Mark Twainin Huckeleberryn Finnin seikkailut

Mark Twain: Huckeleberryn Finnin seikkailut, Wsoy, 5:s painos, 1948, suomentanut Yrjö Kivimies). Sivumäärä 391, lukuja 42+1=43. Mark Twainin oikea nimi on muuten Samuel Langhorne Clemenc ja hän eli 1835 - 1910, Huckeleberryn Finnin seikkailut -teos on julkaistu vuonna 1884 eli USA:n sisällissodan jälkeen.

Huckeleberryn Finnin seikkailut -kirja on itsenäinen teos, mutta nojaa vahvasti aiemmin ilmestyneeseen Tom Sawyerin seikkailuihin, jossa Huckleberry Finn esitellään juopporentun pojaksi, joka asuu rappukäytävissä, ei käy koulua ja polttaa piippua. Huck joutuu tai pääsee leskirouva Douglasin hoiviin, missä hänen kasvatuksestaan vastaa myös uskonnollinen neiti Watson. Huck on kovilla, mutta oppii jotenkuten lukemaan ja kirjoittamaan ja melkein laskemaan (6x7=35). Huckleberry Finn sai puolet luolasta löytyneestä aarteesta, joka puolestaan herättää Huckin isän hoivavietin. Huckin isä on noin 50-vuotias hyvin paha ihminen. Hän on täydellinen nolla ja luuseri, eikä suvaitse, että Huck käy koulua, tai tulisi joksikin tai paremmaksi kuin hän itse. Hänen asenne kaikkeen on hyvin alentuva. Isä hakee Huckin rahoja tuomarilta. Huckin isä on kännipäissään ja selvänäkin haukkunut hallituksen, oikeuden, ja mustat, Ohiossa on mustilla jo äänioikeus (ei asune Ohiossa). Tuomari Thatcher ja leskirouva Douglas nostavat kanteen isän huoltajuudesta, mutta twainimaiseen tyyliin - isä saa pitää huoltajuuden- ja hän viekin pojan pois, ja aikoo kaapata rahat. Huck sen sijaan lavastaa oman kuolemansa ja karkaa Jacksonin saarelle, missä oli ollut Tom Sawyerin seikkailuissa. Saarelle pakenee myös neiti Watsonin orja Jim. Koska Jimin "päästä" luvattu 300$:n palkkio, he pakenevat lautalla, yhdessä orja-Jimin kanssa Huck kokee seikkailuita, joista Huck on kirjoittanut oheisen kirjan. 

Paikoista
Missisippi-joki lienee Amerikan pisin joki, tai Missippi-Missouri-joki, joka on yli 6000 kilometriä pitkä. Huck ja Jim matkaavat etelään kohti Cairoa, joka olisi ollut Ohion ja Missisipin haarassa, he kuitenkin ajelehtivat ohi, ja ajautuvat Arkansasin osavaltioon. Paikat olen päätellyt tekstistä itse, mitään tarkkaa paikkaa ei ole ilmoitettu paitsi lähtöpaikka St Petersburg, jota en joen varrelta enää löytänyt. Joki sen saaret ja joen varren kaupungit ovat teoksen miljöötä ja etelään matkataan, ja lopulta Pikesville -nimiseen kaupunkiin tai kauppalaan päädytään tuhatsata (1100) mailia alkupisteestä.

Juoni ja teemat
Matka lautalla on hyvinkin episodimainen ja siten se sisältää kertomuksia sukuvihasta, orjien etsinnästä, teatteriesityksistä, testamenttihuijausyrityksestä ja lopussa Jim jää kiinni ja häntä yritetään vapauttaa. Juonen palasia ei sijoiteta ajallisesti eikä paikallisesti kovinkaan tarkkaan mihinkään, josta seuraa, että tärkeämmäksi kysymykseksi nousee eri teemat.

