sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Knut Hamsun: Nälkä


Knut Hamsun: Nälkä, 1964, sivumäärä 169, suomentanut Viki Kärkkäinen, Wsoy Kolibri-sarjaa, alkuteos Sult. Tämä on Hamsunin esikoisteos, minämuotoista kerrontaa. Kirjan kansi on hyvä ja kuvaa hyvin kirjan sisältöä: kaulusköyhälistön miespuolinen olio on epätoivoinen, pää ja vatsa ovat sekaisin nälästä. Teos on jaettu neljään osaan ilman suurempaa syytä, mitään käännekohtia teoksessa ei ole, vaan se on kyynis-depressiivistä nälän, alakulon ja rahapulan kuvaamista. Kun laskut erääntyvät pantataan liivit, huinitaan kadulla ja kirjoitetaan artikkeleita, joita ei niiden sekavuuden vuoksi julkaista.

Nälkä on sekoittanut päähenkilön pään. Kirja tapahtuu "siihen aikaan kun kuljeskelin nälkäisenä Kristianiassa". Minäkertoja ei ilmaise omaa nimeään, koulutustaan, ystäviään eikä sukulaisiaan. Kaveri on yksinäisyytensä tai nälkänsä vuoksi hullu, tai hän käyttäytyy kuin mielipuoli. Hän saa naurukohtauksia, kokee raivon tunteita,ja kaikenlaisia kummia mielenliikkeitä. Hänellä on yhden nuoren naisen kanssa järkevä keskustelu, mutta senkin hän pilaa käymällä tähän käsiksi. Voin suoraan tunnustaa, että näitä kyynis-depressiivisiä yksinpuheluja tai maanisia manifesteja, en voi sietää, mutta teos on silti loistava ja satakaksikymmentä vuotta sitten teoksen arvo oli näyttää ihmisen ahdinko. Myös nobelisti Herta Mullerin Hengityskeinu on minusta ansiokas nälän kuvaus. Nykykirjoissa on monta teemaa tai vivahteikkaampi juoni, tässä vain yksi, minusta tämän eväät riittäisivät myös pitkähköön novelliin, ei pienoisromaaniin. Sivumäärä 169 hieman valehtelee, sillä painoasu on erittäin tiivis, toisella ladonnalla tämä olisi ollut yli 200-sivuinen pokkari. Nälkä-teema on tosin erittäin hyvin kuvattu. Henkilön aliravitsemus ja syömättömyys aiheuttaa myös sen, että ruoka ei pysy sisällä, vaikka sitä olisikin. Monet anoreksian kuvaukset ovat olleet hieman samanlaisia.

Takakannen mukaan siinä on "huumoria, kauhukuvauksia, realistisia kuvia nuoren kirjailijan taistelusta". Huumori on todella kaukana, ainoastaan loppulause voi olla sitä "jäähyväiset kaupungille, Kristianialle, missä tulet loistivat kirkkaina joka kodista". Tässä on joko suuri ristiriita, kirjan kuluessa valot eivät todellakaan loistaneet kuvauksessa kertaakaan tai sitten tämä on sitä huumoria. Toinen hieman humoristinen hetki tai enemmän perverssi tilanne oli kohtaus, missä täyshoitolan emännän mies, näyttää avaimenreiästä päähenkilölle vaimonsa ja perämiehen "puuhat" ja nauraa tilannetta, koska emännän liikuntakyvytön isä on myös kammarissa katsomassa puuhia, jotka tapahtuvat ilman peittojen verhoilua. Minusta tilanne on lähinnä kuvottava, ei siis humoristinen. Tämä kohta ja myös kohtaus, jossa päähenkilö "lääppii  nuoren neidin rintoja" osoittaa Hamsunin tarkastelevan tilanteita naturalistisesti ilman vaatteiden tai sanojen verhoa, mikä on aikakausi huomioiden ehdoton hyve, mitään ei jää arvailujen varaan.

Nobelistin esikoisteos on kuvaus nälästä, oudoista ajatuksista, ja miehen kujanjuoksusta leipäpalan ja yösijan perässä. Kirja on lyhyydestään huolimatta lukukokemuksena varsin raskas jo aiheensakin perusteella.

***
Nyt oli nälkä alkanut ahdistaa minua. Istuin katsellen tuota valkoista paperitötteröä, joka oli ikään kuin pullollaan hopearahoista, ja kiihotin itseni uskomaan, että se todella sisälsi jotain. s.48   .... s.49 Aloin puhella ääneen, kerroin itselleni paperitötteröstä, matkin konstaapeliparan liikkeitä, ...

s.51 Olisipa nyt hiukan leipää! Sellainen kaunis pieni reikäleipä, jota voisi pureskella ... tunsin katkeraa nälkää, toivoin olevani kuollut...

***
Knut Hamsun (1859  -1952) on norjalainen kirjailija  ja Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja vuonna 1920. Tämä teoksen perusteella Hamsunin tyyli on hieman samanlaista kuin Fjodor Dostojevskin, mutta naturalistisempaa.

