perjantai 17. huhtikuuta 2015

Matti Rönkä: Levantin kyy



Matti Rönkä: Levantin kyy, pokkari Gummerus 2014, 248 sivua.

Matti Röngän Levantin kyy on tiivistelmä ja kooste Viktor Kärppä -dekkareista, joita on ilmestynyt aiemmin kuusi. Tarinointi on turinointia ja on kotoisaa, joskin välillä sympaattisen unettavaa luettavaa sarjan kahlanneille.

Levantin kyy -tarina alkaa ottopoika Erkin eli Sergein syntymäpäivillä, jossa mahdistuu myös kummisetämäinen huolten purku, Ferhat Musheerin pizzeriaa vainoaa nuorten mamujen jengi, josta on todellista huolta. Vaimo-Marja puuhaa hoivabisneksensä kanssa ja tytär-Anna oppii sanomaan R-kirjaimen.

Viktor Kärppä, muistaakseni alunperin, Gornostajev on kotoisin Neuvostoliitosta, entinen hiihtäjä ja GRU:n agentti, Neuvostoliiton hajottua Viktor siirtyi länteen, ja on puoliksi rehellinen pienyrittäjä lähinnä rakennusalalla. Viktor Kärpässä on parasta hänen auliutensa auttaa ystäviään ja tuttujensa tuttuja, vähän kuin Mario Puzon don Corleone, joskin Kärpän kuviot ovat pienempiä ja viattomampia. Kuudessa aiemmassa kirjassa on keräytynyt aikamoinen henkilökavalkadi, joista minusta teennäisin on rivoja puhuva poliisi Teppo Korhonen. Matti Kiuru on kohonnut Kärpän avustajaksi. Kärppä ei useinkaan ole yksiavioinen ja tässäkin teoksessa houkuttimena on nuori Darja Pietarin Boris-sedän tyttö. Veli Aleksein kanssa käydään puutavarabisneksillä, ja Pietarin poikien puheilla ja kotitalossa Sortavalassa. Autokauppoja hierotaan, ja  insinööri Kiimalaisen rahahuolia pohditaan.

Levantin kyy ei ole lainkaan itsenäinen teos, vaan jäähyväiset sarjalle, kirjan loppukäänteet ovat minusta epäuskottavia tuulesta temmattuja turhuuksia. Viktorista tulee kiltti ja kesytetty kotikärppä:

"Kohta Marja tuli hammastahnalta ja kasvovedeltä tuoksuvana ja suuteli hyvän yön". sivulla 98
sekä sivulla 178 "Panit niin kuin naista pitää, Marja kiitti ..."
"'Tulee sade. Käyn korjaamassa lasten tavarat pihalta suojaan', puhuin rakkauttani ääneen". s.210,

Kuvatkoon nämä avioliiton auvoa,  harvemmin näitä keskusteluja kuitenkaan näin käydään.

Tekstilainaukset edustavat tyyliä, jota erityisesti ja paljon inhoan, kuten avaussivulla oleva:
"Pihan pensaat ja ruoho uhkuivat kesäinnostusta, tahtoivat pursuttaa elämännesteensä pinnasta ulos."

Margit Tarukirjassaan on osannut tiivistää näin hyvin tämän kirjan jo syyskuussa 2013.

Matti Rönkän Levantin kyy on hyvä kooste ja päätepiste Kärppä-septetille. Vaikka Rönkä julkaisi vielä teoksen Uskottu mies
*****
Oma bloggaukseni tarvitsisi piristävää potkua, jota on Kirsi Kirjanurkassa NÄIN.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista linkityksestä! Sanon tässä saman kuin postauksessani: hyvä, että Rönkä osasi lopettaa Kärppä-sarjansa tähän.

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut vieä yhtään Röngän dekkaria, vaikka pidänkin hänen tyylistään lukea uutisia :). Postauksesi ei herättänyt kummoisiakaan haluja hankkia niitä edes pokkarina, mutta jos vaikka jollain lomamökillä on hyllyssä tarjolla niin saatan antaa hänelle mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  3. Olipa meillä taas kovin erilaiset tunnelmat :D Vaikka itse pidin kovasti, ymmärrän kyllä napinasi. Minulle juuri tuttuus ja leppoisuus, tietty haikeus kaiken muuttumisen ja loppumisen edellä olivat kirjan parasta antia. Dekkarinahan tämä nyt ei ollut sarjan kärkiteoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin omalla tavallaan, mutta junnaaminen alkoi haitata. Tämä jengijuonne oli minusta aivan turha, kuten myös Korhosen murha.

      Poista