Vapaus-teema
Vapaus on Huckeleberryn Finnin seikkailut -kirjan merkittävä teema. Huck on tuntenut olevansa "vanki" käydessään koulua ja nukkuessaan sisällä. Hän on sopeutumassa säännölliseen elämään, kun isä "hakee" hänet pois. Hän menettää kuitenkin sivistyksellisen ja liikkumisvapautensa. Karatessaan hän hakee vapautta ainakin isästään. Jim haaveilee vapaudesta, orjalle on merkittävä asia olla ensimmäistä kertaa vapaa, saada ihmisoikeudet. Matkalla jokea pitkin molemmat ovat hetkittäin vapaita lautallaan, ja käyvät keskusteluja. Kun lautalle tulevat huijarit herttua ja kuningas Jim menettää taas vapautensa, ja on kaksikon armoilla: vankina ja pelinappulana, häntä kahlitaan ja lopulta "myydään". Myös Huck menettää vapautensa. Huckilla olisi älyä ja mahdollisuuksia karata, mutta hän tuntee vastuuta Jimistä. Kuningas myy Jimin uudelleen orjaksi 40$:sta, tämä on vapauden hinta. Tapauksen yhteydessä Huck pohtii, kuinka hyvä Jim on ollut, ja päättää vielä kerran vapauttaa hänet, vaikka tietää hänen olevan Watsonin "omaisuutta". Tässä samaisessa 21. luvussa ja luvussa 22 on minusta koko orjuuden ja mustien kohtelun ydin. Luvussa 22 puhutaan höyrypannun räjähdyksestä ja sen seurauksista, "kukaan ei onneksi loukkaantunut, mutta orja kuoli" noin kauniisti ilmaisten. Tämä on tämän kirjan ydinteema: Ihmisarvo. Kuka on syytön tällaisessa syrjinnän ympäristössä? Ei kukaan, paitsi Huck, joka käy viimeisen jaakobinpaininsa edellisessä luvussa, minkä vuoksi siis haluaa Jimin vapaaksi. Vapaus on tärkein ihmisarvo. Mitään höyrypannuräjähdystä ei siis tapahtunut, eikä kukaan kuollut, vaan Huck valehteli sen, koska halusi päästä farmille, missä ystävänsä ja vapauteen oikeutettu ihminen Jim oli vankina. Huck on jo varsin uskonnollinen, hän luottaa Kaitselmukseen, ja yllättäen häntä luullaan Tom Sawyeriksi ja Jimin vapautus onnistuu lopullisesti loppuelämäksi. Ilman vapautta ei voi olla muita perusoikeuksia. "Hän (Jim) on yhtä vapaa kuin mikä tahansa olento tällä maankamaralla"  (42. luku)

Toisaalta myös huijarit ovat oman elämäntapojensa vankeja ja tekojensa vuoksi kuuluisivat vankilaan. Herttua ja Kuningas eivät vapaudu epärehellisyydestään, eikä Huck vapaudu yhteiskunnan paineista käyttäytyä tietyllä tavalla. Orja sen sijaan saa vapauden. Minusta kirja on hyvin suvaitsevainen. Jim esitetään rauhalliseksi, joskin "hieman" taikauskoiseksi, ja luotettavaksi, ja minusta myös varsin viisaaksi, vaikka hänellä on kulttuuritaustansa vuoksi hieman kummia käsityksiä asioista, jotka ovat joskus sangen oikeitakin.

Tom Sawyer myös rajoittaa Jimin vapautta, sillä lopussa hän keksii orjan vapautusoperaation, vaikka hän ainoana tietää, että neiti Watson on jo antanut Jimille vapauden. Missisippi-joki virtaa myös vapaana.

Sukuviha-teemaa
Sukuvihateemaa käsitellään luvuissa 17 ja 18. Grangefordin suku on ottanut Huckin huostaansa. Varmistettuaan, että Huck ei kuulu kilpailevaan Shepherdsonin sukuun hänet otetaan perheeseen asumaan. Perheen pää on vanha eversti, joka hyppyttää orjiaan, ja on moitteettomassa vaatetuksessa, ja käyttää kiillotettua mahonkikeppiä, Huckin mielestä "hänessä ei ollut yhtään turhamaisuutta". Perheen pojista kolme on kuollut ampumavälikohtauksissa, heidän pääasiallinen elämäntehtävä on tuhota toinen suku. Perheen kolmas tytär on ollut kuolinilmoitusten kerääjä, hautajaisrunoilija, ja tummien värien maalari. Hän on saanut tahtonsa läpi ja nukkunut nuorena. Huck ehtii juuri kotiutua omituiseen perheeseen, kun tulee ratkaiseva kirkkokäynti. Perheet kuuntelevat saarnaa veljesrakkaudesta, he pitävät saarnaa hyvänä, mutta jo seuraavana päivänä he tekevät selvää toisistaan. Ruutitynnyrin laukaisi Grangefordin Sophia-tyttären karkaaminen Shepherdsonin Harney pojan kanssa.

Huijari ja oikeusteema
Twainimaiseen tyyliin patenttilääkkeet, huijareiden näytteleminen ja saarnaus, sekä rahan ja testamentilla huijaus esiintyvät tässä teoksessa. Twain irvii ja ihmettelee ihmisten hyväuskoisuutta, joskin tässä lopulta huijareiden käy huonosti, ensin tervataan sitten höyhenissä kieräytetään. Huijarit ovat taitavia, mutta ihmiset ovat myöskin liian sinisilmäisiä. Ihmisten sinisilmäisyyttä Twain monesti kummeksuu. Tom Sawyerin seikkailuissa syylliselle Intiaani-Joelle puuhataan armonanomusta, mutta syytön Muff Potter halutaan lynkata. Tässä teoksessa Huckin isä saa oikeuden päätöksellä pitää huoltajuuden. Testamenttihuijauksessa ihmiset uskovat mielummin "englantilaista pappia" kuin oman kylän lääkäriä tai lakimiestä.

Kiintymys-teema
Huckin isä ei tunne kiintymystä Huckiin, mutta haluaa hänen rahat. Huck sen sijaan herättää äidillisiä kiintymyksen tunteita sekä leskirouva Douglasissa että Sally-tädissä. Huck ihastuu punatukkaiseen Mary Janeen, ja paljastaa huijarit. Kiintymystä voi minusta tarkastella myös Huckin ja Jimin välillä, heidän välilleen kasvavat lujat siteet ja aito ystävyys. Huckin omatunto alkaa toimia, ja hän ei paljasta Jimin asemaa. Mary Janelle hän kertoo -lähes ensimmäistä kertaa- totuuden. Herttua ja Kuningas testamenttihuijauksessa myyvät perheen orjat huutokaupalla, ja erottavat mustien perheet toisistaan, tämä on hyvin julmaa, joka tosin estetään.

Poikakirja-teema ja kerronta
Huckeleberryn Finnin seikkailut on poikakirja siinä mielessä, että se kertoo pojasta, ja teoksessa on pääosin miehiä. Minäkertojana Huckleberry Finn on haastava, kertojahan on noin 13- vuotias lähes lukutaidoton poika, joka naiivilla tavalla tarkastelee tapahtumia, miltei jokaiseen lukuun ja virkkeeseen syntyy jännite, mitä on sanottu, miten Huck sen ymmärtää, ja miten se oikeasti on. Tätä viimeistä ei koskaan ole kirjoitettu auki. Turhantärkeästä eversti Grangefordista -ainaisine vaatteiden vaihtamisineen- Huck kirjoittaa  "hänessä ei ollut yhtään turhamaisuutta". Sama pätee monessa muussa kirjan kohtauksessa, kuten lopun orjan vapautusoperaatiossa, missä Tom haluaa vapauttaa jo vapautettua orjaa, mitä merkillisimmällä tavalla, jokainen aikuinen ymmärtää, että puuhassa ei ole päätä eikä häntää, mutta kymmenvuotias ei ehkä sitä tajua, sama pätee oikeassa elämässä kymmenvuotias lapsi voi tajuta monesta aikuisen asiasta, että siinä ei ole mitään järkeä eikä tolkkua, mutta aikuinen ei sitä yksinkertaisesti vaan oivalla. Pikkupoika ehkä pitää Tom Sawyeria ja hänen temppujaan tavoiteltavina, mutta Huckissa on minusta enemmän viisautta. Huckleberry Finn on Tom Sawyerin vastakohta, hän ei halua päteä, ei vaikuttaa, vaan hän haluaa elää ja elää rauhassa. Tämä tulee sekä teoksen alussa että lopussa hyvin ilmi. Huck ei ymmärrä Tomin fantasioita rosvoleikeistä ja timanttien varastamisesta. Teatraalinen "Orjan vapautus" ylittää Huckin ja minun käsityskykyni. Vapautusoperaatio muuten päättyy kuularuiskun haulisuihkuun. Toisaalta se kuuluu poikakirjaan, se on jännittävä ja monin osin erittäin huvittava.

Huck joutuu koko matkan ajan luovimaan valheiden verkossa, miten kouluja käymätön juopporetkun poika kasvaa henkisesti matkan aikana yhdessä Jimin kanssa, ja millaisten huijareiden (Herttua ja Kuningas) keskellä hän joutuu selviämään ja selviää. Loppu hyvin kaikki hyvin, vapaa Jim saa Tomilta 40$, joka on sama summa, minkä Kuningas sai Jimistä.

Huckeleberryn Finnin seikkailut on loistava poikakirja, aikuisena ehkä ymmärtää Mark Twainin ironian sen kaikissa vivahteissa sekä voi syventyä kirjassa virtaavaan vapauden käsitteeseen.

Huckin sanoja mukaillen, jos olisin tiennyt kuinka vaikeata tämä bloggauksen kirjoittaminen lopulta oli, en olisi siihen ryhtynyt, enkä enää ikinä tästä kirjasta blogata yritä.

Kunnioittavasti
                         Jokke