keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä


Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
"Seitsemän veljestä kertoo nimensä mukaisesti Jukolan veljessarjasta: Juhanista, Tuomaksesta, Aaposta, Simeonista, Timosta, Laurista ja omasta suosikistani Eerosta, koska itsekin olen kuopus.
Pojilla on monta vaihetta, ja asiat menevät monta kertaa solmuun ja sauna palaa, mutta periksi ei anneta. Kun veljekset seestyvät ja saavat asiat kuntoon, se kerrotaan niin upeasti, että teoksen viimeinen luku on minusta kaunokirjallisuutta parhaimmillaan. .. , näin kirjoitin joskus, nyt luin teoksen uudestaan ja bloggaan Aleksis Kiven päivän kunniaksi 10.10. Uusintalukukerroilla Aapo osoittautuu veljeksistä älykkäimmäksi ja kaunopuheisemmaksi.  Laurista paljastuu lukutaitomies, mutta jokainen veljes piirtyy hienosti esiin.

Yläasteella meidän piti lukea Seitsemän veljestä  Silloin en pystynyt, luin nelisenkymmentä ensimmäistä sivua ja lopun, sitten palautin kirjan. Olin silloin liian nuori niin kuin moni nykynuorikin. Tajuan nyt sen, miksi teini-iässä teos oli tervaa. 
1. Seitsemän veljestä -teoksen teksti on haastavaa: kerronta etenee seitsemän veljeksen vuoropuheluna. Puheenvuorot ovat pitkiä ja monipolvisia. Kummallista, kun veljet ovat hampputukkaisia lukutaidottomia "möllejä", mutta kuinka sivistymätön mies voi puhua noin kauniisti.
2. Joka luvun, (yhteensä neljästoista lukua) alussa on lyhyt runollinen kuvaelma. Tekstin täytyy olla runoutta, sillä V.A Koskenniemi todistaa sen alkupuheessa. Hän jos kuka vannoi mitallisen, loppusoinnullisen runouden nimiin. Teos on runollista, vaikka ei mitallista eikä loppusoinullista, välistä tosin on.
3. Veljesten itsensä etsiminen monipolvisine vuoropuheluineen on teinille ehkä vähän liikaa. Jo sanasto ja kielen rakenne antaa haastetta. Koulujen lukuohjelmassa tämä kuuluu minusta lukioon.

Vaikka Seitsemän veljestä on kansalliskirjamme, ja pidän siitä, ei sen lukemisesta liian nuorena saa kaikkia tehoja irti.

***
Veljeksistä Seitsemässä veljeksessä Juhani on äänessä eniten. Sana Juhani esiintyy teoksessa ainakin 1057 kertaa. Juhani on veljeksistä vanhin, ja esikoisen oikeudella on äänessä eniten. Tuomas on leveäharteisin, Tuomas mainitaan 301 kertaa, hänen kaksoisveljensä Aapo on kaunopuheisempi, esimerkiksi ennen rukkasiin päättyvää Venlan kosioretkeä hän ylistää emäntää seuraavasti
"Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.—Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paiste-tun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista varti-jaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.—Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.—Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyrytte-lee kehdossansa.—Tämä, veljet, on oivallinen emäntä". Aika hyvin lukutaidottomalle miehen köriläälle. Puhelahjojensa vuoksi sana Aapo mainitaan 423 kertaa, eli enemmän kuin kaksoisveljensä. Aapon huomiot naisesta, emännyydestä, aviolittosta, talon onnesta ovat useat ja merkillepantavat. Aapo voi sanojen määrässä peitota veljensä. Venla mainitaan 50 kertaa (ainakin, en takaa laskujen oikeellisuutta, mutta kaikki on laskettu samalla periaatteella)

Simeoni mainitaan 314 kertaa. Kaksoisveljet Timo ja Lauri mainitaan 389 kertaa sekä 205 kertaa. Lauri oli harvasanainen ja kaipaa korpeen, mikä alussa jo ilmenee
JUHANI. Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina?
LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. Laurista sukeutuu lopussa lukumies, mutta työtä se vaatii.

Eero kuopusveli mainitaan 314 kertaa.
***
Metsästys on keskeistä sana karhu mainitaan 52 kertaa, otso viidesti ja  kontio 27 kertaa. Veljekset ovat myös viihteellä, viina mainitaan 64 kertaa, kortteli 11 kertaa on mitta, useimmiten viinan yhteydessä. Sana ryypättiin mainitaan ehkä vain 7 kertaa. Teoksessa puhutaan toki myös oluesta kolme tusinaa kertaa.
Taula-Matti, joka mainitaan 14 kertaa, on aika veijari, joka tulee seuraavassa katkelmassa esille.
TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksila sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan. Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin.— ja kyllä veljekset metsästivät ja ryyppäsivätkin, mutta ryhdistäytyivät, ja Taula-Matin tarinan jälkeistä härjien piiritystä on sivuttu runonurkan Kiven karja postauksessa täällä.

Jukola on ehkä tärkeämpi, vaikka enemmän asutaan Impivaarassa kymmenen vuotta. Jukola mainitaan ainakin 196 kertaa, kun puolestaan Impivaara 84 kertaa. Veljekset ovat Jumalaa pelkääviä, Jumala sana mainitaan 143 kertaa, joskin on ainakin kuudesti päinvastaisessa merkityksessä jumalaton.
***
Lainaukset ja 7 veljeksen laskemiset  sikseen. Osoitin vain, että teoksen hienoudesta ja monipolvisuudesta seuraa myös tekstin vaikeus ja siitä, miten ottaa hienous haltuun. Tämä lukukerta taisi olla minulle jo viides, ja joka kerta löytää upouusia kohtia, luulee lukevansa kohtaa ensimmäisen kerran.
***
Mestariteoksessa on neljätoista lukua, jotka käsittelevät seuraavia asioita ja teemoja, sama löytyy muualla netissä, joten tämä ei erityisemmin paljasta mitään. Suositan kaiken lukemista. Seitsemästä veljeksestä on selostukset juonesta loistavasti täällä. ääninäytteet, tekstin pätkät kaikki, mutta seuraavassa ydinkohdat.

JUONI, lukupäiväkirja/ Seitsemän veljestä luvuittain lyhyesti tiivistetysti

Ensimmäinen luku
Kuvaillaan Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, taustoitetaan veljesparvi, kovin ovat metsämiehiä, isä kuollut kontion kanssa painiessa, äiti myöhemmin, kuten enokin. Veljet tuottavat aapiskirjat Hämeenlinnasta.
Toinen luku
Veljekset yhtä lukuunottamatta ovat iskeneet silmänsä naapurin Venlaan, jolla "hiukset ruosteenkarvaiset", Juhani esittää "kysymysten kysymystä", mutta seurauksena on rupiset rukkaset . Toukolan pilkkalaulu saa veren kuohumaan, ja nyrkit viuhumaan. Apc-kirjasta taistellaan, verissä päin, lue, onko niin haluttu kirja!.
Kolmas luku
Veljekset lukkarin väkituvassa tavausharjoituksissa, mutta käpälämäkeen veljekset pinkovat. Rajamäen rykmentti eli Kuohari-Mikko ja Kaisa, sekä parvi lapsia tulevat vastaan. Kuppari-Kaisa ennustaa veljille kovia aikoja ja saunan paloja. Rajamäen rykmentti on muuten nurmijärveläinen suunnistusseura, joka hakee vielä voittoa Seitsemästä veljeksestä ideansa ammentavasta suunnistuksen Jukolan viestistä. Kakkossija on jo saavutettu. Miksi Venlojen viestissä on muuten neljä osuutta? Vain Simeoni ei mennyt naimisiin, eli pitäisi olla kuusi vaimoa. Muuten vain esikoisen, Aapon ja kuopuksen vaimoista on nimet, Timo ja Lauri kaksoispojat naivat Kuokkalan kaksoset, eli minusta Venlojen viestissä pitäisi olla siis kuusi osuutta, ja Venlakin oli "palleroinen", joskin suunnistuksessa tarvitaan voimaa mäkisen maaston vuoksi. Timon ja Laurin vaimot eli Kuokkalan kaksoset kuvataan ulkomuodoksi "tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkaiinen töpsä".
Tässä luvussa Aapo kertoo traagisen rakkaustarinan.
Neljäs luku
Toukolan tuhotyöt jatkuvat nyt lisävoimin, Jukolan saunan lämpiää liian kuumaksi. Veljekset miettivät oikeudenkäyttöä, ja lautamies Mäkelä tulee uhkailemaan jalkapuulla.Veljet vuokraavat Jukolan vuosikymmeneksi
Viides luku
Veljet muuttavat Impivaaraan.Aapo kertoo tarinan Valkean kärmeen kruunusta ja Kalvaasta immestä
Kuudes luku
Metsästystä. Veljesten pirtti valmistuu ja palaa jouluna, ja pako Jukolaan, josta loistava kansikuvakin, on Akseli Gallen-Kallelan tekemä.
Seitsemäs luku
Uusi yritys ja uusi pirtin pystytys. Taula-Matti tulee ja metsästysjutuillaan saa pojat metsästysintoon. Nautoja nassutelleen kontion kaatoon. Karhun kaato onnistuu, Lauri hakee viinaa. Viertolan härkiä tulee ...Aapo kertoo tarinan hurskaasta miehestä
Kahdeksas luku
Härkien piiritys jatkuu neljättä päivää. Lauri "saarnaa"ja Tuomas on kostonhimoisena. Taula-Matin apinointi vaati neljäkymmenen härjän hinnan.
Yhdeksäs luku
Veljekset lihoissaan eli keräävät härkien lihat, raivaavat kenttää, kiihkeä kurraottelu. Lauri uneksuu. Pilkkalauluja Rajamäen rykmentistä. Lautamies Mäkelä piipahtaa. Viertola vaatii saatavia härjistä. Veljekset pääsevät sovintoon, kaatavat metsää, kulottavat, korjaavat ja metsästävät.
Kymmenes luku
Jyvistä saadaan viinaa. Simeonin ja Eeron epäonninen kaupunkireissu, jonka seurauksena Simeoni näkee ja kuulee omiaan ... Taula-Matti avittaa veljeksiä löytämään sekaisen Simeonin. Poikien parannus. Huutokauppaan. Kolmas painierä Toukolan veljesten kanssa, ja kuka voittaa? Kannattaa lukea!
Yhdestoista luku
Haavoja rasvaillaan, veljet ruotuun (siis armeijaan) menossa, vaan nimismies toppuuttaa. Aapo virkahtaa vanhan viisauden "herroihin ei ole luottamista", vaan tässä tapauksessa on. Eero lähtee lukuoppiin, ja opettaa muille A:n, P:n, C:n T:n äffän ja Keen :)
Kahdestoista luku
Maanviljelyn aloittaminen hallan takia vaikeaa, monia halloja, ja veljekset joutuvat kärsimään nälkää. Pojat punnertavat sisulla. Pääsevät ripille.Vuosikymmen Imipivaarassa on miltei takana, ja nahkapeitturi on lähdössä etuajassa Jukolasta. Aapo puhuu vaimosta.
Kolmastoista luku
Jukolaan. Rajamäen rykmentin kanssa sovinto, kuten Toukolankin. Tupaantuliaiset, jossa Kaisa kahvista ennustelee. Juhanin ja Aapon vaimovalinnat. Kuka kosii Venlaa? Myöntyykö Männistön Muori? Kehen Venla viehtyy, lue ihmeessä!
Viimeinen luku
Jos et suomalaisesta kirjallisuutta yhtään lue, niin lue edes tämä, tässä veljekset vaimot löytää ja elämän uransa kyntää, ja sato on suomalaista sanataidetta. Suosittelen.

***
Alun kysymyksiin ymmärtää vastauksen vasta varttuneena. Tiivistyksen veljeksistä saa hyvin pilkkalaulustakin. Pilkkaa tuli Aleksis Kivelle myös alkuperäisissä kirja-arvostelussa tai -arvioinnissa, Kivi luultavasti luonnosteli hioi romaaniaan todella pitkään miltei kymmenen vuotta, joten sen lukeminenkin voi olla pitläkestoinen projekti.

Taiteessa on ja pitää olla vapauksia. Seitsemän veljestä on runoutta.

Aapon suurten salomaiden sanan sepittäjän toteamus emännättömästä isännyydestä kuuluu suuriin viisauksiin. Aapo siis nai Konkkalan Hinriikan, Juhani Männistön Venlan, Tuomas nai Härkämäen ainoan tyttären, Simeoni jäi vanhaksi pojaksi, Lauri ja Timo naivat molemmat yhden Kuokkalan kaksosista, Eero nai Seunalan Annan ja muutti Vuohenkalmaan.

Teoksen teksti hyrisee hypnoottisena, veljesten puheenporina pulppuilee, muuttaa muotoaan, ilakoitsee ilmaisuvoimaisena: Kiven Seitsemän veljestä on kansalliskirjamme, ansiostaan.

*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872) on Suomen kansalliskirjailija. Hän sai aikanaan huonot palautteet esim. August Ahlqvistilta. Kiveä ja Ahlqvistiä olen tarkastellut täälläNummisuutarit on Kiven tunnetuin näytelmä.

10 kommenttia:

  1. Itse luin kirjan muutama kuukausi sitten, ja en oikeastaan pitänyt. Johtuiko kenties siitä, että minulla oli lukemiseen kenties väärät lähtökohdat: Seitsemän veljestä oli vain saatava luettua, kun se on niin keskeinen suomalaisen kirjallisuuden kannalta. Pakkopullanahan se sitten osittain meni, vaikka lukeminen on vain harrastus. Pitäisi lukea uudestaan vaikkapa vuoden-parin päästä, jos saisin siitä enemmän irti.

    Hienoja havaintoja muuten kirjasta! Totta on, että sen rakenne oli haastava ja itselläni oli jonkin verran vaikeuksia pysyä kärryillä. Mutta huonosta lukukokemuksestani huolimatta Seitsemän veljestä on todellakin hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli minullakin sellainen, että vasta kolmannella kerralla pääsin maaliin asti, eli sitä tankkasin yläasteella, lukiossa, ja vasta koulun jälkeen olen sen noin neljä kertaa kirjan lukenut, eli ostin kirjan omaksi.

      Luultavasti eräät bloggarit kuten Kirjanurkan Kirsi ovat teoksen asiantuntijoita, minä en ole, mutta luulen, että teosta on hiottu varsin pitkään, ja se tekee siitä minusta paremman, mutta paljon haastavamman.

      Poista
  2. Onhan se mahtava ja ällistyttävä saavutus ja todellakin runoutta! Minä sain onneksi tutustua siihen vasta isona omassa tahdissani. Minua ei muuten ihmetytä, että lukutaidottomat osaavat puhua noin kaunopuheisesti. Kyllä suullinenkin kansankieli voi olla hyvin rikasta ja varmasti Kivikin ammensi juuri sieltä. Eihän hänelläkään ollut juuri suomenkielistä kirjallisuutta, jonka avulla kehittää ilmaisuaan.

    Hyvää Aleksis Kiven päivää! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :)
      .. ja todistaahan sen Kalevala ja Kanteletar, tätä minä en lapsena ymmärtänyt, nyt ehkä paremmin.

      Poista
  3. Hyviä huomioita!

    Tulee mieleen, että onko suurin osa ns. suomalaisista klassikoista tavalla tai toisella epäsopivaa (tai ainakin epäinnostavaa) luettavaa kouluikäisille?

    Miten urbaanissa ympäristössä kasvanut teini-ikäinen ymmärtää kovin agraarisen kirjallisuuden? Entä sitten se realismi joka on varsin "poliittista"?

    Suomen kirjallisuudesta saattaa puuttua sellainen "porvarillisen elämänmuodon" klassikkokirjallisuus joka esimerkiksi englantilaisille nykynuorille on sikäläisessä kulttuurissa yhä ymmärrettävää ja jonka moraalipohdiskeluihin voi samaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä samaa olen pohtinut "Tulee mieleen, että onko suurin osa ns. suomalaisista klassikoista tavalla tai toisella epäsopivaa (tai ainakin epäinnostavaa) luettavaa kouluikäisille?"
      ***
      Mauri Kunnakselle nostan hattua, hän on tehnyt sekä Seitsemästä veljeksestä että Kalevalasta "koiraversiot", kuitenkin uskollisena alkauperäiselle idealle.
      ***
      Minusta myös Linnan klassikot ja Waltarin Sinuhe ovat myös hieman hankalia. Tuntematon sotilas ehkä sopii lukiossa ehkä parhaiten ...
      ***
      Kiven havainnot minusta esim. lehmistä ei minusta yllä aivan Juhani Ahon vastaaviin, sillä lehmä tarvitsee talveksi navetan ja lehmänä lypsyn, luonnosta ja metsästyksestä havainnot ovat tarkempia. Luultavasti nykykaupunkinuori ei ajattele ihan näin.
      ***
      Minusta pojille voisi luetuttaa vaikka Pertsaa ja Kilua, Tom Sawyeria, dekkareitakin, vähän vaikea aloittaa ihan huipulta :)
      ***
      Tämä lukemisjuttu jakaa mieltä, siitä oli hyvä mielipidekirjoituskin taannoin Hesarissa, ja joku opettaja luetutti ysillä vain kolme kirjaa, eivätkä olleet "liian hienoja".

      Poista
  4. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Itsekin juuri muistelin tätä kirjaa näin Aleksis Kiven päivänä. Äiti luki minulle Seitsemää veljestä, kun olin pieni, eikä mitään lasten versiota, vaan alkuperäistä. Monet tapahtumat ovat jääneet hyvin mieleen, mutta jälkeenpäin olen miettinyt miten koin lapsena kirjan kielen, siitä minulla ei ole mitään muistikuvaa. Aikuisena olen lukenut kirjan vain kerran. Taitaa olla pian uuden lukukerran aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, minulle jokainen kerta on tuonut jotain uutta, tämäkin :)

      Poista
  5. Seitsemän veljestä pitäisi ottaa joskus uudelleen lukuun. Ihailen Kiven kielenkäyttöä. Tykkään myös Kunnaksen koiraveljeksistä.

    Poikani luki kirjan koulussa pari vuotta sitten viidennellä. Se oli ehkä turhan aikaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei välttämättä liian aikasta, jokaiselle ikäkaudelle voi olla omanlainen kokemus :)

      Poista