sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Patricia Moyes: Kolmannen koiran kummallinen tapaus


Patricia Moyes: Kolmannen koiran kummallinen tapaus, SAPO n:o 222, 1978 WSOY 233 sivua, The Curious Affair of the Third Dog, 1973.

Tapahtumapaikka on Lontoon lähellä Hampshiren kylä nimeltään Gorsemore, jossa asuvat eläkkeelle jääneet maanviljelijät Jane ja Bill Spence. Jane Spencellä on "löytöeläinten koti". Harry Heathfield niminen eläkeläismies joutuu vuodeksi vankilaan, sillä hänet löydetään humalassa autosta, jonka puskurin ja seinän väliin on kuollut mies. Harry ei muista tapahtumasta mitään. Vankilatuomion ajaksi Jane ottaa Harryn koirat hoitoonsa tai kaksi koiraa kolmesta, vinttikoira on kateissa.

Janen sisko Emmy Tibbett tulee Lontoosta käymään Janen tykönä. Janen aviomiehenä on Scotland Yardin tarkastaja Henry Tibbett, joka pitää työtilannettaan ikävystyttävänä ja kiireisenä. Henry Tibbett alkaa pohtia, miksi mukava eläkeläismies olisi juonut whiskyä oluen sijaista, varastanut auton ja ajanut Lawrece Lawsonin yli, ja kadottanut vinttikoiran. Toisaalla koirakilpailujen liepeillä on vedonlyöntiä ja jengejä. Vinttikoirien kilpailutoiminta on jo tuolloin ollut iso asia, dopingista, doping-testeistä ja  koirien vaihtamisesta puhutaan, vaikka kirja on kirjoitettu jo vuonna 1973.  Kolmannen koiran kummallinen tapaus tapahtuu 1960-luvun lopussa tai 1970-luvun alussa, puhutaan mm. hipeistä, talonvaltauksista ja nuorison (huonosta) käytöksestä.

Kirja on hyvin paljon nimensä ja kantensa oloinen. Koirien kautta koetaan asioita, koirat ovat ihmisille lemmikkejä, ja tärkeitä. Maalaisidyllissä käydään asioita tuttujen kesken läpi, mutta parasta antia ovat Henry Tibbetin järjestelmälliset, rauhalliset ja määrätietoiset tutkimukset, jotka etenevät lesken talolta, kiinteistönvälittäjälle, lesken tyköön, erään väärän valantekijän luo, sieltä vinttikoirakenneliin pyytämään käsitystä koirakilpailuista, ja sitten yllättäen keskelle myrskyn silmää, jossa välejä selvitetään aseiden kanssa. Rikolliset, näiden apurit ja murhien tekijät saadaan kiinni. Myös rauhaisassa kylässä on muutama mätä omena, jotka ovat osin lapsellisuuttaan auttanut rikollisia. Patricia Moyesin tekstin huomiot aatelisten jälkeläisistä ja heidän "arvoistaan" (lievin on rahanhimo) ovat merkille pantavia.

Eräs päähenkilö on lady Griselda, josta kirjoitetaan:
Lady Griselda ei ole ainostaan arvokas juoksija vaan myös lempeä olento, joka on aina saanut osakseen parhainta mahdollista kohtelua. Ei se pysty pitämään puoliaan.... löytyyhän se lopulta ... Lady Griselda aukaisi toisen silmänsä, katsoi Harryyn ja sulki sen jälkeen. Se oli kuin verkkainen silmänisku.

Lady Griselda on Harry Heathfieldin vinttikoira. Mukava ja kiltti koira.

6 kommenttia:

  1. Kirjalla on mielenkiintoinen nimi, ja sain postauksestasi lukuviikkoidean. Syksyllä luen viikon ajan Sapo-kirjoja, oikein vanhoja, hyviä dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea :)

      Minulla on dekkarikesä, ajattelin postata dekkareista uusista ja vanhoista. Tämä oli täysin tuntematon kirja ja kirjailijakin, mutta dekkarina tämä oli hyvä. Yllättävää oli se, kuinka vakavasti vinttikoirakilpailut otettiin jo tuolloin.

      Poista
  2. Henry Tibbet on kyllä yksi lempparietsivistäni. Ja tietty myös vaimonsa Emmy on hyvää seuraa, aina kun on kuvassa mukana.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Päättelen, että näitä on enemmän, pitäisi varmasti lukea.

      Poista
  3. Moyesin kirjoista mikään ei ole ollut täyspettymys, mutta tämä kirja ei jostain syystä sytyttänyt. Sekavahko juoni ja ohuet henkilöhahmot, joista suurin osa jotain jengiläisiä...ei ei. Kuolleet eivät hiihdä, Esityslistalla murha ja Yölautta Tuonelaan ovat Moyesin parhaimmistoa. Setä Kuolema Hollannissakin ihan kohtalainen. Voi tosin olla, että lukemisjärjestyskin vaikuttaa, ja nyt Moyesin "kaava" on jo liian tuttu.

    VastaaPoista