keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Graham Greene: Kolmas mies


Graham Greene: Kolmas mies, 1982 kolmas painos, sivumäärä 136, The Third Man 1949. Kirjaston poistokirja (Turun Skanssin Monitori, 1 euro).

Tämä kirja perustuu Kolmas mies (The Third Man) elokuvan käsikirjoitukseen, joka on myös Graham Greenen käsialaa. Olen nähnyt tämän film noir -klassikon, jossa Orson Welles vilahtaa pahana Harry Limenä. Romaani on loistava: siinä on filmin asetelma mutta lisävalaisuin. Kirjassa halpahintaisen kirjailijan sekoittaminen miltei kaimaansa on toteutettu hauskasti. Teos avasi filmiä siis uudella tavalla, ja odotan seuraavaa Kolmannen miehen tv-esitystä.

Romaanin minä-kertojana on poliisi Calloway, joka tutkii Harry Limen rikoksia. Harry Lime on kutsunut Rollo Martinsin omasta mielestä typerän koulukaverinsa miehitettyyn Wieniin. Tapahtuma-aika on toisen maailmansodan päättymisen jälkeinen aika. Rollo Martinsin tultua Wieniin selviää, että Harry Lime on jäänyt auton alle ja kuollut. Martins menee rahattomana hänen hautajaisiinsa, jossa tapaa Gallowayn. Galloway tarjoaa ryyppyjä, ja Martins kertoo siteensä Limeen. On ollut Limen koulukaveri, Harry Limen koko toiminta on perustunut vilunkipeliin. Vilungista jäävät aina muut -yleensä Martins- kiinni. Martins on hieman hölmö kioskikirjoja syytävä uskollinen britti, joka ihailee Limeä, eikä usko poliisin vakuutteluja miehen täydellisestä moraalisesta rappiosta. Lime on väittänyt Martinsille olevansa lääkäri ja säveltäjä, ja säveltäjä hän ei ainakaan ole, tuskin lääkärikään. Martins on alussa muiden vietävissä ja hän uskoo olevansa Harry Limen maineen puhdistaja ja kaveri. Häneen ottavat yhteyttä Limen "peruukkiystävä" Kurtz, hän tapaa Harryn tyttöystävän Anna Schmidtin ja ruumishuoneen notaarin Kochin, joka puhuu kolmannesta miehestä. Tilanne tiivistyy, kun Koch murhataan. Kolmannen miehen ongelmaa toistellaan. Siihen ongelmaan pitää päätellä vastaus lähinnä itse, vinkiksi annetaan Kurtzin peruukki. Lopulta on tilinteon aika, ja tiliä tehdään itsensä kolmannen miehen kertaalleen kuolleen Harry Limen kanssa.

Kirjan miljöönä on miehitetty tai valvonta-alueisiin jaettu Wien, mutta kirja henkii aitoa valloitetun valtion tilaa. Neljällä voittajavaltiolla on oma valvonta-alueensa. Tässä vaiheessa jo liittoutuneiden edut olivat toisen suuntaiset ja yhteistyö ei enää pelaa. Mustan pörssin kauppa kukoistaa useimmat toimivat mustan pörssin kaupassa ainakin ostajina, kaikkea välitetään auton renkaista passeihin. Toiminnan johtajat saavat voittoja, yhä tuottoisimmille aloille mennään, lopulta välitetään lääkkeitä, ja niitä laimentamalla saadaan eniten voittoa ja tuhoa.

Rollo Martins tapaa Harry Limen. Loppu on varsin jännittävä, alkaa takaa-ajo Wienin maanalaisessa koko kaupungin kattavassa viemäriverkostossa, Greenen tyylin mukaan joku päähenkilöistä kuolee ja jäljelle jäävät, joutuvat tai saavat valita, miten jatkavat elämäänsä.

Koska kirjan minä-kertoja on Galloway, on tekstiin saatu uutta ulottuvuutta, mutta osittain minä-kertojan viittaa asetetaan Rollo Martinsin päälle seuraavasti "Martins kertoi minulle myöhemmin: -Kuljin virran vartta etsien Harrya, mutta minun on täytynyt pimeässä kulkea hänen ohitseen ..."


