keskiviikko 21. elokuuta 2024

Rex Stout: Ovikello soi

 


Rex Stout: Ovikello soi, alkuteos The Doorbell Rang, 1965, suomentaja Eila Pennanen, Sapo 80, WSOY 1967, sivumäärä 219. Nero Wolfe #28.

Tämä Nero Wolfe -dekkari on rankattu eräissä lähteissä sarjan parhaaksi, joten luin sen sarjan viimeisenä, mutta postaus ilmestyy nyt, ja sarja jatkuu vielä viiden pitkän dekkarin ja lyhytjuttujen merkeissä.

Dekkarin aluksi äveriäs leskirouva Rachel Bruner tuputtaa shekkejä Nero Wolfelle. Rouva Bruner on lukaissut Fred J. Cookin teoksen The FBI Noboby Knows, sen jälkeen hän osti 10 000 kappaletta kirjoja ja lähetti niitä päättäjille, tuomareille ja isokenkäisille, rouva ei pidä FBI:stä. Sen jälkeen hänellä on ongelma, häntä, hänen lapsiaan ja sihteeriään seurataan.  Hän toivoo, että Nero Wolfe hoitaisi FBI:n pois hänen kimpustaan ja syytää shekkejä Nero Wolfelle, joka ottaa epämääräisen ja mahdottoman  tehtävän hoitaakseen 100 000 taalan hintaan. Sopimus allekirjoitetaan 6.1.1965.

Tämän jälkeen FBI:n miehet alkavat varjostaa Nero Wolfea ja hänen apuriaan Archie Goodwinia ja luultavasti FBI kuuntelee heidän puhelimiaan. Archie Goodwin joutuu keksimään erikoisia tapoja kommunikoida, mutta myös tarkastaja Cramer ottaa poikkeuksellisesti yhteyttä Nero Wolfen naapurin tohtori Vollmerin kautta ja varoittaa Archieta, että FBI yrittää peruuttaa sekä Archie Goodwinin että Nero Wolfen yksityisetsivän lupakirjat.

Miten Nero Wolfe pääsee pinteestä?

Rex Stoutin dekkari Ovikello soi luotaa salaliiton liepeillä ja dekkari on rankattu sarjan parhaaksi.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfen on vaikea päästä alkuun tutkimuksissa. Mutta tarkastaja Cramer kertoo,  että lehtimies Morris Althausia on ammuttu rintaan. Althus oli kirjoittamassa FBI:stä artikkelia. Edellinen Nero Wolfe dekkari Oikeus kuolla käsitteli mustien kansalaisoikeuksia ja tämä J. Edgar Hooverin johtamaa liittovaltion poliisia.  Althausin murhaa ei oltu selvitetty  ja asunnossa oli käynyt FBI:n G-miehiä. Archie haravoi Althausin lähipiiriä. Isä David Althaus pyörittää naisten vaatteita valmistavaa yritystä, äiti Ivana on kotona. Morris Althaus oli kihloissa Marian Hinckleyn kanssa, joka oli ollut aiemmin  suhteissa G-mies Timothy Quaylen kanssa. Archie Goodwin kuvailee neiti Hinckleytä sivulla 80: "Marian Hinckley oli oikea herkku" . Archie muuten mainitsi, että rouva Brunerilla oli soopeliturkki, kun rouva poistuu, Archie toteaa:"Menin sohvan luo hakemaan soopelin" s.13

Althaus oli pöllinyt idean toiselta toimittajalta Vincent Yarmackilta. Aiemmin Althaus oli kirjoittanut kiinteistöhuijarista, jonka seurauksena Frank Odell oli saanut vankeustuomion, josta oli vapautunut. Odell oli ollut aiemmin töissä Brunerin kiinteistöyhtiössä. Rouva Brunerin sihteeri Sarah Dacos asui lähellä Althausia ja oli nähnyt G-miesten lähtevän Althausin asunnossa. Althausia oli ammuttu, luotia eikä hylsyä ollut asunnossa. Aikamoinen vyyhti, jonka Nero Wolfe selvittää, mutta joutuu turvautumaan ystävien apuun. Gazeten toimittajan apuun turvaudutaan ja Rustermanin ravintolan kabinetti on ahkerassa käytössä, Pierre ja Felix palvelevat. Orkideaharrastaja Lewis Hewitt on yksi apureista, Archie Goodwinille ja Nero Wolfelle palkataan kaksoisolennot, jotta loputkin rypyt oikenevat.

Dekkarin nimi: Ovikello soi.
Ovikello soi miltei jokaisessa Nero Wolfe dekkarissa. Nimi viittaa dekkarin loppuun, jossa ovikello soi. Soittajaa ei mainita, mutta vihjataan, että soittaja olisi J. Edgar Hoover (1895-1972), joka toimi FBI:n johtajana (1935-1972) ja oli FBI:n edeltävän organisaation BOI:n johtaja (1924-1935). Juonipaljastuksena mainittakoon, että FBI ei murhannut Althausia. Onko tämä ollut Stoutin tapa kertoa, että FBI toimii laillisesti. Ilmeisesti FBI epäili Stoutia jopa kommunistiksi, toisaalta Stout ei ilmeisesti pitänyt Hooverin FBI:stä.

Archiella kynä kuvailee vuolasti naisia, Odellin firmassa ollutta naista hän kuvaa: "Lähimmän pöydän ääressä istui kaunis nuori nainen, jolla oli tarpeeksi tukkaa vaikkapa Beatles-yhtyeen jäseneksi ..." s. 113. Archie Goodwinin pituudeksi mainitaan 180 cm. Tarinassa yllättäen kerrotaan Stoutin kirjoittaman Poison a la Carte -tarinan juoni. Novellia ei ole suomennettu, mutta on kokoelmassa Three at Wolfe's door vuodelta 1960, josta ilmestyy bloggaus 5.12.2024.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggaan kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa, joista tämä oli lukuvuorossa viimeisenä, mutta ohjelmoituna tulee sarjan loppuosa lähiviikkoina. Koittakaa kestää. 


4 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke taas kerran kiintoisasta avauksestasi Nero Wolfen maailmaan! Erikoista - kuten toteat - on tuon ovikellon osuus miltei jokaisessa teoksessa, mistähän se kertoo Rex Stoutin suhteen?
    Upea ja pitkäjänteinen toteutus sarjan suhteen, eikä huolta: kyllä
    me kestämme!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirjan nimi, koska lause "ovikello soi" on useimmissa Naero Wolfe kirjoissa, jotka sarjan edetessä pitävät laatunsa.

      Poista
  2. Ison urakan olet tehnyt kun olet lukenut kaikki nuo lukuisat kirjat!

    VastaaPoista