torstai 7. marraskuuta 2013

Albert Camus: Rutto

Albert Camus: Rutto, Otava 1966, alkuteos La Peste 1947, suomentanut Juha Mannerkorpi, 391 sivua.

Rutto -romaani sisältää viisi osaa. Tapahtumat kertovat kuvitteellisesta ruttoepidemiasta Oranissa Ranskan siirtomaassa Algeriassa 1940-luvulla, kaupunki on karu, ei kasvillisuutta, ihmiset tekevät töitä uutterasti vain rikastuakseen, sairastaminen ja kuoleminen on ikävää, ja se tapahtuu yksin. Teoksen mukaan kaupungissa on aluksi 200 000 asukasta. Kaupunkia kohtaa ruttoepidemia, ja lääkäri Bernard Rieux alkaa taistella tautia vastaan tekemällä pitkiä työpäiviä vastaanotollaan, tekemällä iltaisin kotikäyntejä ja käyttämällä kaiken liikenevän aikansa ruttoa vastaan kamppailuun. Kirjassa tarkastellaan ruton vaiheita ja tapahtumat koetaan eräiden avainhenkilöiden kautta

Juoni lyhyesti
Ensimmäisessä osassa huhtikuussa tarkemmin 16.4 päähenkilö ja "kertoja" tohtori Bernard Rieux on kompastua kuolleeseen rottaan. Rottia henkitoreissaan ilmestyy porraskäytäviin ja kaduille. Talonmies on hyvin vihainen rotista ja pohtii kuka tuo rottia rappukäytävään. Rotilla on verensyöksyjä, ja sitten rotat vähenevät ja häviävät kokonaan. Kirput eivät. Talonmies sairastuu ja kuolee, hän on ensimmäinen ruton uhri. Sairastapauksia tulee yhä lisää, ja kaupunkilaiset ihmettelevät, miksei kaupunginhallitus tee asialle mitään. Terveysvirasto analysoi ja pohtii, mutta tauti etenee ensin köyhässä laitakaupungissa. Taudin oireita ovat paiseet, laikut ja kuume, kahden vuorokauden kuluttua potilas kuolee. Terveysvirasto haluaa tutkittua tietoa, potilaat alkavat salailla tautiaan, jotta heitä ei eristetä. Riittäviä vastatoimia ei saada käyntiin, ja ensimmäinen osa päättyy siihen, että kaupunki julistetaan ruton saastuttamaksi.

Toisen osan alussa kaupungin portit ovat kiinni. Kaupunkilaiset eivät pääse ulos, ja eikä kukaan pääse sisälle. Kaupungin eristystilassa ikävä joutilaisuus vaivaa, asukkaat ovat kuluvaan hetkeen tyytymättömiä, katuvat menneisyyttään eikä heillä ole tulevaisuutta. Osalla rakastavaisilla on rakastettu poissa ja se on vaikeaa, yksinäisillä on vieläkin vaikeampaa. Epidemia pahenee. Todellisia kuolinlukuja ei summata, mutta viides viikko tuo kuolleita 321 ja  kuudes viikko 345. Elintarvikkeita ja polttoainetta säännöstellään. Samaa elokuvaa näytetään, silti paljon ihmisiä on sitä katsomassa ja alkoholia juodaan. Ruttoa vastaan taistellaan, potilaat sijoitetaan apusairaaloihin, sairastuneen vaatteet otetaan pois, ja heille annetaan lysolikylpy. Toisaalla pappismiehet aloittavat rukousviikot ruttoa vastaan, ihmiset osallistuvat niihin asenteella missään tapauksessa rukouksista ei ole haittaa. Uhrien määrä kuitenkin nousee uudestaan, vaikka joku parantuukin. Seerumia aletaan tehdä suoraan paikan päällä. Koska ruttobasilli on muuntunut, oireet tulevat myös keuhkoihin ja kuolema kohtaa aiemmin.

Kolmannessa osassa tuuli kääntyy ja tauti leviää liikekiinteistöihin. Hautausmaat ovat täynnä, hautaamiset suoritetaan nopeasti, eikä omaisia ole paikalla, pian arkutkin kierrätetään ja ruumiit lasketaan joukkohautoihin. Tilanteessa on vaikea tuntea enää rakkautta tai ystävyyttä, vaan helpointa on olla turtunut. Esiintyy kasvavaa hyökkäilyä portteja vastaan, ihmiset haluavat ulos.

Neljännessä osassa tapahtuu monta ratkaisevaa käännekohtaa, joiden vaikutusta tarkastellaan avainhenkilöiden kautta.

Viidennessä osassa rutto on sammunut, käänne tapahtuu tammikuun 25.päivä ja helmikuussa kaupungin portit avataan, Rieuxin ja Cottardin kautta tarkastellaan tärkeitä teemoja.

Henkilöt, eli Rieux ja häneen kytkeytyneet muut hahmot.
Bernard Rieux on päähenkilö ja kertoja. Hänellä on äiti kaupungissa ja vaimo parantolassa kaupungin ulkopuolella. Rieuxin vaimon tila on huono, vaikka hän kirjoittaa toista. Rieux ahdistuu työssään ja muuttuu välinpitämättömäksi suhteessa kuolemaan ja perustelee sitä: "jos sääli on hyödytöntä, siihen väsyy". Rieux kuitenkin taistelee määrätietoisesti tautia vastaan, hän ei usko (ainakaan tarinan alussa) Jumalaan. Rieuxin vaimo menehtyy parantolassa, mutta Bernard Rieux pystyy kantamaan taakkansa.

Joseph Grand on pienipalkkainen virkamies, ja jonkin näköinen kirjailija. Hän toimii ruton aikana vapaaehtoisten sihteerinä ja saivartelee sanoista, kuten on saivarrellut kirjailijana. Hän on voinut uppoutua aiemmin pohtimaan yhtä sanaa kuukaudeksi. Grand sairastuu keuhkoruttoon, mutta paranee. Miten tauti vaikuttaa hänen täydellisyyden tavoitteluunsa?

Tarrou kertoo isänsä olleen syyttäjä ja tuomari. Isä on vienyt pojan "työpaikalleen", missä Tarrou on joutunut katsomaan irvokasta näytelmää, missä verenhimoisesti syytetään. Hän tajuaa, että isä tuomitsee ihmisiä kuolemaan. Tarrou kertoo tästä ja kuinka häntä inhotti ja sen vuoksi hän lähti kotoaan. Hänen mukaansa koko yhteiskunta perustuu kuolemanrangaistukseen, ja siirtyi politiikkaan vastustamaan sitä. Tarrou sanoo olevansa ruttosairas eläessään kuolemanrangaistuksen varjossa. Rieux käy uimassa Tarroun kanssa ja he keskustelevat aiheesta. Uinti-teema esiintyy myös Camusin Sivullinen teoksessa. Tarrou unohtaa ottaa seerumiruiskeensa ja sairastuu kliiniseen ruttoon ja kuolee.

Raymond Rambert on sanomalehtimies, joka on tekemässä juttua Ranskaan. Rambert jää muurien sisäpuolelle, mutta haluaa pois. Hän etsii kanavia poistua. Musta pörssi toimii, ja kaikki on mahdollista. Rambert on yrittänyt taudin alkuvaiheissa selvittää kokonaiskuvaa, mutta "rutto" on hukkunut juoksenteluun virastoissa. Virallisesti ruttoa ei tunnusteta, vaikka se riehuu. Hän pyytää lupaa poistua kaupungista, ja todistusta, ettei hänessä ole ruttoa. Todistusta ei tipu, mutta vaikka pako järjestyisi, hän jää. Hän luopuu rakastettunsa näkemisestä ja ryhtyy sairaiden auttajaksi. Rambert avautuu myös menneisyydestään. Hän on ollut Espanjan sisällissodassa voitettujen puolella, siellä osa idealismista on hävinnyt. Rambert on kirjeenvaihdossa rakastettujensa kanssa ja kirjan lopulla Rambertin rakastettu tulee portille Raymondia vastaan. Ruton päätyttyä rakastuneet parit liimautuva toisiinsa, yksinäiset ovat entistä enemmän yksin.

Isä Paneloux on pappi. Hän pitää karismaattisen Te-muotoisen saarnan, jossa kertoo, että "veljeni onnettomuus on kohdannut teitä, veljeni te olette sen ansainneet". Hän viittaa Mooseksen toiseen kirjaan (jossa minusta puhutaan vain vitsauksista karjalle ei ihmisille). Pelko herää, mutta annetaan ymmärtää, että vanhurskaat säästetään. Panelouxin mielipide muuttuu tutkintotuomari Othonin pojan sairauden vuoksi. Othonin poika kuolee uudesta seerumista huolimatta. Paneloux pystyy ymmärtämään Rieuxin työtä, ja he tekevät "sovinnon". Isä Paneloux pitää viimeisen saarnansa kirkossa ennen mystistä kuolemaansa. Saarna on Me-muodossa.

Cottard, joka on likööriedustaja, on mielenkiintoisin hahmo koko kirjassa. Hän yrittää itsemurhaa aivan kirjan alussa. Ruttoepidemian alkaessa hän pääsee jaloilleen, hän elää rutosta, nauttii tilanteesta. Hän käy mustan pörssin kauppaa alkoholilla ja savukkeilla, ja kuljettaa ihmisiä kaupungista. Taudin hävitessä, hän kyselee epidemian tilaa, ja murjottaa. Hän ampuu lopussa juhlivia ihmisiä ja pidätetään. Cottardin kohdalla muuten viitataan Camusin esikoisteokseen Sivullinen   s 75 erääseen vangitsemistapaukseen nuoresta konttoristista, joka oli jossakin uimarannalla murhannut erään arabialaisen.

