Allan Tamlander: Pullot

Kotonani on vain vesipulloja

Allan Tamlander: Pullot, WSOY, 1965, tämä kirja lienee voittanut 1965 WSOY:n järjestämän romaanikilpailun, teoskappale on toinen painos, joten menekki on ollut kohtalainen, sivumäärä on 292 ja lukuja on 34.

Pullot -romaanin nimi on aluksi harhaanjohtava, se voisi olla juopot tai viina. Pullot nimittäin kertoo Tampereella asustavista juopoista Yrjöstä, Jenkasta, Käpälästä, Amatimiehestä ja monesta muusta etyylialkoholin eli etanolin suurkuluttajasta, jotka juovat siis aina ja koko ajan viinaa. Tosin Jenkalla, joka kirjan alussa pääsee vankilasta, on herkkä hetki junan vessassa Senjan kanssa. Senja on työtön nainen, jolle työvoimatoimisto tarjoaa työksi sianhoitoa maaseudulla.

Teoksen alussa Yrjön pomo kaataa työpaikalla neljännen kerran Yrjön viinat viemäriin. Poistuttuaan töistä Yrjö tekee viinalakon repimällä viinakorttinsa, mutta rikkurina jatkaa ryypiskelyä vaimon rahoin ravintolassa, jonne Jenkka saapuu päästyään vankilasta. Käpälä on myös juoppo. Kolmikon tiet yhtyvät ja viinaa aina löytyy ja taksilla matka taittuu, mutta kotona ei enää käydä. Ryypiskelyn jälkeen Yrjö herää Käpälän korsussa. Eräitä muita pulloon tarttuneita tai tarttuvia miehiä pyörii kuvioissa, joissa ydinjuopot tekevät hetken töitä rakennuksillakin aiheuttaen vain vaurioita ja myyden irtaimistoa omaan lukuun. Juonessa poliisi etsii murhamiestä ja löytääkin, ja juoppojenkin kesken leukukin heiluu.
***
Pullo on teoksen avainesine, se lopulta vie Käpälän vaikeuksiin ja Jenkan reunan ylikin. Huomioita pullosta
Missä on on mun pullo, vaari riehahti
Pulloa se lähti touhuamaan puolijuoksussa
Kodissa missä pullo on saanut vankan jalansijan asustaa onni ja rauha (tämä pitää paikkaansa vain yläkuvan vesipulloille)
kun Jenkka kurkottautui ottamaan pulloa
Yrjö pohti kuka pullon oli tyhjentänyt (vedessä leijonan kuvalla varustettu pullo)
Nuutinen: en pullojen kanssa sohlaile (on ollut kaksi vuotta AA:ssa, Yrjö pitää omituisena)
Tuominen, joka on etsivä, on ainoa, joka Yrjön pomon lisäksi pystyy vastustamaan pullon henkeä:
otti ylimmältä hyllyltä pienen ja sironmuotoisen pullon, jossa punertavankeltaista nestettä ... pystyi luopumaan pullosta
Pulloa käytetään myös lyömäaseena
***
Romaani on monelta osin loistavaa juoppojen kuvausta, kokonaisvaikutelmaa pilaa juoneen sidottu murhatarina ja vielä enemmän joka luvussa toistuva luonnon havainnointi:
Sivu 18: "Lehtopöllö lehahti aukean laidassa olevan kuusen oksalla ja huhuili. Se säikähti itsekin alakuloisen huutonsa vaikutusta ...". Eläimillä ei ole tietääkseni tunteita, eikä tämä vie tarinaa eteenpäin.
Luvussa X sivulla 82 "Aamu sarasti, kymmenkerroksisen tornitalon ylin kerros väreili punaisena, ja kosken yllä kaarteleva lokki kirkaisi päivännousun merkiksi". Tämäkin voisi olla missä kirjassa tahansa, juopot tuskin muuta huomaavat kuin pullon, ehkä pulloja olisi pitänyt kuvata vielä enemmän.

Kaskuja juopon suusta sinkoilee, kuten  "keskeytti kuin Heino Lontoon kympillä" ..., Ei paska tonkimisesta parane,  Kalmiston ruusu (eräs tarjoilija, joka on nihkeä juoppojen planttaamiselle), ....

Jutut liikkuvat entisissä juomingeissa ja sotajutuissa, tältä osin löytyy yhtymäkohtia Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesään, jossa myös kuolema vierailee kuten myös Hannu Salaman Juhannustansseissa, tosin tämä ei kasva kirjana Juhannustanssien mittoihin. Hyvänä miesjuoppojen kuvauksena pidän myös Rimmisen Pussikaljaromaania.

Kiinnostava ajankuva, juoppojen onnettomasti päättyvä hortoilu tapahtuu Tampereella, manselaiset voivat arvioida, onko miljöön kuvaus osuvaa, minusta ainakin ajankuva välittyy hyvin.
***
Internet-tietojen mukaan Allan Tamlander on syntynyt 1930 ja kirjoittanut toisenkin romaanin.