Rex Stout: Kuolema pöytälaatikossa

 

Rex Stout:  Kuolema pöytälaatikossa, alkuteos Please Pass the Guilt, 1973 Suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 404, sivumäärä 194. Nero Wolfe #32

Rex Stoutin dekkari Kuolema pöytälaatikossa on maestron toiseksi viimeinen Nero Wolfe -sarjassa. Tarina alkaa toukokuussa 1969, jolloin Nero Wolfen uskollinen apuri Archie Goodwin tuskailee Nero Wolfen tyhjentyvän pankkitilin vuoksi. Juttuja on ollut harvakseltaan. Nero Wolfe ottaa rahapulassa "valmennukseen" henkilön, joka on ollut terapiassa, eikä se ollut auttanut. Tämä esiintyy salanimellä Ron Seaver. Heppu luulee, että hänen kätensä olisivat veressä eli puhuu Lady Macbeth syndroomasta. Henkilö on oikeasti Kenneth Meer, CAN-yhtiön (Continental Air Network) henkilöstöpäällikkö. Yrityksessä on tapahtunut 20.5.1969 murha. Peter J. Odell on kuollut pommiräjähdyksessä apulaisjohtaja  Amory Browningin huoneessa, kun Odell avasi alalaatikon, jossa oli viskipullo, josta Browning otti joka iltapäivä viskinaukut.

Archie Goodwin ajattelee Nero Wolfen pankkitiliä, ja saa kuin saakin Odellin kipakalta leskeltä rahakkaan toimeksiannon. Poliisilla ei ole kykyä ratkaista murhaa, mutta myös Nero Wolfen tutkimukset ovat loppuun asti jumissa. Hän palauttaa 100 000 dollarin shekin rouva Odellille ja sovitaan että osa rahasta on vinkkipalkkio. Lopulta murhaaja selviää uuden tutkintanäkökulman, Nero Wolfen päättelyn ja ansan avulla. Syyllinen  pidätetään.

Kuolema pöytälaatikossa on laatudekkari, mutta Nero Wolfe -sarjassa aika vaisu teos, joskin kirjassa on loistava (mutta pieni) pala baseballseura New York Metsin historiaa.

Pidempi oppimäärä

Continental Air Networkin ihmissuhdeverkostot ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin firmassa taistellaan pääjohtajan paikasta. Odell ja Browning ovat tyrkyllä pestiin pääjohtaja Cass R. Abbotin jälkeen, joka on eläköitymässä. Rouva Madeleine Odell on upporikas, hän omistaa pelkästään osakkeina 70-80 miljoonaa dollaria ja on CAN:n merkittävä omistaja. Hän on rikas perijätär, joka haluaa miehensä etenevän. Hän tunnustaa, että hänen yksityissihteerinsä Charlotte Haber on hankkinut nestemäistä LSD:tä, jota Odell laittoi Browningin pulloon, jotta tämä munaisi itsensä johtokunnan kokouksessa. Silvia Venner on sihteeri, kuten Helen Lugos, jolla on suhde Browningiin, jota taas rouva Browning ei hyväksy. Suhteet ovat solmussa, lisäksi kaikilla epäillyillä on ollut motiivi ja tilaisuus.

Teoksessa  etsiväkolmikko Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather puuhaa apuna. Archie Goodwin seuraa baseballia, pelaa Saul Panzerin luona torstaisin pokeria ja syöttää Rustermanissa Lon Cohenia, Gazetten rikostoimittajaa, jolta saa tietoja. Archie heilastelee Lily Rowan kanssa. Archie ajaa Lilyn maaseutuasunnolle Wolfen omistamalla Heronilla, joka oli uusi-seelantilainen urheiluauto. Archie ei juo olutta kuten Nero Wolfe, vaan hän juo maitoa.

Kirjassa katsotaan baseballia väri-tv:stä, jossa on jo  kaukosäädin (keksittiin 1955). Peliä selostaa Ralph Kiner (1922-2014), joka pelasi baseballia 1946-1955 ja toimi selostajana sen jälkeen, hänet valittiin Baseballin Hall of Fameen 1975. New York Metsin pelaajista mainitaan  Ed Kvanepool pelasi Metsissä (1962-1979,) jatkossa suluissa on aika jolloin pelaaja pelasi Metsissä; Cleon Jones (1963, 1965-1975), Tommy Agee (1962-1973), Jerry Grote (1966-1975), Bud Harelson (1965-1977) ja Ed Charles (1967-1969. Archie Goodwin katsoo aina, jos pystyy, Metsin pelit ja tv:stä myös vieraspelit. Nero Wolfe on ostanut (tai ehkä Archie) on ostanut 922 dollarin nauhurin, jolla nauhoitetaan keskustelut Nero Wolfen huoneessa (pikakirjoitus jää pois ja ehkä myös kirjalliset raportit, tehtäviä, mitä Archie teki alkupään dekkareissa.). 

Rex Stoutin tekstistä ilmenee, että Orrie Catherilla on hankaluuksia tulla toimeen tiimissä. Kinastelee Archien kanssa, pettää vaimoaan ja muutakin kitkaa on.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.