Herta Müller: Hengityskeinu

Huomaa kannessa lapio ja täikampa

Herta Müller: Hengityskeinu, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen, Seven, 2011

Herta Müller on romaniansaksalainen nobelisti vuodelta 2009, joka on syntynyt vuonna 1953, ja asuu nykyisin Saksassa. Tämä on ensimmäinen Herta minulle, ja kirja ei ole punainen, vaikka välillä näin sitä punaista lukiessani tekstiä.

Teos Hengityskeinu kertoo romaniansaksalaisten (luultavasti täysin viattomien) ihmisten pakkosiirrosta työleirille Neuvostoliittoon ja selviämisestä leirillä. Teksti on hyvin lakonista, siinä ei ole minusta vihaa, vaan kylmää analyysiä, mutta viiltävää, nälkä on herra, joka hallitsee, tärkeitä on muutamat tavarat, ja sanat, joita toistellaan. Päähenkilölle Leopold Aubergille tärkein mantra on isoäidin "jäähyväistoivotus", "minä tiedän, että sinä palaat takaisin", "sen kaltainen lause pitää hengissä", lähtö koitti 15.1.1945 klo 03. Sen jälkeen alkoi NÄLKÄ, joka hallitsi ja vallitsi, se tappoi, vaikka vankien kuolinsyy oli näennäisesti toinen. Vangit söivät luonnonkasveja, kuten tarhamaltsaa, perunankuoret kelpasivat ja jopa hiekkaa ahmittiin. Nälän kuvaus on yhtä maanista ja hallitsevaa, kuin syömishäiriökirjoissa. Leipää sai työmäärän mukaan, mutta liian vähän. Leirin kotieläimiä olivat päässä kuhisevat täit ja luteet, Zeppelinissä -teräsputkessa- käytiin, tai naiset ja saksalaiset miesvangit kävivät "tapaamassa". Nälän ja ruuan lisäksi tavarat ovat kiinnekohtia, päähenkilön saama nenäliina, oli paikallisen äidin lahja ja se symboloi äidin huolta pojastaan, jonka naapurit ovat ilmiantaneet.

Nälkä on aina. Lapioidaan lapioimasta päästyäänkin, kun ei voi lapioida, haluaa lapioida. Leirillä saa ja/tai täytyy lapioida hiiltä eri muodoissa, maata, hiekkaa, lapiointi pitää ajatukset poissa, ja sen takia saa leipää, leipää joka hallitsee vankeja.

Kirjan nimi mainitaan seuraavissa yhteyksissä
Hengityskeinu keinahtaa yli, minun on huohotettava. s.31
Olen vähällä romahtaa, kitakieleke turpoaa makeassa kidassa. Ja nälkäenkeli ripustautuu suusssani kitapurjeeseen. Se on enkelin vaaka ... Nälkäenkelei asettaa poskeni leualleen. Se antaa hengitykseni keinua. Hengityskeinu on houretila ja aivan erityinen sellainen s.81

Päähenkilöön liittyy muutakin, jota en paljasta. Kerronta alkaa 1960-luvun lopusta. Leirille lähtö on siis takaumaa. Leiritakaumissa on vielä takaumia lapsuudesta, yleensä liittyvät herkkuihin, leivoksiin tai lomaan.

Leirikerronta on lakonisen lyyristä, mutta alistuneen kohtalonomaista. Henkilöitä linkitetään kertomukseen. Eniten ihmetytti Tur Prikultschin roolia, mistä hän sai valtansa.

Leirillä ollaan paljaana, vain nälkä puhuu, ruoka on tärkein. Leirillä on pakko käydä kauppaa, kauppaa käydään tavaralla, saadaan tilalle suolaa ja sokeria. Selviytymiskeinoja Leolle ovat pakosanat, numerot  ja silmien ummistaminen ja unelmointi. Unelmointi pitää hengissä, hengissä hienostuneessa houreessa, ankaran ankeissa oloissa, joissa päähenkilö vieraantuu ja vieraannuttaa itsensä, haluaisi olla vartiomiehen kivääri.

Leo selviytyy leirillä, mutta kotiin päästyäänkin on leirillä. Leo ei sopeudu enää, vaikka viimeinen vuosi oli lihotusaikaa.

Loistava kirja, josta päättelisin, että Herta ei ole punainen.
***
Minulle oli haukuttu Herta Mülleria hänen nobelvuonnaan, mutta tämä oli minusta erinomainen kirja, jota kirjalija avaa loppusanoissa, tämä perustunee kirjailijan ja Oskar Pastiorin välisiin keskusteluihin, Oskarilla oli leirikomennus.

Kirjasta tuli mieleen myös Oksasen Puhdistuksen pakkosiirrot ja ruuan ja nälkäenkelin kohdalla Stalinin lehmät. Tämä kirja on minusta vielä paljon parempi.

Tässä minusta ihmiset eivät ole pahoja, mutta järjestelmä on väärä ja paha. Järjestelmän on kuitenkin joku ihminen luonut ja ihmiset siitä pyörittävät. Ihmisen asemasta koneistossa saa järkyttävän kuvan lukemalla asianajajan ja hänen vaimonsa suhteesta nälän keskellä.
***
Teosta lukiessa suomalaisena on onnellinen siitä, että Suomea ei miehitetty toisen maailmansodan aikana eikä sen jälkeen.
Suomi mainitaan sivulla 251.
  ...uusi asuintalo venäläisille. Puiset talot koottiin Suomesta tulleista valmiista puuosista   ... valmiit puuosat oli sahattu huolellisesti  ja niiden mukana tuli myös tarkat kokoamisohjeet. Kun lastia purettiin kaikki meni sikin sokin ...
***
Helsingin Sanomassa on teos arvioitu 8.11.2010, Oscar Rossi on saanut arviointiinsa olennaisen, esimerkiksi tavarasta. Sekä hänen ja minun arvioinnissa ei mainita, sitä, että Leo ottaa leirille mukaan viisi kirjaa, joita hän ei lue, mm Faustin, mutta vaihtaa kolme kirjoista sokeriin tai suolaan. Kirjoille on käyttöä sätkäpaperina. Vertaus on minusta ajattelemisen arvoinen.