sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti


Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti, Otava 2011, tämä nide Seven 2012, sivumäärä 287.

Anna-Leena Härkösen Onnen tunti on ajoittaisesta ärsyttävyydestään minusta varsin hyvä kirja. Siinä käsitellään kipeitä perhekuvioita: ongelmallisia vanhempia, kaltoinkohdeltuja lapsia, avioeroja, ja huostaanotettujen lasten sijoittamista, eniten kitkaa on riitaisten vanhempien suhteissa.

Uusperheen äiti ompelijatar Tuula on tarinan suulas ja  muita arvosteleva päähenkilö ja minä, jolla on oma rikkinäinen lapsuutensa työstämättä, äitisuhde on hyvin haavainen ja isä on haihtunut häviksiin. Tuulan aviomies Jari mies on häipynyt ulkomaille, mutta Tuulan kymmenvuotias poika Roope on perusreipas pikkupoika. Tuula kuitenkin yrittää olla minusta liikaa kaveria Roopelle. Luettuaan sijaiskodeista kohduton ja lohduton Tuula haluaa olla rakastava syli sijoitetuille lapsille. Varsinkin Tuulan poika Roope kärsii myöhemmässä vaiheessa sijoitettujen lasten vuoksi, tämä tulee ilmi epäsuorasti pahoina oireiluina. Perheen henkinen selkäranka on uusmies tatuointiyrittäjä Harri.

Kirjan aikana on isompaa ja pienempää yhteenottoa ja oireilua, mutta myös onnistumista.

Päähenkilö Tuula on minusta rakennettu kirjassa epäuskottavasti. Hän on ompelija, joka rentoutuu ompelemalla. Kuitenkin hän on lukenut Doris Lessingin tuotantoa, kunnes hänelle on jostain selvinnyt että kirjailija on hylännyt kaksi vanhinta lastaan, luultavasti Lessing on antanut huoltajuuden miehelleen erotilanteessa, joka on minusta eri asia kuin lasten hylkääminen, tätä Lessing on käsitellyt Martha Questin kautta teoksissaan Lumous haihtuu ja Myrskyn varjossa. Tuulan luonne tai mielialat ovat ailahtelevat.

Sijaisvanhemmuus alkaa valmennuksen jälkeen. Tuula ja Harri, avopari, saavat erossa olevien päihdevanhempien huostaanotetut sisarukset Luken ja Vennin. Nämä  ovat kaltoin kohdeltuja lapsia. Ongelmaisten lasten tuominen tuntuu vaikuttavan eniten Tuulaan, jonka omat asiat ovat työstämättä ja Roopeen, joka oirehtii minusta pahastikin. Tarinan ja Tuulan tukipylväs on tatuoija Harri, jonka käyttäytyminen ja elämänasenne ovat kadehdittavan tasapainoisia. Mies on uus-isä Roopelle ja pian myös Lukelle ja Vennille, kainalo Tuulalle ja peräseinä sekoilulle. Tuula oireilee vinoilemalla kaikille. Pinna on erityisen lyhyt, eikä hän hyväksy muita naisia ja vihaa äitiään (ehkä syystäkin, mutta vihaa). Tuulan kutsuu Roopen opettajaa "laardipalloksi" ja sijoitettujen lasten äitiä alkuun "suttupilluksi", Luken hammaslääkärille on omat adjektiivinsa. Vaikka nämä ovat osin Tuulan omia ajatuksia, asenteet valitettavasti heijastuvat lapsille asti. Lapsissa on oikeaa suoruutta, kun Tuula on aikansa vinoillut äidille, ja äiti lesonnut Tuulalle ja lapsille, niin Venni toteaa, se ei ole kiva täti. Ei tosiaan ole.

Juoni on hyvin härkösmäinen, eli vaikeuksien kautta voittoon. Varta vasten rakennetuista juonen käänteistä huolimatta Onnen tunti oli minusta hyvin koskettava ja hyvä kirja. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta ja enemmän varmasti vielä niille, joita tämän tyyppiset asiat koskettavat tai kiinnostavat. Kirja on minusta monitahoista asiaa avaava eikä syyllistävä. Toivottavasti tämä bloggauskaan ei ole syyllistävä, vaikka alla kaivan muutaman epäloogisuuden.

*****
Kirjan hauskin kohta  liittyy Roopen tokaisuun "enhän mä joudu antilooppikuurille".

Minusta Tuulan ammattikoulutaustainen ompelijan rooli oli hyvinkin epäuskottava. Hän vain ilmoittaa yrityksen omistajalle, että teen töitä kotona, ota työharjoittelija ammattikoulusta. Ammattikoulussa ei ole työharjoittelua vaan työssäoppimista, johon kuuluu ammattiosaamisen näyttö. Työtehtävät liittyvät aina tutkinnon osaan. Ammattikoulu ei ole työvoiman vuokrausfirma, josta saa pariksi viikoksi "paikkarin", Lisäksi olisi suotava olla itse koulutettu työpaikkaohjaaja, työssäoppijan ei ole tarkoitus korvata työntekijöitä ja vastata yrityksestä. Työssäoppija pääsääntöisesti ei saa palkkaa eikä ole työsuhteessa yritykseen.

Uusperhe päättää lähteä ilmeisesti Helsingistä uimaan Naantaliin! Hieman pitkä matka minusta. Sivulla 220  Venni huomaa Muumimaailman mainoskyltin, joka Tuulalle tulee yllätyksenä. Käyn paljon Naantalissa. Helsingistä tai mistään ei voi ajaa Naantaliin, ettei Muumimaailman mainoksia näkyisi. Muumimaailman parkkipaikka on tosi iso S-Marketin takana S-marketin kohdalla on nykyisin liikenneympyrä.

Jos taas tulee Aurinkotieltä Naantaliin, tulevat vastaan Naantalin Kylpylä ja mainokset. Perhe on Kaivohuoneella, josta näkyy varmasti Muumimaan logoja. He ovat myös rannan kioskissa (punainen nuoli), jonka vieressä on rannan Muumikauppa. Edelleen menevät Nunnalahden uimarantaan (sininen nuoli). Nunnalahden vieressä Muumimaailman siltalaituri. Kailohan näkyy rannalta.

Kirjan nimi viittaa yllättäen "Happy houriin", onnen tunnin aikana drinkit saadaan halvemmalla. Monelle päihdekoukussa olevalle tämä on epäonnen etappi.

*****
Anna-Leena Härkösen esikoisteoksesta Häräntappoaseesta olen joskus blogannut näin.
Anna-Leena Härkösen Kirjan ja Ruusun päivän kirjasta Takana puhumisen taidosta olen  blogannut näin.
Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt on ruodittu näin.

3 kommenttia:

  1. Minustakin tämä on aika hyvä kirja. Ajoittaisuudet huomioituna. Aihe on oikein hyvä.

    VastaaPoista