14 kommenttia:

  1. Oletpas aika aistillisen kirjan löytänyt. Minullekin tuli heti mieleen Dostojevskin Rikos ja rangaistus, sekä juuri tämä lukemani Michael K:n elämä.
    Olipas hyvä, että vinkkasit myös Mullerin kirjaan, sillä olen miettinyt mitä seuraavaksi häneltä lukisin. Toisaalta nälkäkurjuudesta lukemiseen tarvitaan tietynlainen henkinen tasapaino itsellä, ettei sitä ihan aina halua itseäänkään näin välillisesti kurittaa kurjuutta lukemalla. Minua jäi kiinnostamaan muistaisitko romaaneja, joissa kuvataan anoreksiaa? Ja ovatko nämä aikuis- vai nuortenkirjallisuutta? Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommetista :)

      Hengityskeinu kuvaa tosiaan nälkää työleirillä, karmea kuvaus, mutta kaunis.

      Marianne Käckö on kirjoittanut asiaan äidin näkökulman: Tapa minut äiti, karmeaa luettavaa sekin, mutta erityisen hyvä kirja.

      Sofi Oksasen Stalinin lehmät kertoo hyvin paljon myös joko anoreksiasta tai bulimiasta tai molemmista.

      Poista
    2. Bleuen kommentin jälkeen huomasin minäkin yhtäläisyyttä Nälän ja Michael K:n elämän kanssa. Molemmat päähenkilöt vaeltavat eteenpäin päämäärättömästi ja lukija näkee ja kokee kaiken kertojan silmin. Molemmat kirjat ovat myös sivujen määrässä mitattuna lyhyitä mutta tuntuvat mystisesti pidemmiltä.

      Poista
    3. Kiitos Pihi nainen, MIchael K:N elämä pitäisi lukea, Coetzeeta olettaisin?
      Hyvän kirjan ei tarvitse tosiaan olla pitkä.

      Poista
  2. Nälkä kuulostaa kauhealta kirjalta. En tiedä tuntevatko anoreksiapotilaat nälkää, koska anoreksia on mielisairaus ja uskoisin, että aivotoiminnassa on selkeä häiriötila, koska ihminen pystyy silloin olemaan syömättä ja juomatta.
    Nälkäinen ihminen tuntee nälkää, mutta nälkiinnyttyään aivot eivät saa sokeria, josta johtuen ihminen heikkenee ja voi sekoilla. Pahimmassa tilanteessa, jota olemme nähneet mm. afrikkalaisissa kuvissa: ihminen on nälästä niin uupunut, ettei jaksa tehdä mitään, ainoastaan maata apaattisena.
    Anorektikot menevät kuin durasel-puput syömättä ja juomatta aivotoimintahäiriönsä avulla, kunnes luut katkeilevat ja sydän lopettaa toimimasta.
    Nälkä-kirja alkoi kiinnostaa ihan todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Minusta yksi kauheus on köyhyys, joka ennen vallitsi, ihminen, joka on sivistynyt huinii vatsa tyhjänä ja pää täynnä kummia ajatuksia.

      Poista
  3. Oi Jokke, tämä teos ei unohdu, vaikka vuosia on välissä lukemisesta jo kymmeniä. Tätä voi suositella monille.

    (Hamsnin jälkeen sukelsin Aila Meriluodon suosituksesta Aksel Sandemosen tuotantoon. Nyt jatkan viestiä suosittelemalla Sandemosea sinulle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitää tutustua ajan kanssa Sandemoseen, minulla on lukulistalla (eli hankittuna) häneltä vain Ihmissusi, mutta en ole osannut odottaa mitään, nyt siis osaan :)

      Poista
  4. Luin Nälän hyvin nuorena ja kirja teki niin vahvan vaikutuksen, että en ole uskaltanut lukea sitä uudelleen. Ehkä pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi itsekin lukea vuoden päästä teos uudestaan :)

      Poista
  5. Hamsunin Nälkä on kiinnostanut minua jo pitkään. Kuulostaa samanaikaisesti raskaalta ja vaikuttavalta teokselta, joka kannattaisi ilman muuta lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyt kirja, mutta painii raskaassa sarjassa :)
      ***
      Näiden kirjojen lukemisessa näen olevan sen hyödyn, että ei kaihoile "vanhoja hyviä aikoja", eli näen loppukaneetinkin "jäähyväiset kaupungille, Kristianialle, missä tulet loistivat kirkkaina joka kodista" katteettomaksi kaihoksi hyvälle menneelle, joka oikeasti oli huono.

      Poista
    2. Onpas mielenkiintoinen ja monipuolinen arvio! Etenkin kiinnostavat nuo vertaukset anoreksiaan, josta minulla on ihan omaa kokemusta. Anoreksiaa sairastava kyllä tuntee nälkää, mutta se on erilaista kuin "tavallinen" nälkä. Syömättä on sikäli helppo olla, koska ruuasta on tullut vihollinen numero yksi.

      Luulen, että otankin tämän kirjan lukuun heti seuraavaksi, kun se tuossa omassakin hyllyssä jo on. Kiitos siis hienosta arviosta!

      Poista