Lisäksi on eräitä muita henkilöitä, kuten jalkapalloilija Gonzales, jonka kautta tarkastellaan erityisalueita, jalkapallokenttä on eräs sellainen, ja Camus on tiettävästi harrastanut jalkapalloa. Seerumin kehittäjä Castell mainitaan monesti kuten tutkintotuomari Othonkin, sekä eräs vanhus, jolla on astma, ja joka selvisi rutosta.

Romaanin lopussa Rieux kirjoittaa, että Ihmisissä on monin verroin enemmän  ihailtavaa kuin halveksittavaa, s.391, ja hän muistaa, että vaikka epidemia on ohi, tilanne normalisoituu ja ihmiset juhlivat, taudin siemen on aina olemassa.

Rutto on minusta loistava teos, selkeä ja johdonmukainen. Se kertoo epidemiasta, joka voisi levitä pandemiaksi. Avainhenkilöiden kautta ruttoa voi ajatella myös vertauskuvana yhteisöä kohtaavasta poikkeustilasta. Minusta tämä on parempi teos, kuin Camusin Putoaminen, mutta ei aivan Sivullisen tasoa.
***
Albert Camus syntyi tasan sata vuotta sitten 7.11.1913. Hän saavutti urallaan Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1957, ja kuoli tapaturmaisesti 4.1.1960.
Camus oli ranskalainen, mutta syntyi ja kasvoi Algeriassa.  Hänen isänsä oli ranskalainen ja äiti espanjalainen.

12 kommenttia:

  1. Tämä on vahva teos kuten Camusilta kaikki. Pitäisi lukea jälleen. Hyviä klassikoita kun jaksan lukea moneen otteeseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Luin tämän ensi kertaa, ja klassikosta ei ehkä kannattaisi edes blogata ensimmäisellä kerralla, koska joka lukukerralla aukeaa uusi näkökulma

      Poista
  2. Arvostan suuresti Camusin Sivullista, mutta en ole tullut lukeneeksi hänen muita kirjojaan. Rutto kannattaisi varmastikin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Camus on todella palkintonsa ansainnut, jotenkin kerronta on yllättävän kiihkotonta siihen nähden kuinka vakavista asioista hän kirjoittaa. Minusta tämä ei ylitä Sivullista, mutta on pisin Camus'n kirja jonka olen lukenut, ja tavallaan päättyy onnellisesti, siis Rutto loppuu. (391 sivua oli ladottu aika tiuhaan).

      Poista
  3. Margitin tavoin olen jättänyt Camus-tuntemukseni Sivullisen varaan... Kuulostaa siltä, että Ruttoonkin kannattaisi tarttua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sivullinen kertoo Camus'ta paljon, tämä oli minusta myös erittäin hyvä. Putoaminen omassa lajissaan oli hyvä.

      Poista
  4. Passaan tämänkin kirjan nimeä, eli ehkä jokin toinen nimi olisi sopivampi. Just luin Kirjavalaan blogista Saastasta, joka on tietysti uudempaa tuotantoa, mutta nimen puolesta en halua lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kommentin.

      Rutto on sikäli osuva nimi, että kaupunkiin tulee rutto, ja se niittää tuhoa, toisaalta tässä ei minusta mässäillä rutolla eikä tuholla, ja tämä voisi olla oikeasti totta onhan näitä pandemia vaaroja ollut SARS, lintu- ja sika-influenssat.

      Tässä pienen pojan kuolema on todella koskettavaa.

      Poista
  5. Camus on niitä tunnettuja kirjailijoita, joita en ole lukenut. Juuri lukiessani Ollikaisen Nälkävuotta ajattelin, että onkohan ruttoepidemioista kirjoitettu, ne kun entisaikaan tappoivat kuten myös nälkä (joka tosin tappaa nykyäänkin). Enpä muistanut tätä kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Tämä oli minusta aika kiihkoton kuvaus karmeasta tilanteesta ja tässä pohditaan ihmisten suhdetta tautiin, itseensä ja yhteisöön..

      Poista
  6. En uskaltanut lukea arviotasi vielä kovin tarkkaan, koska minulla tämä teos on juuri kesken. Se on tosin edennyt vähän hitaasti, koska välillä on tehnyt mieli lukea kiinnostavampia kirjoja. Sain eilen päätökseen Ruton ekan osan ja toivon, että toinen osa imaisisi paremmin minut mukaansa. Ainakin yritän vielä jatkaa, sillä positiiviset sanasi arviosi lopussa kannustavat. Camusilta en ole aiemmin lukenut mitään, Sivullisen aion kyllä joskus vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että sinulla on tämä kesken, ja sinun kirjassa on toinen kansi ja uudempi painos.

      Olen odotellut ja odottelen kovasti bloggaustasi.

      Luin tämän jo loppukesällä, mutta ohjelmoin tämän Camus'n satavuotispäivälle.

      Poista