G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen

 

G. F. Sander: Kansalainen Kekkonen, Suuri suunnitelma, alkuteos Citizen Kekkonen. The Great Plan, Suomentaneet Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo, WSOY 2021, sivumäärä 507.

Amerikkalainen Gordon F. Sanders (s. 1951)  on paneutunut Urho Kekkosen (3.9.1900- 31.8.1986) ensimmäiseen presidenttikauteen (1956-1962), Sanders toki luotaa historiaa sekä aiemmista että myöhemmistä tapahtumista. Tämä on sarjaa "kahden euron ale-laarikirja" ja siinä sarjassa laadukas teos.

Taustaa: Suomi hävisi toisen maailmansodan tuoksinassa jatkosodan Neuvostoliitolle ja teki aselevon 4.9.1944 ja sitoutui siinä karkottamaan saksalaissotilaat Suomesta. Lapin sotaa käytiin 15.6.1944 - 27.4.1945. Tasavallan presidentti Risto Ryti erosi 1.8.1944 ja tuomittiin myöhemmin sotasyyllisenä 10 vuoden kuritushuonetuomioon Neuvostoliiton vaatimuksesta. Mannerheim valittiin presidentiksi eduskunnan säätämällä poikkeuslailla 4.8.1944. Juho Kusti Paasikivi valittiin presidentiksi 1946 myös "eduskunnassa". Presidentin valitsijamiesvaalien jälkeen 1950  Juho Kusti Paasikivi sai jatkokauden. Urho Kekkonen oli tällöin Maalaisliiton ehdokas, kuten 1956, jolloin Kekkonen tuli täpärästi valituksi kolmannella kierroksella valitsijamiesäänin 151-149. Vastaehdokkaana oli hänen poikansa appi ja eduskunnan puhemies sosiaalidemokraattien K. A. Fagerholm (1901-1984). Fagerholm oli kolmesti pääministerinä, viimeisen kerran "yöpakkasten ajan" (29.8.1958–13.1.1959).

Urho Kaleva Kekkosen (jatkossa myös UKK) virkakauden alussa oli yleislakko. Yöpakkaset koettiin syksyllä 1958 ja Neuvostoliiton nootti syksyllä 1961. Yöpakkaset ja nootti olivat käänteentekeviä tapahtumia, jotka sementoivat Kekkosen vallan perustaa. Kekkosen valtakausi presidenttinä jatkui aina vuoteen 1982 asti. Vuonna 1974 UKK valittiin poikkeuslailla. Jo sitä ennen oikeastaan yöpakkasten jälkeen suljettiin hallitusyhteistyöstä pois "taantumuksellisia voimia yleisten syiden vuoksi". Kokoomus oli oppositiossa 1966-1987. Kekkonen oli ennen presidenttikauttaan viisi kertaa pääministerinä, sisäministerinä, oikeusministerinä ja Eduskunnan puhemiehenä ja 20 vuotta kansanedustajana.

Ajattelin ensin, että G. F Sander ei saa oikeaa näkökulmaa Kekkoseen, mutta olin väärässä. Hän on ulkopuolinen tai ei-suomalainen ja käyttänyt esimerkiksi J. F. Kennedyn aikaisia amerikkalaisia asiakirjoja hyödykseen, ja lukenut tietenkin suomalaisia lähteitä. Kennedyn presidenttikausi alkoi 20.1.1961. Tällöin Kylmä sota oli kuumimmillaan, eli oli ydinkoeongelmia, Kuubassa kuohui ja Berliinin muuri rakennettiin. Yhdysvalloissa Suomen kehitystä seurattiin tarkoin. Unkarissa oli Neuvostoliiton "kurinpalautus" 1956. Rapakon takana pelättiin, että Suomessa tulee kommunisteja valtaan, tai maa liukuu NL:n sylikoiraksi. Sander nostaa kaksi tapausta yli muiden, eli Yöpakkas-hallituksen ja Neuvostoliiton nootin 1961.

Yöpakkaset kohdattiin syksyllä 1958 kesävaalien jälkeen, missä SKDL ja skogilaiset voittivat, mutteivat päässeet hallitukseen. Hallituksen kasasi demareitten K. A. Fagerholm, Maalaisliiton Johannes Virolainen oli ulkoministerinä. Sanderin mukaan UKK oli raivona. Hän soitti poikansa apelle, joka kertoi, että hallituksella menee hyvin, eikä suostunut puhumaan asiasta UKK:n kanssa. Neuvostoliitto tunsi epäluuloa hallitusta kohtaan, koska epäili, että Väinö Tanner ja leskisläiset ovat taustalla, demarien Väinö Leskinen oli yksi ministereistä. Sanderin mukaan UKK ei itsekään pitänyt Tannerista. Tuolloin hallitukset olivat lyhytikäisiä (keski-ikä alle vuoden). Fagerholmin kolmas hallitus kesti Neuvostoliiton painostusta ja UKK:n hajotusyrityksiä 100 päivää. UKK ei tukenut hallitusta. Ulkoasiainministeriö ei myöntänyt Otto-Wille Kuusiselle viisumia Suomeen, joka raivostutti Neuvostoliittoa. Hallitus saatiin lopulta nurin, vaikka Virolainen ei suostunut heti eroamaan, kun Kekkonen käski. Uuteen hallitukseen tuli yksi ministeri SKDL:stä. Kekkosen kausi jatkui vähemmistöhallituksin.

Tämän jälkeen Kekkosen ensimmäinen kausi meni paremmissa merkeissä. Suomi pyrki EFTA:n kanssa sopimukseen. Neuvostoliitto vaati samoja ehtoja Suomen kaupassa. Sander kirjoittaa Kekkosen mielipiteestä: "Kekkonen ei  kannattanut Efta-jäsenyyttä, mutta tietenkin kannatti". s. 162. FinEFTA-sopimus astui voimaan vuonna 1961. Efta-jäsenyys edesauttoi Kekkosen uudelleen valintaa, jonka tiellä oli vielä Honka-liitto ja Noottikriisi, joka alkoi Kekkosen Amerikan vierailulla lokakuussa 1961.

Yhdysvalloille Suomi oli tärkeä valtio, Suomi oli tavallaan puskurivaltio Neuvostoliiton naapurissa. USA:ta kiinnosti kommunistikysymys. Onko hallituksessa kommunisteja? Kekkosen Yhdysvaltain matkaa oli pohjustettu pitkään. Kennedy oli astunut alkuvuonna virkaan ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton jännitteet olivat kärjistyneet ja kärjistyivät ennen Kekkosen matkaa, Berliinin ja Kuuban tilanne ja Neuvostoliiton ydinkokeet, joita muut Pohjoismaat olivat protestoineet, Suomi oli hiljaa. Kotimaassa Kekkosen vastustajat olivat lyöneet hynttyynsä yhteen ja pyytäneet Kekkosen vastaehdokkaaksi  64-vuotiaan oikeuskanslerin sitoutumattoman Olavi Hongan - etenkin demarit ja Vennamo  olivat aktiivisia, mutta myös Kokoomus oli mukana. Matkalla Kekkonen puhui YK:n yleiskokouksessa, Suomi sai jäsenyyden vasta 1955. Lokakuussa oli edelleen Neuvostoliiton ydinkokeita, ja Berliinissä oli suurvaltojen tankit vastakkain.

Kekkosen matka Yhdysvaltoihin oli sangen pitkä ja kun seurue oli Havaijilla, nootti lennähti tuulettimeen. Ulkoministeri Gromyko oli antanut nootin Moskovan suurlähettiläs Eero Wuorelle. Sander analysoi valokuvaa jossa istuvat Urho Kekkonen, Rafael Seppälä, Ahti Karjalainen ja Max  Jakobson ja lukevat noottia. Kuvaa kirjassa ei ole, sillä se on Kalle Kultalan ottama ja ylittää teoskynnyksen. Se löytyy kuitenkin netistä (täällä Suomenmaan sivulla oli 12.6.2024 jutun loppuosista). Karjalainen lähti etuajassa Suomeen ja Gromyko kertoi Karjalaiselle, että Suomessa on neuvostovastainen ryhmä. UKK hajottaa eduskunnan 14.11.1961 ja Olavi Honka luopuu ehdokkuudesta 25.11.1961. Kirjassa analysoidaan tai kerrotaan Amerikan matkasta paljon ja keskusteluista ja pohditaan myös miksi matkalle ylipäätään lähdettiin. Lukijalle jää outo vaikutelma tai varma vaikutelma, Suomi on hihnan päässä.

Sander nostaa paljon kielteisiä asioita Urho Kekkosesta, tai itse mielsin ne kielteisiksi.

"Kekkosella oli tietysti urkkijoita kaikkialla ja heihin kuului myös hänen kansanedustajana toiminut Matti-poikansa." s. 210

"Niinpä aina yhtä myötäilevä UKK teki 8. maaliskuuta yhden presidenttiuransa pelkurimaisimmista siirroista - tekopyhimmistä puhumattakaan - ryhtyessään selostamaan norjalaisille ja tanskalaisille 'Neuvostoliiton kantaa'" ... s. 255.

"Seuraavaksi UKK:lta pääsi ensimmäinen suora valhe (JFK:lle) hän sanoi, ettei Neuvostoliitto ollut painostanut Suomea". s. 314. Sanderin mukaan UKK olisi väittänyt JFK:lle, että neuvostokansan elintaso olisi ollut hyvä.

Neuvostoliitolla oli Nato- ja ETY-allergia. ETY:llä tarkoitetaan Euroopan talousyhteisöä, josta Suomessa käytettiin tuolloin termiä EEC.

Antoisa, joskin pitkä kirja. Kekkosen käydessä New Yorkissa, New York Times kirjoittaa Suomen sotakorvausten maksusta. Kekkonen oli aiemmin käynyt Yhdysvalloissa vuonna 1932 ainakin, jolloin hän oli Suomen yleisurheilujoukkueen johtaja Los Angelesin olympiakisoissa. Kekkonen ei urheilijana osallistunut olympialaisiin, mutta oli korkeushyppääjä ja voitti yhden Suomen mestaruuden ja oli satasella toinen. Kekkonen osallistui myös vauhdittomiin hyppyihin SM-kisoihin ja voitti sekä korkeushypyn että kolmiloikan.  Kekkosella oli vauhdittoman kolmiloikan Suomen ennätyskin 9.72 m. vauhditon kolmiloikka oli olympiakisoissa vain vuosina 1900 ja 1904, jolloin voittaja oli Ray Ewry, hän hyppäsi 10.58 m. Korkeudessa Kekkonen hyppäsi 185 cm, kolmiloikassa 14,06 ja satasella hän kellotti käsiajalla 11,0. Tehkää perässä.

Kirjan nimi viittaa elokuvaan Citizen Kane.