***
Rollo Martins kirjoittaa nimellä Buck Dexter, ja  hänet on sekoitettu kuuluisaan kirjailijaan Benjamin Dexteriin, jonka teoksista hänellä ei ole harmaintakaan havaintoa. Rollo on varsin yksinkertainen ja sinisilmäinen, tästä juonenkäänteestä on saatu jalostettua mainioita tuokioita. Tästä Kolmas mies -kirjan Rollo Martinsin kirjallisen alter egon Buck Dexterin sekoittamista vakavan proosan kirjoittaja Benjamin Dexteriin on tarkasteltu paljon Pierre Bayardin teoksessa, Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut, josta huonohko bloggaukseni täällä. Rollo Martins joutuu järjestettyyn tilaisuuteen, missä puhutaan kirjoista, joita Rollo ei ole lukenut eikä kirjoittanutkaan. Hauskan ja hikisen tuokion jälkeen, jossa hän on saanut avata uusinta teostaan "Kaartuvaa keulaa" ja joutunut kommentoimaan kanssakirjailijoita, lopuksi hän signeeraa kirjallisuuden ystäville nimikirjoituksia. Tässä minusta irvitään myös kirjailijatilaisuuksissa kävijöitä. Benjamin Dexter -asiakin käydään jonkin näköiseen loppuun asti, kun laskut kirjailijatilaisuuden kustannuksista tulevat maksuun.
Rollo Martins kuitenkin tienaa ihan hyvin, mikä hänen ja Limen vuoropuhelusta tulee ilmi

"Kuinka paljon ansaitsee vuodessa villin lännen kirjoillasi, hyvä mies?
-Tuhat puntaa verollista. Minä ansaitsen kolmekymmentätuhatta verotonta. ...
.. -Ennen olit katolinen
Samassa vuoropuhelussa tulee ilmi myös Limen katolisuus, kuten Kiveä kovempi -teoksen Pinkien. Myös mysteerin vähittäinen avautuminen, ja loppuratkaisu ovat analogisia.

Limen moraali avataan neljännessätoista luvussa (seitsemäntoista lukua kaikkiaan)
Lime: "tuntisitko todella sääliä, jos joku noista pisteistä lakkaisi liikkumasta - ainiaaksi (ovat huvipuiston maailmanpyörässä, ja  alla liikkuu ihmisiä), jos sanoisin sinulle, että saisit kaksikymmentätuhatta puntaa jokaisesta pisteestä joka lakkaa liikkumasta ... vapaana tuloverosta ... ei saa minua kiinni, Rollo ...pulpahdan esiin jälleen ...
Greeneltä loistava valinta: Lime pulpahtaa esiin likaviemäristä.

Eikä se Rollo Martins mikään tyhjäpää ollut, ja loppu on onnellinen.

***
Wien on matkailukaupunki. En ole käynyt siellä, mutta James Bond- filmissä Vaaran vyöhykkeellä esitellään wieniläisiä valjakkoja, valssia, miljöötä ja myös huvipuistoa, ja Wienin maailmanpyörää jossa Kara Milovy ja James Bond "kuhertelevat", näyttelijöinä Timothy Dalton ja Maryam D'Abo. Filmissä Kolmas mies Rollo ja Harry ovat myös maailmanpyörässä Wienissä, mutta eivät kuhertele.


6 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirjan, mutta harvinaisesti tässä tapauksessa elokuva on jäänyt paremmin mieleeni. Sen mustavalkokuvaus on yksi hienoimpia näkemiäni.

    Kun kävin Wienissä, piti ihan mennä katsomaan tuota maailmanpyörää, joka on siellä edelleen käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntemuksesi on varmasti oikeita, sillä romaanihan on kirjoitettu käsikirjoituksen pohjalta ja julkaistu filmin jälkeen. Tämä minulle selvisi, kun luettuani Greenen Kiveä kovempi, pengoin Greenen taustoja, ja siksi luultavasti löysin tämän kirjan ja bloggasin, tiesin filmin etukäteen, olen katsonut useimmat Orson Wellesin filmit, Citizen Kanen jopa luultavasti kymmenen kertaa (DVD on puhki kulunut :).

      Itse pidän Film noir -genrestä, vaikka se ei liene enää ollut suosiossa yli puoleen vuosisataan, ja pidän tästäkin teoksesta. Kirjan antina, kuten kirjoitinkin oli se, että se selvensi filmin asetelmaa.

      Poista
  2. Elokuva on tosiaan hieno, ja parhaiten on jäänyt mieleen maailmanpyöräkohtaus. Film noir -elokuvissa onkin usein todella loistavaa kameratyötä. Tämän kirjan haluaisin ehdottomasti joskus lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Katsoin elokuvan klippejä youtubesta, koko filmiä tuskin siellä on.

      Poista
  3. Muistelenpa jostain lukeneeni, että Harry Limen kuuluisa puheenvuoro Praterin maailmanpyörässä olisi ainakin osaksi ollut Orson Wellesin ex tempore -keksintöä! Lieneekö sitä kirjassa? Joskus taisin sitä etsiskellä, mutta en muista löysinkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava tieto, pitää tutustua tähän. Puheenvuoro on, mutta kirjassa ei tätä tietoa vahvisteta, eikä kumota.
      ***
      Orson Wellesistä olisi sellainenkin tieto, että hän olisi liikkunut radioasemalta toiselle NY:ssä ambulanssilla 1930-luvulla, se ei ollut silloin kiellettyä (nykyisin liikenneruuhkat voinee välttää helikopterilla, mutta en ole käynyt NY:ssä :)

      Poista