keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Georges Simenon: Maigret ja viinikauppias

Georges Simenonin Maigret ja viinikauppias on helposti luettava dekkari. Luin sen eilen junassa muutamissa tunneissa.

Maigret selvittää helposti rikokset olemalla kaiken aikaa tien päällä, ja jututtamalla mahdollisia syyllisiä. Kirja etenee vauhdikkaasti dialogein, hieman kuvailua välillä. Kertomuksen paras hahmo on rouva Maigret, joka huoltaa Maigretin aina lähtökuntoon ja yöpuulle. Maigretin ruokavalio koostuu tämän kirjan mukaan vasikanlihasta, vasikanmaksasta, viinistä, rommista, kahvista ja hän polttaa piipputupakkaa. Maigret on kuulustelun ammattilainen, hän tulee vain paikalle ja puhuu, rikollinen kertoo tai ei, tässäkin lopulta ...

Itse kirjan teema ja maailma on aika ovela. Tässä murha tapahtuu eräänlaisen ilotalon pihalla. Ilotaloon tullaan yleensä jo valmiina pareina. Päähenkilö Chaput on pelimies, ja pelittää miltei kaikkien naistyöntekijöidensä, ja miestyöntekijöiden vaimojen kanssa, hupaisaa on, että myös pelittäjän vaimo pelittää, Chaputin vaimon kanssa pelittää nimittäin ...

Mustasukkaisuusmotiivia on tarjolla kerraksensa ja miehisen häpeän manifestia. Minusta on aika kummallista, että kaikesta tästä pelittämisestä puhutaan kuin kaurapuuron syömisestä. Kaikki tiesivät, että keskiviikkoisin kello 18-21 Chaput syö kaurapuuroa Heinäsirkan kanssa, ja torstaisin ...

Maigret-kirjoja olen lukenut puolisen tusinaa, ja ne ovat hyviä. Niiden mitta on suunnilleen 200 sivua, helppolukuisia ja mielenkiintoisia. Simenonilla on todella kirjoittajan lahja.

***
Joillain on kirjoittajan lahja, mutta lahjaakin pitää huoltaa ja kehittää.

Ostin ale-pokkarina Simenonin Intiimit muistelmat. Netissä tästä kirjasta on hyviä arvosteluja. Minua ihmetytti moni asia. Simenonilla oli muistelmien mukaan paljon naiskontakteja, ne eivät ihmetyttäneet, mutta kylläkin se, että hän jotenkin ei ymmärtänyt seuraavien naisten olevan "mustasukkaisia", kun vanhoja vielä nähdään, vaikka vain sitten platonisesti.

Toinen asia, joka kummastutti oli jatkuva muuttovimma, kiva paikka, mukavat ihmiset ja sitten taas muutettiin. Ensin Euroopassa ja sitten pitkin USA:ta, aivan kuin pakon tai paonomaisesti.

Kolmas asia oli se, että kaikki olivat Simenonin kavereita.

Neljäs asia oli se nainen, jonka nimeä ei edes kirjoitettu kirjaan, jonka kanssa Simenon oli naimisissa, jonka syyksi luettiin aika paljon, mm tyttären mielenterveyden järkkymisestä.

Viides asia oli juuri se tyttären traaginen kohtalo, itse asiassa en loppuja sivuja edes lukenut kaikkia, vaan sieltä täältä. Varsin ahdistaa

Netissä koko kirjan asetelmista hyvä analyysi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti