tiistai 7. huhtikuuta 2015

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat


Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat, Like 2012, sivumäärä 366.

Kun kyyhkyset katosivat on Sofi Oksasen (s.1977) romaani Virosta ja Neuvosto-Eestistä, Oksasen tapaan kerronta on hajautettu eri ajankohtiin 1941-1944 ja 1960-luvun alkuun ja tilanteita tarkastellaan eri päähenkilöiden kautta.

Tarina alkaa vuodesta 1941, jolloin virolaiset serkukset Roland Simpson ja Edgar Parts taistelevat puna-armeijaa vastaan, ja saksalaisetkin ovat tulossa.  Tarinan minäkertoja Roland  huolehtii vaisusta serkustaan Edgarista. Edgar on asunut Rolandin äidin suojissa isänsä kuoltua. Rolandin tilan rahoilla oli maksettu Edgarin oppikoulu ja yliopisto-opiskelut. Rolandia odottaa kupeet kuumana morsian Rosalie, Judit Edgarin vaimo on huojentunut miehensä poissaolosta. Edgar on tuuliviiri, joka vaihtaa puolta, mistä pienikin hengäys tulee. Valta-asemat vaihtuvat alkaa saksalaisaika, ja Edgarista kuoriutuu Eggert Fürst natsihenkinen organisaattori. Roland ajautuu toisiin piireihin kuin serkku, hänen morsiamensa Rosalien väkivaltainen kuolema hiertää. Judit hakeutuu hänkin Tallinnaan Rolandin avuksi etsimään Rosalien murhaajaa, mutta hakeutuu  ja löytyy pian SS-kapteeni Helmut Hertzin lakanoiden välistä, jossa vierähtää useampi vuosi. Edgar tajuaa pomonsa pikkuystävättären henkilöllisyyden, mutta kestää aikansa ennenkuin Edgarin ja Juditin avioelottomuus jatkuu.

Edgar kuvataan kaikin puolin etovaksi, pahaksi ja mielenvikaiseksi, mutta ovelasti takkia kääntäväksi läheisiä manipuloivaksi miehenkuvatukseksi, joka selviytyy muita tahraamalla pinnalla. Miehen toimien motivaatiotekijät minua hieman ihmetyttivät, vaikka ne jäävätkin rivien välien vihjeiden tasolle. Edgar haistaa muutoksen tuulet, vaihtaa puoltaan ja on sodan jälkeen toveri Parts. Edgar Parts on siis tarinan antisankari kaveri, joka välttää karikot muita niihin tönimällä ja hukuttamalla. Parasiitti Parts elää muiden elämistä, tarinoista, hän käyttää kaikkia hyväkseen. Virkaintoinen mies on järjestelmällinen. Juditkaan ei ollut kaikkein hyveellisin, huini toisten lakanoissa, mutta etsi lähinnä omaa etuaan tai nautintoa ja teki hallaa lähinnä itselleen. Kirjan suurin jännite on minusta serkusten välinen, kohtaamisia tapahtuu 1960-luvulla, jolloin selviää minusta koko ajan selvä Rosalien kohtalokin.

Kun kyyhkyset katosivat -kirjaan päasee sisälle vasta luettuaan jonkin aikaa. Viron historian tuntemus auttaa lukuprosessissa, sillä välillä puhaltaa punainen itätuuli, välillä musta länsituuli repien sinimustavalkoisen lipun.
Kirjan juoni on minusta liian uskomaton, siinä on liiaksi sattumia. Kukaan ei voi nousta korkkina mustan liemen ja punaveden pinnalle.
Kirjan teksti on liian vaihtelevaa:
"Reen ratina ja lensuminen kantoivat metsämökille jo kaukaa: Edgar oli tulossa kovalla tohinalla kaupunkiafääreiltään". Kirjassa käytetään tarkoituksella vanhahtavia ilmauksia tai ehkä "virolaisia tai ruotsalaisia" sanoja, praktiseerattuaan s. 67,  Voisi  fabrikoida ikävöivien sukulaisten ilmoituksia ... s. 124  hospitaalin s. 148 ,  kommervenkki sekä trafiikki sivulla 179.

Kun kyyhkyset katosivat on siis samantyyppinen kuin tätä edeltävät oksaset eli Stalinin lehmät ja Puhdistus, mutta minusta astetta huonompi kerronnan hajanaisuuden osalta, mutta parempi sen sijaan sisällön suhteen. Oksasen päähenkilöistä kaksi on miestä, jotka ovat minusta rakennettu epäuskottavasti. Minusta Oksasen alussa kuvaama taistelukohtaus toimii huonosti. Edgarin persoonallisuus on minusta huonosti pohjustettu, ihminen, oudoinkaan opportunisti, ei ole tuollainen yksiuloitteinen marionetti, eikä lieroilu Fürstiksi ollut minusta uskottavaa. Sen sijaan kirjassa maataloustöiden kuvaus ja hevosten hoito on kuvattu hyvin. Kirjan antama kuva 1960-luvun opiskelumahdollisuuksista yllätti, opiskelualan valinta ja vaihto tuntuivat olevan varsin vapaata, opiskelumahdollisuudet tuntuivat rajattomilta. Hyvin outoa, jos näin oli.
Sofi Oksanen pitää romaaninsa kerronnan kuitenkin hyvin kasassa ja juoni on paras osa teoksesta.

Minne kyyhkyset katosivat, saksalaisten suihinko?
Wehrmachtin sotilaat pyydystivät kyyhkysiä  ... pata on jo tulella! s. 45
Oli viritetty kyyhkysansa, saksalaiset taisivat syödä niitä ... s. 59
Saksalaiset olivat syöneet kyyhkyset myös täältä ... s. 159
Ei ehkä sittenkään sillä toiseksi viimeisellä tekstisivulla
"pensaikon kulmalla  kyyhkysparvi lehahti lentoon... s. 360

Kun kehujat katosivat -otsikolla kirjasta on minusta sangen asiantuntevasti blogannut Tapsa TÄÄLLÄ. Arvostelut olivat alussa lähinnä kirjan julkistuksen ja painosmäärän ihastelua. Tämän jälkeen kaikki hiljeni. Arvosteluista minun oli vaikea saada kirjan punaisesta langasta kiinni. Kirjassa on kuitenkin mustapunainen lanka.

*****
Viro itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1920 Neuvostoliitto tunnusti Viron itsenäisyyden. Toisen maailmansodan alussa Virossa oli puna-armeijan joukkoja, jotka kuten kirjassa ilmenee vetäytyivät ja kärsivät tappioita, mutta harrastivat poltetun maan taktiikkaa. Neuvostoarmeija rynnäköi maahan uudestaan ja loppukesästä 1944 oli saksalaiset lyöty, tästä hiljalleen Viro "muutettiin" Neuvostotasavallaksi. Tämä on referointia eri lähteistä, kirjan antama kuva lienee oikeampi ja Oksasella on oikeat ja tarkemmat tiedot Viron historiasta. Neuvostoliitto hajosi, ja 20.8.1991 alkaa uusin Viron itsenäisyyden aika. Viro liittyi EU:hun ja Natoon keväällä 2004. Euro otettiin Virossa käyttöön alkuvuonna 2011. Virolla on kuusi edustajaa Euroopan parlamentissa. Viron väkiluku on ollut vuonna 2012 noin 1,3 miljoonaa.

18 kommenttia:

  1. Paljon olet tästä saanut irti. Hieno keksintö laittaa peräkkäin nuo kyyhkyssitaatit. Yritin tätä joskus, mutta jäi aika nopeasti kesken. Itse asiassa Puhdistus on ainoa Oksanen romaani, josta olen pitänyt ja siitä sitten pidinkin hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus oli minustakin hyvä, Stalinin lehmät johdatusta siihen, olen lukenut myös "runoteoksen" Liian lyhyt hame.

      Poista
  2. Puhdistus on mielestäni Oksasen ja Suomen huippuromaaneihin kuuluva teos. Tämä Kun kyyhkyset katosivat oli sitten aikamoinen pettymys. Aion kuitenkin lukea syksyllä julkaistavan uusimman romaanin, josta tiedän vain, että se on tulossa.
    Komppaan Omppua ja kiittelen noita kyyhkyssitaatteja.
    Hieno postaus, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus oli tosiaan liian hyvä, eli kaikkia romaaneja verrataan siihen. Uudempi romaani voi silti olla hyvä.

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut vain Puhdistuksen Oksaselta ja pidin siitä. Hän osaa taitavasti punoa juonta ja saada draamaan jännitettä. Ainoa puute on minusta totaalinen huumorin puute. Minusta parhaimmissa vakaviakin aiheita, esim juuri sotaa kuvaavissa kertomuksissa, huumori, mustakin, on oleellista. Se on niissäkin olosuhteissa ihmisten keino selvitä. Ilman sitä henkilöhahmoista tulee helposti pahvisia. Tietenkään sitä ei äärimmäisen väkivaltaisissa tilanteissa enää voi esiintyä, kuten Puhdistuksessa nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjien bisneksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, että huumori puuttuu näistä tyystin.

      Poista
  4. Jaaah. Tämä kirja on minulla hyllyssä eikä ole vielä kutsunut luokseen. Puhdistus oli minullekin iloinen yllätys mutta tämä on vielä kokematta. Mielenkiintoista...

    VastaaPoista
  5. Hei pitkästä aikaa!
    Häiriköin nyt aivan toisesta asiasta. Kurkkailin blogattujen listaasi, mutta en löytänyt sieltä Milja Kaunistoa ja hänen Olavi Maununpoika -trilogiaansa. Minua kiinnostaisi kuulla mieslukijan näkemys sarjasta tai edes sen aloitusosasta. Koska luet ennakkoluulotta mitä vain, ehdotan vienosti Kaunistoon tutustumista. Olisi hauska kuulla, mitä pidät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin trilogian, ja voin siihen "tarttua" ennakkoluuluttomasti, täytyy haalia kirjat vaan kasaan. Kesällä on parempaa aikaa.

      Poista
  6. Minä tykkästyin aikoinaan hurjasti Puhdistukseen, mutta voi vietävä että tämä Kun kyyhkyset katosivat oli aivan hurja pettymys. Meinasin jättää koko kirjan kesken, kun niin alkoi syltäämään. Olet kyllä saanut tästä kirjasta hyvin irti kaikkea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huonompi, mutta minusta ei niin huono kun on "arvioitu".

      Poista
  7. Stalinin lehmät on hyvä ja huono. Faktat syömähäiriöistä olisi voinut jättää pois. Ne tuntuvat kuuluvan johonkin ihan muunlaiseen kirjaan, tietokirjaan. Muistaakseni olin pettynyt myös loppuun ja koin, että rakenne petti, kirja vain loppui kesken kaiken. Kirjan vahvuus on mielestäni kielessä ja kahden kulttuurin välillä vaappuvan tytön kuvauksessa.

    Puhdistus on hyvä romaani. Pidin kyllä vielä enemmän parista teatteriesityksestä, joita on tehty kirjan pohjalta. Kirjahan olikin alunperin näytelmäkäsikirjoitus.

    Kun kyyhkyset katosivat jäi minulta hyllyyn. Hyvä kirja ei saa olla niin vaikea. Sinä olet Jokke jaksanut lukea ja analysoida sen hyvin.

    Hyvä huomio Leenalta tuo huumorin puute. Ei sitä ole missään Oksasen kirjoissa, ei myöskään Bany Janessa ja oliko Lyhyt hame-runokirjassa - ei muistaakseni. Nämä ovat molemmat minusta aika laimeita kirjoja.

    En ihan ymmärrä Oksas-hypetystä. Taitava markkinointi ja aihe on siihen osasyynä.

    Kävin lukemassa myös linkkisi Tapsan blogiin. Hyvin hänkin oli analysoinut. Olen vain niin eri mieltä hänen kanssaan Pirkko Saisiosta, joka mielestäni osaa kirjoittaa ja jolla on myös asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista.

      Tapsan linkissä on minusta hyvää asian reipas tarkastelu. Kirjalija-analyysia en allekirjoittaja. Saisiota en ole lukenut, mutta minusta Tervo ja Hyry osaavat kirjoittaa, enkä yleensä arvioi kirjailijoita vaan kirjoja. Tapsa lisäksi kirjoittaa suoraan sellaista, mitä en ehkä itse kirjoittaisi.

      Leenan kommentti on avaava, olen tajunnut, että Oksasella ei ole pätkääkään huumoria, mutta vasta Leena kirjoitti sen näkyviin.

      Poista
  8. Minäkin kiitän kyyhkyssitaateista, jotka avasivat kirjaa ihan uudella tavalla. En tahtonut saada itse kirjasta mitään irti, sillä kerronta vaikeutti tarinan seuraamista ja tipuin useammin kärryiltä, kuin mitä pysyin niissä...

    Puhdistuksesta tykkäsin. Stalinin lehmätkin oli muistaakseni ihan hyvä ja Baby Jane ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Itse asiassa kun luin bloggauksia tästä ja lehtijuttuja kirjasta sain hieman erilaisen kuvan teoksesta kuin itse lukemalla.

      Poista
  9. Tämä kiinnitti huomioni: "Kirjan juoni on minusta liian uskomaton, siinä on liiaksi sattumia. Kukaan ei voi nousta korkkina mustan liemen ja punaveden pinnalle."

    Lienetkö huomannut lisämateriaalin, joka on kirjan omilla sivuilla? Ilmeisesti ainakin Edgarilla on ollut esikuvansa todellisuudessa: http://www.kyyhkyset.fi/edgar-meos/

    En ole lukenut kirjaa vielä (tosin voitin sen visassa, joten hyllyssä odottelee), joten en ole myöskään tarkemmin perehtynyt sivuilla esiteltyihin henkilöihin, koska en halua spoilaantua pahasti. Mutta ehkä tässä tapauksessa totuus voi olla lähellä tarun ihmeellisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikuvia varmasti on. Epäuskottavuus ei minulla tarkoita oikeastaan tapahtumia sinäänsä vaan lähinnä Edgarin persoonaa. Tutustun nettilähteeseen ja kommentoin tarkemmin. Kun luet kirjan tiedät paremmin miten Edgar on kuvattu.

      Poista