Tämä kirja on saanut valtavasti blogikehuja ja ajattelin olla bloggaamatta teoksesta, mutta kohdistan nyt huomiota "valmiisiin esittelyteksteihin", "takakansitekstiin" ja ruodin niitä.
Minusta rikoksen tapahtuma-aika ja teema ovat merkityksellisiä ja yllättäviä. Tapahtuma-aika on itsenäisyyspäivä, siihen ei kiinnitetä takakannessa mitään huomiota.
Kirjan Kosto:Rakkaustarina esittely Otavan sivuilla kertoo seuraavaa, (jatkossa tulee pakostakin juonipaljastuksia).
"Hurja pienoisromaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta
Nuori yksinhuoltajaäiti Teena Maguire ja hänen 12-vuotias tyttärensä Bethie päättävät oikaista pikkukaupungin puiston läpi puolenyön aikaan. Lauma paikallisia nuoria miehiä raiskaa Teenan Bethien silmien alla ja jättää hänet maahan virumaan. Raiskaus on kiistämätön ja tekijät tuttuja, mutta saako paha oikeussalissa palkkaansa?
Yhteisö kääntyy Teenaa vastaan. Monien mielestä Teena teki virheen liikkumalla puistossa keskellä yötä, juorujen mukaan humalassa. Poliisi John Droomor ei kuitenkaan voi katsoa tapahtumia sivusta, vaan päättää ottaa lain omiin käsiinsä".
Minusta tämä kuten takakansitekstikin johtaa lukijaa harhaan, vai mitä tuumitte seuraavasta?
Hurja pienoisromaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta
Alun raiskaus ja pahoinpitely kohdistuu naiseen ja tyttäreen, loput kuolemantapaukset, joita on lukuisia kohdistuvat vain miehiin (epäiltyihin).
...ja jättää hänet maahan virumaan
Raiskauksen uhri jätettiin virumaan venevajan lattialle, missä teko tapahtui.
Raiskaus on kiistämätön ja tekijät tuttuja, mutta saako paha oikeussalissa palkkaansa?
Tekijät nimeenomaan lakimiehensä suulla kiistävät tekonsa, myöntävät "maksullisen yhteyden", mutta kiistävät rikoksen. Oikeussalissa ei kukaan saa, ei edes se kuuluisa paha, palkkaansa, oikeudenkäyntiä ei edes käydä loppuun. Tässä kohtaa lukija kokee voimatonta raivoa?
Yhteisö kääntyy Teenaa vastaan
Minusta ei välttämättä käänny. Tekijät, ja heidän perheensä yrittävät kyllä kääntää antamalla haastatteluja medialle. Sitä, mitä enemmistö ajattelee ja reagoi, ei kirjassa kerrottu. Yksittäistä kiusantekoa kyllä esiintyy, mutta enemmistö käsittääkseni on raiskatun puolella, ja pitääkin olla.
Monien mielestä Teena teki virheen liikkumalla puistossa keskellä yötä, juorujen mukaan humalassa.
Tämä pitänee paikkaansa, ehkä joku luuli niin, mutta minusta kukaan ei hyväksy (syytettyjä lukuunottamatta) tekoa, se oli brutaali. Vaatetuksella ei ollut mitään merkitystä tapahtumiin, teko olisi kuitenkin tapahtunut, niin häiriintyneitä tekijät olivat, ja aineissa.
Poliisi John Droomor ei kuitenkaan voi katsoa tapahtumia sivusta, vaan päättää ottaa lain omiin käsiinsä".
Tämä on puhdasta spekulaatiota, kirjassa tapahtuu outoja kuolemantapauksia, jotka voidaan varmasti kytkeä Droomoriin, mutta kirjassa ei näin väitetä, eikä missään kohdassa kerrota näin, vihjaillaan kyllä heti alussa, kun tekijät kuolevat yksi kerrallaan.
Kuka kostaa ja miksi? Se ei selviä teoksessa ainakaan minulle. "Miksi" on helpompi ymmärtää. "Kuka" on vaikeampi, koska Fritz Haaberille puhui puhelimessa naisen ääni eli oliko kostajia useampia siis jokin muukin kuin Droomor. Lisäksi Fritzin hahmoon liittyy eräs ristiriitaisuus, joka liittyy soittoon, jota en kuitenkaan tässä avaa. .
***
Teoksessa Oatesin kerronta on oivaltavaa. Teksti on mosaiikkia, jossa tapahtumat kerrotaan ennakolta, mutta niihin palataan toisin silmin. Välistä tyttärelle kerrotaan tarinaa, kuka, minulle ei selvinnyt. Välin katsotaan tilannetta syyllisten silmin. Tuntemukset on selitetty hieman tätimäisesti, mutta tehokkaasti, lukijan raivo nousee.
Avaintapahtumana pitäisin itse rikosta ja sen tapahtuma-aikaa 4.7.1996, Amerikan kansallispäivää, eli päivää, jolloin valtio täytti 220 vuotta.
Luultavasti itsenäisyysjulistuksessa on todettu että "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, heille kuuluu rikkomattomia oikeuksia, kuten Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen" en löytänyt parempaa, mutta olennaista on, että Yhdysvalloissa ihmiset ovat vapaita ja koskemattomia, tässä teossa itsenäisyyspäivän yönä sorrettiin ja poljettiin maahan kaikki Itsenäisyysjulistuksessa kerrotut asiat. Kirjassa itsenäisyyspäivä oli kirjoitettu pienellä, en ole äidinkielen opettaja, mutta odotin isoa alkukirjainta.
Oikeudenkäyttöä arvostellaan, asianajaja kaivaa maata asianomistajan maineelta, mustaa pyyhitään harmaaksi, sitten valkoiseksi. Kirjassa ruoditaan jopa valamiehistön tuntoja ja mahdollisia päätöksiä. Oates ei kerro, miten asioiden pitäisi olla. Kaiketi on järkevää lähteä syyttömyys-olettamasta. Onko valamiehistö ongelma? Onko syyttäjä ongelma? Onko oikeus asianajajaan tai puolustautumiseen ongelma? Katsoin Good Wifen ensimmäisen kauden, joka on fiktiivinen, minua on ihmetyttänyt syyttäjän suuri valta. Onko asia oikeasti näin?
Jos Kosto:Rakkaustarinan takakansitekstin vinkki on ja luultavasti (niin minullekin tuli mieleen) on totta, että joku ottaa oikeuden omiin käsiin, se on ongelma, jota en jättäisi lukijan pohdittavaksi. Rangaistukset teon mukaan, ja kaikki rikokset syyniin. Minua ihmetyttää myös syytteistä luopuminen, mitä tapahtuu aina toisinaan. Jos on tapahtunut rikos, se pitää minusta ruotia tuomioon asti, eri asia on pikku rikokset esim. pensasaitojen tallaamiset, mutta tässä on niin iso rikos, että sovittelulle ei ole sijaa.
***
Olen lukenut Oatesilta Syntipukki -teoksen, siinä tapahtumapaikka on pohjoisen pikkukaupunki, ahdas yhteisö, joka juoruilee ja media revittää otsikoita. Tapahtuu asioita, joissa lakimies voi auttaa. Rahalla rypyt oikenevat, nuorisolla on päihdeongelmaa, mutta luonnosta saa voimaa. Lopussa sitten löydetään elämänkumppani ja osataan suhtautua maailmaan. Tässä teoksessa on pitkälti sama käsikirjoitus samalla tätimäisyydellä. Todellisuudessa tällaisesta traumasta ei luultavasti pääse yli kumpikaan.
***
Kosto:Rakkaustarina oli minusta sanomaltaan epäselvä teos, kamalia tapahtumia (joukkoraiskaus, pahoinpitely, panettelua, valehtelua, ja oletettavasti murhia) enkä pitänyt teoksen kerrontatyylistä, enkä loppuratkaisustakaan, enkä oikeastaan juuri mistään.
Oates taitaa enimmin arvostella juuri oikeuskoneistoa, koska raiskausta ei hyväksytä, eikä kostoa, ja koska raiskaus aikaansaa teoksessa ongelmallisen oikeusjutun, jonka lopputuloksen epävarmuus laukaisee mahdollisen koston.
Eikö siis voi päätellä, että Oatesin kritiikki kohdistuu nimeenomaan oikeudenkäyntiin, valamiehistöön vaikuttamiseen, kalliisiin juristeihin, jotka kaivavat törkyä ihmisistä?
Tässä arvostan enemmän Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, missä Atticus Finch omalla esimerkillään vie asioita eteenpäin epäoikeudenmukaista oikeudenkäyntiä vastaan, kukaan ei kosta väärin Robinsonin kuolemaa. Liputan Atticus Finchin esimerkin puolesta ja Droomorin oletettua sanomaa vastaan. Kuin surmaisi satakieli -teoksen oikeudenkäynnissä syytön musta mies tuomittiin raiskauksesta mitä ei edes tapahtunut, Kosto: Rakkaustarinan raiskauksen tehneet valkoiset kiistivät syyllisyytensa, ja väittivät, että tekoa ei olisi tapahtunut, eli teot ovat tavallaan käänteisiä.
Oates arvostelee minusta myös median otsikoita ja juoruja kuten Syntipukki -teoksessaan.
Juonipaljastukset loppuivat
***
Teoksen hienous on kuitenkin siinä, että en lainkaan katunut niitä muutamaa tuntia, jona teoksen luin. Teos kannattaa ehdottomasti lukea. Itse asiassa bloggauksen kirjoittaminen kesti kosolti kauemmin kuin teoksen lukeminen.
Kirjan nimi voisi minusta olla toinen, alkukielisenä Rape: A Love Story, eli Raiskaus:rakkaustarina, tai vielä suoremmin Raiskaus- ja kosto -tarina. Sisältö ainakin selviäisi heti, en siis suosita alaikäiselle.
***
Katrin arvio on täällä
Leena Lumin arvio on täällä
Aletheia bloggasi näin
Mari A bloggasi täten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti