Bukowski: Postitoimisto

Bukowski: Postitoimisto, wsoy pokkari, Post Office, 1971, suomentanut Kristiina Rikman, sivumäärä 219. Teos on jaettu kuuteen jaksoon.

Charles Bukowskin Postitoimisto on vahvaa ilmaisua jopa raakaa, mutta kirja on hyvä. Minäkertoja Henry "Hank" Chinaski pestautuu postin jakelijaksi.

Chinaskilla  on läpimätä jobi. Pomona on aluksi pikkumainen Jonstone, myöhemmin pikkumaisia henkilöitä on lisää. Postikantaja on liittovaltion virkamies, mihin virkaan vaaditaan monia tutkintoja. Posti kuitenkin jaetaan niin rikkaille kuin köyhille.  Slummeissa sattuu ja tapahtuu, saa pelätä henkensä puolesta, mutta myös rikkaiden alueilla on ansansa.

Päähenkilö elää viettiensä viemänä ryypäten ja naiden sussuaan, jonka nimi on alussa Betty. Töissä hän joutuu silmätikuksi, ja saa ikävimmät työt, tai välillä työtä ei ole ollenkaan, sillä Chinaski on sijaisen vakanssilla. Tilannetta ei helpota pomonilkistään Jonstonesta tehty kirjelmä, joka johtaa savustukseen. Ennen savustusta Chinaski ehtii jakoreittiensä avulla vierailla monien naisten sängyissä.

Postitoimiston ilmaisu on erittäin vahvaa, ja minusta rehellistä. Chinaski ei nosta itseään jalustalle, vaan esittää itsensä sellaisena kuin itsensä näkee "suurin osa rahoista meni viinaan niin että minun kengänpohjissa oli reiät ja sadetakki oli vanha ja risa". Chinaski mainitsee toistuvasti jatkuvasta ryyppäämisestään ja krapuloistaan, ja huimauskohtauksistaan.

Teos on jaettu kuuteen jaksoon lähinnä Chinaskin elämäntilanteen pohjalta. Chinaskin postitaival kestää pienine katkoineen tusinan verran vuosissa. Bettyn kanssa tiet eroavat, ja tilalle tulee varsin vallaton Joyce 23-vuotias miljonäärin kyltymätön tipu, jonka kanssa koetaan paljon ja yleensä makuuhuoneessa. Välillä asutaan perheen omistamassa pikkukaupungissa Texasissa välillä länsirannikolla. Joycen kanssa Chinaski menee naimisiinkin Las Vegasissa, mutta ero tulee ja Joyce lähtee lätkimään. Tarinan edetessä Betty kuolee ja Chinaski tutustuu Fayhyn vaihtoehto-naiseen  ja kirjailijaan, joka haluaa pelastaa maailman. Fay saa Chinaskin lapsen, mutta muuttaa kommuuniin Meksikoon,

Kommellukset ja toiminnat naisten kanssa ovat varsin suoraan ja vulgääristi esitettyjä. Siinä ei kumpaakaan sukupuolta nosteta ylemmäs tai lasketa alemmas, varsin raadollisena toiminta esitetään, en suosita teosta alle 18-vuotiaille, enkä niille jotka ovat herkkiä, mutta itse pidin ilmaisusta, vaikka Chinaskin kuvailut ovat varsin suorasukaisia ja hyvinkin raadollisia. En tosin itse ole boheemi, enkä hyväksy väkivaltaa enkä sen uhkaa. Väkivallan uhka  ilmenee tässä lainauksessa:
 Kirjailijatar Fay halusi siis pelastaa maailman Chinaski toteaa hänelle,
- voisitko aloittaa keittiöstä (, joka on sotkuinen)
-keittiö ei ole tärkeä
-harmaapäisiä naisia on vaikea mennä lyömään
Tässä siis Chinaski tunnustaa avoimesti väkivaltaiset tunteensa, mutta ei siis lyö Fayta.

Fay kirjailijana käy runomatineoissa, loppua kohti Chinaski yhä enemmän kommentoi kirjailijoita ja heidän tapojaan. Hänellä on työkaverinaan naisjutuillaan kerskaileva Janko, joka on kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen, joka alkaa lupaavasti, mutta juuttuu lopussa oopperan maailmaan ja sisältää kankeaa dialogia. Tämä Postitoimisto -teos sen sijaan ei puhu oopperasta, eikä dialogi ole kankeaa. Kristiina Rikmanin suomennos puhekielineen minusta on hyvä.

Minusta Bukowskin teos kuvaa hyvin boheemin ihmisen sopeutumattomuutta postitoimistoon. Postitoimisto on liittovaltion järjestämä, ja postimiehet ovat liittovaltion virkamiehiä. Virallisia kirjeitä tulee, on pikkumaisia sääntöjä, tulee huomautuslappuja. Kuitenkin toiminta on niin byrokraattista kuulemisineen (kuuleminen yleensä tehdään Suomessakin hallintoasioissa kirjallisesti), että välillä naurattaa. Vaikka Chinaski selvästi syyllistyy pikku rikkeisiin ja niistä nipotetaan, on hallinto niin hitaankankeaa, että 12 vuotta saa niskuroida ja lopulta Chinaski itse eroaa. Luulin, että Amerikka arvostaa "oman onnensa seppiä" ja yrittäjyyttä, mutta liittovaltion työ kuvataan kyllä varsin tehottomaksi, säännöt ovat syvältä, ja käsittely möyrii niin kankeasti, että valmista ei tule. Kirjan tapahtumat kattanevat 1960-luvun, joten jos liittovaltion toiminta on näin kankeaa vieläkin, niin USA:n velkakriisi saa uuden ulottuvuuden. Postitoimisto on tämän teoksen mukaan paikka, jossa on hierarkkinen järjestelmä, jossa on virallinen protokolla, joka on jäykkä, että se on varmasti myös kallis. Jokainen postimieskin joutuu vannomaan liittovaltion valan. Esimiehiksi "jalostuvat" kaikesta nipottelevat nollat. He jakavat porukan suosikkeihin ja silmätikkuihin, jotka saavat pottumaisimmat jakoalueet. Jakopäivät ovat 12-tuntisia ja työolosuhteet ovat sietämättömät, on hyökkääviä koiria, joka asiasta mankuvia mummoja, lemmenkipeitä leidejä. Valituksia ei kannata tehdä, koska simputus pahenee. Chinaski siirtyy jakelijasta lajittelijaksi, ja siinä on tiukat standardit laatikko pitää tehdä alle 28 minuutin, vaikka laatikossa olisi mitä postia vain. Eri asia on minusta, pitääkö tämä teksti täysin paikkaansa, eikä kaikesta kannata tehdä arvovaltariitaa ja pottuilla pottuilun vuoksi, puolin ja toisin, joskus vain kannattaa työnsä ja kuitata palkkansa. Olen huomannut toisaalta että sellaiset nilkit, jotka niuhottavat mitättömistä säännöistä, ovat kuitenkin niitä, jotka voivat itse lipsua suuremmissa kysymyksissä esimerkiksi tasa-arvossa ja heillä on omat suosikit ja silmätikut.

Chinaski harrastaa myös uhkapeliä hevoskilpailussa, ja sitä toimintaa myös suorasukaisesti tarkastellaan.

Charles Bukowskin Postitoimisto on helppolukuinen vahvan ilmaisun rehellinen kirja viettiensä mukaan elävästä miehestä, joka inhoaa sääntöjä, ja ajelehtii naissuhteesta toiseen, inhoamansa postitoimisto jäykkine järjestelmineen tuntuu olevan hänellä ankkuri tavalliseen yhteiskuntaan sen aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta.

***
Postitoimiston Chinaskia voi verrata Kunderan Elämän sietämättömän keveyden Tomakseen. Chinaskillekin kelpaa nainen kuin nainen, kuten Tomasille. Chinaski pitää itseään yhtä raadollisena kuin naisensakin eikä ole yhtä teennäinen kuin Tomas, eikä asettaudu kenenkään yläpuolelle. Postitoimisto kirjanakin on suora, eikä sisällä tekotaidetta kuten Kunderan teos, sitä sisältääkö Postitoimisto taidetta en tiedä, mutta suora ja rehellinen se on. Kunderan sanoin siinä ei juuri ole kitchiä suhteessa juomiseen ja naimiseen. Kunderalle kitch oli paskan kieltämistä, ja hänellä oli puhetta paskasta. Postitoimistossa Chinaskilla on puheenvuoronsa peräaukoista, eli hyvin syvältä luotaavat molemmat teokset.

***
Charles Bukowski (1920 - 1994) oli todella töissä postissa,. Charles Bukowski oli sangen tuottelias kirjailija. Olen lukenut hänen teoksensa Naisia, se on varsin saman tyylinen

(Haluatko miljönääriksi tämä Postitoimisto -kirja oli kysymyksenä, eli olisi pitänyt tietää päähenkilö eli Henry Chinaski. Holden Caulfield on kirjassa Sieppari ruispellossa, Winston Smith on Orwellin teoksessa Vuonna 1984, olen blogannut niistä ja linkki bloggaukseen nimessä ja  Citizen Kane on Orson Wellesin elokuvassa, on hyvä elokuva, mutta on Orson Wellesin käsikirjoittama, ohjaama ja on vielä pääosissa, minusta liian vaikea alle tonnin kysymykseksi).