tätä ei voinut katsoa! Toivottavasti virhe korjataan, minulla jäi alkukohtaus näkemättä.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti