tiistai 14. lokakuuta 2014

Veli-Pekka Lehtola: Presidentin kyyditys


Veli-Pekka Lehtola: Presidentin kyyditys - presidentti Ståhlberg, kenraali Wallenius ja kiihkon aika 1930, Otava, 2010.

Kirja kertoo presidenttipari Ståhlbergin kyydityksestä, joka aloitettiin 14.10.1930, klo 9:00, jona päivämääränä 14.10 tulee tämä bloggaus ulos. Kyyditys alkoi Helsingistä ja päättyi Joensuuhun, josta ei ollutkaan jatkoyhteyttä eteenpäin, muilutuksen määränpää lienee ollut idempänä.

K.J Ståhlberg (1865 - 1952)  oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti vuosina 1919 - 1925. Ståhlberg oli edistyspuolueesta, hän toimi ennen presidenttiyttään hallinto-oikeuden professorina.

Kurt Martti Wallenius (1893 - 1984) oli kenraali, jonka alioikeudet tuomitsivat kyydityskäskyn antajaksi, mutta jonka Korkein oikeus vapautti.

Kyydityksen käytännön toteutuksesta vastannut Jukka Janné sai lopulta vuoden vankeusrangaistuksen. Mikko Jaskari, joka oli välittänyt Jannélle kyydityskäskyn, sai 1,5 vuotta vankeutta. Lisäksi kyydityskäskyn antajana pidetty everstiluutnantti Kuussaari sai kahden vuoden tuomion. Huomattavaa on, että kenraali Wallenius istui yhdeksän kuukautta tutkintavankeudessa ja pantiin viralta.

Lehtolan kirja alkaakin evl Kuusaaren Sortavalan Seurahuoneelta antamasta "käskystä" 11.10.1930: "Se Plootuvuorikin pitäisi panna kyytiin - kenraali käskee".

Laillisen yhteiskunnan kannattaja ei hyväksy kyydityksiä. "Käsky" on lainausmerkeissä, koska Jaskari ei ollut armeijan palveluksessa, eikä kyyditys kuulu armeijan toimivaltaan. Seikka, jolla minusta on merkitystä, oliko kyseessä käsky, ja oliko siihen kenraalin lupa. Kenraali Wallenius linkittyi tapahtumaan Itä-Suomeen suuntautuneen tarkastusmatkansa kautta. Jaskari lähetti salakielisen sanoman ilmeisesti Kuussaarelle, joka sanoma päätyi Walleniukselle. Sifferisanomassa kysyttiin  mahdollisesta perumisesta. Wallenius oli osallistunut sifferisanoman hävitykseen. Ilmeisesti Sortavalassa oli juotu alkoholia kieltolaista huolimatta.

Lukiessani tapahtumaa tuntuu siltä, että toimintaa ei ollut suunniteltu armeijassa, se ei ollut minusta erityisen hyvin suunniteltu, eikä tehokkaasti organisoitu, eikä peitelty. Ståhlbergin vaimo Ester otettiin mukaan, etapilla pysähdyttiin nakkikioskeille syömään, eikä jatkokuljetusta Joensuusta siis ollut. Jaskari kuten kyydittäjät kuuluivat "äärioikeistovoimiin", Jaskari Suomen Lukkoon ollen sihteerinä. Kyydittäjät olivat Lehtolan teoksen mukaan Valtion lentokonetehtaan palkkalistoilla. Yleisesti kyydittäjillä lienee ollut antipatioita Suomen tasavallan ensimmäistä presidenttiä kohtaan, ainakin punaisten armahduksen vuoksi 1921 ja Tarton rauhan sopimuksen vuoksi vuonna 1920, rauhansopimus allekirjoitettiin juuri 14.10.1920 eli oliko tämän rauhan allekirjoituksen kymmenvuotispäivä syynä kyydityshetkeen?

Ståhlbergin ansiota minusta on hyvin pitkälti olojen vakiintuminen Suomen kansalaissodan jälkeen. Oikeistopiirit vapaussodan voiton jälkeen mollasivat häntä Plootuvuoreksi 1930-luvulla. Pidän Ståhlbergiä hienona presidenttinä. Kyydityksen jälkeen Ståhlberg, joka sai paljon myötätuntoa aiheestakin, hävisi kuitenkin P.E Svinhufvudille presidentinvaalit valitsijamiesäänin 149 - 151. Minusta Svinhufvudkin oli hieno presidentti, hän rauhoitti valkoiset kuohut 1930-luvulla. Hyviä presidenttejä olivat myös Ukko-Pekkaa seuranneet Kallio, Ryti ja Mannerheim, joka hävisi Ståhlbergin tullessa presidentiksi. Voin todeta, että kaikki muutkin presidentit ovat minusta toimineet moitteetta tehtävissään.

Kirjan suurin anti oli minulle se, että se avasi portin 1930-luvun alun tapahtumiin. Kenraali Walleniuksesta Lehtola on kirjoittanut elämänkerrankin, eli Walleniuksen kannalta tilannetta katsotaan paljonkin.

Kiinnostavaa on eri lähteistä kerätyt valokuvat esimerkiksi Kulosaaresta kaappauspaikalta, kyyditysautosta ja Aktivistien lisälehden etusivusta.

Tästä kirjasta on paljon nettiviitteitä, ja Ståhlbergin kyyditystä on ruodittu asiantuntevammin lukemattomilla sivuilla.

2 kommenttia:

  1. Eikö ole tyypillistä että kyydityskäskyn antanut kenraali vapautetaan ja likaisen työn tekijä laitetaan vankilaan. Raukkamaista. Ståhlbergin tytär oli biologian opettajani, lähestyi eläkevuosia kun olin lukiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa kyydittäjien voitiin sitovasti osoittaa olevan kyydittäjiä. Korkein oikeus ei ilmeisesti löytänyt todisteita sen asian puolesta, että kenraali olisi käskenyt kyydittää, niinkuin Kuussaari muotoili.

      Eli nämä menevät joskus näin, näyttö on riittämätön, ja syyttömyysolettama jää voimaan.

      VP Lehtola nimeenomaan yrittää minusta todistaa, että kenraali ei ollut antanut kyydityskäskyä, luin kirjan jo keväällä, mutta ohjelmoin sen tähän päivään kyydityksen vuosipäivään.

      Sen sijaan kenraali on luultavasti minusta tiennyt kyydityskäskystä, koska on osallistunut sifferisanoman hävitykseen ja nähnyt sanoman. Tästä voidaan tehdä päätelmiä, tiesikö kenraali vähintään yksityishenkilönä ja voiko kenraali olla tämänkaltaisessa tilanteessa yksityishenkilö

      Olisiko kyyditys, joka oli Ståhlbergille varmasti hyvin nöyryyttävä, häpeällinen ja erittäin pelottava kokemus, voitu peruttaa.

      Joka tapauksessa kenraali pantiin viralta ja hän istui tutkintavankeudessa miltei vuoden.

      Lehtola on kirjoittanut Walleniuksesta elämänkerran, jota en ole lukenut (enkä nähnyt).

      Poista